Rakastuin 18v niin ihanaan mieheen. Tummat silmät , ruskea tukka, hellä ja romanttinen. Keltäpä ei ois tuollainen mies vienyt jalkoja alta noinkin nuorena!
Mutta kaikki muuttui pikku hiljaa vuosien varrella kun aloimme yhteiselon. Kaikki mihin mnein oli TARKKA kellon aika milloin täytyy olla kotona takasi. Ja jos myöhästy...niin tuli turpiin!
Hän oli "kuullut" jotain juttuja mun menoista niin turpiinhan siinä sit sain.
En saanut jutella vanhojen tuttujen kansa edes puhelimes koska hän ei kuullu keskustelua ja HÄN oletti että suunnittelen pettämistä. Joka ikisestä puhelin soitosta hän halusi kuulla kuka oli luurin toisessa päässä.
Autoa en saanut ostaa omiin nimiin koskaan..kaikki oli hänen nimissä.
Jatkuvasti sai kuulla huorittelua ja haukkumista ja uhattiin tappaa jos kerron jollekkin...mitäs siinä sit uskaltaa tehdä.
Monesti oli silmäkulmat mustana tai muu kroppa.
Kännipäissään kun hän tuli kotiin niin minä siinä selkääni sain kun olin jäänyt kotiin ja hän "tiesi" että meillä oli joku käynyt sillä aikaa kun hän oli pois. Vaikkei kyllä ketään käynyt!!!
Sitä sit tapeltiin kun hän tuli kotiin kännipäissä..!
töihin mneo vasta olikin painajaista...aamu ja ilta vuoroa kun jouduin tekeen. Kaikki tililaput tutkittiin tarkkaan etten ole yhdeltäkään iltavuorolta ollut pois.
Sen 7-vuoden aikana en käynyt kertaan tyttökavereiden kanssa missään...edes sukulaisten( hänen), en soitellut ylimääräisiä puheluja, enkä muutenkaan tehnyt mitään väärin...ja tämä kaikki siksi että vältin näin selkäsaunan.
Omia sukulaisia en nähnyt ainakaan 6 v. mitä oltiin yhdessä yämän "paskiaisen " kanssa.
Sitten tuli hetki jolloin huomasin olevan raskaana...sillä pillereitäen voinut hakea kun olisin kumminkin mennyt vireraisiin jos sellaisia syö. Kauhulla ajattelin että mitä sit jos synnytän lapsen:(
En nähnyt muuta ratkaisua kuin abortin...sillä minulle tuo lapsi ei ollut toivottu alkuunkaan. Se olisi ollut niitti mun helvettiin lopullisesti.
Joten päätin tehdä abortin..en kertonut poikaystävälleni edes olevani raskaana vaan tein sen kaiken ihan omassa salassa.
Ja päivääkään en ole sitä katunut. Se lapsi ei olisi joutunut muuta kuin kärsimään perhe helvetistä ja sitä en halunnut.
Kärsein avoliittoa 7v ja sit kävi niin IHANASTI että tää pönttö meni ja petti...siihen loppui meidän suhde.
Sain ihan rauhassa kantaa tavarat pois meidän yhteisestä talosta ja hän ei ole sen jälkeen minua häirinnyt.
Hän itä ilmeisemmin muisti lauseen jonka olin hänelle sanonut aikoinaan että kaiken muun voin ehkä kestää mutta pettäminen on viiminen niitti tähän liittoon.
Joo ja nyt moni ihmettelee ja sanoo että miksen aiemmin lähtenyt. Sitä ei ole helppo selittää jos on perheväkivallan uhri...ei siitä niin vaan lähdetä. Sitä pelkää niitä uhkauksia.
Joillakin käy säkä mutta toisilla ei.
nyt olen ollut onnellisessa avioliitossa jo 10v mutta muistan tuon helvetin vieläkin. Ja tein sen aikoinaan mun nykyiselle miehelle selväks et jos lyö niin lyö viimisen kerran. Tällä kertaa olen vahvempi kuin silloin nuorena.
Mutta nyt en ole joutunut kärsimään väkivallasta kuten ei lapsetkaan...joten olen ns. todella onnellinen
Mutta kaikki muuttui pikku hiljaa vuosien varrella kun aloimme yhteiselon. Kaikki mihin mnein oli TARKKA kellon aika milloin täytyy olla kotona takasi. Ja jos myöhästy...niin tuli turpiin!
Hän oli "kuullut" jotain juttuja mun menoista niin turpiinhan siinä sit sain.
En saanut jutella vanhojen tuttujen kansa edes puhelimes koska hän ei kuullu keskustelua ja HÄN oletti että suunnittelen pettämistä. Joka ikisestä puhelin soitosta hän halusi kuulla kuka oli luurin toisessa päässä.
Autoa en saanut ostaa omiin nimiin koskaan..kaikki oli hänen nimissä.
Jatkuvasti sai kuulla huorittelua ja haukkumista ja uhattiin tappaa jos kerron jollekkin...mitäs siinä sit uskaltaa tehdä.
Monesti oli silmäkulmat mustana tai muu kroppa.
Kännipäissään kun hän tuli kotiin niin minä siinä selkääni sain kun olin jäänyt kotiin ja hän "tiesi" että meillä oli joku käynyt sillä aikaa kun hän oli pois. Vaikkei kyllä ketään käynyt!!!
Sitä sit tapeltiin kun hän tuli kotiin kännipäissä..!
töihin mneo vasta olikin painajaista...aamu ja ilta vuoroa kun jouduin tekeen. Kaikki tililaput tutkittiin tarkkaan etten ole yhdeltäkään iltavuorolta ollut pois.
Sen 7-vuoden aikana en käynyt kertaan tyttökavereiden kanssa missään...edes sukulaisten( hänen), en soitellut ylimääräisiä puheluja, enkä muutenkaan tehnyt mitään väärin...ja tämä kaikki siksi että vältin näin selkäsaunan.
Omia sukulaisia en nähnyt ainakaan 6 v. mitä oltiin yhdessä yämän "paskiaisen " kanssa.
Sitten tuli hetki jolloin huomasin olevan raskaana...sillä pillereitäen voinut hakea kun olisin kumminkin mennyt vireraisiin jos sellaisia syö. Kauhulla ajattelin että mitä sit jos synnytän lapsen:(
En nähnyt muuta ratkaisua kuin abortin...sillä minulle tuo lapsi ei ollut toivottu alkuunkaan. Se olisi ollut niitti mun helvettiin lopullisesti.
Joten päätin tehdä abortin..en kertonut poikaystävälleni edes olevani raskaana vaan tein sen kaiken ihan omassa salassa.
Ja päivääkään en ole sitä katunut. Se lapsi ei olisi joutunut muuta kuin kärsimään perhe helvetistä ja sitä en halunnut.
Kärsein avoliittoa 7v ja sit kävi niin IHANASTI että tää pönttö meni ja petti...siihen loppui meidän suhde.
Sain ihan rauhassa kantaa tavarat pois meidän yhteisestä talosta ja hän ei ole sen jälkeen minua häirinnyt.
Hän itä ilmeisemmin muisti lauseen jonka olin hänelle sanonut aikoinaan että kaiken muun voin ehkä kestää mutta pettäminen on viiminen niitti tähän liittoon.
Joo ja nyt moni ihmettelee ja sanoo että miksen aiemmin lähtenyt. Sitä ei ole helppo selittää jos on perheväkivallan uhri...ei siitä niin vaan lähdetä. Sitä pelkää niitä uhkauksia.
Joillakin käy säkä mutta toisilla ei.
nyt olen ollut onnellisessa avioliitossa jo 10v mutta muistan tuon helvetin vieläkin. Ja tein sen aikoinaan mun nykyiselle miehelle selväks et jos lyö niin lyö viimisen kerran. Tällä kertaa olen vahvempi kuin silloin nuorena.
Mutta nyt en ole joutunut kärsimään väkivallasta kuten ei lapsetkaan...joten olen ns. todella onnellinen
Vastaukset 9
Vanhimmat
"tein sen aikoinaan mun nykyiselle miehelle selväks et jos lyö niin lyö viimisen kerran."
Minusta sanoit aivan oikein tuon, ja sitten myös on elettävä tuon mukaisesti,
elikkäs jos kerran antaa luvan niin se toinen tosiaan luulee saaneen jonkun oikeuden tuohon väkivaltaan!
"mutta pettäminen on viiminen niitti tähän liittoon."
Niin yleensä kait näiden asioiden on oltava jotenkin yhteydessä, ..tuolla jolla on huono
itsetunto, pelkää omaa heikkoutta ja kostaa
tuollatavoin toiselle, kuten sinulle,...
Näin arvelisin asian olevan,..
Mutta hyvä kuitenkin että nykyisin kaikki on "OK".
Olen itse siinä vaiheessa, että pitäisi irtautua. Pää on jo siinä tilassa, että joudun syömään rauhoittavia. 1,5 vuotta takana, mentiin naimisiin kolme kk sitten. Tein myös abortin samasta syystä, kuin sinäkin. Pelko on ainoa syy, miksi ehkä jatkan.
,,,Tiedän miltä sinusta tuntuu:(
Ei ole mitään kauheempaa kuin jatkuva pelko. Ja se riittää siihen, ettei uskalla tehdä omia päätöksiä.
Toivon, että sinä pääsisit pois tilanteesta, jossa jo oma terveys on alkanut horjua.
Vaikka se onkin vaikeeta erota kun ei uskalla.
Mä ainakin pelkäsin lähteä kun ne uhkaukst olivat niin kauheita.
Kaikkein pahinta tässä perheväkivallassa on se että se muistikuva kulkee koko elämän mukana. Ei sitä unohda:(
Oli sitten uhri pidemmän tai vähemmän aikaa ollut suhteessa.
Toivon kaikkea hyvää sinulle ja toivon myös,että sinäkin pääset pois pahasta liitosta!
... menit naimisiin vaikka tiesit tilanteen... kummalla se viiraa päässä???.. läheisriippuvaisuutta taitaa olla pelissä vahvasti!!!!
..en TODLLAKAAN ole naimissa tuon miehen kanssa jolle olin nyrkkeilysäkki:)
Olen ollut 10v naimissa toisen miehen kanssa, jonka löysin työni puolesta. Hänen kanssaan on kaksi lasta.
Päivääkään en vaihtaisi pois tästä liitosta!
... paljon maailmassa... huoh...
Ja minkähän takia tälläistä on pitänyt katsella 7 vuotta?
Nyt on pakko kysyä, että oletko aivan idiootti tai jotain? Miksi moista pitäisi katsella edes viikkoa pidempään?
Sen ymmärrän, että koitetaan pitää avioliittoa pystyssä, pyritään tarjoamaan lapselle ehkä koti tai sitten olet taloudellisesti riippuvainen miehestäsi. Mutta kun olit vapaa lähtemään, niin miksi ihmeessä et lähtenyt aikaisemmin.
Pelkäsitkö, että miehesi alkaa vainoamaan sinua, jos lähdet menemään. Hommaa lähestymiskielto ja nylje mies puhtaaksi oikeudessa.
Tää on ihan käsittämätöntä. Varsinkaan kun tapauksesi ei ole mitenkään harvinainen. Miksi lyöviä miehiä pitää katsella?
..Olet käsittänyt väärin. Tietääkseni ilmoitin että erosin kumppanista jonka kanssa kärsein tuon 7v "helvetin" eikä meillä ollut lapsia.
Ja helppo se siellä on arvostella päätöksen tekoa. 18v ja täys helvetti ympärillä, uhkailua ja muuta väkivaltaa....Tuo on tapahtunut v.85-92 välisenä aikana...! Jos et ole ollut alistettuna niin et tiedä miten vaikeeta se on vaan lähteä.
Jotkut ovat vahvempia kuin toiset...sen täytyy jokainen käsittää!
Nykyään olen naimissa, mutta nykyinen ei lyö ja meillä on kaksi lasta.
Kertokaa nyt missä menee teillä seksisin nuo kaksi asiaa????
Se on niin helppoa arvostella toista ja syyttää tyyliin "miksi et lähtenyt heti , miksi jäit nyrkkeilysäkiksi". Itse en ole koskaan ollut välivaltaisessa suhteessa, mutta vanhempieni todella rajuja riitoja jouduin katselemaan ja toimimaan erotuomarina jo pienestä pitäen. Äidilläni ei koskaan ollut rohkeutta ja voimaa lähteä suhteesta, ja nyt aikuisena ymmärrän miksi. Väkivaltainen, alistava ihminen vie uhriltaan itseluottamuksen kokonaan. En tiedä uskallanko koskaan täysin luottaa mieheen, sen verrran rajuja yhteenottoja olen nähnyt....
Voimia sinulle ja lähde elämään omaa elämääsi!!!