Olen/olemme ajatelleet lapsen hankintaa.. väh. joka toinen painostaa.. mutta me emme ole vielä valmiita ainakaan henkisesti, mä 22-v. ja rakkaani 26-v.
Päätettiin jo kauan sitte, että lapsella pitää olla turvattu tulevaisuus, se on meidän periaate. Eli ei niitä huvikseen tehdä eikä tyhjän päälle. Understand?
Aattelin tässä vaan, että voisko joku kertoo, miten vaikeeta esim. lapsen kasvattaminen on..?
Imettäminen, synnyttäminenkin pelottaa, rahaakin palaa.. vapaa-aikaa ei ole..
Kertokaa onko se sen väärti? Heh, no ei tosissaan, kyllä me tykätään lapsista.
Miten tupakka vaikuttaa raskaus- ja imetysaikana? (toiset sanoo ettei ollenkaan, toiset taas toista)
Olisin erittäin kiitollinen, kun joku kertoisi edes jotain.. kaiken täytyy olla varmalla pohjalla =)
Päätettiin jo kauan sitte, että lapsella pitää olla turvattu tulevaisuus, se on meidän periaate. Eli ei niitä huvikseen tehdä eikä tyhjän päälle. Understand?
Aattelin tässä vaan, että voisko joku kertoo, miten vaikeeta esim. lapsen kasvattaminen on..?
Imettäminen, synnyttäminenkin pelottaa, rahaakin palaa.. vapaa-aikaa ei ole..
Kertokaa onko se sen väärti? Heh, no ei tosissaan, kyllä me tykätään lapsista.
Miten tupakka vaikuttaa raskaus- ja imetysaikana? (toiset sanoo ettei ollenkaan, toiset taas toista)
Olisin erittäin kiitollinen, kun joku kertoisi edes jotain.. kaiken täytyy olla varmalla pohjalla =)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Minä olin aikanaan 23 ja mieheni 26, kun meidän esikoinen syntyi. En tidä, tarkoitatko "varmalla pohjalla" rahaa, mutta ei se lapsi sitä välttämättä niin hirveästi tarvitse... minäkin olin juuri viikko sitten jäänyt työttömäksi, kun lasta alettiin "panemaan alulle" ;-)
Lasten kasvattamisestahan voisi kirjoittaa kirjan poikineen, mutta kyllä terve maalaisjärki on kaiken paras apuväline siinä hommassa. Imettäminen taas on asia, josta ei kannata repiä ressiä, jos se onnistuu, se on joidenkin mielestä ihanaa, itse inhosin koko hommaa... Naapurissa oli silloin samanikäinen vauva, jonka äiti ei voinut imettää, minä täysimetin 6 kk, koska vauva ei suostunut syömään tuttipullosta... kas kummaa, naapurin "vastikevauva" oli terve kuin pukki ja meidän vauva sairasti kaikki taudit, joita oli saatavilla...
Aikaahan se vauva ottaa, siitä ei pääse yli eikä ympäri, mutta vaikka meidän esikoinen oli maailman vaikein vauva, täytyi kait sen olla silti ihana, kun sai parin vuoden välein 2 sisarustakin ;-) Synnyttäminenkin on yksilöllistä, itselleni ei ole jäänyt kammoa, vaikka poika oli yli 4.5 kg! Kivunlievitystä on saatavilla monenlaista ja kyllä sitä kipua kestääkin kummasti, kun tietää, että se loppuu pian. Kannattaa kuunnella muitakin kuin kauhutarinoita synnytyssalista...
Itse olen aina lopettanut tupakoinnin raskauden alussa, se ei ole ollut edes vaikeaa, siitä aamupahoinvointi on pitänyt huolen. Myöhemmin olen polttanut tupakin, jos on tehnyt mieli, mutten säännöllisesti. Tupakoivien äitien lapset ovat syntymäpainoltaan pienempiä kuin muiden, kaverin lapselle tuli vieroitusoireita, kun imettäminenkin loppui...eihän lapsi saanut enää nikotiiniannostaan! Mutta on varmasti toisenlaisiakin tarinoita...
Luulen, että vauvakuume kolkuttelee ovella, kun asiat sinua ovat alkaneet kiinnostaa... Kun lapsi tulee, se muuttaa kaiken, kukaan sitä tuskin osaa täysin selittää, ainakaan minä en sellaista selitystä saanut, enkä osaa sellaista antaa, mutta päivääkään en vaihtaisi pois! Kaikennielevästä rakkaudestakaan ei tiedä mitään, ennenkuin on saanut lapsia! Onnea teille!
Vauvakuume? Heitähän kuulemma painostetaan.
tarkoittanut tuota painostukseksi, vaan totesin, että taitaa olla tulossa, kun on asiat ruvenneet mietityttään...
Mutta näinpä me voidaan toisiamme väärinymmärtää...
EN PAINOSTA KETÄÄN LASTEN TEKOON! Kyllä se kello kilkattaa itse kunkin kohdalla, kun aika on oikea!
Kuka tietää, että olisiko tupakoivan äidin lapsi ollut syntyessään isompi, jos äiti ei olisi tupakoinut raskausaikana?
Itse en tupakoi, mutta ihan mielenkiinnosta kyselen..
..näin jo yläasteen terveystieto tunnilla opetettu.. ja olen vauva-lehdistä usein lukenut, että tällaisia tutkimuksia on tehty ja todeksi todettu. Omakohtaista kokemusta ei ole :-)
Onhan sitä opetettu ja onhan niitä tutkimuksia, mutta ei mun mielestä kukaan voi sanoa kenenkään lapsesta, että se ois painanu 20% enemmän, jos äiti ois tupakoinu. Tai jolleki toiselle, että lapsi ois ollu 20% kevyempi, jos äiti ois tupakoinu.
Lähinnä yritän siis sanoa, että kuka todella tietää, jos tietää..
..jos tuolle linjalle lähdetään, niin olisiko hra X sairastunut keuhkosyöpään, jos ei olisi tupakoinut? Kuka senkin voi todistaa, että ne jotka tupakoivat eivät olisi saaneet keuhkosyöpää jos eivät olisi tupakoineet?? Eiköhän ne tutkimusmenetelmät ja kriteerit ole olleet ihan samat :-) Niin että kuka todella tietää....
No päästiinhän sitä yhteisymmärrykseen.
Niin, no kun lapsi tulee taloon aikaa ei hetkellisesti muuhun jää kuin pikkuiseen. Tupakka vaikuuttaa, mutta itse en usko sen olevan niin vaarallista kuin väitetään.
Rahaakin palaa, mutta antaa palaa, rahaa se vain on ja pikkuisen hyvin voinnista kuitenkin kyse!
Ei kannata alkaa taipua painostuksen alaisena. Kyllä te tiedätte kun oikea aika koittaa. Kyllähän lapsen kasvattimen ja tiettyjen periaatteiden opetus välillä on työlästä, mutta pitää vaan kiinni omasta fiiliksestä ja siitä mikä milläkin hetkellä parhaalta tuntuu, sillä se sujuu.
Synnytys, omat voimansa se vaatii. Mulla oli TODELLA helppo synnytys, kiitos epiduraalin. Kesti kuitenkin 14h mutta puudutuksen ansiosta voin sanoa sen olevan lähes kivuton. sitä paitsi kivun kestää, palkinto siitä hetken kärsimyksestä oon niin suuri! =D Ja sen tuskan unohtaa jo parin päivän kuluttua. Kuitenkaan läheskään kaikki eivät pääse yhtä vähällä synnytyksestä eikä sen jälkeen. Riippuu lapsesta.
Tässä nyt jotain,jos lainkaan auttoi??
Tsemppiä teille ja kyllä te tiedätte kun se oikea hetki on, mutta älkää painostuksen alla edes harkitko!!!
Kiitos kaikille avustanne.. tieto tuli tarpeeseen ja on päntätty visusti takaraivoon, heh.
Ei meillä varsinaista ongelmaa ole painostuksesta tullut, mutta pistäähän se mietityttämään.
Kai se sit joskus tulee.. kun on sen aika.
Hei. Haluan kertoa sinulle vielä oman näkemykseni asiasta. Synnytin siis lapseni juuri 36v täytettyäni. Sitä ennen olin matkustellut ja rillutellut ihan tarpeeksi.
Lapsi oli toivottu (tosin olin jo menettänyt toivoni äitiydestä), vaikka meistä ei oikeaa paria lapsen isän kanssa sitten tullutkaan.
Synnytin lapseni istualtaan ilman puudutuksia, ilokaasun avulla. Synnytys oli helppo.
Vaikka olen aina rakastanut lapsia ja hoitanut sellaisia ihan pienestä asti, niin silti joskus äitinä oleminen tuntui tosi rankalta. Erityisesti minua liikutti ajatus siitä, että lapsi oli itse niin avuton, täysin minun vastuullani - vastuu siis painoi aika lailla alussa. Siihen sitten tottui.
Minulle oli alusta asti selvää, että lapsi on meidän perheessämme aina etusijalla. Kaksi ensimmäistä vuotta olin hoitovapaalla, tosin opiskelin vähän. Joka tapauksessa lapsi oli vain lyhyitä aikoja vieraalla hoidossa. Uskon, että meidän kiinteä yhdessäolomme on luonut pohjan nykyiselle tilanteellemme. Meillä on hyvä luottamussuhde vanhempi-lapsi -periaatteella.
Minä siis olen vanhempi sanan varsinaisessa merkityksessä.
Kymmenen vuotta on mennyt hurjaa vauhtia. Minä itse olen elänyt vain lapselleni (toki pari kertaa vuodessa käyn ulkonakin). Kymmenen vuoden kuluttua lapsi lähtee omille teilleen ja silloin minä jatkan omaa elämääni.
Siispä, jos lapsen tekee, niin täytyy varautua siihen, että on sidoksissa seuraavat 20 vuotta!
Jos nyt teette lapsen, niin "nuori aikuisikä jää kesken" voi ajatella. Voitte kuitenkin jatkaa omaa elämäänne suhtellisen nuorina.
Jos siirrätte lapsen tekoa, niin olette vain vanhempia itse.
Minä ainakaan en vaihtaisi päivääkään pois lapseni kanssa.
Olen eri mieltä YH-äidin kanssa nuoruuden keskenjäämisestä. Olen ikäisesi nuori nainen, ja minulla on 4-vuotias tytär. Tyttö on harkittu ja toivottu lapsi, vaikka olinkin synnyttäessäni nuori.
En kehota teitä mihinkään, en raskauteen enkä odottamiseen, vaan haluan kertoa vastakkaisen kokemuksen kuin edellinen kirjoittaja.
Mielestäni nuorena lasten hankkimisen positiivisia puolia ovat olleet
jaksaa paremmin (niin se vain näyttää olevan)
toipuminen synnytyksestä nopeampaa
raskaaksitulo yleensä helpompaa (vaikka meillä meni yli puoli vuotta)
isovanhemmat ja isoisovanhemmat ovat nuoria ja jaksavat paremmin nauttia lapsenlapsistaan.
olen aikanani (toivoakseni) isoäitinä nuori ja voimissani
lasten murrosiässä en ole itse vaihdevuosissa
lasten lennettyä pesästä olen itse vielä nuori (~40), ja aikaa ja voimia vaikka mihin (vrt 60v).
opiskelu joustaa oparemmin kuin työelämä, opiskelen itse toista ammattia 3 pv viikossa ja kaksi hoidan lasta kotona.
vakinaisen työpaikan saaminen. Nuoria naisia kun ei mielellään palkata vakipaikkaan äitiysloman pelossa. Minulla on lapset tehtynä, ja siten varma valinta.
Onhan tässä huonojakin puolia:
- taloudellinen tilanne; ei ole (vielä) omakotitaloa, volvoa ja koiraa sekä kesämökkiä
- joskus harvoin harmittaa kun muut menevät minä en. (tässä ajassa
Samanlainen periaate oli meilläkin puolisoni kanssa että vakityöpaikka pitää olla ennenkuin lapsia ruvetaan tekemään, mutta kun se vauvakuume vei mennessään niin sille ei mahtanu mitään, päätettiin yrittää. Vuosi sitten sain tietää että odotan ikiomaa ihanaa lastamme.Tyttäremme on nyt 4kk. Lapsen isältä loppuu tämän kuun lopussa työsopimus ja jää työttömäksi mutta me ei murehdita turhista; "Aina sitä ollaan toimeen tultu" miehelläni on tapana sanoa kun meikäläinen stressaa rahojen kanssa, mutta niin sitä vaan aina on selvitty.
Lapsen kasvattaminen omalla kohdallani ei mielestäni ole ollut vaikeaa paljon, paljon rakkautta, pusutteluja, leikkimistä ja höpsöttämistä. On mahtavaa seurata tyttäreni kasvamista ja kehitystä. On itkuisempia päiviä ja on naurupäiviä.
Nykysuomen neuvoloissa järjestetään perhevalmennusta ensisynnyttäjille jossa mekin olimme mieheni kanssa. Siellä mentiin raskaus a-ö läpi,odotus, hormoonit, synnytys, imetys ym ym
Itse en synnytystä pelännyt. Mieheni oli siinäkin mukana ja omasta puolestani sanon että se oli ihana synnytys vaikka kyllähän se kipeetäkin otti mutta se oli sen arvoista, ja se kaikki kipu unohtu kun sai sen ihanan pienen nyytin syliinsä. Kyllähän lapseen rahaa menee mutta mielummin ostan lapselleni vaatteita ym. kuin itselleni ja kyllä sitä vapaa-aikaakin löytyy. Pari kertaa ollaan tehty niin, että lapsi viedään vk.lopuksi mummolaan niin saa iskä ja äiskä vapaata joko ollaan vaan kotona, saunotaan, ja rentoudutaan tai sitten lähetään bilettämään. Kyllähän se niinkin on että ei sitä enää niin vaan lähetäkään, joko lapsi mukaan tai hommata hoitaja siksi aikaa kun käy asioilla.
Itse tupakoin koko raskausajan ja ihan täysin terve tyttö tuli, tosin en sitä maininnut kertaakaan neuvolassa. Minä lopetin imetyksen kokonaan noin 3vk. kuluttua synnytyksestä kun maitoa vaan ei rinnoista tullut tarpeeksi ja muutenkin alusta asti on saanut antaa korviketta.Ja parempi niin, koska nikotiini kulkeutuu äidinmaitoon ja sitä kautta lapseen.
Huh huijaa tulipas tekstiä mut toivottavasti oli jotain apua.