Olen tavannut mukavan miehen ja kiinnostus on molemminpuolista. Tuntuu että tästä voisi tulla jotain vakavampaakin. Ongelmana on että mietin onko hän liian "ruma"... Hävettää tunnustaa tämmöistä mutta minkäs teet. Onko joillakin kokemuksia vastaavasta? Aikaisemmissa suhteissani miehet ovat olleet hyvinkin komeita mutta: moni kakku päältä kaunis eli kusi on ollut heillä pään sisältönä.
Riittämätön ulkonäkö?
Liian_pinnallinen?
111651
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hyvä että edes mietit asiaa. Jotkut eivät sitä tee ja mielestäni se on todella pinnallista. Kumpi on tärkeämpää sinulle, kaunis ulkonäkö vai luotettavuus ja rehellisyys? Toisilla on sekä ulkonäköä että rehellisyyttä ja toisilla taas vähän huonompi ulkonäkö. Jos muuten tunnut viihtyvän toisen seurassa ei kannata liikaa kiinnittää huomiota toisen virheisiin. Oletko itse täydellinen? Luonne on minulle paljon tärkeämpi asia kuin ulkonäkö vaikka ulkonäkökin merkitsee jotakin. Kannattaa vähän miettiä kuinka paljon antaa arvoa eri asioille sillä kaikkea ei voi saada. Ja iän myötä tulee jokaiselle myös rumuutta, sitä ei voi kieltää. Toisille voi käydä toisinkin, eli rumat näyttävät vanhempina paremmilta.
..että olisit liian pinnallinen.:) Kyllä kai jokainen osin, ihastuksensa muiden ominaisuuksien lisäksi, ihastuu myös hänen ulkonäköönsä.
Sun kannattaisi ehkä kuitenkin miettiä, että oletko todella kuitenkaan niin kovin ihastunut tuohon mieheen, kuin susta nyt tuntuu. Yleensä nimittäin (jos kyse on syvemmistä tunteista) sitä omaa ihastuksen kohdetta tavataan katsoa päinvastoin hyvinkin "ruusunpunaisten lasien läpi", eli ihastuksen ulkonäkökin usein näyttäytyy aivan jumalallisena, vaikka kyse olisi periaatteessa aivan pertti perusjätkästä.
Jos sulla jatkuvasti on voimakas tarve jumiutua sen miehen 'pintaan' ts. pintaseikkoihin, niin ehkä sä et sittenkään ole pyyteettömästi ja aidolla tavalla ihastunut häneen (?).
Vihaan (!) sitä näillä palstoilla liiallisena esiintyvää tasoajattelua, jossa ihmiset pelkistetään tyyliin valioluokan 10:n pisteen näyttely naudaksi/sonniksi, hieman huonomman siitoshaaran geneettiset ominaisuudet omaavaksi 9:n pisteen siittäjäksi, joka kuitenkin menettelee lauhkeutensa vuoksi,jne...
Pakko silti tässä yhteydessä todeta minunkin, että ihmisluonto luult. on sellainen, että yleensä kumppaniksi itselle valitaan ulkoisesti suunnilleen "samaa tasoa" oleva henkilö. Kumppanin ulkonäön on pakko miellyttää, jotta seksuaalinen jne. sähkö suhteessa säilyisi pitkässä juoksussakin.;) Ulkonäköön perustuvaa valintaa kai tehdään osin tiedostamattomasti, ja/ mutta ihmisissä on kyllä sitten eroja siinä, miten suuri painoarvo muiden ominaisuuksien rinnalla juuri ulkonäölle annetaan.
Jos viihdyt sen miehen seurassa, niin go for it!:) Jos sinä sen sijaan tunnet jatkuvasti hänen seurassaan lähinnä häiritsevää vastenmielisyyden tunnetta (johtuen hänen ulkonöstään), niin ehkä juttu olis parempi lopettaa jo alkutekijöihinsä(?). Luulis nimittäin siinä tapauksessa, että negatiiviset tunteesi miehen ulkonästä vain korostuisivat aikaa myöten.
Mulla on sellanen ongelma että tiedän mikä säväyttää naisissa mutta en tiedä että onko nuo naiset sitten minun tavoittamattomissa?
En oikein tiedä että millaiset naiset sitten voisi kiinnostua minusta, tiedän että osa kyllä mutta että miellyttävätkö he minua?
Ja kuten juuri sanoit niin ulkonäkö on kyllä sellainen mikä pitää seksuualisen mielenkiinnon yllä ja muutenkin.
Voihan se olla että saatan yrittää ehkä liian vaikeaa mutta kun ei oikein haluaisi sitten ottaa sellaista mikä ei täysin miellytäkkään. Mutta taas toisaalta jos ei saa paremman näköistä niin sitten ei saa, kun en tiedä...
Ja oikeastaan minulla on aivan sama ongelma kuin aloittajalla, tosin sillä erolla että olen mies.
Voin kertoa sulle, että ihastus johonkin toiseen ihmiseen syntyy tai on syntymättä sinussa itsessäsi nimenomaan *sisäisesti*, eli sun tunteidesi perusteella. Rationalisointi ei auta siinä asiassa, eikä sun siis näin ollen kannata liikaa miettiä esim. sen kaltaisia asioita, kuin että ketä sä mahdollisesti *voit* tavoitella, tai että ketä (mukamas) et voi.
Sä voit nimittäin tavoitella/saada ihan kaikkia ihmisiä siihen pisteeseen asti, kuin sun omat rahkeesi vain riittävät.;)
Kaikki tuntemani hyvän itsetunnon omaavat ihmiset ihannoivat ja hakevat& saavat myös kumppaneikseen lähinnä niitä ihmisiä, jotka heissä *itsessään* herättävät tunteita. Luulen, että tuota korostunutta "oman tason" miettimistä ( en nyt tässä puhu susta jp21!) esiintyy lähinnä tän suomi24:n kaltaisilla nettipalstoilla, ei ikinä (ei ainakaan samassa määrin..)irlissä.;)
Sun kandee lähestyä vain niitä ihmisiä, jotka sua itseäsi viehättävät. Jos kontaktin ottosi joskus epäonnistuu, kyse on todennäköisimminkin kemioiden kohtaamattomuudesta, eikä siitä, että jotkut mystiset "tasot" olis muka jotenkin epäbalanssissa. Kyllä sä tiedät tasosi, kun bongaat kivan tytsyn.;)
"Voin kertoa sulle, että ihastus johonkin toiseen ihmiseen syntyy tai on syntymättä sinussa itsessäsi nimenomaan *sisäisesti*, eli sun tunteidesi perusteella."
Mutta entäs jos osa tunteista sanoo joo "koska tämä nyt on hemmetin hyvä tyyppi(henkisesti)" ja osa sanoo ei "koska ei hänessä ole kaikkea sitä mitä haluat(fyysisesti).
"Sä voit nimittäin tavoitella/saada ihan kaikkia ihmisiä siihen pisteeseen asti, kuin sun omat rahkeesi vain riittävät.;)"
Niin, eli tässä on nyt juurikin se ongelma että en todellakaan tiedä mihin minun rahkeeni riittävät.
"Sun kandee lähestyä vain niitä ihmisiä, jotka sua itseäsi viehättävät. Jos kontaktin ottosi joskus epäonnistuu, kyse on todennäköisimminkin kemioiden kohtaamattomuudesta, eikä siitä, että jotkut mystiset "tasot" olis muka jotenkin epäbalanssissa. Kyllä sä tiedät tasosi, kun bongaat kivan tytsyn.;)"
Tätä en nyt ihan sisäistänyt.
Kukaan muu ei tuota voi puolestasi päättää, mutta
yhden kysymyksen voisit itsellesi esittää:
Liian ruma kenelle? Sinulle, vai kavereille ja muille,
joiden mielipidettä pelkäät?
Jos et itse tunne mitään vetoa miehen ulkonäköön,
tilanne ei ole lupaava, mutta älä hyvä tyttö jätä
muuten hyvää miestä muiden mielipiteiden perusteella.
mäkin olen tavannut kivan tytön, jonka seurassa on mukava olla ja kaikki tuntuu lupaavalta. Aina kun tapaamisesta kuluu pitkä aika niin kiinnostukseni laskee ja alkaa tuntua, etten haluaisi tätä tyttöä omakseni ulkonäön vuoksi. Samalla en oikein osaa panostaa täysillä juttuun vaikka muuten haluaisin... taitaapa siksi tuho tulla jossakin vaiheessa.
Heh, toivottavasti emme kirjoittaneet toisistamme.
jos vain yrittäisit tutustua mieheen sellaisena kuin hän oikeasti on. Ulkonäkö ei ole kenenkään oikea olemus -viimeistään vanhetessa jokainen huomaa sen. Kun ihmisen oppii tuntemaan, niin hyvät ihmiset näyttävät paremmilta ja ikävät rumemmilta kuin mitä heidän pelkkä ulkonäkönsä on. Siinä on jonkinlainen synergiavaikutus =)
Heräsi myös kysymys, että liian ruma kenen mielestä? Elätkö miellyttääksesi muita tai onko sinun arvosi riippuvainen siitä minkänäköisten ihmisten kanssa hengailet?
Tuollainen mietiskely kertoo mielestäni ennen kaikkea siitä, että sinulla on huono itsetunto.
Tarvitset komean miehen pönkittämään itsetuntoasi ja näyteltäväksi maailmalle.
Moni hyvinkin kaunis nainen on huomattavasti vähemmän kauniin miehen kanssa, esim. Lola ex-Odusoga, aikoinaan Niina Herala ja W. Walpio (tai Karita Tuomola/ Joonas Hytönen, Tanja Saarela ja miehensä jne.) Sellaisia parejahan on vaikka millä mitalla... Jos itsetuntosi on kunnossa ja tunnet fyysistä vetoa miestä kohtaan, niin miksiköhän miehen pitäisi olla niin komea?
kauniiden naisten kanssa mutta valitsin sen mukavimman ... :D
Kokemuksesta voin kertoa että mitä enempi ikää tulee (molemmille osapuolille), sen vähemmän ulkonäkö merkitsee. Ei ole enää paineita 1) esitellä naikkosta/miekköstä kavereille 2) hakea omaa ultimate-seksikumppania 3) hakea omaa unelmaansa noin ylipäätään.
Sisälmys ratkaisee, niin naudan sisäfileessä kuin naisissa :-)
t. nimim M-68