Olin laittanut vasta edellisenä päivänä profiilini suomi24-palstalle kun jo huomasin mielenkiintoisen miehen siellä. Laitoin heti vieraskirjaan kommenttia ja pian sainkin häneltä vastauksen. Kirjoiteltuamme muutaman tunnin, mies antoi puhelinnumeronsa ja minä päätin soittaa hänelle. Juttu luisti erinomaisesti heti alusta alkaen ja pian hän ehdottikin tapaamista.
Tapasimme pikaisesti kun hän tuli käymään luonani. Silloin tajusin, että tämä on mies minun makuuni ja hän jälkeen päin viestitti ihastuneensa minuun ensi silmäyksellä. Siitä lähtien olimmekin päivittäin yhteydessä ja toistemme luona aina kuukauden ajan. Hän suunnitteli tulevaisuuttamme innolla ja avoimesti. Aluksi säihkähdin hänen intoaan, mutta pian minäkin uskaltauduin päästämään tunteeni ja mielikuvitukseni vapaaksi. Ja sen tuntuikin hyvältä ja oikealta, vaikka edellisestä suhteestani olikin vain vähän aikaa.
Sitten niin sanotuun suhteeseemme tuli ensimmäinen särö. Juttelimme asiasta ja kaiken piti olla kunnossa. Minulle kuitenkin jäi hieman epävarma olo ja kysyinkin mieheltä usein, onko kaikki kunnossa. Hän vakuutteli, että hän edelleen rakastaa minua ja minun ei tarvitse olla huolissaan. Mutta hänen käytöksensä kuitenkin muuttui etäisemmäksi päivä päivältä.
Viimein kysyin häneltä suoraan, että haluaako hän enää jatkaa, ja hän ilmoitti yllättäen haluavansa ottaa happea. Asia selvä, ajattelin, että hapenotto saattaa tehdä hyvää. Laitoin hänelle viestiä ja hän vastasi ja antoi ymmärtää, että vielä on olemassa "me". Eilen kuitenkin huomasin, että hän oli laittanut profiilinsa takaisin suomi24-palstalle?!?! Soitin hänelle ja pyysin saada tietää missä mennään, haluaako hän enää jatkaa tätä meidän juttua? Hänen vastauksensa oli aluksi epämääräinen, kunnes hän sanoi ettei halua tässä vaiheessa enää seurustella. Kuulemma ei ollut enää varma tunteistaan.
Että tallainen tarina...
Tapasimme pikaisesti kun hän tuli käymään luonani. Silloin tajusin, että tämä on mies minun makuuni ja hän jälkeen päin viestitti ihastuneensa minuun ensi silmäyksellä. Siitä lähtien olimmekin päivittäin yhteydessä ja toistemme luona aina kuukauden ajan. Hän suunnitteli tulevaisuuttamme innolla ja avoimesti. Aluksi säihkähdin hänen intoaan, mutta pian minäkin uskaltauduin päästämään tunteeni ja mielikuvitukseni vapaaksi. Ja sen tuntuikin hyvältä ja oikealta, vaikka edellisestä suhteestani olikin vain vähän aikaa.
Sitten niin sanotuun suhteeseemme tuli ensimmäinen särö. Juttelimme asiasta ja kaiken piti olla kunnossa. Minulle kuitenkin jäi hieman epävarma olo ja kysyinkin mieheltä usein, onko kaikki kunnossa. Hän vakuutteli, että hän edelleen rakastaa minua ja minun ei tarvitse olla huolissaan. Mutta hänen käytöksensä kuitenkin muuttui etäisemmäksi päivä päivältä.
Viimein kysyin häneltä suoraan, että haluaako hän enää jatkaa, ja hän ilmoitti yllättäen haluavansa ottaa happea. Asia selvä, ajattelin, että hapenotto saattaa tehdä hyvää. Laitoin hänelle viestiä ja hän vastasi ja antoi ymmärtää, että vielä on olemassa "me". Eilen kuitenkin huomasin, että hän oli laittanut profiilinsa takaisin suomi24-palstalle?!?! Soitin hänelle ja pyysin saada tietää missä mennään, haluaako hän enää jatkaa tätä meidän juttua? Hänen vastauksensa oli aluksi epämääräinen, kunnes hän sanoi ettei halua tässä vaiheessa enää seurustella. Kuulemma ei ollut enää varma tunteistaan.
Että tallainen tarina...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos jatkat netistä seuranhakua, tulet huomaamaan että sama toistuu. Nää nettihöperöt on aivan oma ihmislajinsa. Se kun on heidän mielestä aina helpompi ja parempi vaihtoehto etsiä ikuisesti parempaa, eikä keskittyä yhteen. Viimeistään kun tulee ensimmäinen riita tai ollaan hieman eri mielipidettä jostain asiasta, niin pistävät taas lättynsä esille suomi24:n säälittävään deittipaikkaan. Jotkut pitää ilmotusta esillä vaikka ns. seurustelisivatkin! Ne ovat jääneet koukkuun deittisivustoihin! Pysy kaukana semmoisiosta, niistä ei ole kuin harmia.
Jos muutama ei-deittiaddikti on mukana, niin minä en ainakaan jaksa etsiä niitä tuhansien nettihöperöiden joukosta. Siinähän menisi ikä ja terveys.
Kyllä minäkin haluaisin mukavan naisihmisen itselleni, mutta olen niin väsynyt noihin netti-ihmisiin etten todellakaan usko ketään täältä ainakaan löytäväni. Kerrassaan outoa sakkia vain eteeni täältä tullut.
Kiitos sinulle "järjenäänestäsi"!! Musta tuntuu että mua on vedätetty niin maan perusteellisen taidokkáasti. Mutta toisaalta oma vikani. Mutta ei mulla ollut aikaisempaa kokemusta tästä touhusta. Itse aioin pysyä vain keskustelupalstojen puolella jatkossa.
ajattelua ettäkö tapaamispaikka määrittäis ihmisen. Aloittajalle: Näemmä pyrit vaipumaan mahdollisimman syvälle itsesääliin ja toivottomuuteen, kun särkyneitten sydänten palstalta haet sielunsisaria..? Täältä et muuta palautetta voi odottaa kuin epätoivoa. Puhu asiasta mieluummin sellaisten kanssa joiden kokemus ja näkemys on neutraali, että saat sen oman näkökulmasi muodostettua. Kaikissa asioissa on sekä mustaa että valkoista, oma asiasi on määrätä niiden mittasuhteet. XS.
huuleen, kyllä sinullekin se oikea löytyy, joskus vain se on kovan työn takana ja uskokin saattaa loppua kesken, mutta jokaiselle on se oma kulta jossain=)
Kuulostaa tutulta. Voisi melkein olla sama mies...Tiedän kuitenkin miltä tuntuu joten tsemppiä sinulle!
Nettideittailussa on todella se huono puoli että osa käyttäjistä antaa liian helposti periksi kun on vaikeuksia-netistä kun löytää nopeasti uuden. Ja ehkä nimenomaan haku on muutamille tosi kiinnostava. Sitten netti ruokkii tietyllät avalla omia pilvilinnoja-puhutaan liian nopeasti perheistä, lapsista, yhteisestä asunnosta jne koska luulee että kaikki muuta asiat ovat jo kunnossa.
periksi? Jos ei suju niin ei suju. Mitä ideaa jatkaa suhdetta jos heti alkuunsa huomaa, ettei toinen ole sitä mitä hakee..
Minusta taas tuntuu, että nykyään jaaritellaan liikaa "yrittämisestä", jos suhde on sujuakseen, se sujuu ilman yrittämistäkin, ilman jatkuvaa riitelyä ja pahaa oloa.
Jo se että heti suunnitellaan loppuelämä valmiiksi, ei ole realistista, asiat etenevät omalla painollaan silloin kun sopiva henkilö vain löytyy.
Parisuhde palstaltakin saa lukea mitä hirveimmistä parisuhteista, kun nuoret takertuvat toisiinsa epätoivoisesti, vaikka olisi mahdollista löytää itselle sopivampi kumppani.
Kuka jaksaa elää suhteessa hampaita kiristellen, en minä ainakaan. Maailma on ihmisiä täynnä, kyllä sieltä sopiva löytyy.