Huomasin aika pian avioon mentyäni ja lapset tehtyäni viettäväni yksinäisiä öitä. Aikani asiaa katseltuani (2vuotta puutteessa) tapasin miehen, jonka kanssa seurustelin salaisesti kolme vuotta. Stressin vuoksi katkaisin vielä niin tulisen kiihkeän suhteen ja jatkoin avioliittoani kuin mitään ei olisi tapahtunut. Nyt olen samassa tilanteessa ja harkitsen paluuta paheeseen. Muuten asiat kotona ihan hyvin. Luonteeltani olen kyllä yhden miehen nainen ja pettäminen tuntuu tosi kurjalta, sillä rakastan miestäni ja meillä on tosi ihana perhe. Mitä pitäisi tehdä? Pää hajoaa tässä puutteessa... ei naurata ei.. Mieheni kanssa ollaan puhuttu, riidelty, käyty parisuhde terapiassa. Mikään ei vaan muutu..
Syli lämmittää
uskoton vaimo
121886
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
kotona? Se sylin puute, eikö miehesi odaa olla hellä? Eikö mies oe kiinnostunut seksistä? Anteeksi tyhmyyteni.
Onhan se, että lähdet suhteesee ,jossa on tunteet mukana sellainen asia,että se panee parisuhteen tietyllälailla katkolle.
Rakastatko oikeasti miestäsi ja rakastutko ja hullaannutko vieraaseen? Rakastamalleen ihmiselle on mielestäni todella julmaa jättää(kuyen pettäjätekee henkisesti) ja loukata sydänjuuria myöten. Mielestäni ,jos rakastaa ei petä. Tietääkö mies muuten edellisestä suhteestasi?
Petetyksitulleen tuskat kokeneena en voi millään hyväksyä sitä. Minusta ero olisi reilumpi. Tässä maailmassa ei vaan voi saada kaikkea. Meilläkin minulla olisi ollut suuremmat syyt pettämiseen ,mutta toisin vain kävi enkä kadu tippaakaan etten ole pettänyt. Itsetunto romuttuu kun petetään ja sen voi vaivalloisesti pala palalta taas kasata . minulta menisi itsekunnioitus ,jos pettäisin ja se olisikin vaikeampi paikka saada takaisin.
Olen lueskellut palstoja, ja todennut, että monella ikäiselläni naisella on sama ongelma kuin Sinulla. Niin myös minulla. Mieheni seksuaalinen kiinnostus on vähentynyt. Tiedän satavarmasti ettei petä (=sama työpaikka, kaikki vapaa-ajat kotona). Kaikki muut elämän osa-alueet on loistavasti. Paitsi meillä on tämä seksittömyys liitossa ja ikää 34 vee. Ajatukseni pyörivät vaan seksin ympärillä ja katselen miesten sepaluksia töissä. Itselläni oli tilaisuus pettää tiistaina. Kaksi tuntia ennen treffejä peruin ne. Ei minusta ollutkaan siihen, vaikka kuinka olin hekumoinut koko viikon, että nyt pääsee peuhaamaan kunnolla.
Niinhän se on: jos seksi toimii parisuhteessa, niin sen merkitys on 10 % suhteen toimivuudelle. Jos seksi ei toimi sen merkitys on 90 %.
Itse en tiedä mitä tehdä. Vielä en ainakaan ole valmis rikkomaan muuten toimivaa suhdetta sesittömyyden takia enkä pettämään (lelut toimii). Puhuessani tilaanteesta mieheni kanssa hän vetäytyy kauemmaksi minusta, eikä esim. tule yöksi viereeni. Valvoo ennemmin tietokoneella tehden töitä. Omituista.
Voimia kaikille kanssasisarille.
(ja rääkyjien ei tarvitse vastata, asiattomat=sairaat mielipiteenne ovat jo tiedossa)
etten ole ainoa, joka vuosikaudet olen ollut samassa jamassa ja yrittänyt kaiken mahdollisen., mutta arvatkaas mitä mies teki; lähti vieraisiin ihan pariksi vuodeksi.
Ei osaa oikein selittää muuta kuin ,että koki silloin, että vastaa käveli elämääkin suurempi rakkaus.
No nyt on rakkaudet sillä rintamalla loppu. Seksiä tulee enemmän, kaiketi katumus ja se miehuudentunteen ylläpito. Ei se toinen nainen mitää piristystä seksielämään tuonut, kauan mentiin sinisellä pillerillä ennenkuin alkoi luonnostaan toimia. Olen jopa aavistellut, että vasta nyt hän on alkanut oikeasti näkemään minussa haluttavan naisen eikä pelkästään lastensa äitiä ja jopa oman äidin korviketta.
Vieraisiinmenoa en kuitenkaan ole koskaan tosissaan harkinnut, mitä mielikuvituksissa unelmoinut. Minusta ei ole petturiksi. Ennemmin vaikka eroan.
Meillä taas se eukko on se pihtarien pihtari, ei sitten millään mitään elämää makkariin. No, hän ratkaisi(?) omalta osaltansa niin että otti itelleen varatun miehen "kakkoseksi" ja parivuotta touhusivat... Mutta eipä se ennen sitä eikä jälkeenkään ole miksikään muuttunut, samaa seksittömyyttä jatkuu ja jatkuu.... Juu, en mä itekkään tota pointtia ymmärrä, että jos ei tee slarbaa mieli niin pitää hakee sitä muualta... en sit millään, mut näin se vaan meni..
Lähdin minäkin rakkautta ja läheisyyttä etsimään vieraan miehen sylistä oltuani lähes 20 v uskollinen aviomiehelleni. Hullaannuimme tämän vieraan miehen kanssa toisiimme totaalisesti, tunsimme kuin olisimme ensirakkauden huumassa. Neljä vuotta on suhdetta kestänyt mutta suurimmaksi osaksi se on tuonut vain tuskaa ja mustasukkaisuutta, koska kun olen varattu, mies löysi toisen naisen viime syksynä jonka kanssa pitää suhdetta yllä, tosin suhde on riitainen.
Mies on sitä mieltä ettei hänen tarvitse elää selibaatissa, meidän suhde kun ei voi edetä. En sitä tietenkään voi vaatiakaan. Pahalta silti tuntuu, mutta itsehän tähän leikkiin lähdin. Mies ei halua minusta eroon, vaikka olen sitä hänelle ehdottanut sen jälkeen kun uusi nainen tuli kuvioihin. Oletin että hän haluaa olla tälle naiselle uskollinen. Kerran mies soitti ja ehdotti itse että lopetetaan kaikki yhteydenpito, mutta sen hän teki uuden naisystävänsä vaatimuksesta ja koska hän oli kuuntelemassa puhelua. Myöhemmin mies soitti ettei tarkoittanut sitä, hän ei halua minusta koskaan luopua.
Nämä ovat niitä salarakkaan olemassaolon nurjia puolia. Se ei tuo onnea elämään. Ennemmin pitäisi yrittää saada välit kuntoon oman miehen kanssa, mutta aina se ei ole niin yksinkertaista.
Minun avioliittoni on kestänyt kauan ja jo vuosia se on ollut lämmötön, ei hellyyttä, ei seksiä, ei läheisyyttä eikä juurikaan keskustelujakaan. Emme riitelekään kyllä, arki sujuu vaan turvallisesti. Olemme yrittäneet sytytellä, huonolla menestyksellä, hetken voi olla erilaista, sitten taas tulee harmaata. Minä en saa miehestäni mitään irti, harrastukset ovat kiinnostavampia. Täytyy sanoa, että syli lämmittäisi, todella. Kaipuu toisen ihmisen lähelle on valtava, halut ovat joskus ahdistavan kovat. Erotako vaiko mennä vieraisiin. Tarjokkaita on aina välillä, kai miehellenikin. En syyttäisi häntä kovasti, jos menisi. Erosta on puhuttu, sekään ei ota pontta. Luulen, että jommankumman pitää löytää toinen, sitten rupeaa tapahtumaan. Melkein toivon niin..
Joskus huvittaa, kun täällä lukee näitä juttuja. Ihminen, joka on liiton solmittuaan ajatellut niin, että vieraissa ei käydä, sellaisia olemme kai. Enpä tiedä, onko siinä mitään kehumista. Toki se oli paikallaan silloin, kun lapset olivat pieniä, mutta nyt tuntuu siltä, että vain näivetämme toisiamme.
Ehkä tämä hyvinkin pian tästä ratkeaa. Elämämme on muutoin kunnossa, harrastuksia on, mutta se tärkein parisuhteessa puuttuu.
on syliä , lämpöä ja seksiaä. ei ole 20 vuottakaan näivettänyt. Sitä muuta sais sitten olla. Tasan ei käy onnenlahjat.
Niinhän se on. Raha ja tavarat eivät tee onnellisiksi, ne ehkä antavat jonkun perushyvän, mutta ei niistä lämpöä saa. Onneksi on ystäviä, molemmilla. Täytyy opetella erilainen ajatusmalli, pesän rakentamisen sijaan pitää ruveta onnea etsimään. Se luultavasti tarkoittaa sitä, että on ero edessä .. Eivät ne mene tasan onennlahjat, mutta on se niinkin, että itsehän sitä on omasta elämästään vastuussa. Täytyy yrittää niissä puitteissa mitkä on saatu.
Ja hyvä, jos elämä muutoin kantaa.
Nauttikaa toisistanne ja elämästänne, sillä se mitä teillä on, on todella arvokasta, sitähän ei voi ostaa :)
Niinhän sitä asiantuntijat sanovat että avioliittoa pitää hoitaa ja vaalia. On kuulemma tavallista että suhteessa tulee ajan kanssa arki vastaan. Varmaan on monia liittoja joissa yhdessäolo on urautunut niin, että pidetään toista itsestäänselvyytenä ja vähän niinkuin olis aina oltu yhdessä eikä tulisi mieleenkään erota. Vähän kuin lapsi ja vanhemmat-tyyliin, jos ymmärrätte lukijat mitä tarkoitan.
Toisesta pitäisi löytää taas se mihin alussa ihastui. Itselläni on myös yli 20v kestänyt avioliitto mutta hellyyttä ei osoiteta millään lailla. Seksiä on muutaman kerran vuodessa.
mitä meillä on. Ei miytään eroaikeita, ei sinne päinkään.
Meillä sama juttu... tuli lapset ja seksi jäi. Kyllä mieheni innostuu, jos oikein vonkaan, mutta en jaksa aina olla se joka tekee aloitteen. Haluaisin olla haluttu ja himottu. No sitten tuli uros, joka on kaikin tavoin unelmieni mies... minä tuskin olen hänen unelmien nainen, mutta kelpasin kuitenkin salasuhteeseen. Se oli menoa. Jos lapset olisivat vähän isompia, niin eroaisin. En haaveile tästä toisesta miehestä siippana, mutta hänen kauttaa sain sitä himoa elämääni, että tiedän mitä haluaisin parisuhteeltakin. Vaikka eihän tämä himo pitkälle kanna, mutta olisi edes muistona sitten myöhemmin. Nykyisen mieheni kanssa ei ole koskaan ollut mitään vastaavaa. Ehkä siinä oli se ensimmäinen virhe... valitsin siipaksi "turvallisen", kun olisi pitänyt valita "tulinen"?
Samaten minulla salarakas "otti jalat alta", kestänyt sitä jo 4 vuotta. Samaa hain kuin sinäkin, sitä hellyyttä ja rakkautta ja sitä että tuntisin itseni halutuksi. Sitä myös olen saanut.