Ongelma se on tämäkin, vaikka ei se siltä tunnu monenkaan mielestä.
Minulla on kaikki hyvin. On mies ja perhe. Osa lapsista muuttanut jo omilleen ja pari murrosikäistä asuu vielä kotona. Minulla on maallista mammonaa ihan riittävästi, vaikka en olekaan sen perään. Tyytyisin venyttämään penniä, jos se olisi tarpeellista.
Minulla on ihana työ ja koti maalla.
Mieskin on ihan hyvä, on ahkera ja tunnollinen.
Mutta miksi minua ei kiinnosta mies siinä mielessä, että viihtyisin hänen kanssaan.
Teemme molemmat omia juttujamme, mutta ei tulisi mieleenkään lomailla yhdessä. Tuskin siedän häntä. Läheisyys ei kiinnosta, jopa vaivaannun siitä.
Silti voin sanoa välittäväni, koska haluaisin hänelle pelkkää hyvää.
Olemme olleet aviossa 27 vuotta, enkä muista, että edes nuoruudessa olisimme kyhnytelleet toisissamme. Ehkäpä se on tullut tavaksi jo nuorena, ettemme ole toisiimme niin liimautuneet.
Harmittaa vaan kun vanhuus tulee, emmekä tiedä mitä tehdä yhteisille vuosille.
Onko normaalia vai perin kummallista?
Minulla on kaikki hyvin. On mies ja perhe. Osa lapsista muuttanut jo omilleen ja pari murrosikäistä asuu vielä kotona. Minulla on maallista mammonaa ihan riittävästi, vaikka en olekaan sen perään. Tyytyisin venyttämään penniä, jos se olisi tarpeellista.
Minulla on ihana työ ja koti maalla.
Mieskin on ihan hyvä, on ahkera ja tunnollinen.
Mutta miksi minua ei kiinnosta mies siinä mielessä, että viihtyisin hänen kanssaan.
Teemme molemmat omia juttujamme, mutta ei tulisi mieleenkään lomailla yhdessä. Tuskin siedän häntä. Läheisyys ei kiinnosta, jopa vaivaannun siitä.
Silti voin sanoa välittäväni, koska haluaisin hänelle pelkkää hyvää.
Olemme olleet aviossa 27 vuotta, enkä muista, että edes nuoruudessa olisimme kyhnytelleet toisissamme. Ehkäpä se on tullut tavaksi jo nuorena, ettemme ole toisiimme niin liimautuneet.
Harmittaa vaan kun vanhuus tulee, emmekä tiedä mitä tehdä yhteisille vuosille.
Onko normaalia vai perin kummallista?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuo on ihan normaalia naisille. Nainen ensiksi vonkaa naimisiin. Sitten nainen rakentaa kodin juuri niin kuin hän haluaa. Mieheltä ei paljon kysellä. Sitten nainen kätinällään ohjaa parin elämän siihen uomaan, johon sillä hetkellä haluaa.
Kun nainen sitten 27 avioliittovuoden jälkeen huomaa, että elämä onkin itseasiassa ollut tylsää, parisuhde alistetun miehen kanssa ei olekaan "jännää" niin nainen syyttää tilanteesta parisuhdettaan.
Ei tylsän, tyhmän ja ylipainoisen suomalaisen naisen ongelmat johdu parisuhteesta. Ne johtvat sen naisen omista valinnoista. Elämsi on tylsää, koska olet tylsä. Olet lihava koska syöt liikaa. Olet keskinkertainen ja tyhmä, koska luet naisten lehiä ja kuuntelet Kirkaa.
masa
mies jatkaa elämäänsä kuin poikamiehenä jättäen lastenhoidon ja kotihommat vaimolle (mies kuitenkin aina haluaa perheen - vaikkei sitten tiedäkään, mitä sillä tekisi).
Entä se miehen ylipaino, yletön alkoholin käyttö, korkeat kolesteroliarvot - johtuvatko siitä, että lukevat miesten lehtiä (niihin mukaan laskien Tekniikan Maailma), joiden artikkeleista (hmm...) ei vahingossakaan löydy mainintaakaan ihmisen fyysisen tai psyykkisen hyvinvoinnin puoleen. Putkiaivot tai ei - peiliin voisi mieskin katsoa.
Perheterapeutit tietävät (on tutkittu/tilastoitu), että mies eroaa toisen naisen tai nykyisen vaimon alkoholismin takia, nainen silloin, kun avioliitossa ei enää mitenkään ole hyvä olla.
Elämä ei ole tasaista ja varmaa. Ihminen muuttuu ja toivottavasti kehittyy, oppii kokemuksistaan. Tärkeää on kuitenkin oivaltaa, että onnellisuus ja tyytyväisyys on kiinni omasta itsestä ja ajatuksista. Toisen ihmisen varaan ei elämäänsä tule rakentaa - sinä itse tiedät (tai sinun tulisi tietää), mitä haluat ja vain sinä voit ohjata elämääsi haluamaasi suuntaan. Eihän me kukaan osata toisten ajatuksia lukea ja vaikka osattaisiinkin, tulkinta voisi olla väärä.
Alkuperäiselle: pohdi, punnitse, mieti. Ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella. Etsi kipinää ja tarkoituksellisuutta sisältäsi. Kriisi on ovi ja askel uuteen, ei helppo, mutta välttämätön. Asioilla on tapana järjestyä, kuitenkin.
siinäpä ne epäonnistuneen suhteen syyt ovatkin.
Itselläni ei ollut "kiire" avioon, joten jaksoin odottaa sitä oikeaa, kyllä, se myös löytyi. Nyt 24vuoden jälkeen suhde on alkuakin parempi.
Odottelen vain että toinenkin mukula lähtee pesästä ja saamme jälleen olla kahden, nauttia toisistamme rauhassa.
Toki rakastamme lapsiamme ja he kuuluvat elämäämme, mutta kaipaan omaa rauhaa kasvatusurakan jälkeen.
Unohdat vain ,että se mieskin lihoo kun porsas usein ,ei yksin nainen .Kun alkaa olla vähän yli 50v mittarissa usein .Ja tukkakin jo pois useimmiten ,ikähän tulee vuosien myötä .Voi sulokaskin nainen olla viehättävä ,jos on hyvä omanarvontunto ,eikä mikään riepunukke .Usein miehet justt sellaista tahtovatkin ,naivat ensin laihan ja anemisen näyttelykapineekseen ,ihmisetä se on kiinni sen viehättävyys .
minulla aika paljon samoin, elimme 27v niin erillämme ja sitämyöden vuodet ovat tuonneet välillemme tai minun sydämeen väliä ja välinpitämättömyyttä, minkä olin oppinut mieheltäni. siedin kaikki pahan vain lapsien takia.. en tuntenut mitään kiinnostusta lähteä miehen kaa kahden minnekään, koska petyimme hänen lupauksiin liian monesti.. tein vuosi sitten, hommasin kämpän itelleni, nyt tunnen aivan samoin ,olen yksin eikä tää tunnu pahalta ollenkaan. ja mikä ihaninta, minä saan olla ,tulla ja tehdä niinko haluan,mies ei enää voi loukata , niistä pienistä asioista joista pidin ja heittää ne nurkkaan ivaten. olen kerännyt itseni palasista yhteen siskoni avulla ja siksi nyt, on hyvä olla ja elämä maistaa,ihan senkin takia ,että lapseni ovat huomanneet ,kuinka se äiti on heille sama ja paljon paljon iloisempi ja sen, kuin isä on vaan sama tunteeton ,välinpitämätön. onneksi lapseni ovat aikuisia.ja se vielä, ettemme ole eronneet riidassa,saan käydä kotonani milloin halua ja käyn silloin, kun mies on matkoillaan .
Aivan kuin lukisin omaa elämänkertaa avioliiton osalta.
Kun liitto oli turruttanut minut totaalisesti, astui elämääni salarakas. Yli vuoden olin kuin pilvissä ja sitten putosin maan pinnalle.
Salarakas olikin tyhmän typerä kiukuttelija, enkä enää sietänyt häntäkään.
Nyt on niin ihanaa olla kiltisti tylsässä liitossa, mutta oli se ihanaa aikaa se vuosikin. Meni aivan sapattivuodesta ja nuorruin ihan teinitytöksi.