Moi kaikille!
Pettäminen ja uskottomuus on paskamainen homma, varsinkin sille petetylle osapuolelle. Tämän päivän suomessa se on niin helppoa ja jopa suvaittavaakin. Itse olin petetyn roolissa noin puolitoista vuotta sitten, eikä päivääkään ole mennyt sen jälkeen ettenkö olisi ihmetellyt sitä miksi vaimoni täytyi niin tehdä. Aina löytyy syitä ja perusteluja pettämiselle, olivatpa ne sitten pettäjässä tai petetyssä.Meillä oli vaikeampaa aikaa parisuhteessamme juuri silloin, olimme vaihtaneet paikkakuntaa ja ostaneet talon, minä olin jäänyt hoitamaan poikaani kotiin ja vaimoni palasi työelämään omalta vanhempainvapaalta. Tapahtui paljon uusia ja isoja asioita elämässämme, joiden piti olla ja olivatkin hienoja juttuja suhteessamme. Olimme kuitenkin molemmat väsyneitä sekä henkisesti että fyysisesti johtuen paljolti vaativasta lapsestamme(en väitä, että vaimoni uskottomuus olisi lapseni syytä), emmekä olllet ymmärtäneet hoitaa keskinäistä suhdettamme tarpeeksi. Seksielämä meillä oli kuitenkin säännöllistä, viikottaista, mikä teki uskottomuudesta vieläkin vaikeampaa ymmärtää minun kannaltani. Ja kaikki alkoi jälleen kerran työpaikalla kollegan kanssa pikkujouluissa. Kolmesti vaimoni minua petti kuukauden sisällä kunnes sain asian selville tulemalla yllättäen kotiin keskellä yötä eikä siellä ollut ketään vaikka vaimoni piti olla hoitamassa kipeää lastamme. Hän oli ottanut lapsen mukaansa ja mennyt tyypin luokse kun tämä oli hänelle soittanut lähtöni jälkeen. Nytkin kun tätä kirjoitan en voi muuta kuin ihmetellä sitä miksi meidän ihmisten on pakko satuttaa rakkaitamme. Olen antanut vaimolleni anteeksi ja hän todella katui/katuu tekoaan mutta tiedän myös sen etten koskaan voi enää luottaa vaimooni sillä täydellä luottamuksella, joka meillä oli ennen tuota uskottomuutta. Kestän sen kuitenkin koska meillä menee nykyään mukavasti ja välitän vaimostani edelleen syvästi. Enkä halua aiheuttaa lapsellemme avioeron aiheuttamaa sosiaalista, psyykkistä saati emotionaalista tuskaa, sillä tässä maailmassa on sitä muutenkin tarpeeksi.Lapseni hyvinvointi menee oman itsekkyyteni edelle. Uskottomuudesta voi siis selvitä anteeksiannon ja yhteisen ponnistelun ansiosta ainakin tyydyttävälle parisuhteen tasolle mutta jäljet se jättää meihin lopun elämäksemme. Lopuksi haluan muistuttaaa siitä, ettei se ole mikään nössö, joka haluaa selvittä ongelmat ja antaa puolisolleen anteeksi vaan se vaatii tosi miehen/naisen kuka siihen pystyy!
Jaksamista ja voimia kaikille niille, jotka uskottomuudesta joutuvat kärsimään!
Pettäminen ja uskottomuus on paskamainen homma, varsinkin sille petetylle osapuolelle. Tämän päivän suomessa se on niin helppoa ja jopa suvaittavaakin. Itse olin petetyn roolissa noin puolitoista vuotta sitten, eikä päivääkään ole mennyt sen jälkeen ettenkö olisi ihmetellyt sitä miksi vaimoni täytyi niin tehdä. Aina löytyy syitä ja perusteluja pettämiselle, olivatpa ne sitten pettäjässä tai petetyssä.Meillä oli vaikeampaa aikaa parisuhteessamme juuri silloin, olimme vaihtaneet paikkakuntaa ja ostaneet talon, minä olin jäänyt hoitamaan poikaani kotiin ja vaimoni palasi työelämään omalta vanhempainvapaalta. Tapahtui paljon uusia ja isoja asioita elämässämme, joiden piti olla ja olivatkin hienoja juttuja suhteessamme. Olimme kuitenkin molemmat väsyneitä sekä henkisesti että fyysisesti johtuen paljolti vaativasta lapsestamme(en väitä, että vaimoni uskottomuus olisi lapseni syytä), emmekä olllet ymmärtäneet hoitaa keskinäistä suhdettamme tarpeeksi. Seksielämä meillä oli kuitenkin säännöllistä, viikottaista, mikä teki uskottomuudesta vieläkin vaikeampaa ymmärtää minun kannaltani. Ja kaikki alkoi jälleen kerran työpaikalla kollegan kanssa pikkujouluissa. Kolmesti vaimoni minua petti kuukauden sisällä kunnes sain asian selville tulemalla yllättäen kotiin keskellä yötä eikä siellä ollut ketään vaikka vaimoni piti olla hoitamassa kipeää lastamme. Hän oli ottanut lapsen mukaansa ja mennyt tyypin luokse kun tämä oli hänelle soittanut lähtöni jälkeen. Nytkin kun tätä kirjoitan en voi muuta kuin ihmetellä sitä miksi meidän ihmisten on pakko satuttaa rakkaitamme. Olen antanut vaimolleni anteeksi ja hän todella katui/katuu tekoaan mutta tiedän myös sen etten koskaan voi enää luottaa vaimooni sillä täydellä luottamuksella, joka meillä oli ennen tuota uskottomuutta. Kestän sen kuitenkin koska meillä menee nykyään mukavasti ja välitän vaimostani edelleen syvästi. Enkä halua aiheuttaa lapsellemme avioeron aiheuttamaa sosiaalista, psyykkistä saati emotionaalista tuskaa, sillä tässä maailmassa on sitä muutenkin tarpeeksi.Lapseni hyvinvointi menee oman itsekkyyteni edelle. Uskottomuudesta voi siis selvitä anteeksiannon ja yhteisen ponnistelun ansiosta ainakin tyydyttävälle parisuhteen tasolle mutta jäljet se jättää meihin lopun elämäksemme. Lopuksi haluan muistuttaaa siitä, ettei se ole mikään nössö, joka haluaa selvittä ongelmat ja antaa puolisolleen anteeksi vaan se vaatii tosi miehen/naisen kuka siihen pystyy!
Jaksamista ja voimia kaikille niille, jotka uskottomuudesta joutuvat kärsimään!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kiitos viestistäsi ja lohdutuksestasi. Olen itsekkin petetty nainen ja sydän särkynyt. Taistelen samojen asioiden kanssa kuin sinä.Luottamuksen menetyksen ja epätoivon ja tuskan kanssa. Voimia sinullekkin!
Itse taistelen para-aikaa saman ongelman parissa. Naiseni teki aivan samoin, samoihin aikoihin ja melkein samalla kaavalla.
Mielessä käy joka päivä tunteet aina eroon hakeutumisesta suhteen jatkamiseen asti. Mitään järkeä ajatuksissa ei ole. Uskomatonta, kuinka monimutkainen ihminen on.
En voi myös ymmärtää kuinka joku voi satuttaa toista noin pahasti, varsinkin kun kyseessä on oma elämänkumppani. Teon jälkeen vielä haluaa ja suorastaan parkuu yhdessä elämistä. Ei tajua.
Yritän itse selvittää ajatuksiani jonkun aikaa. En lupaa yhdessä oloamme, en lupaa anteeksiantoa, en mitään. Ennen kuin saan pääni selväksi ajatuksista, niin en tee mitään suuria päätöksiä. En niin eron tai yhteisen elämän suhteen. Ne eivät tulisi olemaan järkeviä. Elämä toisin sanoen seisahtuu 1/2-1 vuodeksi. Ehkä enemmän, kuka tietää.
Ettei oikeasti kenenkään tarkoitus ole satuttaa toista tahallisesti vaan ihastumisen tunne menee järjen edelle siinä tilanteessa.
Ajatelkaa sitä niin ehkä teidän on helpompi antaa anteeksi.
Siis vaimojen ensisijainen tarkoitus ei ollut teidän loukkaaminen vaan se itse suhde ja sitä kautta hyvän olon tunteen tavoittaminen.
Edes hetkeksi arjen unohtaminen.
Pettäminen on kuitenkin väärin ja aikuisen ihmisen olisi kyettävä ilmaisemaan omalle puolisolle mitä tältä kaipaa ja mikä tarve on tyydyttämättä ettei tarvitsisi sitä muualta lähteä hakemaan.
Vaatikaa puolisoitanne ilmaisemaan halunsa TEILLE!
tuo mitä kirjoitit. Eli jos vaimo menisikin tahallaan vieraisiin, ei siinä olisi tunnetta kuten aidossa ihatuksessa. Tätähän (jälkimmäistä) on vaikea ikinä unohtaa;(
Kumpi pahempi? Se että vaimo lähtee tahallisesti loukkaamaan sinua vai se että vaimo hurahtaa hetkellisesti omiin uusiin tarpeisiinsa?
Vaimo lähtee loukkaamaan sinua silloin kun ehkä olet itse loukannut häntä. Jotkut ovat typeriä ja
haluavat kostaa.
Mutta ymmärsin ettet ollut mitään sellaista tehnyt?
ettei aihetta loukkaamiseen ollut? (ei ikinä tietenkään ole aihetta toista loukata).
Kysehän on tällöin täysin itsekkäästä teosta
missä sinulla ei ollut osaa eikä arpaa.
Vaimosi on tehtävä sinulle selväksi mitä
hän kaipaa että sinä tiedät haluatko edes
sitä kaipuuta täyttää tai voitko?
Suurin petos oli juuri se ettei vaimo ole sitä sanonut. Syystä tai toisesta.
Tietääköhän itsekkään?
Niin. Sinä olet kypsä ja hoidit asian hienosti! Vaimosi kyllä saa ansionsa mukaan, sillä on olemassa vielä korkeampiki tuomari.
Jos vaimosi vielä uudelleen pettää, jätä sitten. Silloin hän jo kiusaa sinua. Mutta nyt jos suhteenne jatkuu hyvänä, toivon kovasti onnea matkaan! Ihmisiähän me olemme ja virheitä teemme.
Olen näin naisena todella pahoillani vaimosi retkistä;( Ja hatunnosto Sinulle, ettet ole lähtenyt kostajalinjalle.
mielipiteestäsi. Olen nainen ja kokenut saman kuin sinä. Ajattelen asioista lähes samalla tavalla ja tilanteenikin on kuin sinun. Sain kirjoituksestasi paljon voimaa ja uskoa omiin tunteisiini. Olet selvästi ajatellut asioita paljon ja sinulla on kyky käyttää järkeä ja tunteita yhdessä ja samaan aikaan.
Kaikkea hyvää sinulle ja teille!