sanotaanko ettei mulla vielä 1,5 vuotta sitten ollu mitään ongelmia sitoutumisen ja uskollisuuden suhteen.. nytpä on! ois kiva tietää onko kohtalontovereita ja saada myös vinkkejä, apuja ja kommentteja asiasta. erosin pojasta jokunen kuukausi sitten, yhdessä oltiin joku puolisen vuotta kaiketi. petin kyseistä poikaa pariin otteeseen, mitä kadun näin jälkeen.. tai oikeastaan rehellisesti sanottuna se mitä siinä kadun on se, etten ikinä pettäessäni tuntenut huonoa omatuntoa tai mitään. kurja fiilis tuli vaan siitä ettei sitä pahaa oloa ollut, ettei kaduttanut. enkä koskaan jäänyt kiinni, olin ovela, fiksu ja varovainen. tykkäsin pojasta kuitenkin valtavasti ja ero sattui. nyt oon päässyt yli siitä, mutta mietityttää onko kaikki tulevat suhteet samanlaisia? jotenkin en osaa sitoutuu yhteen ihmiseen, ja varsinkin tuntuu että jos nyt alottaisin suhteen, en pystyis olee uskollinen. sisimmissäni oon sitoutuvaa tyyppiä ja erittäin uskollinen. en hyväksy pettämistä ollenkaan!! mutta nyt olen itse se tunteeton, kylmä, ja petturi.. tuntuu toisaalta pahalta, koska en haluais tällaista elämää. mut miten sitä muka voi muuttaa? varsinkin kun luultavasti tiiän syyn tähän käyttäytymiseeni, syyn siihen miks musta tuli talläinen. siis mikä sen aiheutti. tosi typerää jos ihastuu johonkin kunnolla, mut sit ei voi olla sen kanssa. koko ajan tuntuu, että nenä vetää joka suuntaa.. kiinnostuu monesta samaa aikaa ja sit haluu vaan hengaa kaikkien kanssa, ja ne tyypit ees tiedä toisistaa. jotkut haluais musta tyttöystävää, mutta en pysty siihen.. ekaa kertaa eläessäni voin todellakin sanoo nauttivani sinkkuelämästä! sillon kun haluu nukkuu toisen viekussa ja tahtoo vähän hellyyttä, sitä saa, mutta ilman että oisin sitoutunut siihen. koska en halua, tai osaa.. en tykkää ees yhenillan jutuista, mut mitä muita vaihtoehtoja on sinkulla. seksi on parasta parisuhteessa mun mielestä, mutta se nyt ei taida olla mun kohdalla mahdollista saada sellaista.. en todellakaan halua hyppii sängystä toisee! en saa siitä mitää. kaverit sanoo etten saa vedättää jätkiä, mut en näe syytä siihen miksen sais. mua on koko ikäni vedätetty, petetty, jätetty jotta päästään naimaan entisiä ja sit tullaa takas anelee ym. käytetty hyväks ja kaikkee muuta, mitä varmaa jokainen kokee joskus. mitta vaan tulee täytee jos aina on se jonka sydän särkyy tai särjetää. mä haluun vuorostani satuttaa toista, särkeä sydämiä. tai jotai.. ja kun kuuntelen omia puheitani, tai mietin omii ajatuksiini ja luen tätä tekstii, ärsyttää suorastaa, mutta minkäs teet..
parisuhteet/uskollisuus, mahdotontako?
Nimetön
4667
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Älä ala seukkailla heti ihastumisen myötä, vaan vasta sitten kun joku todella NATSAA, kun todella välität toisesta ja rakastat.. jos välittäisit toisesta, ei se nenä varmaankaan vetäisi kaikkiin muihin suuntiin.
Niin kauan, kun sä edes pikkuriikkisen epäilet sisimmässäsi, että et pysty olemaan uskollinen parisuhteessa, älä aloita parisuhdetta yhdenkään ihmisen kanssa. KUKAAN ei ansaitse tulla petetyksi. Nauti nyt sinkkuudestasi ja riehu mielin määrin ja aloita parisuhde sitten joskus, kun olet tarpeeksi kypsä ottamaan vastuun pitkäaikaisesta ihmissuhteesta. Ja hei, jos sua on satutettu ja sun sydän on särjetty, ei joillekin muille ihmisille "kostaminen" poista niitä asioita sun elämästä, mutta myrkyttää kylläkin vaan useampien ihmisten mieliä. Tee muille, niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän. Ja koeta aikuistua.
testi
Nimettömän juttu kuulosti ihan itseltäni. En jaksa nyt koko stooria selittää, mut olen pettäny kumppaniani, ja olen samassa suhteessa edelleen. Kumppani taitaa olla aika lailla päässy yli asiasta jo, tosin se tietenkin välillä palaa mieleen ja sit tulee pahoja riitoja.
Mut niin mä oon sen miettinyt, kuten joku tässä ketjussa jo sanoikin, että ei kannata alkaa seurusteleen jos on vaan "vähän ihastunu", pitää tuntea jotain suurta rakkautta, jotta voi todella panostaa suhteeseen just sen ihmisen kanssa. Ei kannata murehtia, et mitä se seuraavissa suhteissa tulee olemaan, kyl sä pystyt olee uskollinen kun sitoudut vasta sitten kun todella rakastat sitä ihmistä. Näin mä oon tän aatellu ja näin aioin toimii. Suurin kysymysmerkki jääkin sit tän nykyisen suhteen kohdalle, et oonks mä nyt sit rakastunu siihen ihmiseen jonka kanssa elän eli pystyn olee tulevaisuudessakin uskollinen sille, vai pitäskö jatkaa matkaa eteenpäin.