Olen vihdoinkin löytänyt miehen jota oikeasti rakastan! Aikaisemmissa suhteissa en ole itse rakastanut, olin ainoastaan rakkauden ja palvonnan kohde. Elämä oli turvallista ja helppoa, ei tarvinnut pelätä että mies pettäisi tai jättäisi, ei edes vaikka käyttäytyidyin kuinka lapsellisesti. Luulisi, että olisin ollut onnellinen, mutta ei. Olin onneton ja pirun pahantuulinen ja mieheni otti minua päähän. Näin hänet vain puutteineen ja vikoinen. En uskaltanut kuitenkaan lähteä suhteesta, koska oli kätevää, että joku rahoitti opiskeluni..
Nyt kuitenkin löysin prinssini, jota rakastan niin paljon. Vatsa on puolen vuoden seurustelun jälkeen vieläkin täynnä perhosia. Rakastan häntä vikoineen ja puutteineen ja osaan myös antaa hänen virheensä anteeksi. (Tämä on jotain aivan uutta minulle.)
Tiedän, että olen löytänyt sen oikean ja haluaisin viettää koko loppuelämän hänen kanssaan yhdessä. Tulevaisuus kuitenkin pelottaa, koska olemme molemmat..niin kovin köyhiä! Eihän se elämää haittaisi, mutta asumme vielä eri maissa. Melkein naapurissa, mutta raha ei riitä lentolippuihin ja ruokaan. Olen melko varma etten saa opiskelemani alani töitä ulkomailta. Eihän raha ratkaise, mutta pitäisihän haluamamme lapset ruokkia ja pukea... Kävisikö arki niin raskaaksi että tosi rakkaus kuolisi? Onko kenelläkään kokemuksia tai mielipiteitä? Onko tämä vain nuoruuden huumaa ja tyhmyyttä (=piirun alle 30) mennä rakkaudesta naimisiin vaikka vastamäet jo häämöttää horisontissa?
Nyt kuitenkin löysin prinssini, jota rakastan niin paljon. Vatsa on puolen vuoden seurustelun jälkeen vieläkin täynnä perhosia. Rakastan häntä vikoineen ja puutteineen ja osaan myös antaa hänen virheensä anteeksi. (Tämä on jotain aivan uutta minulle.)
Tiedän, että olen löytänyt sen oikean ja haluaisin viettää koko loppuelämän hänen kanssaan yhdessä. Tulevaisuus kuitenkin pelottaa, koska olemme molemmat..niin kovin köyhiä! Eihän se elämää haittaisi, mutta asumme vielä eri maissa. Melkein naapurissa, mutta raha ei riitä lentolippuihin ja ruokaan. Olen melko varma etten saa opiskelemani alani töitä ulkomailta. Eihän raha ratkaise, mutta pitäisihän haluamamme lapset ruokkia ja pukea... Kävisikö arki niin raskaaksi että tosi rakkaus kuolisi? Onko kenelläkään kokemuksia tai mielipiteitä? Onko tämä vain nuoruuden huumaa ja tyhmyyttä (=piirun alle 30) mennä rakkaudesta naimisiin vaikka vastamäet jo häämöttää horisontissa?
Vastaukset 12
Vanhimmat
ällöttävä materialisti.
Niin silloin muistelet vielä niitä miehiä jotka rakasti sua ja joita sä pomputtelit ja käytit hyväksi.Sitä saa mitä tilaa ja sun kohdalla toivottavasti oikein kunnolla.
Voi hyvänen aika!
Tuskinpa muistelen niitä miehiä, kun en nytkään sitä tee. Tai kyllä muistelen hyvällä niitä miehiä, mutta en kaipaa heidän pomputteluaan. Kaikki ihmiset eivät vain sovi yhteen. Eikö se ollut hyvä että erosimme ja nyt entinen mieheni on onnellinen tytön kanssa joka osaa tehdä juuri hänet onnelliseksi.
Ukkosi ei kestä pidemmän päälle sinun narsismiasi, laskelmoivuuttasi, materialismiasi eikä sitä että käytät häntä häikäilemättömästi hyväksesi.
Toivoisin että tuollaiset ihmiset pysyttelisi yksin.
Enpä ole nykyistä ukkoani millään tavalla käyttämässä hyväkseni. Enkä tiedä onko laskelmoivaa puntaroida ja pohtia asioita ennen avioliittoa, eikä sen jälkeen.
Läheiseni (vanhemmat, sisarukset, kaverit) ympärilläni eivät usko liittoon eivätkä halua nähdä minun laittavan itseäni tähän tilanteeseen. Laitoin viestin tänne keskustelupalstalle, koska halusin nähdä oliko läheisteni puheissa tolkkua, kuulla kommentteja avioituneilta, hieman vanhemmilta ihmisiltä. Kestääkö se rakkaus vastoinkäymisiä jo alussa? Odottamattomia bonus-vastoinkäymisiähän tulee sitten vielä vuosien mittaan...;)Kaikkeen ei voi edes varautua.
Nyt sain kuulla olevani narsisti, laskelmoiva ja materialisti. Enpä paljoa netonnut. Ja toiveesi ei toteudu NIM fdjkljdfd; en pysyttele yksin vaan taidanpa aloittaa niin kovasti varoitellun hullun elämän rakastamani miehen kanssa. Ja toivo fdjkljdfd mielummin jotain positiivisia asíoita, ehkä silloin tämä maailma olisi joku päivä vielä parempi paikka elää meille kaikille..
että olet epävarma suhteessa kuin suhteessa, asiat vain vaihtuvat.
Tämä epävarmuus kulminoituu ulottuvilla oleviin asioihin, aiemmassa suhteessa miehesi, joka oli jatkuvasti lähellä, nyt se kulminoituu muihin huoliin, kuten raha tms. ja mies on kauempana, joten hän ei ole epävarmuutesi kohde, kuin välillisesti.
Ehkä sinun tulisi kurkistaa ihan ensimmäisenä oman pääkoppasi sisälle ja miettiä, että mitä yleensä elämältä haluat ja miten sen saavutat.
Oma epävarmuutesi on pahin vihollisesi, eikä sitä kukaan kyllä pidemmässä parisuhteessa jaksaisikaan. Aloita siis remontti itsestäsi, muuten et voi onnistua missään, sillä ei meille kenellekään ole valmista elämäntarjotinta, vaan se on kasattava itse omista aineksista.
asiallinen kommentti pitkästä aikaa tällä palstalla. Todellakin alkuperäinen lue Sepen viesti huolella, sain siitä itsekin ajatellemisen aihetta vaikka en samanlaisessa tilanteessa olekaan.
Olet kuitenkin ollut vain vähän aikaa hänen kanssaan. Vielä rakastumisen tunteen voimalla jaksaa, mutta entäs sitten kun vaaditaankin tahtoa? En tiedä miten helpolla olet päässyt, mutta se että on joutunut taistelemaan tässä elämässä, auttaa myös avioliitossa. Ettei tuuperru vaikka ei jaksaisikaan, jaksaa nähdä köyhyydessäkin tulevaisuuden. Pitkämielisyyttä odottaa ja odottaa, kun mitään ei saa nopeasti eikä vaivatta.
Olen ollut yksinhuotajana 15 vuotta ( 3 lasta), nyt isoja. Ei vieläkään ole taloa, ei autoa. Ei hienoja huonekaluja, eikä muotivaatteita. Mutta on rakas mies nyt. Autan nyt lapsiani elämänalkuun - heillä kun ei isäkään omista senkään vertaa. Olen vain vähän henkisempi ihminen kuin sinä - tärkeintä on ihmisenä kasvaminen, oppiminen ja muut ihmiset, ei materia.
Ehkä et tule kestämään tuollaista tulevaisuutta. Anna ajan kulua, mieti vuoden päästä uudelleen. Jos tuo on tosi rakkautta, jaksat sen!
Miksi naisit köyhän kun haet miehestä opiskelusi rahoittajan. Jos tuot kehitysmaasta miehen tänne olette edelleen köyhiä ja jos muutat ulkomaille se on hyväksi ainakin meille muille veronmaksajille.
Isä on rikas ja Hän rahoittaa kaiken, mikä miellyttää Häntä.
Aina ruuasta, tietokoneseen ja kymmenestä ruususta lentokonematkaan saakka, rahaa vaan tulee, kun sitä tarvii.
Parempi tosirakkaus köyhyydessä kuin suuri rikkaus valheessa.
Ei kestä!
Halusit vanhemman kokeneemman ihmisen mielipiteen, täässäpä se:)
Otappa huomioon, että tulee lapsia.
Tiedätkö mitä niiden vaatteet, hoidot yms maksavat?
Parempi ottaa varakas ja rakas.
Köyhyys tulee ovesta ja rakkaus karkaa ikkunasta.
Et pysty katsomaan miestäsi ylöspäin joka ei voi antaa turvattua hyvinvoivaa tulevaisuutta.
Jos et voi katsoa ylöspäin, kuolee seksi ja kaikki muu sen mukana.
Olet hemmoteltu ja se näkyy tulevaisuudessasi miehellesi huutamisena. Hyvä jos ei nakkaa sinua silloin turpiin, sillä nöyryyttä sinulla ei ole. Eikä tule olemaankaan. Et kestää köyhyyttä saatikka muitakaan ikäviä asioita elämässäsi.
Pilaat elämäsi jos toimit vastoin tahtoasi. Olet nuori, jaksat vielä odottaa.
Kyllä se oikea sieltä tulee niin, että puhaltaa hiuksetkin päästä.
Tässä se ei ole, tämä on vain seksuaalista halua. Ettehän edes tunne toisianne, elätte mielikuvissa toisistanne.
Hyvää jatkoa ja järki käteen:)
..Mutta jos on tollanen ajtusmaailma,että oli kätevää kun joku rahoitti opiskeluni,niin en usko että toimii.Elämä opettaa.