Hei...
Tapasin 5 vuotta sitten miehen johon päätä pahkaa rakastuin ja josta sitten kehkeytyi suhde. Alussa oli ongelmia koska tää mies oli menevää tyyppiä ja minä erittäin mustasukkainen. Meillä oli enemmän ja vähemmän on-off suhde, jossa aina aloitteen tein minä. Ja seksi oli todella hyvää, oltiin kuin kanit konsanaan. Päätimme muuttaa yhteen. Avomieheni ruukasi kavereidensa kanssa käydä muualla kapakassa ja tietenkin epäilin pettämisestä..riitelyä... Muuten elämä oli ihan mallillaan, kaikki oli hyvin, paitsi silloin kun hän lähti baariin. Ei sillä, kyllä itekki tykkäsin kavereiden kanssa juhlia yms, mutta siltikin muistin aina avomiehelleni laittaa viestiä yms.,toisin kuin hän... Pari vuotta sitten alkoi seksielämä hiipumaan, riitely koveni ja aloin kaipaamaan jotain muuta. Monesti annoin ukaasin että nyt äijä lähe kälppimään, mutta sit kaduin ja itkin ja halusin hänet takaisin. Ja joka kerran juteltiin ongelmista ja päätettiin yrittää uudelleen...ja kierre jatkuu...Nyt ei olla seksiä harrastettu yli vuoteen (!!)ja olen alkanut etääntymään hänestä enemmän. Mutta hän taas haluaa olla yhessä, ja kun on poissa soittelee ja laittaa viestiä. Kaikki hänessä ärsyttää... Kaipaan rakkautta ja intohimoa. Hellähän hän on, mutta se kipinä puuttuu. Sit pari kuukautta sitten löysin treffeistä keskustelukaverin... Olemme nyt lähetelleet toisillemme sähköpostia, viestejä ja puhelleet puhelimessa. Ja olo on kuin vasta rakastuneella. Emme ole toisiamme nähneet vielä kertaakaan, mutta siltikin olen ihastunut ja odotan innolla tapaamistamme. Ja nyt mietin...että kun hänen kanssa tapaamme ensi kerran ja kaikki täsmää ja tuntuu hyvältä...että mitä teen...en haluaisi loukata avomiestäni, mutta pystynkö elämään suhteessa joka ei toimi...vai asetanko oman edun etusijalle... Auttakaa!!!
Tapasin 5 vuotta sitten miehen johon päätä pahkaa rakastuin ja josta sitten kehkeytyi suhde. Alussa oli ongelmia koska tää mies oli menevää tyyppiä ja minä erittäin mustasukkainen. Meillä oli enemmän ja vähemmän on-off suhde, jossa aina aloitteen tein minä. Ja seksi oli todella hyvää, oltiin kuin kanit konsanaan. Päätimme muuttaa yhteen. Avomieheni ruukasi kavereidensa kanssa käydä muualla kapakassa ja tietenkin epäilin pettämisestä..riitelyä... Muuten elämä oli ihan mallillaan, kaikki oli hyvin, paitsi silloin kun hän lähti baariin. Ei sillä, kyllä itekki tykkäsin kavereiden kanssa juhlia yms, mutta siltikin muistin aina avomiehelleni laittaa viestiä yms.,toisin kuin hän... Pari vuotta sitten alkoi seksielämä hiipumaan, riitely koveni ja aloin kaipaamaan jotain muuta. Monesti annoin ukaasin että nyt äijä lähe kälppimään, mutta sit kaduin ja itkin ja halusin hänet takaisin. Ja joka kerran juteltiin ongelmista ja päätettiin yrittää uudelleen...ja kierre jatkuu...Nyt ei olla seksiä harrastettu yli vuoteen (!!)ja olen alkanut etääntymään hänestä enemmän. Mutta hän taas haluaa olla yhessä, ja kun on poissa soittelee ja laittaa viestiä. Kaikki hänessä ärsyttää... Kaipaan rakkautta ja intohimoa. Hellähän hän on, mutta se kipinä puuttuu. Sit pari kuukautta sitten löysin treffeistä keskustelukaverin... Olemme nyt lähetelleet toisillemme sähköpostia, viestejä ja puhelleet puhelimessa. Ja olo on kuin vasta rakastuneella. Emme ole toisiamme nähneet vielä kertaakaan, mutta siltikin olen ihastunut ja odotan innolla tapaamistamme. Ja nyt mietin...että kun hänen kanssa tapaamme ensi kerran ja kaikki täsmää ja tuntuu hyvältä...että mitä teen...en haluaisi loukata avomiestäni, mutta pystynkö elämään suhteessa joka ei toimi...vai asetanko oman edun etusijalle... Auttakaa!!!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.