Nyt on pakko kysyä jo muiltakin koska pää hajoaa ja omasta mielestäni en ansaitse tätä..
Mulla ja mun poikaystävällä on se sama ongelma jota moni muukin varmasti joutuu kestämään puolisonsa takia.. Ensinnäkin, mieheni on työnarkomaani. Pisin aika mitä vietetään yhdessä on vierekkäin nukkuen se kahdeksan tuntia. En oikein tyydy tähän. Mies lähtee töihin esim. puoli kahdeksalta aamulla ja tulee kotiin kymmeneltä. Ajat heittelevät kun raksahommia tekee. Mutta koko päivän se poissa silti on. Lisäksi, asia mikä saa mut kiehumaan kun ajattelenkin, on että se on töissä joka ikisenä päivänä viikossa! 7 päivää viikossa. Se ei ikinä pidä vapaata. Ei juhannuksena, ei jouluna, ei meidän juhlapäivänä, ei syntymäpäivänä, ei ikinä. Uutena vuotena se oli pois töistä koska se halus napsii viinaa..
Illalla teen ruuan, niin että hän saa lämpimän aterian. Itse siis syön jotain leipää päivällä koska en yksinkertaisesti halua että mies joutuu lämmittämään oman osansa. Jos meitä olisi enemmänkin niin sitten tietysti ruokkisin muut päivällä, mutta kun vaan me kaks.. Koska olen huolellinen kokkaaja ja teen aina salaatin jne, mulle tulee tosi paljon tiskiä. Ollaan SOVITTU että mies tiskaa. Ja se on AINOA kotityö mitä se joutuu ikinä tekemään (eikä muuten tee sitäkään koska on niin pirun myöhä kun se tulee ja naapurissa asuu kuuskymppinen uskovainen ihminen jota en haluais herättää kilisevillä astioilla).
Eli minä kokkaan, siivoan, pesen pyykit ja kämpän, hoidan ja ruokin kissat, siivoan niiden kakat, vien pihalle, raahaan niiden hiekat ja safkat kotiin, tiskaan, imuroin, pyyhin joskus ja joulusin pölyt ja pesen lattiat, noukin äijän sukat ja kalsarit lattialta, siivoan vessasta sen p***alukemiset, vien roskat, hoidan laskut.. Hommaa riittää, etenkin kun muutto on kohta edessä. Mä en edes odota että mies tulee mukaan muuttoon. Luultavasti sillä on liian kiire istua raksalla juomassa kaljaa ja puhumassa Shittiä. Joudun hoitamaan koko muuton itse, koska sillä ei ole aikaa. Olen käynyt yksin katsomassa asuntoja ja järjestelemässä asioita. Mun vastuulle tulee kaikki laskuista sähkösopimuksen, muuttoilmoituksen, ihan kaiken tekemiseen. Joutusin varmaan kantamaan ja ajamaan huonekalutkin itte jos mulla olis ajokortti tai tarpeeks voimaa nostaa edes sohvaa.
Tää on nyt vähän asiaton ilmoitus mutta seksi sujuu tosi hyvin. Ainoat asiat mitä tehdään kun ollaan yhdessä on syöminen, seksi ja nukkuminen. Me harrastetaan monta kertaa päivässä (pidän kalenterissa lukua siitä :)) ja ainahan sanotaan että suhteen ongelmat heijastelee myös seksielämään. No ei vissiin sitten meidän tapauksessa.. Ukon mielestä on ok jos itken. Se kysyy kerran mikä on, ja jos en sano mitään, kääntää kylkeä ja nukahtaa. Siis ihan oikeesti nukahtaa. Sille on ihan sama mitä päivisin teen. Olen työtön, joten päivisin siis itken ja hajoan entistä enemmän koska mulla ei ole omaa rahaa (mies antaa rahaa vain ja ainoastaan laskuihin ja ruokaan ja kerää loput tilille jotai vtn tuning-autoa varten)
Mitä hemmettiä mä teen? Rakastan miestäni ihan oikeasti. Ja se muo. Mutta meillä ei ole mitään yhteistä aikaa. Vapaapäivät on niin harvinaisia, että nekin se viettää nukkuen. Ollaan puhuttu sen töistä. Omasta mielestään se ei tee liikaa töitä eikä se vähennä niitä. Enkä mä oikeen voi sellasta kai pyytää edes.. Maksaahan se laskut, eikö? Mutta musta tuntuu että olen sille joku oma pienois-äiti. Muo pelottaa tehdä lapsia tuollaisen miehen kanssa joka luultavasti on jossain kittaamassa seiniä sillon kun oon synnärillä.
Mun mielestäni mä SAAN itkeä tätä. En siis sekoile turhasta?
Mulla ja mun poikaystävällä on se sama ongelma jota moni muukin varmasti joutuu kestämään puolisonsa takia.. Ensinnäkin, mieheni on työnarkomaani. Pisin aika mitä vietetään yhdessä on vierekkäin nukkuen se kahdeksan tuntia. En oikein tyydy tähän. Mies lähtee töihin esim. puoli kahdeksalta aamulla ja tulee kotiin kymmeneltä. Ajat heittelevät kun raksahommia tekee. Mutta koko päivän se poissa silti on. Lisäksi, asia mikä saa mut kiehumaan kun ajattelenkin, on että se on töissä joka ikisenä päivänä viikossa! 7 päivää viikossa. Se ei ikinä pidä vapaata. Ei juhannuksena, ei jouluna, ei meidän juhlapäivänä, ei syntymäpäivänä, ei ikinä. Uutena vuotena se oli pois töistä koska se halus napsii viinaa..
Illalla teen ruuan, niin että hän saa lämpimän aterian. Itse siis syön jotain leipää päivällä koska en yksinkertaisesti halua että mies joutuu lämmittämään oman osansa. Jos meitä olisi enemmänkin niin sitten tietysti ruokkisin muut päivällä, mutta kun vaan me kaks.. Koska olen huolellinen kokkaaja ja teen aina salaatin jne, mulle tulee tosi paljon tiskiä. Ollaan SOVITTU että mies tiskaa. Ja se on AINOA kotityö mitä se joutuu ikinä tekemään (eikä muuten tee sitäkään koska on niin pirun myöhä kun se tulee ja naapurissa asuu kuuskymppinen uskovainen ihminen jota en haluais herättää kilisevillä astioilla).
Eli minä kokkaan, siivoan, pesen pyykit ja kämpän, hoidan ja ruokin kissat, siivoan niiden kakat, vien pihalle, raahaan niiden hiekat ja safkat kotiin, tiskaan, imuroin, pyyhin joskus ja joulusin pölyt ja pesen lattiat, noukin äijän sukat ja kalsarit lattialta, siivoan vessasta sen p***alukemiset, vien roskat, hoidan laskut.. Hommaa riittää, etenkin kun muutto on kohta edessä. Mä en edes odota että mies tulee mukaan muuttoon. Luultavasti sillä on liian kiire istua raksalla juomassa kaljaa ja puhumassa Shittiä. Joudun hoitamaan koko muuton itse, koska sillä ei ole aikaa. Olen käynyt yksin katsomassa asuntoja ja järjestelemässä asioita. Mun vastuulle tulee kaikki laskuista sähkösopimuksen, muuttoilmoituksen, ihan kaiken tekemiseen. Joutusin varmaan kantamaan ja ajamaan huonekalutkin itte jos mulla olis ajokortti tai tarpeeks voimaa nostaa edes sohvaa.
Tää on nyt vähän asiaton ilmoitus mutta seksi sujuu tosi hyvin. Ainoat asiat mitä tehdään kun ollaan yhdessä on syöminen, seksi ja nukkuminen. Me harrastetaan monta kertaa päivässä (pidän kalenterissa lukua siitä :)) ja ainahan sanotaan että suhteen ongelmat heijastelee myös seksielämään. No ei vissiin sitten meidän tapauksessa.. Ukon mielestä on ok jos itken. Se kysyy kerran mikä on, ja jos en sano mitään, kääntää kylkeä ja nukahtaa. Siis ihan oikeesti nukahtaa. Sille on ihan sama mitä päivisin teen. Olen työtön, joten päivisin siis itken ja hajoan entistä enemmän koska mulla ei ole omaa rahaa (mies antaa rahaa vain ja ainoastaan laskuihin ja ruokaan ja kerää loput tilille jotai vtn tuning-autoa varten)
Mitä hemmettiä mä teen? Rakastan miestäni ihan oikeasti. Ja se muo. Mutta meillä ei ole mitään yhteistä aikaa. Vapaapäivät on niin harvinaisia, että nekin se viettää nukkuen. Ollaan puhuttu sen töistä. Omasta mielestään se ei tee liikaa töitä eikä se vähennä niitä. Enkä mä oikeen voi sellasta kai pyytää edes.. Maksaahan se laskut, eikö? Mutta musta tuntuu että olen sille joku oma pienois-äiti. Muo pelottaa tehdä lapsia tuollaisen miehen kanssa joka luultavasti on jossain kittaamassa seiniä sillon kun oon synnärillä.
Mun mielestäni mä SAAN itkeä tätä. En siis sekoile turhasta?
Vastaukset 27
Vanhimmat
työnarkomaanilta. ja tavallisesti jos toisesta välittää, hänen kanssaan haluaa myös viettää aikaa, eli ei hyvältä kuulosta. mikäs miehellä on ollessa, kun palvelu pelaa, seksiä saa ja muuten saa tehdä mitä huvittaa.
yhden asian: Se sun mies ei vietä raksalla kaikkea tota aikaa. Varmaan istutaan jossain huoltsikan baarissa iltaisin. Jos ei oman puolison kanssa halua koskaan viettää aikaa, ei ole kysymys rakkaudesta.
Onpas vain ikävä tilanne. Ilmeisesti miehesi ei joko huomaa/tajua, että et ole tilanteeseen tyytyväinen tai sitten hän ei vain välitä. Kannattaa tosissaan puhua asiasta ja vaatia muutosta, eihän tuollainen ole kunnon elämää naiselle! Tsemppiä kuitenkin sinulle!!!
Jos miehesi on töissä aamusta iltaan siellä raksalla, niin työaikana ei vissiinkään juopotella?? Ja ilmeisesti hän tienaa aika hyvin tuolla työmäärällä, en sitten tiedä miten te talouskulut jaatte. Teidän pitäisi puhua ja miettiä mitä elämältänne haluatte - itsehän olet valinnut hänet mieheksesi - miehen, joka on töissä aamusta iltaan. Sanoitkin, että olette puhuneet asiasta, joten ei kai sulla ole paljoa muuta vaihtoehtoa kuin joko jäädä sietämään tilannetta tai vaihtaa miestä. Kannattaa nyt ennen perheenlisäyksen hankkimista pohtia mitä meinaat..
Sanot, että olet työtön. Eli olet kotona aamusta iltaan. Minusta on ihan reilua, että sinä hoidatkin taloutta - ei kuulosta tasa-arvoiselta, että miehen pitäisi alkaa tiskata iltakymmeneltä, kun hän tulee kotiin.. Tiedän kyllä tuon kodin pyörittämis tunteen, meillä on koira ja neljä kissaa ja kokkailen myös, ja vasta äsken saatiin tiskikone.. nyt kun olen lomalla ja mies painaa tässä sen takia kahta työtä ennen vauvan syntymää ja varmaan välillä sen jälkeenkin, niin ei tulis mieleenkään pistää sitä imuroimaan kun se tulee kotiin töistä, vaikka tuleekin jo iltapäivällä. Eikä toi pyykinpesukaan ole mitenkään raskasta, konehan sen hoitaa :D Tänä aamunakin mies totesi, että tänään pitäs pestä pyykkiä ja sanoin, että heittää sinne koneen viereen ne mitkä tarvii puhtaaksi. Paremminhan minä kerkeänkin sen koneen pistää päälle, kun olen kotona.
olet henkisesti kypsä nainen. Olet ymmärtänyt että suhde on yhteinen yritys jossa kaikki tekeminen lasketaan ja osaat arvostaa miestäsi.
Ketjun aloitaja odotaa että mies tekisi tietysti puolet kotitöistä ja maksaisi kaiken elämisen ja veisi ulos syömään ja olisi hauskuutamassa ja mielistelemässä. Mutta mistä hän saisi rahat tähän kaikeen? jos ei kävisi töissä
Jos mies säästää rahaa tunig autoon niin eikö miehellä ole oikeus toteutaa omia haaveitaan?
Ja tuosta lapsi asiasta , miksi sen miehen pitäisi olla pitämässä kokoajan kädestä kiinni?
Eikö nainen ole sukupuolista se joka on rakennettu synnytämään?
Mies joka tekee paljon töitä pitää huolen perheestään taloudelisesti , eikö se ole miehen alkuperäinen tehtävä sukupuolena?
Tänäpäivänä tuntuu siltä että miehen pitäisi olla pelle joka on kokoajan viihdytämässä kumpania.
Henkisesti kypsä tarkoittaa siis naista, joka tekee kaikki kotityöt ja hoitaa lapset ja passaa miestään eli tekee kaiken niinkuin mies haluaa? Okei... Sanavarasto uusiutuu:D
Ketjun aloittaja ei kyllä sanonut missään, että odottaisi miehensä tekevän kotitöistä puolet. Eikä myöskään sanonut, että miehen pitäisi olla koko ajan viihdyttämässä ja viemässä ulos. Mutta kun edes JOSKUS. Jos pariskunnasta toinen tekee töitä 15 tuntia/vrk 7pv/vko, niin voit ihan siitä laskea, paljonko aikaa he viettävät yhdessä. EI YHTÄÄN. Jos mies vain nukkuu yönsä kotona ja silloin tällöin nusaisee (anteeksi sanavalintani) avovaimoaan, mitään suhdetta ei ole eikä läheisyyttä pääse syntymään. Ilmeisesti sinun mielestäsi ok???
Pariskunnat tarvitsevat yhteistä aikaa, yhteistä tekemistä ja hellyyttä ilman seksiä! Ei kenenkään TARVITSE töitä tehdä 7pv/viikossa. Taitaa olla oma valinta ja itsekäs sellainen. Luulen, että kaikki kumpuaa juurikin tuosta tuning-autosta ja rahanahneudesta yleensä. Olen törmännyt näihin työnarkomaaneihin, jotka havittelevat enemmän ja enemmän rahaa ja töitä tehdään kellon ympäri väsymyksen äärirajoilla. Mutta kun siinä unohtuu sellainen pienenpieni juttu, että mitäs jos ne aktiivivuodet menevät raataessa niska limassa rahankiilto silmissä ja perhe unohtuu oman onnensa nojaan, niin mitä sitten jää käteen kun terveys menee, akka ottaa hatkat huonosta suhteesta ja nuoruuskin on mennyt??? Kysymys kuuluu silloin: oletko nauttinut elämästäsi missään vaiheessa?
Toki mies saa toteuttaa omia haaveitaan omalla palkallaan. Mutta ota huomioon, että avoliittokin on juurikin se mainostamasi yhteisyritys ja kai sillä avovaimollakin on oikeus haaveisiin ja oikeus parisuhteeseen omilla ehdoillaan? Mielestäsi on siis täysin ok, että mies määrää tasan kaikesta ja toteuttaa itsekkäästi omia pyrkimyksiään välittämättä kumppaninsa toiveista. Juupajuu... Mikäs parisuhde se sellainen on? Silloinhan olisi sama olla omillaan. Kyllä parisuhteessa pitää olla kypsä niin, että ymmärtää ettei ole enää yksin päättämässä kaikesta, VAIKKA toisikin ainoan palkan talouteen.
Lapsista, tarkoitit siis tuolla kommentillasi että miksi miehen pitää pidellä naisen kädestä kiinni koko ajan jos on raskaana tai synnyttää? No huh HUH. Ei pidäkään, mutta mies tekee sen, jos hänellä kiinnostaa omien rakkaidensa hyvinvointi ja oman lapsensa syntymä. Mikään ei olisi kamalampaa, kuin synnyttää yksin.
Lopuksi. Parisuhteessa miehen tehtäväksi ei todellakaan riitä, että tuo palkan kotiin. EI TODELLAKAAN. Koska nykyään naisetkin joutuvat käymään töissä, koska rakkauteen kuuluu muutakin, koska nainen ei ole yksin vastuussa kodista ja lapsista.
Aloittajalle: Sinulla on oikeus vaatia mieheltäsi läsnäoloa. Ala harrastaa uusia juttuja,ala opiskella (esim. avoimen yliopiston luennot, kielikurssit...jne.), käy ulkona ystäviesi kanssa (kesäterassille sidukalle:), älä ole vain kotona ja odota miestäsi! Jospa hänkin herää tajuamaan, että sinä et kyhjötä kotona yksin odottamassa häntä ikuisesti.
"Henkisesti kypsä tarkoittaa siis naista, joka tekee kaikki kotityöt ja hoitaa lapset ja passaa miestään eli tekee kaiken niinkuin mies haluaa?"
Tuo kuvaus ei kyllä ainakaan itseeni osu. Ennen kuin olin äippälomalla, itse opiskelin plus kävin töissä niin mies kyllä teki kotityöt silloin kun minä olin töissä. Tosin tuolloin hänkin vielä opiskeli plus kävi töissä, tarkoittaen sitä että joinain päivinä hän oli töissä 16 tuntiakin (harvemmin, mutta joskus) ja näinä päivinä taas minä tein kotityöt. Joten eipä se ole miehen passaamista ja "kaiken tekemistä niinkuin mies haluaa", vaikka joskus tekisikin kaikki kotityöt. Se on ihan tilannekohtaista. Jos MINÄ olisin nyt töissä ja tekisin toistakin työtä siinä sivussa ja mies olisi kotona, niin en todellakaan tiskaisi, imuroisi tai pesisi pyykkiä kuin ehkä joskus ohimennen jos jaksaisin. Tasa-arvoa on vasta se, että huomioidaan molempien tilanteet ja toimitaan molemmille hyvällä tavalla. Sitten kun taas palaan opiskelujen ja töitten pariin, niin mies tekee niitä töitä yhtä paljon kuin minäkin. Tosin kyllä hän nykyäänkin tekee sellaisia perusjuttuja, kuten täyttää tai tyhjentää astianpesukonetta ja ruokaa laitellaan harrastuksen omaisestikin kimpassa.
Ketjun aloittajalle ei oikein tilanteeseen voi kummempia vinkkejä antaa, jos mies kerta on kaikki päivät töissä aamusta iltaan. Ihmettelen, miten he ylipäätään ovat edes kerenneet alkaa seurustella, kun kertomansa mukaan heillä ei ole aikaa nähdä toisiaan kuin klo 22 jälkeen..
"tarkoitit siis tuolla kommentillasi että miksi miehen pitää pidellä naisen kädestä kiinni koko ajan jos on raskaana tai synnyttää? No huh HUH. Ei pidäkään, mutta mies tekee sen, jos hänellä kiinnostaa omien rakkaidensa hyvinvointi ja oman lapsensa syntymä. Mikään ei olisi kamalampaa, kuin synnyttää yksin"
Hassua, kun minä en tämän yhden miehen kommentissa huomannut hänen puhuvan mitään siitä, että naisen pitäisi synnyttää yksin tai edes raskaana olemisestakaan.. Sinä tempaisit tuon näkemyksen tuosta ihan itse, minä en ainakaan hänen tekstistään lukenut mitään sellaista, että naisen pitäisi olla raskausaika ja synnytys ihan yksin.
Tuohon lastenhoitoon tosin pätee eri juttu kuin kotitöitten tekoon; mies kyllä hoitaa vauvaa sitten töitten jälkeen iltaisin. Se nyt on itsestäänselvääkin kelle tahansa, jota kiinnostaa olla oman lapsen lähellä. Ja äitinä joutuu heräilemään yösyöttöihin, niin sitä vauvan kanssa olemista ei voine laskea ihan kotona hengailuksi, kuten tätä vauvan odottelua tässä nyt.
Kommenttini tarkoitin kyllä edelliselle kirjoittajalle enemmänkin.
Näkisin kuitenkin, että aloittajan todellinen ongelma eli yksinäisyys suhteessa ja täysi riippuvaisuus miehestä taloudellisesti (huom. ei saa mitään omaa rahaa ja istuu ilmeisesti vain kotona yksin päivät pitkät) ei liity niinkään kotitöihin ja siihen kuka ne tekee. Mies tuntuu olevan täysin ulkona koko suhteesta ja nainen kotiapulaisena joka nostaa hametta silloin tällöin. Ongelma isolla O:lla on se, että mies yksin päättää kaikesta ajankäytöstä suhteessa ja kaikesta rahankäytöstä YHTEISESSÄ kodissa. Tämä on se ongelma, eikä se kuka tiskaa milloinkin ja kuka joutuu imuroimaan kotiin palattuaan.
"Hassua, kun minä en tämän yhden miehen kommentissa huomannut hänen puhuvan mitään siitä, että naisen pitäisi synnyttää yksin tai edes raskaana olemisestakaan.. Sinä tempaisit tuon näkemyksen tuosta ihan itse, minä en ainakaan hänen tekstistään lukenut mitään sellaista, että naisen pitäisi olla raskausaika ja synnytys ihan yksin." -> Selitänpä juurta jaksain. Tempaisin tämän kuule ihan tuolta aloittajan alkuperäisestä tekstistä. Ap. sanoi, että miten hän uskaltaa lapsiakaan tehdä tuollaisen miehen kanssa, kun silloin kun hän synnyttää niin mies todennäköisesti kittaa seiniä raksalla. Ja yx-mies sanoi, että miksi miehen pitäisi kädestä pidellä koko ajan lapsiasiassa (tarkoitti ilmeisesti synnytystä) ja naiset on saaneet värkit synnytystä varten. Tästä vedin johtopäätökset, että yx-miehen mielestä on ok, että mies ei sekaannu synnytykseen millään tavalla. Capische? Voi olla, että mielikuvitukseni laukkasi mutta voi olla tulkitsin täysin oikein. Nythän yx-miehellä on erinomainen tilaisuus kumota väitteeni.
Itsellä on 3 lasta ja kaikkien synnytyksessä olen ollut mukana, tosin en tiedä onko siitä todelisuudessa ollut mitään hyötyä.
Ja rakastan lapsiani ja olen hoitanut heitä pienestä pitäen, mutta muistutan että miesten ja naisten rakkaus lapsiin ei vältämättä ole samalaista. Nyky naiset kun ei oikein osaa ottaa vastuuta äitinä.
Koskakohan eduskunta päätää että miesten on synnytettävä puolet lapsista, ja lisäksi imetetävä puolet äitiyslomasta.
Muuten alkuperäisestä kirjoitajasta , moniko nainen olisi valmis maksamaan omasta palkastaan laskut,elämisen ja antamaan rahaa miehelle joka on työttömänä kotona?
Ja milläköhän rahalla se uusi asunto johon alkuperäinen kirjottaja joutuu muutamaan on hankittu?
Todennäköisesti synnärillä olosta on se hyöty, että vaimosi saa henkistä tukea ja tuntee, että ei ole yksin. Fyysisesti et voi vaimosi oloa helpottaa mutta riittää kun olet siinä vierellä ja pidät kädestä.
Nykynaisilla on paljon enemmän tekemistä kodin ulkopuolella ja kaikki naiset eivät yksinkertaisesti halua jäädä kotiin vuosikausiksi lasten kanssa. Eikä useimmilla ole varaakaan. Jos tämä on vastuun ottamattomuutta, niin olkoon sitten. Mennyt aika ei koskaan palaa, muista se. Ennenkin oli ongelmia mutta erilaisia. Nykyaikana naisellakin on oikeuksia ja mahdollisuus luoda uraa. Moni uranainen tekeekin päätöksen olla tekemättä lapsia, koska aika ei riitä kaikkeen.
MINÄ elättäisin puolisoni, jos hän jäisi työttömäksi tai sairastuisi. Myötä- ja vastamäessä, eikös vihkivalassakin niin sanota.
Mitäs jos itse jäisit työttömäksi ja vaimosi kävisi töissä? Olisiko kivaa, kun hän ajattelisi samoin kuin sinä? Saisit vain ruokarahat ja tekisit kiltisti kotityöt. Mitään muuta (huvituksia, leffassa käynti, kahvilassa käynti..ym.) elämässäsi ei voisi olla koska ethän sinä tienaisi mitään. Olisit siis yhteiskunnalle turha lisärasite koska et tuota mitään. Etkä tietenkään saisi MILLÄÄN TAVALLA puuttua taloutenne päätöksiin, koska vain palkan kotiin tuovat saavat päätösvallan. Ei taitaisi onnistua... Mistä tuo ylimielisyys heikompia kohtaan kumpuaa? Etkö koskaan ajattele, että voit itsekin joku päivä olla työtön tai sairas?
Mieheni tienaa paljon enemmän kuin minä. Siltikin se olen minä joka maksan KAIKKI LASKUT! OSTAN KAIKEN LAPSILLE! OSTAN KAIKKI LAHJAT SUKULAISILLE/YSTÄVILLE/KAVEREILLE! Mieheni lainaa välillä jopa pankkikorttiani. Nyt olen laittanut salasanani salaiseksi. Minä olen maksanut meidän AUTON,ASUNNON,HUONEKALUT YMS. Hyvin harvoin mieheni antaa minulle rahaa. Erittäin harvinaista.
Mieheni ostaa ruoat meidän kotiin.Pistää rahansa omiin juttuihinsa keskustelematta edes isoista hankinnoista minun kanssani.
Ymmärrän, että joudut tekemään kaiken yksin koska miehesi on jatkuvasti töissä. Vaadi miestäsi vähentämään töitä. Haluatko tulevaisuuden miehen kanssa jolla ei ole sinulle aikaa? Haluatko kasvattaa ehkä tulevat lapsenne yksin kun toinen paiskii vaan töitä. Minunkin mieheni tekee vaan töitä ja on rahaahne. Perhe ei ole ykkösasia. Älä valitse samanlaista yksinhuoltajan elämää kuin millainen minulla on.
Jos miehen tehtävä on vaan tuoda palkka kotiin, en tekisi miehellä mitään. Kun itsekin käyn töissä ja tulen ihan hyvin toimeen! Ja sitäpaitsi meillä kumpikin maksaa omat menonsa ja yhteiset maksetaan puoliksi. Hehheh aika hauska juttu! Ei yhdessä olo tunnu velvollisuudelta, jos todella rakastaa toista ja viihtyy hänen kanssaan. Ja jos mies tarvitsee vain siivoojan tms. sellaisen voi palkata ilman, että pitää asua hänen kanssaan.
Ja mitä tosiaan tehdä niillä rahoilla ja miten niistä nauttia, jos ei niitä ehdi juuri käyttämään, kun on kaiken ajan töissä?
Ja aloittajan tosiaan kannattaisi keksiä harrastuksia ja mennä kavereiden kanssa. Ei kaikkea aikaa tarvitse käyttää yhteisestä taloudesta huolehtimiseen.
Tulee mieleen, että olet edullinen kotiapulainen, jolta saa myös seksiä. Miehen näkökulmasta kaikki on hyvin. Pidät kodin siistinä ja vielä jaat vuoteenkin hänen kanssaan. Kukapa ei tuollaisesta pitäisi ? Onneksi olet jo pannut mietintämyssyn päähän.
nyt sun on hankittava ittelles elämä, eli työpaikka,koulutuspaikka tai muuta normaalia
jokapäiväistä tekemistä, vaikutat liian nuorelta
"vain" pitämään kotia pystyssä kuin kotirouva
itse sä pystyt vain tän sun ongelman ratkaiseen
ja eikö sulla ole mitään omaa?
minkä takia se mies ei kotona viihdy, onko puheen aiheet loppu? ei munkaan ukkoni kotona viihtys jos....mä itkeskelisin ja .....
hankkia omaa tekemistä. Ei minunkaan mieheni ole juuri koskaan kotona. Ei meillä ole yhteistä aikaa ja jos on niin se on yöllä kun nukutaan. Hoidan kämpän ja kaikki niinkuin sinäkin. Meillä ei ole lapsia. Laitan ruoat sen aika taulujen mukaan ja sovin omat menoni sen mukaan. Tässä vuosien mittaan on kuitenkin tullut huomattua että kun mies on paljon pois voin hommailla omia hommia. Käytä sinä vaikka aikasi töiden etsimiseen, saisit omaa rahaa ja sinulla olisi vara tehdä mitä tahtoisit. Kyllä sitä vanhana kerkeää olla kaksistaan ihan tarpeeksi. Kyllähän se välillä v****taa ´kun ukko ei ole tekemässä "miesten hommia" mutta näin se on vaan ja tuskin miehes muuttuu, ainakaan ei minun ole muuttunut. Jos ei kelpaa niin vaihda miestä. Minä jaksoin itkeä tätä vuoden ja nyt siihen on tottunut. laitoin itselleni jopa hevosen kun oli aikaa ja rahaa... kun on tekemistä ja muita kavereita niin kyllä se riittää jos saa nuorena vain iltaisin hyvää seksi. =)
Juttuhan on niin, että toisille riittää se kun ukko käy kotona nukkumassa ja toisille ei. Mulle se ei riittänyt. Onneksi tajusin ajoissa lähteä kävelemään, ennen kun nuoruus oli mennyt.. Naisen on liian helppoa antautua huonon suhteen armoille, kun ei jaksa lähteä uutta etsimään.
Joskus se ruoho ON vihreämpää siellä aidan toisella puolen. Believe me.
>> Moni nainen on siksi huonossa suhteessa, kun ei viitsi lähteä uutta etsimään...
Kiitos teille kaikille vastauksistanne.. En oikein vieläkään tiedä mitä pitäisi tehdä, mutta eihän tälläisiä asioita ihan viikossa funtsita. Mulla ja puolisolla oli ihan hirvittävä riita pari yötä sitten, lauottiin totuuksia päin naamaan ja sain tietää että olen kuulemma aina pahalla päällä ettei mulle uskalla tulla sanomaan edes moi, ja mun mielestä taas mun ukko oli niin saamarin välinpitämätön ettei sille viittinyt sanoa edes moi koska se ei (niin luulin) olis edes kuullut sitä. Väärässä oltiin ja päätettiin että asioista täytyy puhua, mitä olen jankuttanut alusta asti. Silti se meni hirveessä kankkusessa töihin joten työasiat on kuten ennenkin..
Olen 24, en siis ihan nuori enää, ja mulla alkais olemaan kova kiire saada lapsia koska sydänvika vie hengen joskus tulevaisuudessa, en halua kuolla lapsivuoteeseen kolmekymppisenä. En voi mennä töihin koska opiskelen vielä, kesätöitä en saanut itsestäni riippumattomista syistä ja vielä en ole niin epätoivoinen että ryntäisin Salen kassalle töihin. En oikein osaa olla ihmisten kanssa, puuverstaassa väkertäminen tai vaikkapa huonekalujen teko on enemmän mulle mieleen mutta ei sitä voi kesällä keskellä kaupunkia tehdä.
Harrastus voisi olla tosi mukava juttu, mutta yksin on ikävä harrastaa. Paras ystäväni on mies mutta nyt kun tämä henkilö muuttaa, ei olla paljoa ehditty näkemään. Sillä on asiat vielä huonommin kun mulla, ja masennus saa sen nukkumaan pitkälle päivään ja valvomaan yön. Ulkonakaan en hirveästi viitsisi pomppia, mulla on syntymässä vika silmissä, luonnollisesti laajentuneet pupillit, eli silmäni keräävät kaiken valon ja päätäni särkee koko päivän. Kuljenkin lippis päässä 24/7.
Ajattelinkin että yritän vain kestää. En ole luonteeltani sellainen mutta pakko kai se on yrittää. Upotan huoleni sitten siivoamiseen tai vaikkapa punttien nostelemiseen sekä tietysti kissojen paijaamiseen. Anopilta lainaksi saatu huonosti toimiva ompelukonekin voi olla ajankuluksi, vaikka minulla ei oikein ole mitä ommella.
Siltikin iso kiitos vastauksistanne ja toivottavasti kaikille tulee kiva kesä :)
Kuulostat todella järkevältä ja fiksulta nuorelta naiselta, joten uskon, että sinulla ei ole mitään hätää:)
Hienoa, että aloititte asioiden purkamisen puhumalla! Puhuminen on kaiken a ja o. Tapellakin pitää välillä, jotta ilma puhdistuu. Pitää muistaa, että suutuspäissään sitä tulee sanottua kärjistäen asiat eikä kannata jäädä toisen sanomisia liikaa hautomaan. Luulen, että miehesikin miettii jonkin aikaa asioita ja voi olla, että alkaa vähentää töitään kohtapuoliin. Odota ja katso, itsellä mies tarvitsee päivästä pariin viikkoa aikaa sulatella asioita itsekseen. Sitten voikin jo tapahtua:D Miehillä voi kestää tuo asioiden prosessointi vähän kauemmin. Luulen, että siinä on kyse myös itsepäisyydestä: on niin vaikea myöntää olevansa väärässä.
Harrastuksista: Miten olisi jokin vapaaehtoistyö? SPR tai Unicef ottavat mielellään uusia käsipareja avukseen ja samalla tuntee itsekin tekevänsä hyvää. Myös muut yhdistykset voivat tarjota kivaa tekemistä. Netin kautta saa yhdistysten yhteystietoja, löytyvät ne myös paikallispuhelinluettolostakin. Esimerkiksi SPR:llä voi lajitella lahjoitettuja tavaroita ja vaatteita ja käsittääkseni korjatakin jotain. Kuulosti että olet käsistäsi kätevä:)
Oikein aurinkoista ja ihanaa kesää sinulle, kyllä elämä kantaa kun vaan luottaa. Pysy sitkeästi miehesi rinnalla, ainahan niitä vastamäkiä tulee mutta ei se vaihtamalla parane:)
Tuli tuosta edellisen kirjoittajan vapaaehtoishommasta mieleen kun teillä kissojakin että löytökissatalot kaipaa usein kovasti luotettavia vapaaehtoisia! Siis olen myös sitä mieltä että jos rakastatte ja mies tuo tilin kotiin millä elätte, anna toistaiseksi olla niin. Tietysti hänkin voisi ymmärtää ettei se elämä ole pelkkää rahaa ja työntekoa, mutta ehtinee sen vielä älytä ja tehköön nyt vielä kun jaksaa.
No mutta, kun sinä olet työtön, niin onhan sinulla aikaa tehdä nuo hommat kotona. Olisi todella kohtuutonta, että miehesi tekisi vielä kotityötkin, päivätöidensä lisäksi. Kun vaimo on kotona. Ja hänen ylläpito kustannetaan siellä. Koska nämähän on ihan normaaleja "perherutiineja", jotka tehdään joka taloudessa. Moni äiti hoitaa vielä tuohon lisäksi, lapset ja oman päivätyön.
Monta kertaa päivässä? Ilmeisesti sitten yön aikana ja peräkkäin? Kun näätte niin vähän? Ja hyvin mies jaksaa? Luulisi olevan väsynyt kun on pitkät työpäivät. Itse en ainakaan jaksa ees ajatella moisia, jos on paljon hommia. Eikä mies. Vaikka tulee kotiin jo kahdeksalta.
Vaikka tää kai oli sivuseikka...
Tuli mieleen, että joko mies on työnarkomaani tai haluaa olla mieluummin töissä kuin kanssasi. Eli välttelee sinua? Yksi tuttu mies jäi töiden jälkeen maleksiin töihin tai muualle. Tuntu oudolta, kun kotona odotti vaimo ja kolme lasta. Vapaa-ajatkin hän vietti mieluummin muualla kuin kotona.
Mä käyn töissä ja teen suurinmanosan kotihommista. Mutta hyvin ehtii. Meillä ei siivota usein. Imuroin kerran viikossa. Ja on tiskikone. Toki se pitää täyttää ja tyhjentää. Jos teillä ei sellaista ole niin miehellä on varmaan varaa sellainen ostaa? (ja käytetyn saa halvalla) Pyykkejäkään en pese joka päivä. Miten maksat laskut? Voisitteko ehkä ostaa tietokoneen ja nettiyhteyden?
Toivon mukaan saisit töitä niin et tuntisi itseäsi riippuvaiseksi miehen rahoista ja saisit vähän muutakin ohjelmaa päivääsi kuin kotihommia ja näkisit muita ihmisiä.
Ymmärrän hyvin, että päivät tuntuu pitkiltä ja yksinäisiltä. Eikö mies voisi yrittää pitää välillä vapaapäivän? Jo itsensäkin takia! Tuollaiseen tahtiin kyllä uupuu! Ei se talous kaadu siihen, jos pari krt kuukaudessa pitää vapaapäivän. Tai enemmänkin!
Mulla tilanne on aika suurilta osin sama. Erona kuitenkin se, että meillä on pieni vauva. Mieheni pitää kuitenkin sentään viikonloput vapaata, mutta viikolla työtahti on järjetön. Kotona käy tosiaan vain nukkumassa. Minä teen kaikki kotityöt ja siinä samassa siis hoidan vauvammekin. En siis voi mennä töihin (tai tietysti voin, mutta en todellakaan halua viedä vauvaa vielä hoitoon) ja välillä on tuntunut todella toivottomalta. Minulla on kylläkin paljon muita ihmisiä ympärillä ja tekemistäkin riittää. Mutta silti se ei korvaa puolison lähelläoloa ja vauva tarvitsee isäänsä. Mieheni kuitenkin on luvannut hidastaa työtahtiaan ja toivottavasti tekeekin sen. Ikuisesti en tätä jaksa. Vauva on jo hieman alkanut vierastaa isäänsä...ei esimerkiksi suostu syömään, jos isä syöttää ja itkukohtauksen tullessa ei rauhoitu tämän sylissä. Se on erittäin huono juttu. Itse aion siis kuitenkin katsoa tilannetta. Jos sinun tilanteessasi tuo on jatkunut todella kauan eikä loppua näy, en välttämättä jaksaisi. Vaikka olisitkin töissä, saisit hoitaa kotityöt ja olla silti paljon yksin. Sano miehellesi, että haluat hänen olevan enemmän kotona. Tuntuu siltä, että jos hän aina on töissä, syynä on joko huono olo kotosalla tai toinen nainen (anteeksi tämä suorapuheisuus). Ehkä hän tosiaan ajattelet, että olet kodinhoitaja. Kyse on arvostuksesta. Sitä jokaisen on saatava. Itse tiedän varmasti, että mieheni on aina töissä, kun sanoo olevansa (työskentelee sukulaisen firmassa). Sinun kannattaisi tosiaan ottaa asiat esille...älä missään nimessä ala tehdä lapsia ennen kuin olet varma että miehesi muuttuu. Itse en enää voi perääntyä...voin vain odottaa parempaa...onneksi mieheni on kuitenkin kuunnellut mitä minulla on ollut sanottavana.
Kaikki on varmasti aivan ymmärrettävää. Mutta toivoisin sinun löytävän uusia tuulia elämääsi, niin kuin on täällä jo ehdotettukin. Uusia tuttavuuksia joiden kanssa lähteä vaikka iltakävelylle. (Ei ainakaan maksa mitään...) Ehkä teidän tilanteenne paraneekin, mutta mieti vielä millaista olisi pyörittää tuota rumbaa vauvan kanssa.
Ehkä saatat tavata uuden ihmisen, jonka kanssa jakaa kotitöitä ja muutakin elämää!! Voi hyvin!