Olen tapaillut erästä miestä nyt puolisen vuotta. Pidän hänestä tosi tosi paljon ja hänkin varmasti minusta mutta mutta mutta. Olemme sosiaalisilta taustoiltamme erilaisia. Hän tulee ns. hyvästä perheestä, hänellä on kaksi korkeakoulututkintoa, erittäin hyvä työpaikka, lapseton, eronnut 5 vuotta sitten. Minä taas: yksinhuoltajaperheen 4. lapsi, gradua vaille valmis (jäi joskus vaan tekemättä kun perustin perheen ja siirryin työelämään), eronnut muutama vuosi sitten, 3 lapsen yksinhuoltaja (lapset ovat jo teini-iässä), vakituinen ihan hyväpalkkainen työ, oma asunto ilmeisesti edustan alempaa keskiluokkaa.
Sitten siihen ongelmaan. Olen ihan tajuttoman epävarma itsestäni, vertaan taustojani häneen ja tunnen huonommuutta hänen rinnallaan. Olemme keskustelleet asiasta. Hänen mielestään hän on ihastunut minuun ihmisenä, juuri sellaisena kun olen. Raha, ulkonäkö, omaisuus tms eivät hänelle merkkaa. Korostan vielä että hän itse ei ole koskaan tehnyt tai sanonut mitään sellaista mikä aiheuttaisi minulle näitä ikäviä epävarmuustiloja. Nämä kaikki kumpuavat omasta päästäni ja siitä aiemmasta liitostani. Miten ihmeessä voisin kehittää itsetuntoani? Ystävieni mielestä olen ihan fiksu ja mukava ja näin minä noin yleisesti ottaen ajattelenkin itsestäni jos en vertaa taustaani tämänmiesystäväni taustoihin. Tiedän ansaitsevani ihan hyvän miehen itselleni mutta pelkäänpä että oma epävarmuuteni alkaa heijastua käytökseeni miesystääväni kohtaan ja tuhoan suhteen. Hän on nyt työmatkalla Malesiassa ja ikävä kaihertaa ihan kauheasti. En halua pilata tätä suhdetta: Ihana mies: hellä, keskustelutaitoinen, älykäs, huumorintajuinen ja ihan kivan näköinenkin. Apua!Vinkkejä epävarmuuteen, pls! Tällä hetkellä tuntuu siltä että yksi nipistys ja kupla puhkeaa...
Sitten siihen ongelmaan. Olen ihan tajuttoman epävarma itsestäni, vertaan taustojani häneen ja tunnen huonommuutta hänen rinnallaan. Olemme keskustelleet asiasta. Hänen mielestään hän on ihastunut minuun ihmisenä, juuri sellaisena kun olen. Raha, ulkonäkö, omaisuus tms eivät hänelle merkkaa. Korostan vielä että hän itse ei ole koskaan tehnyt tai sanonut mitään sellaista mikä aiheuttaisi minulle näitä ikäviä epävarmuustiloja. Nämä kaikki kumpuavat omasta päästäni ja siitä aiemmasta liitostani. Miten ihmeessä voisin kehittää itsetuntoani? Ystävieni mielestä olen ihan fiksu ja mukava ja näin minä noin yleisesti ottaen ajattelenkin itsestäni jos en vertaa taustaani tämänmiesystäväni taustoihin. Tiedän ansaitsevani ihan hyvän miehen itselleni mutta pelkäänpä että oma epävarmuuteni alkaa heijastua käytökseeni miesystääväni kohtaan ja tuhoan suhteen. Hän on nyt työmatkalla Malesiassa ja ikävä kaihertaa ihan kauheasti. En halua pilata tätä suhdetta: Ihana mies: hellä, keskustelutaitoinen, älykäs, huumorintajuinen ja ihan kivan näköinenkin. Apua!Vinkkejä epävarmuuteen, pls! Tällä hetkellä tuntuu siltä että yksi nipistys ja kupla puhkeaa...
Vastaukset 4
Vanhimmat
ihan itse ajatella tuo suhde! Jos et kelpaa miehelle sellaisena kuin olet, niin ehkä väärä pelimies? Sulla on jo senverran elämän kokemusta että varmaan osaat ajatella itsekin kun Nainen olet!
mistä puhut. Epävarmana eläminen on tuskallista. Minulle kerrotaan usein, etten näe itseäni samalla tavalla kuin muut näkevät. Ja jos näkisin itseni muiden tavalla, niin elämäni olisi paljon helpompaa. Näkisin itseni paljon paremmassa valossa. Totta. Epävarman ihmisen itsepuhuttelu on vääristynyttä.
Ehkä se pointti onkin juuri siinä, että yrittäisi nähdä itsensä paremmassa painotuksessa. Vertailua kannattaisi tehdä vain niissä asioissa mitkä ovat itselle edullisia. Itseään pitäisi katsoa ulkopuolisen silmin, silloin näkee ettei oma tilanne tai oma itse ole niin toivoton kuin koko ajan luulee. Kannattaa muistuttaa itseään omista hyvistä puolista ja onnistumisista.
Eikä menneisyydellä ole niin paljoa väliä, että sen pitäisi määrittää nykyhetkeä. Ja voithan ajatella niin, että olet hyvä koska sinut on kumppanikseen valinnut hyvä ihminen. Ja kannattaa irrottautua noista sosiaalisista määritelmistä, kuten "hyvä perhe" tai "keskiluokka". Ne eivät koskaan ole kertoneet ihmisestä mitään millä olisi oikeasti jotain merkitystä.
Turhaahan tuollainen taustojen vertaileminen ja itsensä niiden mukaan arvottaminen on. Koita ajatella, että olet saavuttanut elämässä enemmän, mitä yksikään mies koskaan pystyy: synnyttänyt ja kasvattanut 3 lasta. Eikö se muka hakkaa hienot tittelit ym keinotekoisen paskan?
kovin erilaisia ole oikeastaan, huomaatko. Teillä molemmilla on yliopistokoulutus (joka muokkaa ihmisen luonnetta tiettyyn suuntaan väkisinkin:) Ja molemmat olette olleet pitkässä suhteessa aikaisemmin mutta se suhde ei kantanut loppuelämää.
Oikeastaan ainoa ero teidän välillä on se, että sinulla on lapset. Mutta he ovat jo teini-ikäisiä, joten ei pelkoa ihan pikkulapsien hoitajaksi joutumisesta.
Ehkä tunnet vain vähän syyllisyyttä entisestä liitostasi, joka ei kestänyt, ja että siitä on lapsia. Sellaisia pareja on paljon (ehkä jopa eniten kuka ties), että mies on himpun verran pitemmällä edennyt työelämässä kuin nainen. Tiettyä turvaa tuo sinulle varmaan ehkä juuri se, että miehesi on pitkälle koulutettu...jos haluat ajatella asiasta niin :)