Olen 27 vuotias ja seurustellut usean eri tytön kanssa mutta en koskaan niin vakavasti ja kauan, että suhde olisi edennyt sitoutumiseen asti. En kai uskalla sitoutua, tai en ole valmis -who knows? Yleensä suhteet ovat kestäneet 2-3 kk:tta keskimäärin. Suhde on yleensä kariutunut siihen, että minulla on kiinnostus ja tunteet sammuneet, harvemmin toisin päin. Halua olisi rakastua ja sitoutuakin kunnolla mutta kun ei niin ei. Tiedän, etten ole ainoa lajissani joten olisko siellä ketään jolla on/ollut samanlaisia kokemuksia?
otan selvää?
juustosydän
6330
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mulla oli melkein sama juttu kun sulla, tosin vähän toisin päin... en ollut ihastunut keneenkään, ennen nykyistä ukkoa ja silti saatoin seurustella heidän kanssaan. Ihastuin joihinkin heistä seurustelun edetessä, mutta that's it... ei mitään suurempaa.
Kohdallesi ei ole eksynyt sellaista naista, joka olisi todella kolahtanut pintaasi syvemmälle.
Ja sen kyllä tunnet, kun se kolahtaa... niin minullekkin kävi, kun ukkoni tapasin... lähti jalat alta ja meikä on sentään vasta 21wee...
Ei kannata stressata moisen pikku asian takia, et kuitenkaan ole vielä ikäloppu, joten aikaa kyllä riittää... ehkä sinun pitäisi opetella rakastamaan... aloita itsestäsi, niin huomaat, että kykenet rakastumaan myös johonkin naiseen... Peace of cake
Peace of cake? =Kakun rauha
Vai niinkuin ameriikassa sanotaan: Piece of cake (pala kakkua)?
Tein saman mokan yläasteella. Voit muuten uskoa että opettaja hihitteli palauttaessaan lappuani... =D
ehheh... kirjaimet meni sekasin... ja poikkes aiheesta aika lailla... =DDDD
Oikeastaan...siis et ole koskaan seurustellut? Jos suhteen keskimääräinen pituus on 2-3 kk, se siis loppuu välittömästi kun ihastumisen pitäisi muuttua syvemmäksi...
Ja kyllä...sama kokemus on ollut, tosin sitä ennen seurustelin 8 vuotta. Juuri exäni "herätti" miettimään, kun sanoi (olemme kavereita) että minulta lopahtaa kiinnostus heti alkuhuuman jälkeen, enkä edes vaivaudu tutustumaan miehiin "pintaa syvemmältä". Toki kielsin koko asian, mutta sen verran vittumaisesti se oli todettu, että jäi päähän pyörimään ja noloa oli myöntää että näinhän se oli. Jonkinlaisesta sitoutumiskammosta tavallaan lieni kysymys, en tiedä. Totesin kuitenkin, että vika oli minussa, ei oikeastaan niissä joita olin tapaillut sen 2-3kk...niinpä seuraavalla kerralla kun tapasin mielenkiintoisen tyypin, päätin että jatkan tutustumista vaikka se alkuhuuma menisi ohikin...
No, tyyppi olikin hyvin tutustumisen arvoinen, ja mitä kauemmin on suhde jatkunut, sitä mielenkiintoisemmaksi muuttuu. Nyt olemme naimisissa (asia johon en ikinä kuvitellut "kykeneväni").
Eli...älä lopeta siihen pariin kuukauteen, anna itsellesi enemmän aikaa jos se toiselta puolelta on mahdollista, muutaman päivän tauko tapailemisessa voi tehdä hyvää kun alkaa kyllästyttämään, mutta kannattaa kuitenkin katsoa mitä jatkosta löytyy...
Kiitos viestistä. jep, ja mäkään en tästä ketään muuta syytä kuin itseäni. Neuvosi on kuitenkin kullan kallis uskoisin.. ja vahvistaa käsitystäni! Koska näin mä sitä itse myös kuvittelin, että on pelko sitoutua(mistä lienee johtuvan, se on toinen asia). Pitäisi kai olla vähemmän itsekäs ja olla valmis jakamaan itseäni enemmän toisen osapuolen kanssa. Itseasiassa olen nyt jälleen kerran siinä vaiheessa, että olen tapaillut erästä tyttöä muutaman kuukauden ja jarru on ollut jo päällä pari viikkoa. Mua ei oikeastaan kiinnosta nähdä tyttöä muuta kuin silloin, kun mulla ei ole mitään muuta esim. menoa kavereiden kanssa tai harrastuksia yms. Siis, taidan olla tosi teini vielä, kun en osaa aikuismaisesti käyttäytyä ja olla menemättä kavereiden kanssa. Siltä ainakin tuntuu! Toki myös katselen muita tyttöjä, mutten koskaan ole pettänyt. Tosin jostain syystä se on käynyt mielessä, että alkais etsiä "parempaa". Käytännössä se olisi hyvinkin mahdollista välimatkan vuoksi nähdään nyt vaan viikonloppuisin. No, kaikesta huolimatta pitää yrittää ja ymmärtää itseäni.. ja ehkä hieman aikuistua!
Kiitos viestistä. jep, ja mäkään en tästä ketään muuta syytä kuin itseäni. Neuvosi on kuitenkin kullan kallis uskoisin.. ja vahvistaa käsitystäni! Koska näin mä sitä itse myös kuvittelin, että on pelko sitoutua(mistä lienee johtuvan, se on toinen asia). Pitäisi kai olla vähemmän itsekäs ja olla valmis jakamaan itseäni enemmän toisen osapuolen kanssa. Itseasiassa olen nyt jälleen kerran siinä vaiheessa, että olen tapaillut erästä tyttöä muutaman kuukauden ja jarru on ollut jo päällä pari viikkoa. Mua ei oikeastaan kiinnosta nähdä tyttöä muuta kuin silloin, kun mulla ei ole mitään muuta esim. menoa kavereiden kanssa tai harrastuksia yms. Siis, taidan olla tosi teini vielä, kun en osaa aikuismaisesti käyttäytyä ja olla menemättä kavereiden kanssa. Siltä ainakin tuntuu! Toki myös katselen muita tyttöjä, mutten koskaan ole pettänyt. Tosin jostain syystä se on käynyt mielessä, että alkais etsiä "parempaa". Käytännössä se olisi hyvinkin mahdollista välimatkan vuoksi nähdään nyt vaan viikonloppuisin. No, kaikesta huolimatta pitää yrittää ja ymmärtää itseäni.. ja ehkä hieman aikuistua!