Se Schubert intoilija on symppis, höpönassuko se oli?
Tuli tässä mieleen kun kuuntelin Schubertin A- Duuri pianosonaattia, sitä myöhäistä tyyliin toseks viimenenen vuodelta 1828. Mun mielestä Shubertin "suurmuodon" käsittely on vaikuttanut aika pajon esim. Brukcneriin ja myöhempiin romantikkoihin. Se on aika erilaista kun Beethovenilla ( tää nyt on aika pintapuolista joo ). Silleen Shubertilla asiat tapahtuu laajoina kaarroksina.
Se on kans yks juttu mikä on jännä tää " syklisyys" näissä myöhäisteoksissa. A-duuri sonaatissa ja jousikvintetossa on ihme loput finaaleissa! Semmonen kun tulee materiaalia ensiosista ihan loppumetreillä, se on hirveen jännää! Sonaatissa se musta "vakavoittaa" sen finaalin siit tulee semmonen jalo ja hieno
"tässä tämä oli" nimenomaan siitä siitä kokonaisuudesta, finaalin loppuhan on samalla koko teoksen loppu.
Oiskohan se just Chopininkin sonaateissa yks miks niitä pikkusen kritisoidaan( tai kritisoitiin, no- nyt kritoin minä ) että niissä ei tuommosta tasoa kuin edellä scubertilla ole?
No,nyt kun kirjoitin ton niin muistinkin et niissä ei kyllä "syklisyyttä" oo, mutta esim. sellosonaatissa on kyllä toi ydinmotiviikka
( tai siis semmonen sävellystekninen ekonomisuus kun on yhteinen "säveltasorakenne". Siinä on siis se pieni sekunti kaikkien osien teemoissa ja kaikki sat alkavat joko nousevalla pienellä sekunnilla)
Mut hei se on Shubertissa erikoinen se toinen osa!
Fis- mollisa ollaan ja hidas osa. Se resitatiivi on musta aika.... VILLI! Mut vähän semmosta stutrm und drang matsku, sehän on ihan silkkaa efektiä! HAHHAH Ja instrumentista otetaan kans tehoja aika leveellä pensselillä. Ihan ku Lisztiä!
Moi
Tuli tässä mieleen kun kuuntelin Schubertin A- Duuri pianosonaattia, sitä myöhäistä tyyliin toseks viimenenen vuodelta 1828. Mun mielestä Shubertin "suurmuodon" käsittely on vaikuttanut aika pajon esim. Brukcneriin ja myöhempiin romantikkoihin. Se on aika erilaista kun Beethovenilla ( tää nyt on aika pintapuolista joo ). Silleen Shubertilla asiat tapahtuu laajoina kaarroksina.
Se on kans yks juttu mikä on jännä tää " syklisyys" näissä myöhäisteoksissa. A-duuri sonaatissa ja jousikvintetossa on ihme loput finaaleissa! Semmonen kun tulee materiaalia ensiosista ihan loppumetreillä, se on hirveen jännää! Sonaatissa se musta "vakavoittaa" sen finaalin siit tulee semmonen jalo ja hieno
"tässä tämä oli" nimenomaan siitä siitä kokonaisuudesta, finaalin loppuhan on samalla koko teoksen loppu.
Oiskohan se just Chopininkin sonaateissa yks miks niitä pikkusen kritisoidaan( tai kritisoitiin, no- nyt kritoin minä ) että niissä ei tuommosta tasoa kuin edellä scubertilla ole?
No,nyt kun kirjoitin ton niin muistinkin et niissä ei kyllä "syklisyyttä" oo, mutta esim. sellosonaatissa on kyllä toi ydinmotiviikka
( tai siis semmonen sävellystekninen ekonomisuus kun on yhteinen "säveltasorakenne". Siinä on siis se pieni sekunti kaikkien osien teemoissa ja kaikki sat alkavat joko nousevalla pienellä sekunnilla)
Mut hei se on Shubertissa erikoinen se toinen osa!
Fis- mollisa ollaan ja hidas osa. Se resitatiivi on musta aika.... VILLI! Mut vähän semmosta stutrm und drang matsku, sehän on ihan silkkaa efektiä! HAHHAH Ja instrumentista otetaan kans tehoja aika leveellä pensselillä. Ihan ku Lisztiä!
Moi
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kukapa ei itseään symppiksenä pitäisi!