Haluun nyt vaan purkaa ajatuksiani, saa kertoa mielipiteensä jos siltä tuntuu, =)
Ollaan tunnettu poikaystäväni kans kolme vuotta, siitä puoli vuotta seurusteltu. Sillon ku tutustuttiin niin meillä oli pitkään seksisuhde.
Nyt on jo pitkään tuntunu siltä että en halua enää olla hänen kanssaan. Oon monta kertaa jättäny ja sit halunnukkin takas. Tää ei tunnu musta enää hyvältä, en tunne itseäni enää viehättäväksi ja haluttavaksi poikaystäväni seurassa, joteki huonoks ihmiseks vaan. Ei tehä enää mitään kivaa yhessä enkä halua olla hänen lähellään. Ei asuta yhessä. En halua pussailla, en halailla, ja muutki halut on menny.
Poikaystäväni on ihana ja tekee kaikkensa että mulla ois hyvä olla, mä vaan en oo tyytyväinen mihinkään, valitan vaan. Ollaan puhuttu tästä useesti, poikaysätäväni mielestä meillä ei edes ole mitään ongelmia..
Pelkään yksinjäämistä. En osaa olla ilman poikaystävääni. Mietin että johtuuko tämä vaan siitä että mulla ei ole aina hyvä olla itseni kans ja oon ollu muutenkin masentunu ja epävarma itsestäni. Asiaa ei auta se että poikaystäväni kuolaa kaupungilla hameiden perään, eikä mitenkään huomaamattomasti.. Ja telkkaristakin pitää oikeen mulle kommentoida miten hyvännäkösiä naisia siellä on. Tulee paha mieli noista, sit poikaystäväni vaan sanoo että mä oon ihanampi, vaikee sitä on enää sillon uskoa. Muutenkin musta tuntuu että meillä ei ole mitään yhteistä ja että ollaan yhdessä vaan tottumuksesta. Välimatkaakin on paljon mutta nähdään kuitenkin 4 päivää viikossa.
No tässä tämä. Vaikeeta?!!
Ollaan tunnettu poikaystäväni kans kolme vuotta, siitä puoli vuotta seurusteltu. Sillon ku tutustuttiin niin meillä oli pitkään seksisuhde.
Nyt on jo pitkään tuntunu siltä että en halua enää olla hänen kanssaan. Oon monta kertaa jättäny ja sit halunnukkin takas. Tää ei tunnu musta enää hyvältä, en tunne itseäni enää viehättäväksi ja haluttavaksi poikaystäväni seurassa, joteki huonoks ihmiseks vaan. Ei tehä enää mitään kivaa yhessä enkä halua olla hänen lähellään. Ei asuta yhessä. En halua pussailla, en halailla, ja muutki halut on menny.
Poikaystäväni on ihana ja tekee kaikkensa että mulla ois hyvä olla, mä vaan en oo tyytyväinen mihinkään, valitan vaan. Ollaan puhuttu tästä useesti, poikaysätäväni mielestä meillä ei edes ole mitään ongelmia..
Pelkään yksinjäämistä. En osaa olla ilman poikaystävääni. Mietin että johtuuko tämä vaan siitä että mulla ei ole aina hyvä olla itseni kans ja oon ollu muutenkin masentunu ja epävarma itsestäni. Asiaa ei auta se että poikaystäväni kuolaa kaupungilla hameiden perään, eikä mitenkään huomaamattomasti.. Ja telkkaristakin pitää oikeen mulle kommentoida miten hyvännäkösiä naisia siellä on. Tulee paha mieli noista, sit poikaystäväni vaan sanoo että mä oon ihanampi, vaikee sitä on enää sillon uskoa. Muutenkin musta tuntuu että meillä ei ole mitään yhteistä ja että ollaan yhdessä vaan tottumuksesta. Välimatkaakin on paljon mutta nähdään kuitenkin 4 päivää viikossa.
No tässä tämä. Vaikeeta?!!
Vastaukset 6
Vanhimmat
haluat jättää poikaystäväsi. Voisit tietysti vielä puhua hänelle ja sanoa kaikki asiat päin naamaa mitkä hänessä sinua ärsyttävät.
mulla on ihan sama tilanne. Mutta mies ei ymmärrä, sanoo mun vaan kiukuttelevan ja tunkee vaan luokseni. Välillä en edes vastaa hänen soittoihinsa, ja soittaa tasan niin kauan että joskus vastaan. Ahdistavaa ettei toinen ymmärrä kaiken olevan jo loppu. Meilläkin mies tuijottaa tyhmänä vähäpukeisia naisia ja olen sanonutkin että vapaanahan ei olisi ketään naputtamassa ko. asiasta, joten miksi se ei päästä irti? Olen tullut siihen tulokseen että miehet on pönttöjä, yksisilmäisiä idiootteja, joille on tasan kaksi naismallia äiti ja huora.
Olen jutellut ystävien kanssa tästä asiasta, heidänkin poikaystävät harrastaa ihan samaa. Pitääkö siihen vaan tottua?! Onko se ihan normaalia?!
Ois niin helppoa jos poikaystäväni ei enää soittelis mulle kun oon sen " jättäny". Se on niin sulavasanainenkin että vähäks aikaa se saa mut miettimään että minkä takia alunperin hänet jätin. Sitten taas ollaan samassa tilanteessa. Raivostuttavaa!
RAKASTATKO häntä todella? Ei vain välittämisen vaan myös intohimoisen rakkauden tasolla?
Tuon asian kanssa olen painiskellut jo pitkään. En tiedä. Kai tietäisin jos rakastaisin?!
Kyllhän niitä tulee kaupungilla aina välillä vilkuiltua. Nykyinen tyttöystävä ei siitä välitä, enkä kyllä töllää ketään. Exä taas oli pimeä sekopää, joka veti herneet nenään jos edes vilkaisi jonnekin. Kesällä olisi käytännössä pitänyt kävellä laput silmillä kokoajan katsellen taivaisiin tai kengänkärkiin.
Pitkä tuijottaminen taas on epäkohteliasta.