Olen ollut yhdessä tyttöystäväni kanssa jo 4vuotta 2½vuotta sitten muutin yhteen tyttöystäväni kanssa. Kaikki oli hyvin kun hän kävi vielä lukiota, mutta kun hän valmistui ja tuli aika siirtyä toiselle paikkakunnalle opiskelemaan niin siitä alkoi ongelmat. Olimme ennenstään jo eläneet kaukosuhteessa ja hän sitten vaati, että minä muuttaisin samaan kämppään hänen kanssaan paikkaan johon hän muuttaisi opiskelemaan.
Minulla oli jo varma tulevaisuus ja työpaikka omassa kotokaupungissani, mutta koska hän niin vaati sitä suhteen loppumisen uhalla niin alennuin ja jätin oman elämäni taakse turvallisen elämän.
Kun sitten muutimme yhteen niin olihan se ihan mukavaa noin ½vuotta, mutta huomasin, että uudesta kaupungista en sitten meinannut millään löytää töitä kunnes sitten löysin paikan, mutta se oli paljon pienipalkkaisempi työpaikka, kuin entiseni omassa kotikaupungissani, mutta oli pakko ottaa paikka. Minun kovalla työlläni kustannettiin talo ja tyttöystäväni koulu.
Minun piti jopa joskus käydä pyytämässä vanhemmiltani ja veljeltäni jolla oli hyvä työpaikka hieman lainaa välillä...
Juuri, kun alkoi jotenkin rullaamaan elämä hitaasti eteenpäin niin huomasin, että tyttöystäväni ei enää paljonkaan välitä olla seurassani sillä aina silloin harvoin, kun saan vapaapäivän töistä niin hän menee johonkin koulujuhliin ja muita menoja löytyy...Kun tulen yövuorosta kotiin niin tyttöystäväni ei aina edes ole kotona kun saavun paikalle...Välillä yritän yllättää häntä lahjoilla ja yritän pyytää häntä ravintolaillalliselle, mutta ei hän välitä on muka kiireitä huoh =(...Tuntuu välillä, että olen vaan hänen elättäjänsä ja että hän ei edes välitä minusta, vaikka lupasi rakastaa minua aina ennen muuttoa, mutta muuton jälkeen en ole pahemmin kuullut sanoja "rakastan sinua"
Hän oli alunperin vähän paremmasta perheestä joten hänellä oli kaikenlaiset unelmatalot mielessä ja hienot huonekalut mutta millä minä sellaisia hänelle kustantaisin, kun muutenkin rahaa menee hänen opiskeluihinsa. Taisi tyttöystäväni huomata että elämä ei olekaan niin ruusuista, jos hän olisi vaan suostunut jatkamaan vielä hetken kaukosuhdetta niin olisin tienannut hyvät rahat kotikaupungissani ja tulevaisuutemme olisi ollut mieluisampi tai ei sitäkään silti tiedä.
Rakastan häntä, mutta en tiedä rakastaako hän enää minua mitä minun pitäisi tehdä jättääkö vai???
Mitä mieltä olette tilanteesta?
Minulla oli jo varma tulevaisuus ja työpaikka omassa kotokaupungissani, mutta koska hän niin vaati sitä suhteen loppumisen uhalla niin alennuin ja jätin oman elämäni taakse turvallisen elämän.
Kun sitten muutimme yhteen niin olihan se ihan mukavaa noin ½vuotta, mutta huomasin, että uudesta kaupungista en sitten meinannut millään löytää töitä kunnes sitten löysin paikan, mutta se oli paljon pienipalkkaisempi työpaikka, kuin entiseni omassa kotikaupungissani, mutta oli pakko ottaa paikka. Minun kovalla työlläni kustannettiin talo ja tyttöystäväni koulu.
Minun piti jopa joskus käydä pyytämässä vanhemmiltani ja veljeltäni jolla oli hyvä työpaikka hieman lainaa välillä...
Juuri, kun alkoi jotenkin rullaamaan elämä hitaasti eteenpäin niin huomasin, että tyttöystäväni ei enää paljonkaan välitä olla seurassani sillä aina silloin harvoin, kun saan vapaapäivän töistä niin hän menee johonkin koulujuhliin ja muita menoja löytyy...Kun tulen yövuorosta kotiin niin tyttöystäväni ei aina edes ole kotona kun saavun paikalle...Välillä yritän yllättää häntä lahjoilla ja yritän pyytää häntä ravintolaillalliselle, mutta ei hän välitä on muka kiireitä huoh =(...Tuntuu välillä, että olen vaan hänen elättäjänsä ja että hän ei edes välitä minusta, vaikka lupasi rakastaa minua aina ennen muuttoa, mutta muuton jälkeen en ole pahemmin kuullut sanoja "rakastan sinua"
Hän oli alunperin vähän paremmasta perheestä joten hänellä oli kaikenlaiset unelmatalot mielessä ja hienot huonekalut mutta millä minä sellaisia hänelle kustantaisin, kun muutenkin rahaa menee hänen opiskeluihinsa. Taisi tyttöystäväni huomata että elämä ei olekaan niin ruusuista, jos hän olisi vaan suostunut jatkamaan vielä hetken kaukosuhdetta niin olisin tienannut hyvät rahat kotikaupungissani ja tulevaisuutemme olisi ollut mieluisampi tai ei sitäkään silti tiedä.
Rakastan häntä, mutta en tiedä rakastaako hän enää minua mitä minun pitäisi tehdä jättääkö vai???
Mitä mieltä olette tilanteesta?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kyllä sinulla on arvosi. Älä muuta edes kuvittele.
Muutama kommentti:
Vaikka tyttöystäväsi oli luvannut rakastaa sinua aina, ymmärräthän toki, ettei sellaista voi kukaan oikeasti luvata. Jos tunteet loppuvat, ne valitettavasti loppuvat. Ei sille voi mitään. Toista ei voi pakottaa rakastamaan.
Älä kadu muuttoasi ja työpaikkasi jättämistä. Et voinut mitenkään tietää edeltä käsin, miten tulisi käymään. Jos olisit tehnyt bänet ja jäänyt kotikaupunkiisi, silloin olisit pohtinut, että miksi en muuttanut? Tehty mikä tehty.
Kysy tyttöystävältäsi suoraan, mitä hän haluaa. Jos tuntuu siltä, että suhde on ohi, ole rohkea ja aloita uusi elämä. Muuta vaikka takaisin omaan kaupunkiisi. Asioilla on tapana järjestyä.
Tyttöystävälläsi on hyvin pullat uunissa. Hänellä on ilmeisesti mieluinen opiskelupaikka, kavereita, hyvä suku ja orjallinen mies, joka tekee juuri niin kuin hän haluaa. Arvaan, että rakastajakin löytyy, joka hoitaa tyydyttämisen sängyssä.
Niin tylyltä kuin tämä kuulostaakin, saat syyttää tilanteesta vain itseäsi. Siinä vaiheessa, kun puoliso alkaa vaatimaan, että sinä hylkäät oman elämäsi ja elät hänen elämäänsä, on parasta miettiä asioita uuteen järjestykseen. Rakastava puoliso ei KOSKAAN VAADI JÄTTÄMÄÄN HYVÄÄ ASUINPAIKKAA JA KOTIA. Tällaisista asioista keskustellaan yhdessä. Niitä ei vaadita. Viimeistään uhkaaminen suhteen loppumisella olisi pitänyt pistää hälytyskellot kilkattamaan.
Tyttöystäväsi pitää sinua koiranaan niin kauan kuin sallit sen. Suosittelen irtautumaan moisesta suhteesta, koska hän kuitenkin jättää sinut jossain vaiheessa. Nyt kun hän vielä opiskelee, olet mitä mainioin kumppani, koska maksat mukisematta laskut. Hän saa ryypätä sukunsa rahoilla. Kunhan hän lopettaa koulun ja menee töihin, ei välttämättä tarvita enää laskujen maksajaa. Mikä on roolisi silloin?
Sinulle AM: Olen lukenut kommenttejasi eri kirjoituksiin ja pannut merkille, että jokaisessa kommentissa "neuvot" ihmisiä jättämään kumppaninsa. Oli tilanne mikä tahansa, löydät suhteelle aina huonon edellytyksen jatkua. Ja perustelet sitä sitten aina milloin millaisellakin tekosyyllä.. Aivan kuin olisit katkeroitunut ja olet kateellinen, jos joku elää normaalissa, onnellisessa parisuhteessa.. Sinä et ilmeisesti.. En tarkoita, että nyt juuri tämä ihminen eläisi kovinkaan onnellisessa suhteessa, mutta näillä palstoilla on esiintynyt monenlaisia ongelmia eri parisuhteissa, joihin sinä aina katsot ratkaisuksi vain ja ainoastaan eron! ERO EI MISSÄÄN NIMESSÄ OLE AINA RATKAISU!! Monesti asiat hoituvat paremmin niistä puhumalla, ja osapuolet voivat ruveta miettimään omaa käytöstään ja olisiko siinä mahdollisesti parannettavaa.. Jos heti erotaan kun ongelmia tulee niiden syitä sen kummemmin pohtimatta, niin nuo samat ongelmat tulevat aivan varmasti esiin muissakin suhteissa. Syy pitää ensin kaivaa esiin ja kun se löytyy, niin täytyy lähteä kokeilemaan, josko suhde toimisi paremmin, kun kummatkin ovat osaltaa miettineet, miten sen laatuun voisi panostaa. Mutta jos sekään ei auta, eikä suhde edelleenkään toimi, niin VASTA SILLOIN on ero paras ratkaisu! Aina pitäisi pystyä ensin puhumaan ongelmista eikä suinkaan suin päin mennä eroamaan! Näin sinä olet jokaisessa "neuvossasi" kehoittanut.. En ole yhtäkään juttuasi lukenut, jossa et olisi sanonut: "Kannattaisiko teidän miettiä suhdettanne uudelleen.. Ei se kuitenkaan enää toimi.." MISTÄ TÄMÄ JOHTUU?!?! Tuo on huonoin neuvo, jonka voit antaa.. Voi olla, että olet vain realisti, mutta aina ei ole parasta mahdollista todellisuutta, että vaihtoehtona on vain ero. PUHUMALLA ASIAT SELVIÄVÄT USEIN PAREMMIN!! Eli ihmiset: Puhukaa ensin ja toimikaa vasta sitten! Pohtikaa, mikä mättää, ja miettikää voisiko siihen omalta osaltaan kummatkin vaikuttaa. Tällä tavoin suhteesta voi tulla jopa paljon parempi. Mutta älkää ihmeessä kuunnelko, mitä herrarouva AM teille sanoo! Joskus hänen jutuissaan on kyllä perää, mutta että pitääkö aina kehotaa ensin eroamaan?!?! Taitaa olla itse katkera jostakin.. Epäonnistunut parisuhde..?
En tiedä, mutta minä ainakin olen jo niin kyllästynyt lukemaan hänen alati negatiivisia kommenttejaan. Missä on positiivinen elämän asenne ja ilo?! Ero ei saa olla ratkaisu ongelmiin!
Ja sinulle Arvoton: Et missään nimessä ole arvoton! Jokainen meistä on ansainnut paikkansa tällä pallolla, emmähän me täällä muuten taplaisi! Ja puhu nyt sen tyttösi kanssa ensin. Syitä voi olla niin monenlaisia. Turha niitä on täällä arvailla ja kysellä.. Kysy tytöltäsi. Niin saat parhaan ja varmimman vastauksen. Me täällä emme sinun tilannettasi tunne emmekä tyttöäsi sen pahemmin.. Keskustele. Se on kaiken A ja O. Kerro, miltä sinusta tuntuu, ja miten tilanteen koet. Älä jätä mitään arvailujen varaan. Kerro hänelle ihan kaikki tämä, mitä kerroit nyt meille täällä. Ja sitten pohtikaa tilannetta yhdessä, ja mikä teidät siihen ajoi. Jos pääsette yhteisymmärrykseen, niin vallan mainiota! Mutta jos tulette siihen tulokseen, että ei toimi enää, niin silloin se on sitten parempi niin. Mutta suin päin älä mene eroamaan! Voihan olla, että syyksi löytyykin jokin aivan yksinkertainen juttu. Se pitää vain kaivaa esiin. Se vaatii molemmilta kärsivällisyyttä ja yhteistyötä, mutta lopputuloskin on kyllä kaiken sen vaivan arvoinen. Mutta yhdessä täytyy toimia ja suuret päätökset on hyvä tehdä yhdessä.
Onnea matkaan ja hymyä huuleen! Kyllä se aurinko vielä pilkistää =)
Hyvää talvea ja joulun odotusta kaikille!
Kommenttini ovat negatiivisia siksi, että yleensä vastaan vain niihin viesteihin, joissa minusta kerrotaan täysin perseellään olevasta tilanteesta. Jos joku kuvailee suhdettaan, jossa on onnellinen tai jossa asiat ovat hyvin, en vastaa niihin ollenkaan. Asenteeni ei yleisesti ottaen ole negatiivinen, mutta tiettyihin tilanteisiin suosittelen eroa. Näitä tilanteita ovat
- jatkuva pettäminen
- puolison nöyryyttäminen ja alistaminen (kuten nyt tässä keskustelussa)
- kykenemättömyys parantaa tapojaan tai suhdettaan jatkuvista keskusteluista huolimatta.
Eli en suinkaan pidä eroa aina ratkaisuna, mutta silloin kun pidän, kirjoitan vastineen. Tähän vaikuttaa myös se, että aikoinaan viivytin omaa eroani pitkään. Kun lopulta sen sain aikaiseksi huomasin, että ERO OLI VIISAIN RATKAISU, JONKA OLEN KOSKAAN TEHNYT. Ero on ratkaisu siinä vaiheessa, kun on jo huomattu, että suhde ei enää yksinkertaisesti toimi. Tässäkin keskustelussa tilanne on minusta sellainen, että homma ei voi toimia. Mietipä itsekin kyseistä suhdetta.
- nainen ensin vaati miestä lopettamaan työnsä ja muuttamaan naisen OPISKELUPAIKAN perässä
- nainen maksattaa miehellä kaikki laskunsa
- nainen selvästi halveksii miestä, eikä edes vietä aikaa hänen kanssaan
- arvaan, että nainen juoksee vieraissa
Yksi seikka on kuitenkin ylitse muiden: erolla uhkailu. Erolla ei uhkailla koskaan. Jos niin tehdään, ovat asiat aivan päin persettä. Miehen kuvailu naisestaan oli sellainen, että kyseisen naisen kanssa ei kannata jatkaa mitään.
Spekulaatiosi minun parisuhteestani meni perseelleen. Olen onnellisesti kihloissa ja häät ovat ensi kesänä. Koskaan ennen en ole ollut niin onnellinen kuin nyt. Tämä onnellisuus johtuu siitä, että tajusin aikoinani erota, enkä yrittänyt elvyttää kuollutta suhdetta. Suosittelen eroa silloin, kun vaikuttaa siltä, että keskustelutiestä ei ole hyötyä. Sitä on esim. kokeiltu tai ongelmat ovat niin suuria, että niitä ei selvitetä. Usein myös näkee, että suhteessa ollaan vain siksi, ettei uskalleta erota. Kunhan siinä vaiheessa jompikumpi saisi riittävän sykäyksen, molempien elämä helpottuisi. Säälin niitä, jotka roikkuvat onnettomassa suhteessa ja valittavat täällä kohtaloaan.
Jos olisin katkeroitunut siitä, että joillain on onnellinen parisuhde, enkä silloin kehottaisi onnettomassa parisuhteessa olevia jatkamaan suhdetta? Silloinhan voisin hykerrellä tyytyväisenä, kun tiedän ihmisten kärsivän suhteessaan. Minä nimenomaan toivon ihmisille hyviä ja antoisia suhteita. SIksi kehotan jättämään suhteen, joka kuvauksen perusteella ei voi toimia, vaikka kuinka yrittäisi keskustella.
Muista lisäksi yksi asia. Minä käytän aina samaa nimimerkkiä. On paljon kirjoittajia, jotka vaihtavat nimimerkkiä koko ajan. Voi olla muitakin, jotka kirjoittavat samoin kuin minä, mutta niitä et huomaa, koska he eivät kirjoita samalla nimimerkillä.
Olen kuitenkin pahoillani, että olet pakotettu lukemaan näitä kirjoituksiani. Yritän kirjoittaa positiivisemmin jatkossa. Jos olisin tiennyt, että jonkun on näitä pakko lukea, olisin alunperinkin harkinnut kirjoittamaani enemmän.
kommenttisi, en tosin pakotettuna...
Ota huomioon, että tilanne saattaa olla oikeasti erilainen. On kovin hyvin vaikeaa muodostaa selvä käsitys suhteesta, jonka joku tiivistää tänne parilla sanalla.
Siksi mielestäni EROA ei kannata suositella juuri koskaan vain silloin jos
a) parisuhteen toinen osapuoli (tai molemmat) ovat väkivaltaisia toista (toisia) kohtaan
b) päihteiden (alkoholi huumeet) liikakäyttö, jatkuva sellainen.
Sanoit, että tässä tapauksessa oli kyse puolison nöyryyttämisestä ja alistamisesta. Mielestäni mitään nöyryytystä ei ilmennyt eikä alisTAmista vaan alisTUmista.
En voi ymmärtää miksei aikuinen mies
- SANO puolisolle, ettei pidä siitä, ettei kumppani vietä aikaa juurikaan hänen kanssaan.
- Keskustele puolison kanssa siitä, mihin rahat käytetään
- Muuttaa naisen luo, vaikkei häntä yhtään huvita?????
Onko nyt niin, ettei tämä mies osaa keskustella? Tekee vain sen mitä pyydetään.
Tuo "kykenemättömyys parantaa tapojaan jatkuvista keskusteluista huolimatta" on sinänsä erikoinen vaatimus, sillä siinähän tehdään juuri niin kuin ei saisi: Yritetään muuttaa TOISEN toimintaa, ei omaa. Yleensä jos muuttaa OMAA toimintaa, toisenkin toiminta muuttuu ilman että asiasta edes tarvitsee keskustella.
Niin, tuli vielä mieleen yksi juttu näistä kirjoitteluista. En oleta, että kukaan viestini lukevista tekee juuri niin kuin minä neuvon. Koska suurin osa ihmisistä lohduttaa ja neuvoo keskustelemaan, haluan herättää ajatuksen siitä toisesta ratkaisusta. Haluan herättää ankeassa suhteessa elävän ihmisen ajattelemaan sitä, että siinä suhteessa ei ole pakko olla. Joskus tuo auttaa sitä kautta, että ihminen ymmärtää seurustelun tai yhdessäolemisen olevan vapaaehtoista. Tämä laukaiseekin tarpeen parantaa suhdetta, sen sijaan että tulisi ero. Tässäkin tapauksessa neuvoni on auttanut, vaikka sitä ei noudatettaisi.
Vaikka AM saikin kritiikkiä, hän vain taitaa olla oikeassa. Olisin itsekin vastannut samalla tavalla, mutta en kuitenkaan ehkä kehottamaan jättää. Vaikka sekin kyllä tuli mieleeni, mutta toinenhan voi muuttua jos asiosta puhutaan. Se tie kannattaa koluta ensin.
Allekirjoitan kyllä: "Rakastava puoliso ei KOSKAAN VAADI JÄTTÄMÄÄN HYVÄÄ ASUINPAIKKAA JA KOTIA. Tällaisista asioista keskustellaan yhdessä. Niitä ei vaadita. Viimeistään uhkaaminen suhteen loppumisella olisi pitänyt pistää hälytyskellot kilkattamaan. "
Kyllä minullakin tuli tunne että tyttö käyttää sinua vain hyväksi. Mitä sinulta tässä lopuksi jää käteen? Pahoin pelkään että menetetty hyvä työpaikka, ja menetetty tyttöystävä rikkaammalle, charmikkaammalle ja komeammalle.
Ei varmojen puheiden perusteella kannata panna omaa elämää likoon ja menettää todella tärkeitä asioita. Jos te olisitte menneet naimisiin, silloin olisitte keskustelleet. Mutta rakkaus ei koskaan pakota, se myös odottaa. Silloin te mitä todennäköisemmin olisitte asuneet eri paikkakunnalla kunnes sopiva työ löytyy. Ei rakkaus vaadi toista hyppäämään tyhjän päälle.
Sitä paitsi - eihän teidän tilanteessa kyse ole edes erosta jos ette ole naimisissa. Teillähän on koko ajan takaovi avoinna lähteä ilman mitään ennakkoilmoitusta.
rakastava puoliso ei vaadi toista siirtymään toiselle paikkakunnalle. Mutta kaikki olemme erilaisia, virheinemme päivinemme.
Jos joku vaatii ja toinen tekee niin kuin käsky käy. Tämä toistuu monessa asiassa. Kumman vika se olikaan? Sen joka käskee vai sen joka tekee?
Kannattaa rakentaa tulevaisuutensa pikkutyttöjen mielialojen mukaan. Silloin kun naiset on nuoria niin niiden kanssa pidetään hauskaa ja kun ne on vanhempia niin niiden kanssa pidetään hauskaa ja suunnitellaan tulevaisuutta.
Se on aika vittumaista jos alat suunnittelemaan tulevaisuuttas jonkun kanssa ja tekemään kompromisseja oman elämäs kanssa sillä perusteella. Sitten kun olette olleet yhdessä 4v niin muija alkaa vasta miettimään tulevaisuuttaan. Kokemuksesta voin sanoa että ei olle kivaa. Mut en kuollu siihen ja nyt tiedän paremmin.
Tekstistäsi huomasi pikku rekkakuskinainen sellaisen asian joka on 4 tenavan mami onnellinen selainan ja jopa vielä aviossakin onnellisesti.
Älä sen hempukan heiluttaa sinua huin tuuli lehteä olet vielä nuori niinkuin minäkin (33Olen nyt vasta huomannut että elämä tässä vaiheessa on mitä maukkainta ja varsinkin kun on pikku muurahaisia.
Olen JYRKÄSTI (minun mielipiteeni) sitä mieltä,että alappas sinä jo pikku hiljaa latelemaan ja tosissasi sille tytönhempukalle ehtoja missä mennään tai vielä parempi vaihtoehto on se,että hommaat itse itsellesi asunnon vaikka vai vihkaa tai sanot sen hänelle hän tuskin on siittä moksiskaan jos on oppinut reppena tulemaa rikkaitten vanhampieren kanna aian avustuksen tarpeessa plemaan.
Luullen ja melkein tiedän että hän on se joka joskus tulee pikku sormiaan nuolemaan.
Hae oma asunto ja hae todellinen tyttöystävä itsellesi.Mieti kertomustani kun käyt nukkumaan.
Iloisin ja pumpulilumisin terveisin Miisa
PS:Anteeksi virheet tekstissä.
Kaikille omista mielipiteistänne...
Yksi asia vielä minä kyllä osaan keskutella, mutta kun naistani ei se keskustelu kiinnosta.
Toisekseen hän ei minua petä sen tiedän sillä hänet kyllä tyydytän tarpeen tullen...mutta nuo epäilykset että hän pettäisi sai vielä surullisemmaksi...mutta kiitokset kuitenkin kaikille yritän tässä vielä elvyttää suhdettamme, mutta jos ei onnistu niin parempi kai jättää hänet ja hankkia nainen joka kunnioittaa minua näin se kai sitten on parasta jos ei pian ala naiseni parantamaan tapojaan...