Rintarangan välilevypullistuma?

välilevypullistumasta on. Tarkoitatkohan ehkä samaa?
Kova kipu alkoi jostain niska/hartia-seudusta, joka säteili minulla vasempaan käteen. Vuorokauden kuluttua puutuivat käden kolme keskimmäistä sormea. Kova särky jatkui, eivätkä ortopedin vahvat lääkkeet auttaneet edes tuplattuina. Mitään sellaisia kipulääkkeitä ei apteekeista löytynyt, mikä kipuuni olisi auttanut. Ei auttanut kortisonipiikit ei mitkään. Kipu oli sietämätöntä. Röntgenkuvakin oli heti otettu, mutta diagnoosi oli aluksi kahdella ensimmäisellä lääkärillä joku lihaspinne, jonka piti helpottaa viikon sisällä.
Tuska oli sietämätöntä yötä päivää, eikä apua tuntunut löytyvän mistään. Olin ihan loppu. Suomessa oli silloin juuri sairaanhoitajien lakko meneillään (vuosi 1995). Lopulta kolmas lääkäri (talvilomalta palannut ihana työterveyslääkärini) lähetti minut yliopistosairaalan ensiapuun, kun epäili välilevyn pullistumaa. Ensiavussa neurokirurgi oli heti samaa mieltä, ja olisin päässyt sairaalaan heti sisälle makaamaan ja odottamaan kunnes lakon aiheuttaman henkilökuntapulan vuoksi pääsisin muutamien päivien kuluttua magneettikuvaukseen.
Halusin kuitenkin odottaa kotona, vaikka kipu oli koko ajan kuin olisi ollut helvetin tulessa, kauheinta mitä ikinä olen kokenut. Se ei hellittänyt sekunniksikaan.
Sain sieltä ensiavusta heti onneksi sellaisen pillerin kieleni alle, ja mukaani lääkereseptin, että viimein viikon sitä suorastaan helvetillistä kipua kärsittyäni jotenkin pystyin olemaan, kun kuuden tunnin välein otti lääkkeen. Lääke oli jotakin opiaattipohjaista(?), jota esim. omalla työterveyslääkärilläni ei kuulemma olisi ollut oikeutta edes potilaalleen määrätä. Se lääke vaan huimasi niin ettei pystyssä pysynyt, vaikka ei sitä kyllä muutenkaan olisi jaksanut olla pystyssä, kun makuullaan olokin oli yhtä taistelua.
Magneettikuvaukseen pääsin sitten vajaan viikon päästä, ja diagnoosi varmistui välilevypullistumaksi, jonka seurauksena hermojuuri, menee tuonne vasempaan käteen aina sormiin asti, oli puristuksissa (ei siis mikään lihaspinne). Siitä aiheutui mm. se sormien puutuminen.
Leikkaus oli edessä, mutta lääkäri kyseli moneen kertaan, ja vielä leikkaussaliin vietäessäkin, olenko varma että haluan leikkaukseen mahdollisesta pienestä, mutta vakavasta riskistä huolimatta. Leikkauksessa kun touhuillaan lähellä selkäydintä. Riski oli kuitenkin mielestäni sitä luokkaa, että päädyin leikkauksen kannalle.
Leikattiin viimein, lakosta, ym. väärinkäsityksistä ja sairaalan unohtamisista johtuen vasta lähes parin kuukauden päästä. Kivut olivat sinä aikana lopulta useita viikkoja kestettyään ruvenneet vähän kerrassaan hellittämään, sormien tunnottomuus ei, eikä se poistunut leikkauksen jälkeenkään, vaikka piti.
Pääsin(?) työkyvyttömyyseläkkeelle monien lääkärissäjuoksujen ja kivuliaan hermoratatutkimuksen jälkeen vuoden kuluttua leikkauksesta.
Nyt leikkauksesta on kulunut 11 vuotta. Nuo kolme sormea ovat edelleen poikkeavan tuntoherkät, arat, ja kylmillä ilmoilla tunnottomuutta esiintyy niissä lievänä. Hauiksen takainen lihas jäi veltoksi, eikä kädessä ole samaa voimaa kuin terveessä kädessäni.
Tulen tämän vammani kanssa kuitenkin hyvin toimeen (vasen käsi), kun mitään särkyjä ei siinä ole leikkauksen jälkeen ollut. Joskus vaan pelottaa josko sellaista kipua joutuu vielä elämässään kokemaan, se oli todella sanoinkuvaamatonta.

Tällainen oli minun kokemukseni välilevypullistumasta....
nimim. konttorirotta