Ihmettelen tässä suuresti, että miten ihmeessä sitä onnistuu vetämään puoleensa kaikki ne treffipalstojen kurjimukset. Yksi tuttavuus oli umpikuuro, ei siinä mitään, mutta olisi ollut kiva tietää ennenkuin tavattiin. En ehkä olisi ehdottanut treffejä kotimaiseen elokuvaan. Toinen osoittautui loppujen lopuksi olevan entisen luokkakaverin työtön, vanhempiensa kotona asuva 33 vuotias veli, joka luuli, että segregaatio liittyy keinosiemennykseen. Ja tämä kolmas, fiksu, mukava, perheellinen ja NAIMISISSA, mitä ei ilmoitukseeni vastatessaan muistanut mainita. Profiilissa kerron olevani piirun alle kolmikymppinen yh-äiti, työskenteleväni hallinnollisissa esimiestehtävissä, arvostavani yhteiskunnallisia arvoja, kotia, perhettä, omaavani ylemmän korkeakoulututkinnon, ja kuva on mukana, joka ei varmasti pelota ketään. Profiilista käy ilmi, etten etsi elättäjää, vaan tasavertaista kumppania, jonka kanssa voisi ehkä saada aikaan myös keskusteluja. Ilmeisesti pieleen menee ja ihan kympillä. Tiedän olevani vaativa, vaan luulen, että vaativia ovat jotkut miehetkin. Kuulemma profiilini on liian pelottava. No jos näin on niin antaa olla...
Sarjassamme epäonniset nettitreffit...
Mitä on sarkasmi?
213270
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Saanenko arvata että olet kuitenkin saanut aika paljon vastauksia? Muiltakin kun näiltä kolmelta mieheltä. Ja kuka teki ne päätökset kenen kanssa sinä treffeille lähdet ? Niinpä ;)
En sitä sinun ilmoitustasi ole nähnyt mutta noista ilmoituksista ylipäätään sanoisin etten ymmärrä miksi niin moni jättää pois sen että mitä heillä on annettavaa sille tulevalle kumppanille, tai vastaavasti mitä he odottavat tulevan kumppanin antavan heille. Varsinkin tuo korkeakoulututkinto tuntuu olevan asia jota muistetaan kyllä korostaa. Mitähän se tarkoittaa? Miten siihen pitäisi suhtautua noin parisuhde mielessä? Levitetäänkö punainen matto? Mitä tekemistä sillä on sen yhteisen arkielämän kanssa niissä arki-illoissa? Ylipäätään seuranhaussa ainakaan itsäni ei kiinnosta mikään työelämän CV-lista. Sellaiset ilmoitukset jätän heti väliin. Niistä kyllä ehtii juttelemaan myöhemmin jos noin muuten "kolahtaa".
Ainakaan minulle se ei ole mitenkään oleellinen asia ihastumisen suhteen.
Teepä seuraavaksi ilmoitus jossa kerrot vähän tarkemmin mitä sinä odotat siltä suhteelta, ja NIMENOMAAN suhteelta. Jätä ne turhat tittelit pois.
Osuit täsmälleen naulan kantaan. Hienoja sanoja viljelevä tärkeilijä ei ole kovin monen mieleen.
Sattumoisin ainakin tuossa Suomi24:n profiilissa on kohta, jossa kysytään koulutusta.
Pitäisikö siis mielestäsi ihmisen, jolla maisterin tai tohtorin tutkinto, jättää tyhjäksi kyseinen kohta, jotta ei tule väläytelleeksi titteliä?
Omassa ilmoituksessani koulutus ei selviä muualta kuin tuosta kentästä, mutta veikkaan, että aika moni vähemmän opiskellut mies pelästyy jo sitä...
Iltaisin sitä parisuhdetta juuri eletäänkin.Ja yhteinen koti on se paikka,mikä toimii sen suhteen näyttämönä.Se ihastumis ja rakastumis-vaihe kestää vain vähän aikaa,mistä siirrytään siihen suhteen arkeen.Mitä ihmiset sitten siltä arjelta odottaa.Monet odottaa liikaa.Kuitenkin moni toivoo,että se koti on paikka,missä kumpikin viihtyy,tai siellä pitäisi kummankin viihtyä,missä voi olla oma itsensä.Ilman titteleitä,missä hyväksytään juuri sellaisena,kuin on,ilman suorittamisen pakkoa.
Ihmisten kannattaisi joskus miettiä sitä,että mitä minä voisin antaa sille toiselle,mitä minä voin tarjota,että hän viihtyy kotona,seurassani,kuin sitä,mitä MINÄ HALUAN sen toisen tarjoavan minulle.Onko minulla edes mitään annettavaa? Ja mitähän se voisi olla?
No nyt ensinnäkin täytyy sanoa että puhun vain omasta kokemuksesta/ mielipiteistä, en kaikkien miesten puolesta, onneksi ;).
Tuo kommenttini ei koskenut mitenkään Suomi24:n treffejä. Itse käytän muita treffipalveluja, lähinnä sellaisia joissa ei harrasteta rasti ruutuun juttuja vaan ilmoitukset perustuu täysin vapaaseen itse kirjoitettuun tekstiin. Käsittääkseni tämä keskustelupalstakaan ei perustu pelkästään Suomi24:n treffeihin vaan nettideittailuun yleensä.
" mutta veikkaan, aika moni vähemmän opiskellut mies pelästyy jo sitä..."
Itse en tuota koulutusta pelästy mutta minusta se vaan on kaikista epäolennaisin asia seurustelussa. Kuten joku jo sanoikin, se yhteinen arki ja koti pitää tuntua hyvältä ilman niitä titteleitä. Jos se vastapuoli kolahtaa niin itselleni ainakin on aivan sama onko hän opiskelija, siivooja, vai onko hänellä tohtorin tutkinto taka taskussa. Kuten jo totesinkin mielestäni parisuhde perustuu ihan muuhun asiaan kuin siihen tutkinto todistukseen tai sen puutteeseen.
Kuinka monesti olet ilmoituksessa nähnyt että joku sanoo vaikkapa että "olen leipuri" tai "olen parturi", aika harvoin kukaan sitä erityisesti korostaa? Mutta jostain syystä se "olen akateeminen" tulee aika herkästi siihen ilmoituksen tekstiosaan. Minulle siitä vaan jää semmoinen ylpeilijän kuva. Ei mahda mitään.
Itse olen noita liikaa koulutettuja, FT ja nainen. Eli kaikin puolin epäsopiva treffikumppani. Totuus kun on se, että koulutuskin kertoo paljon ihmisestä, kunnianhimosta, harrastuksista, siitä mitä haluaa. Olen huomannut, että myös parisuhteessa sillä on merkitystä, että ollaan edes jotenkin samalla allonpituudella = sama tausta aina on etu. Paljonko puhuttavaa nipin napin peruskoulun suorittaneen kanssa joka ei tiedä onko sana 'positiivinen ja negatiivinen' toisistaan eroavaisia. Näin se vain on, itse käytännössä koetu. Ja tähän saa tietty ilkeästi sanoa, että 'nirppanokka nainen' kun ei duunari kelpaa, jee jee.
Et sinä varmaan nirppanokka välttämättä ole mutta ainakin taas pahemman sortin yleistäjä. Että kellään sinua vähemmän koulutetulla ei sitten ole minkäänlaista kunnianhimoa eikä tavoitteita eikä varmaan myöskään osaa keskustella mistään. Niinpä niin, näitähän riittää. Muuten ihan kiva kun vaan saisi tuon ylpeän asenteen jotenkin karsittua. Mitäköhän tekemistä niillä harrastuksilla ja koulutuksella toistensa kanssa? Jos sinä itse jotain harrastat niin sinun pitäisi silloin tietää että varsinkin harrastusten parista löytyy yleensä paljonkin erilaisen taustan omaavia ihmisiä. Eikä harrastusten parissakaan tarvita titteliä.
"koulutuskin kertoo paljon ihmisestä, kunnianhimosta, harrastuksista,"
Mitäs se koulutus kertoo ihmisten harrastuksesta?
Presidenttimme joku aika sitten kertoi harrastavansa ikonien keräilyä. Millä tavalla esim hänen koulutuksensa liittyy tuohon harrastukseen?!?
Minullekaan koulutus ei ole tärkein kriteeri, sillä olen duunariperheestä ja perheeni ainoa "akateeminen".
Jos ihminen on löytänyt oman juttunsa ja häntä kiinnostavan ammatin, joka ei ole opiskelua vaatinut, niin se on ihan positiivista.
Sen sijaan se kyllä tökkii, jos joku on jäänyt vain ajelehtimaan asenteella "en mä tiedä, mikä mua kiinnostaa". Tai on todella niin rimaa hipoen suorittanut koulunsa, ettei ole jatkoon päässyt kuin korkeintaan opiskelijapulasta kärsivälle amislinjalle.
Se onkin harmi, että moni "ei-akateeminen" tuntuu arastelevan koulutetumpaa naista.
Ja jos vahingossakin alkaa puhua opinnoistaan, yliopistosta tms., niin jotkut tuntuvat heti tulkitsevan sen jonkinlaisena mainostamisena/ tärkeilynä -> kertoo mielestäni toisen huonosta itsetunnosta.
jotain ja on sinut sen kanssa mitä tekee
vain se merkitsee minkälainen on ihmisenä
Tarkoitat ylpeydellä varmaankin sitä, että koulutettu katsoo kaikkia vähemmän koulutettuja nokka pystyssä. Näitä ylpeilijöitä olen tavannut äärimmäisen vähän, mutta tällaiseksi leimautuu heti kun vihjaiseekin koulutuksen ja muun fiksuuden välisestä havaittavan voimakkaasta "tilastollisesta" riippuvuudesta ilman sanaa "tilastollinen".
Huoh, aina joku ymmärtää väärin kohdat joita ei erikseen tarkenneta.
Taas joku ärsyyntyy ja haluaa oikein itse yleistää tyylillä *ylpeä ja nirppanokka joka vaatii koulutusta*.
Olen tuon naispuolisen kanssa samaa mieltä, että sama tausta ja koulutus auttaa myös suhdetta onnistumaan. Voisi olettaa, että ainakin lukeminen ja tiedonjano harrastuksina lähes varmuudella yhdistää meitä 'nirppanokkia'.
Jos olet vaativa, niin miksi et sitten esitä niitä vaatimuksia. Olisi kai tuo perheellisyys, työttömyys, yms. sellaiset jutut selvinnyt kun hieman olisit jutellut tai kysellyt.
Voi kuinka tutulta tuo kaikki kuulostaakin. Olen pariin otteeseen laittanut oman ilmoitukseni erilaisiin nettideittipalveluihin, joutuen pettymään todella rankasti.
Itse olen kohtuullisen hyvännäköinen, koulutettu, menestyvä ja älykäs nainen. (Kaiken tämän voitte vapaasti kyseenalaistaa, mutta tiedän sitä olevani).
Olen kokeillut erilaisia lähestymistapoja ilmoitusten suhteen, mutta lopulta tulin siihen tulokseen, että on parempi tarkkaan määritellä mitä nimenomaan suhteelta haluan ja minkälaiset kriteerit omaava mies saattaisi tällaiseen parisuhteeseen oman kokemukseni mukaan kyetä. Ja tästäkö sitten on riemu syntynyt ja olen joutunut vastaanottamaan lukuisan määrän vihaisia viestejä snobbailusta ja ylisuurista odotuksistani.
Tiedän, että em. listaamani ominaisuuteni eivät ole pelkästään hyviä asioita, sillä yhdistettynä heikkoitsetuntoisen miehen kanssa seurusteluun, ne aiheuttavat usein pidemmän päälle sairaanloista mustasukkaisuutta ja riittämättömyyden tunteita.
Älykkyyden osalta koen olevani lähestulkoon umpikujassa, sillä tiedän, että kyetäkseni arvostamaan mahdollista kumppaniani, hänen täytyy myös kyetä analyyttiseen ja abstraktiin ajatteluun. Mutta sanopa ääneen treffiprofiilissasi, treffeillä tai edes täällä keskustelupalstoilla olevasi älykäs, niin sinua pidetään leuhkana ihmisenä, joka ei käsitä olevansa ääliö. Ja kun totuus on vain se, että älykkäänä en ole helppo kumppani ja vain toinen älykäs saattaa kanssani pärjätä.
Ja toisaalta, jos löydänkin kaltaiseni älykön, hän on usein täysin huumorintajuton ja elämästä vieraantunut synkistelijä, joka on taas mielestäni kuolettavan tylsää.
Jos kerron kaikki em. seikat jossain vaiheessa tutustumista, tavikset tuntuvat pelästyvän tai ärsyyntyvän ja ainoat, jotka vastaavat, ovat niitä, jotka eivät vain yksinkertaisesti ilmeisesti ole kykeneviä arvioimaan omia ominaisuuksiaan objektiivisesti.
Ja koska haluaisin kertoa kaiken tämän itsestäni jo ennen tapaamista ja tietää mahdollisesta treffikumppanistani riittävästi, haluaisin keskustella pidempään ensin vaikka kirjeitse, ettei pettymyksiä tule puolin ja toisin. Mutta valtaosalla miehistä tuntuu olevan valtava kiire heti tapaamaan. Ja tapaamisella sitten selviää, ettei mies ole lähellekään kykenevä siihen, mitä profiilissani edellytetään, vaan on usein helppoa elämää ja vahvaa naista etsivä kunnianhimoton opportunisti, joka etsii vain sosiaalisen statuksensa nostamista "laadukkaan naisen" avulla. Ja valitettavan usein tähän kaikkeen liittyy vielä, ainakin näin keski-iässä, erilaiset ongelmat esim. päihteiden käytön osalta.
Eli, kertokaa hyvät ihmiset, mistä voisin löytää itselleni suurinpiirteen älykkään, suurinpiirtein ongelmattoman, suurinpiirtein itsestään huoltapitävän, suurinpiirtein kunnianhimoisen, suurinpiirtein kirjoitus- ja keskustelutaitoisen, suurinpiirtein sitoutumiskykyisen ja suurinpiirtein oikean ikäisen miehen omilla taustoillani?
Oma uskoni on kyllä aika totaalisesti mennyt, sillä ilmeisesti edellisenkaltaiset miehet ovat kaikki jo pitkässä pysyvässä parisuhteessa tai ainakin jossain muualla kuin täällä. Ja kun itse en harrasta kapakkarientoja, enkä työpiireistä voi lähteä miehiä pokaamaan, on tilanne aika patti.
No, vastauksenne saattaa olla, että "laske vaatimustasoasi", mutta minä olen tullut siihen tulokseen, että jos en pysty saamaan sitä, mitä tarvitsen, elän mielummin yksin, kuin kompromissisuhteessa.
Olen akateemisesti koulutettu ja ammatiltani niukasti omillaan toimeen tuleva kirjailija. Ammattini vuoksi saan paljon ehdotuksia sekä kirjeitse, sähköpostitse että käytännön elämässä. Tuttavuutta minuun tekevä on usein ns. älyllisesti suuntautunut.
Se älyllinen suuntautuminen vain valitettavasti on usein pelkkää älyllistä asennoitumista, johon ei liity aitoa itsenäistä, analyyttistä ja riippumatonta ajattelua, luovuutta, oivaltavuutta, ironian- ja sarkasmintajua tai huumorintajua. Minusta tuntuukin, ettet sinäkään etsi älykästä miestä (joka voi olla hyvin omapäinen keksintöjä kyhäilevä sikafarmari), vaan älyllistä elämäntyyliä.
"Jos kerron kaikki em. seikat jossain vaiheessa tutustumista, tavikset tuntuvat pelästyvän tai ärsyyntyvän"
En ihmettele. Vaikka mies tapaamishetkellä sattuisikin täyttämään kaikki vaatimukset, niin on aivan varmaa, että myöhemmin elämässä löydät miehestä jotain vikaa. Et vaikuta _yhtään_ ihmiseltä, joka haluaa oppia hiljaa tyytymään ja nöyrtymään. Ja juuri tuo hiljainen tyytyminen ja nöyrtyminen on pitkän parisuhteen onnistumisen edellytys.
mitä tarkoitat älyllisellä elämäntyylillä. Jos tarkoitat sillä sitä, että etsin boheemia älyllisyyttä, esim. taiteilijoiden yms. seurasta, saadakseni ulospäin näyttää trendikkäältä ja mielenkiintoiselta, et voisi enempää olla väärässä.
Älykkyydellä tarkoitan, kuten jo sanoin, kykyä ajatella analyyttisesti ja abstraktisti, vaikka sitten ihan elämän perusasioista, kuten yhteiskunnasta, ihmisyydestä, parisuhteesta tai ihmisenä kehittymisestä.
Olen kanssasi TÄYSIN samaa mieltä siitä, että älyllisyys on juuri riippumatonta ajattelua, luovuutta, oivaltavuutta, ironian-, sarkasmin- ja huumorintajua. Ja itseasiassa JUURI sitä. Se, minkälaisia statusrooleja kukin omaa, sillä ei minun kohdallani ole mitään merkitystä - etenkään parisuhteen muodostamisessa.
Vaikka itse olenkin ns. perinteisellä tavalla liike-elämässä menestynyt, ei se tarkoita sitä, että etsisin miestä statukseni jatkeeksi. Ei, ja hyvin pitkälle jopa päin vastoin. Jos etsisin täysin itseni kaltaista ihmistä, olisi vaarana juuttua omnipotenttiuden harhaan ja äärimmäiseen itsetyytyväisyyteen.
Älyllisyys ei ole statuksesta mitenkään riippuvainen, itseasiassa usein jopa päinvastoin. Tänä päivänähän liike-elämässä ei niinkään menestytä älykkyyden vaan häikäilemättömyyden avulla.
Joten minulle saattaisi hyvinkin kelvata juuri tuo omaperäinen ja omapäinen keksintöjä kyhäilevä sikafarmari, jos hän ei kuitenkaan omaperäisyydessään olisi täysin elämästä vieraantunut peräkammarinpoika.
Usko tai älä, nöyrtymisestä minulla on enemmän kuin vuosikymmenen kokemus, joten älä tee liian nopeita päätelmiä myöskään tästä asiasta yhden viestin perusteella. Tyytyväinen olen vähään, mitä tulee elintasoseikkoihin. Mutta en todellakaan enää ajatellut hiljaa tyytyä osaani, vaan rupean vaatimaan elämääni myös jotain sellaista, jonka arvoinen olen. Myös deittirintamalla.
"mitä tarkoitat älyllisellä elämäntyylillä."
Sitä että puetaan konkreettinen abstraktiin (kivat värit vastaan harmoninen värimaailma) ja sekoitetaan selvyydet sanoilla. Tällaista älyllisyyttä tapaa paljon juuri bisnesmaailmassa, politiikassa, akateemisissa tapahtumissa ja myös tieteellisessä kirjallisuudessa. Osa siitä selittyy huonolla suomen osaamisella ja osa sillä, että ihmiset eivät itsekään ymmärrä riittävästi puhumastaan aiheesta, jolloin he viittaavat siihen epämääräisillä käsitteillä. Tällöin syntyy vaikutelma älyllisyydestä. Kun ei viittaa mihinkään falsifioitavissa olevaan, ei voi jäädä myöskään kiinni omasta typeryydestä.
"Älykkyydellä tarkoitan, kuten jo sanoin, kykyä ajatella analyyttisesti ja abstraktisti, vaikka sitten ihan elämän perusasioista, kuten yhteiskunnasta, ihmisyydestä, parisuhteesta tai ihmisenä kehittymisestä."
Tuossa se sudenkuoppa juuri piilee. Asiantuntijat erottaa harrastelijoista juuri siksi, että he viittaavat puhuessaan koko ajan konkreettiseen. Turhanpäiväiset löpisijät sen sijaan pyörittelevät asioita abstraktisti. Esimerkiksi parisuhteen ongelmista puhuttaessa voidaan viitata joko psykologiseen tutkimustietoon tai sitten luoda suhteen ympärille maailma, joka ei millään tavalla konkretisoidu. Näitä tarinankertojia, maailman luojia, on naisten joukossa 95 %.
"Olen kanssasi TÄYSIN samaa mieltä siitä, että älyllisyys on juuri riippumatonta ajattelua, luovuutta, oivaltavuutta, ironian-, sarkasmin- ja huumorintajua."
Oletko ihan varma, että haluat tuollaisen miehen? Riippumattomuuteen ja luovuuteen liittyy usein häpeilemätön käytös, sosiaalisten normien tiedostamaton rikkominen, rohkeat, joskus päättömätkin kokeilut, impulssiivisuus ja ehkä estottomuus. Haluatko viedä ystäviesi seuraan miehen, jonka seuraavaa askelta saa koko ajan pelätä ja jota saattaa joutua häpeämään, vai haluatko esitellä ystävillesi miehen, joka osaa sujuvasti sosiaalisen ja älyllisen pelin kaikkine vakioituine merkityksineen?
"Usko tai älä, nöyrtymisestä minulla on enemmän kuin vuosikymmenen kokemus"
Kirjoituksesi vaadeluettelo ei kyllä viittaa nöyryyteen. Nöyryys on tyytymistä vähään ja kasvamista vähässä. Sinä haluat paljon ja ehdottomasti.
Joudun ottamaan sanojani hiukan takaisin, lukiessani tekstiäsi. Olet oikeassa siinä, että pelkkään käsitteelliseen ajatteluun juuttuminen on riskinä silloin, kun ei oikeasti ymmärretä, vaan yritetään esittää ymmärtämistä.
Otan tästä konkreettiseksi esimerkiksi parisuhteen. Voimme abstraktilla tasolla keskustella harmonisesta parisuhteesta, mutta jos emme osaa tunnistaa tai konkretisoida tunteita, joita tunnemme, voimme ikuisesti luoda mielikuvaa hyvästä parisuhteesta, ikinä siihen todella kykenemättä.
Hmm, sanot että ns. tarinankertojista on 95% naisia. Jaa. Itse edustan sellaista näkökulmaa, että me ihmiset, sukupuolesta riippumatta, luomme todellisuuttamme juuri tarinoiden kautta. Eli onko olemassakaan muuta todellisuutta, kuin se tarina, jonka itsestämme kulloinkin kerromme? Onko siis olemassa ns. absoluuttista totuutta? No, mutta en takerru tähän, sillä saatamme näiltä osin edustaa hyvin erilaista näkemystä ja siitä kiisteleminen ei olisi hedelmällistä itse keskusteluaiheen kannalta (eli parisuhdeodotukset).
Se, mikä tekstissäsi herätti minut tutkimaan itseäni, oli kappaleesi, jossa kysyit kykyäni sietää ns. häpeilemätöntä käytöstä.
On nimittäin totta, että odotan mahdolliselta kumppaniltani myös muita huomioivaa käyttäytymistä, eli ainakin jonkin asteista halukkuutta myös sosiaalisiin peleihin. Toivon kuitenkin, ettei tämän tarvitsisi olla ristiriidassa älykkyyden kanssa...
En tarkoita sitä, ettenkö kykenisi sietämään (ja ettenkö myös itse sitä tekisi) ylesten käyttäytymisstandardien ja merkitysten kyseenalaistamista, mutta itse ainakin yritän arvioida kulloisiakin toimiani sen suhteen, onko kyseenalaistamisella, normeista poikkeamisella ja peräti anarkialla saavutettavissa mitään muutosta kulloisessakin ympäristössä, vai onko se peräti haitaksi.
Konkreettinen esimerkki: Jos businessillallisella haluaisi saada muutoksen läsnäolijoiden ajatteluun, kannattaako se tehdä täysin poikkeavalla käytöksellä ja julkisella anarkialla, vai vastaanottajien kyvyn mukaisella haastavalla, mutta käyttäytymissääntöjä noudattavalla keskustelulla? Minä nimittäin itse uskon, että menemällä mukaan sosiaalisiin peleihin voi joskus paremmin vaikuttaa muihin, kuin lähestymällä tilannetta täysin totutusta poikkeavalla tavalla.
En lähde tässä konkretisoimaan sitä, mitä tarkoitan nöyrtymisellä omassa elämässäni. Mutta mielestäni nöyryys ei kumpua sistä, että kasvaa vähässä, koska silloinhan voitaisiin olettaa, että vain taloudellisesti köyhässä ympäristössä elävät voisivat olla nöyriä. Itse puhun enemmänkin henkisestä nöyryydestä ja siitä minulla on kokemusta.
Ja entä onko tyytyminen vähään nöyrtymistä? Voitaisiinko siis olettaa, että valitsemalla itselleni puolison, joka ei millään tasolla antaisi minulle mitään henkisesti, olisin riittävän nöyrä, voidakseni sanoa olevani nöyrä ihminen? Jos näin on, olet oikeassa, että en siinä tapauksessa ole nöyrä ihminen.
"Olen kokeillut erilaisia lähestymistapoja ilmoitusten suhteen, mutta lopulta tulin siihen tulokseen, että on parempi tarkkaan määritellä mitä nimenomaan suhteelta haluan ja minkälaiset kriteerit omaava mies saattaisi tällaiseen parisuhteeseen oman kokemukseni mukaan kyetä."
Oho, ihanko totta, onko asia todellakin noin? Varsinainen älykkö oikein :D
hengästyttävä lista...mistäkö tuollaisen miehen löytäisi,kertoisin jos tietäisin
itsekin elän mieluummin yksin kuin kompromissisuhteessa,mutta kysymys on lähinnä siitä kuuluisasta kolahduksesta kuin jonkun listan täyttämistä kriteereistä
minulle on sama vaikka mies olisi kivenpyörittäjä jos hän on sielunkumppani
Hei vaan kaikille,täältä chatin maailmasta löysin elämäni miehen.
Mies on fiksu,hyvin taloudellisesti toimeentuleva,hyvin käyttäytyvä ja hyvännäköinen.Nyt hän on ollut 3 vuotta minun ja tiedän että olemme luotu toisillemme,fiksupari ulkoisesti ja sisäisesti.
Onneksi hän tuli kohdalleni,olinhan chatin ainoa Helmi ;)))))
*Jakaa jonotusnumeron 245 785 seuraavalle fiksulle herrasmiehelle*
nimimerkillä, iloinen puluinen blondi