Naisystäväni vei minut kyläilemään tuttava perheensä kotiin.
Olin kuullut että sekä mies ja vaimo ovat todella mukavia ihmisiä.
Ennakkoluulottamasti lähdin kyläilemään vaikken tuntenut koko pariskuntaa.
Illan aikana huomasin että isäntä perheen vaimo oli todella mukava,otti minut lämpimästi vastaan.
Mutta miestä en nähnyt koko aikana,hän kuulemma katsoi makuuhuoneessa telkkaria.
Minulle tuli mieleen ettei hän ilmeisesti vaan jaksanut tulla seurustelemaan taikka tervehtimään.
Suhteemme muuttui avoliitoksi naiseni kanssa,ja tämä hänen tuttava pariskunta tuli tavallaan minunkin tuttava pariskunnaksi.
Saimme usein kutsuja tulla iltaa istumaan tuttava pariskunnan vaimolta,ja usein menimmekin.
Minua kuitenkin kiusasi hänen miehensä,hän ei koskaan tullut tervehtimään,telkeytyi aina vain toisaalle vierailumme ajaksi.
Tunsin olevani kiusallisessa asemassa aina kutsuja esitettäessä koska tiesin vieraluni olevan tuskaa sille miehelle,enkä sitä todellakaan halunnut.
Kerran tuo nainen kävi(ilmeisesti tiedosti asian) hakemassa miehensä kahvipöytään luultavasti pakottaen,mies tuli ja esitti ylimielistä isäntää josta huomasin selvästi ettei seura kiinnostanut.
Ilmoitin avovaimolleni etten halua enää vierailla kyseisessä paikassa vaikka emäntä onkin todella mukava ja tekee kaikkensa vieraiden eteen.
Kyseisestä tapauksesta on kulunut kohta kuusi vuotta,ja joudun nyt eräiden juhlien takia menemään heille iltaa istumaan..
En tiedä miten suhtautuisin siihen mieheen,koska tiedän siellä olevan paljon yhteisiä tuttujamme ja tuo mies on kovan seuramiehen maineessa ja tulee illan isäntänä näyttelemään suurta roolia.
Asia on pakko pullaa minulle,mutta aion silti sinne mennä..,olen miettinyt suhtautumistani tuohon mieheen olenko kuin mitään ei olisi ennen tapahtunut vai näytänkö olemuksellani ettei minullakkaan ole suurta halua ystävystyä hänen kanssaan??
Uskon että yhteiskunnallinen asemamme on niin eri arvoista ettei tuo mies ole siitä syystä nähnyt halua edes yrittää olla ystävällinen minulle.
Hän on johtaja tason mies,ja minä duunari ja pidän työstäni yli kaiken,enkä tunne alempi arvoisuutta ammatistani.
Onko kenelläkään kokemusta moisista pakko ystävyys suhteista tilanteen pakosta.
Olin kuullut että sekä mies ja vaimo ovat todella mukavia ihmisiä.
Ennakkoluulottamasti lähdin kyläilemään vaikken tuntenut koko pariskuntaa.
Illan aikana huomasin että isäntä perheen vaimo oli todella mukava,otti minut lämpimästi vastaan.
Mutta miestä en nähnyt koko aikana,hän kuulemma katsoi makuuhuoneessa telkkaria.
Minulle tuli mieleen ettei hän ilmeisesti vaan jaksanut tulla seurustelemaan taikka tervehtimään.
Suhteemme muuttui avoliitoksi naiseni kanssa,ja tämä hänen tuttava pariskunta tuli tavallaan minunkin tuttava pariskunnaksi.
Saimme usein kutsuja tulla iltaa istumaan tuttava pariskunnan vaimolta,ja usein menimmekin.
Minua kuitenkin kiusasi hänen miehensä,hän ei koskaan tullut tervehtimään,telkeytyi aina vain toisaalle vierailumme ajaksi.
Tunsin olevani kiusallisessa asemassa aina kutsuja esitettäessä koska tiesin vieraluni olevan tuskaa sille miehelle,enkä sitä todellakaan halunnut.
Kerran tuo nainen kävi(ilmeisesti tiedosti asian) hakemassa miehensä kahvipöytään luultavasti pakottaen,mies tuli ja esitti ylimielistä isäntää josta huomasin selvästi ettei seura kiinnostanut.
Ilmoitin avovaimolleni etten halua enää vierailla kyseisessä paikassa vaikka emäntä onkin todella mukava ja tekee kaikkensa vieraiden eteen.
Kyseisestä tapauksesta on kulunut kohta kuusi vuotta,ja joudun nyt eräiden juhlien takia menemään heille iltaa istumaan..
En tiedä miten suhtautuisin siihen mieheen,koska tiedän siellä olevan paljon yhteisiä tuttujamme ja tuo mies on kovan seuramiehen maineessa ja tulee illan isäntänä näyttelemään suurta roolia.
Asia on pakko pullaa minulle,mutta aion silti sinne mennä..,olen miettinyt suhtautumistani tuohon mieheen olenko kuin mitään ei olisi ennen tapahtunut vai näytänkö olemuksellani ettei minullakkaan ole suurta halua ystävystyä hänen kanssaan??
Uskon että yhteiskunnallinen asemamme on niin eri arvoista ettei tuo mies ole siitä syystä nähnyt halua edes yrittää olla ystävällinen minulle.
Hän on johtaja tason mies,ja minä duunari ja pidän työstäni yli kaiken,enkä tunne alempi arvoisuutta ammatistani.
Onko kenelläkään kokemusta moisista pakko ystävyys suhteista tilanteen pakosta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
annat sille tyypille. Ja jos joku sulle rupee ihmettelemään, sanot suoraan, miten asia on ollut, ettei se ole halunnut sinuun tutustua lainkaan,mitäs moista kiertelemään. Ethän ole mitään tehnyt, että sen tartteis olla ylimielinen pas*iainen...
ei takaa hyviä käytöstapoja! Kyllä sen muutkin huomaa millainen "ihminen" tämä johtaja on. Olet vaan kun et olisikaan. Älä ainakaan nöyristeleen ala sille, vaikka esittäisi kuinka kaveria siellä juhlissa. Sinä ainakin olet yrittänyt, toisin kuin tämä "johtaja" joka vaikuttaa ihan ääliöltä käytöstapoineen.
Unohda koko ihminen ja keskity kaikkiin muihin "tärkeämpiin" ihmisiin. Niin metsä vastaa kun sinne huutaa, muista se aina. Joten vastaa samalla mitalla. Olet kuin et näkisi!
Tervehdit ja esittäydyt. Tuskin hän sinua muistaa. Jos muistaa, tuskin muistuttaa.
Katso hymyilemättä kun tervehdit ja siirry sivummalle. Ei hänen arvolleen varmaan sovikaan, että kaveeraisitte.
Tuskin hän niin silmänpalvoja on, että heittäytyy muiden nähden tuttavalliseksi.
Ja kuinkas kävikään,ilta sujui kuten olin arvellutkin.
Tuttava pariskunnan hääpäivää oli kutsuttu juhlistamaan oikein iso joukko väkeä.
Pureskelin hampaita astuessani sisälle vieraiden hälinään,onneksi meidät otettiin hyvin vastaan ja pakollisen kättely kierroksen jälkeen jäin innolla odottamaan milloin herra iso herra saapuu paikalle.
Ja saapuihan hän,hyvän seuramiehen tavoin .
Vihdoin hän saapui myös sohvan nurkalle jossa me istuimme,kyseli avovaimoltani kuten kaikilta muiltakin kuulumisia ,katseemme ei kohdanneet kertaakaan koska olin aivan keskittynyt toisaalle ,mukamas.
Huomasin hänen nauttivan aidosti vieraistaan ja meikäläinen tuli siinä kylkiäisenä huomaamattomasti mukana.
Varmaan siinä perheessä oli käyty keskustelu minustakin,koska herra ei näyttänyt ainakaan päälle päin tympeältä minut nähdessään,ei kyllä pahemmin lähestynytkään,kerran käveli kaljakoria kantaen jokaisen läheltä tarjoten vierailleen olutta,minä puolestani olin hiljaa enkä ottanut hänen tarjoilemaa olutta sillä hetkellä,vaan hain itse myöhemmin..,tämän hän varmasti huomasi ja tuskinpa välimme parani siitä ...
Mutta en kaipaa hänen seuraansa koskaan,ja asia oli minulle merkityksetöntä..
Halusin vain kertoa koska aloitinkin kuinka kaikki lopulta menikään,eli ei oikea seuramies voi menettää kasvojaan vaikka joukossa olisi yksi alempi arvoinen ns.ei toivottu henkilö.!!
Hyvinhän se sitten meni. Kun alkutilanne on, että talonisäntä ei edes tervehdi kutsuttuja vieraita, vaan katsoo telkkaria takahuoneessa, niin käytöstavat mielestäni ovat hänellä nollassa.
Sinulla on oikeus olla loukkaantunut ja viileä, kun joutuit näille kutsuille. Oikein teit, kun et antanut hänen olla tuttavallinen.
Ihmettelen vain vaimosi pitkämielisyyttä. Olisin itse vaimon asemassa ollut yhtä torjuva kuin sinä.
Mene juhliin ja ole niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan koskaan. Näin voit näyttää fiksuutesi, jos toinen osapuoli sattuisi ymmärtämään.
Mulla on pakko ystävyys mun sisarpuolen kanssa. Meillä on yhteinen äiti mut eri isät. Kummallakaan ei ole ihan oikeita sisaruksia. Kai sitä sit yritetään olla toistemme tuet. Hän on sinkku ja mulla suurperhe. Hän käy meillä kukkoilemassa muutaman kerran vuodessa. Hammasta purren toivotan tervetulleeksi kun ilmottaa tulevansa. En ilkeä sanoa ettei käy kun kotona kuitenkin ollaan ja vierasvuode on tyhjänä. Inhottavaa vaan kuunnella naljailua ja samalla palvella vierasta.
Ei se korkea asema tai hieno koulutus aina takaa hyvää käytöstä tai hyviä ihmissuhdetaitoja. Itse olen ajatellut, että mikä ei tapa niin se vahvistaa.
Hyvä kun täällä tuli tämäkin asia esiin. Itse olen myyntityössä huomannut sen, kuinka tuo koulutus ja korkea asema eivät todellakaan vaikuta käytökseen myönteisesti. Itse asiassa ollaan tämän kevään aikana tehty kollegojen kanssa vertailua ja tultu siihen tulokseen, että nämä yritysjohtajat ja muut tärkeän tittelin omaavat ovat ehdottomasti röyhkeämpiä asiakkaita kuin muut. Ja tämä ei todellakaan perustu muutamaan tapaukseen.
Itse olen aina elänyt siinä hyväuskoisessa maailmassa, että jos olet koulutettu, olet myös sivistynyt ja osaat käyttätyä asiallisesti. Joudun tarkastamaan asennettani uudelleen.
Poikani on suorittanut yliopistollisen loppututkinnon ja on nyt esimiesasemassa.
Hän on kohtelias ja osaa käyttäytyä, mutta arvaapas, missä hän on sen pääosin oppinut. Ei kotona, mitenkään normaalia enemmän, ei missään tapauksessa yliopistossa, vaan asiakaspalvelussa, kun oli koulu- ja yliopistoaikana monta vuotta ATK-alan liikkeessä myymässä tietokoneita. Siellä oli pakko opetella kohteliaisuutta eri tavalla kuin ennen ja myös joka tavalla ottaa asiakkaan toiveet huomioon.
Tästä ajasta on ollut hänelle myöhemmin uskomattoman paljon hyötyä.
Yleensäkin olen sitä mieltä, että nykyajan myyjät ovat fiksua porukkaa. On pakko olla, jos aikoo pärjätä.
Olen havainnut saman useissa johtajissa,mutta myös pahiten pikku nilkeissä.
Joku pikku pomon tapainen haluaa nostattaa egoaan ja pyrkyri luonteen omaavana haluaa olla väleissä vain jo ennestään tuntemiinsa kavereihin tai johonkin sellaiseen josta saattaisi olla hyötyä itselleen.
Minä olen minä,ja en jaksa olla ystävällinen itseäni alempi arvoiselle .
Olen myös huomannut että todella korkeat johtajat osaavat ottaa ihmisen ihmisenä paremmin kuin sellaiset jotka ovat katkeroituneet huonoon menestykseensä.
Ei ihmisiä saa luokitella ammattinsa tai koulutuksensa vuoksi,meitä kaikkia tarvitaan täällä.
"Me papit nauroimme niin", sanoi suntio.
että koulutus ei todellakaan ole sama asia kuin sivistys =)duunarit rules T:Pohojammaan likka