yipitkät työpäivät ovat alkaneet rassaamaan perhettä , ja nyt hänellä on aikomus hakea eri paikkakunnalle (100 km) päähän töihin. Tällä hetkellä työpäivät menevät joka päivä noin klo 19.oo. Ja arvata saattaa mitä se on sitten kun lähdetään kulkemaan pitkää matkaa. Hän ei mielestäni ajattele mitään muuta kuin itseään. Minä perheen äiti, käyn itsekin töissä , ja minun vastuullani on käytännössä kaikki, myös iso talo. Mitään en voi itse harrastaa, koska aina on odotettava sitä että mies tulee ensin kotiin hoitamaan lapsia, ja omille harrastuksille jäisi siis aikaa illalla myöhään. Minusta tämä halu lähteä eri paikkakunnalle töihin on tosi itsekästä, hän siis sanoi että tulisi joka päivä kotiin, mutta aamulla olisi tosi aikainen lähtö, ja hommat minulla sen kuin vain lisääntyy...
mieheni
loukussa
91513
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Miehenä voin sanoa että minä pidän työstäni. Työn luonne oli vaimollekin selvä siinä vaiheessa kun mentiin naimisiin ja lapset syntyi. Työ on vaatinut minultakin paljon poissaoloja. Pitkiä päiviä, työmatkoja. Mutta nautin siitä. Ja siitä maksetaan hyvin. Meillä on yhteisellä päätöksellä hankittu mukava asunto, joka ei ollut edullinen. Vaimo on tietysti tehnyt enemmän lasten ja kodin eteen kuin minä. Ei ole ainakaan valittanut.
Minulle tarjottiin vuosi sitten arvostettua tehtävää ulkomailla, 2 vuoden pesti. Vaimo olikin sitä vastaan. Ymmärsin hyvin. Ei olisi auttanut vaikka viikonloppuisin olisin käynyt kotona. Jätin tehtävän väliin. Sain osakseni suurta kummastusta ja työmotiiviani alettiin kyseenalaistaa. Onneksi se ei ole näkynyt ainakaan toistaiseksi työssäni. Mutta sitä tunnetta mikä itselleni jäi on vaikeaa kuvata. Rakastan vaimoa ja lapsia. Olen tukenut heitä kaikessa missä voi. Vaimon työssä. Olen uhrannut omaa työaikaani joskus että hän on päässyt siihen mihin halusi. Sekin oli uhkapeliä, olisin voinut pudota kelkasta. Pomoni on onneksi suuripiirteinen ihminen. Kun nyt olisin tarvinnut vaimolta uhrausta, joko lähteä mukaani (hänellä oli mahdollisuus tehdä työtään siellä), tai kotiapulaisen avulla selvitä kotona, niin hän ei suostunut.
Toivon tämän tunteen katoavan. Aukko sisimpääni jäi. Olin tavallaan tähdännyt tuohon tehtävään, vaimon kannustuksella. Ehkä hän ei uskonut sen toteutuvan. Vuosi on mennyt eikä vieläkään ole hellittänyt. Jokin on kylmennyt sisälläni. Toista tilaisuutta en saa, se on varma. Välit vaimoon ovat viilentyneet, mutta ei kylmät. Tälle ei mitään voi.
Teillä on todennäköisesti toisenlainen tilanne. yritä asettua miehesi housuihin. Ja puhukaa asiasta mahdollisimman puolueettomasti. Mitä vaihtoehtoja on, ja mitä motiiveja on. Koska pysyvä työ toisella paikkakunnalla on eri kuin 2 vuoden pesti. Ei tarvitse palstalla selvitellä yksityiskohtia asioistanne, mutta kuinka mahdollista olisi että koko perhe muuttaisi miehen kanssa, vai haluaako hän edes sitä.
ihan totta, mitä sanoit, asialla on kaksi puolta, muuten, mieheni työhön sisältyy myös aika paljon ulkomaanmatkoja. Tiedän että voi käydä niin jos mieheni ei ota uutta työtä vastaan, niin asia kyllä varmasti kaihertaa häntä, ja loppupelissä koko suhdetta. Mutta toisaalta, pitäisikö minun antaa aina periksi? Meillä ei ole tarkoitus muuttaa, vaikka mies töihin muualle menisikin, meillä on aika uusi omakotitalo. Olen keskustellut asiasta, ja ilmeisesti miehelläni on tarve jonkinlaiseen elämänmuutokseen ja hän hakisi sitä vaihtamalla työtä, mutta voisiko se olla jotain muuta muutosta kuin työpaikan vaihto. Mutta toki toista ihmistä ei voi omistaa edes parisuhteessa jotenka jos hän haluaa uuden työn niin kyllä kait hänen se sitten pitää saada, kiitos hyvistä näkövinkkeleistä!
Lapsuuden perheessäni oli tilanne, jossa isäni yrittäjänä paiski töitä päivin ja öin, ja toimi usein itsekkäästi, koska ei kyennyt koskaan joustamaan missään. Äitini, joka itsekin oli töissä, joutui kantamaan vastuun kodista ja lapsista. Isäni perusteli tilannetta sillä, että hän kuitenkin oli perheessä se, jonka vastuulla perheen talous pääosin oli. Ja vastuuntuntoinen hän tietenkin olikin tässä suhteessa.
Tämä asetelma ehkä kuvastaa miehen ja naisen asemaa perheessä, ja heidän erilaista ajattelutapaansa. Miehesi ei ehkä itse koe olevansa itsekäs, vaan kokee ehkä tekevänsä asioita perheen hyväksi. Oma äitini on katkera isälleni siitä, että tämä piti niin tiukasti kiinni 'oikeuksistaan'; työ oli aina ensisijainen. Onkin hyvä miettiä sitä, mitä kaikkea olet valmis hyväksymään mieheltäsi, jotta myöhemmin ei tulisi tunnetta, että on aina joutunut olemaan se, joka joustaa ja antaa periksi. Samalla on hyvä ymmärtää 'miehistä' tapaa ajatella; mies kokee usein yhä edelleen tärkeimmäksi tehtäväkseen perheen talouden turvaamisen, ja kun mies hoitaa hyvin työnsä, hän kokee tekevänsä riittävästi.
Jos miehellä on pitkät työpäivät, on sillä myös pitkä tilinauha. Näin meillä.
Sitä se elämä on.
Eipä sitä enää lieppasta kuten sinkkuna, kun on tota perhettä siunaantunut ja töissäkin pitäisi käydä.
Petaatko itsellesi näillä jutuilla hyväksyntää eroon.
Siitä vain eroa pois.
Muista kuitenkin, että sinulla on lapsia ja sen eestään löytää mitä taakseen jättää, tai sitä saa mitä kylvää:)
Te kumpikin ansaitsette, hienoa! Sinun ei missaan tapauksessa pida kayttaa vahaa aikaasi taloudenhoitoon. Oma aikasi kuuluu lapsillesi. Olethan sina heidat hyvin harkiten hankkinut. He nyt jo nakevat isaansa vahan joten sinulla on velvollisuu olla heille isa ja aiti! Maksa siivooja joka pari kertaa viikosaa laittaa taloutesi kunnotoon ja kokki joka tulee kerran viikossa tekemaan (sinun suunnittelemat) viikon ateriat pakkaseen.
Laskujen maksut hoidat ruokatunneilla netin kautta.
Taten sinun kallis aikasi jaa lapsille joille se kuuluukin.Kuten osallistumalla heidan kanssaan uhheiluharrastuksiin, koulutehtaviin, ilonpitoon yleensakkin!
Miehesi osallistuu maksamalla laskuja.
Kohta lapsesi ovat jo niin isoja ettei aidin seura enaa kelpaa joten anna sita heille niin paljon kuin he ovat halukkaita ottamaan vastaan!
Miehesi ajattelee asiaa nyt itsekkäästi. Vain hän lähtee ja kaikki muu pysyy kätevästi ennallaan.
Anna hänen maistaa omaa lääkettään. Jos työ toisella paikkakunnalla on hänen uralleen niin tärkeä, niin tottahan sinä ja lapset lähdette mukaan miehesi tueksi. Rupeat katselemaan asuntoja ja työpaikkoja miehesi työkunnasta, lapsille uusia kouluja, pistät uuden talonne myyntiin yms.
Mies herää todellisuuteen. Hän on perheellinen. Ei hän voi kuvitella voivansa tehdä päätöksiä vain itselleen. Hänen päätöksensä vaikuttaa muihinkin. Ehkä sitten muutatte, tai sitten ette. Kuitenkin miehesi oppii jotain uutta perheellisenä olemisesta.
lienee se, että palkkaatte kodinhoitajan, joka käy siivoamassa jne, jää sitten aikaa muuhunkin.
Kun miehesi tekee mieli lähteä kauas töihin ajattelematta miten sinä jaksat niin hommaa 4H kerhon kautta itsellesi lapsen vahti kerran tai kaksi viikossa ja mene harrastamaan jotain, olen kuullut monen käyttävän näitä palveluja ja ovat olleet tyytyväisiä sekä hintaan ja lapsenvahtiin.