En tiedä kumpi on parempi paikka tälle, tämä palsta vai miehen logiikka, mutta kirjoitan nyt tänne.
Olen lueskellut aina välillä näitä suhteisiin liittyviä kirjoituksia ja täytyy sanoa, että logiikka on kyllä joskus pahasti hukassa. Monet miehet haukkuvat naisia jakorasioiksi, jos suhteita on ollut vähänkin enemmän. Sitten kuitenkin etsitään naista, joka pitäisi seksistä. Kannattaisi ehkä päättää, mitä loppujen lopuksi haluaa, sillä kaikkea ei voi saada.
Minä olen nelikymppinen sinkku ja olen ollut kahden miehen kanssa (kumpikin pitkäaikaisia avomiehiä aikanaan). Päällisin puolin voisi siis kuvitella, että olen sopivaa "puolisomateriaalia". Vaan kuinka ollakaan, tarkemmin tutkittaessa paljastuisi, että noissa kahdessa suhteessa seksi jäi hyvin vähiin ja se oli myös suurin yksittäinen syy suhteiden loppumiseen.
Minä kun en ole erityisen kiinnostunut seksistä, mikä tietysti on ihan hyvä juttu siinä mielessä, että sinkkuna eleleminen loppuiän ei siinä suhteessa tule tuottamaan vaikeuksia. Tai tietysti jos jossain joskus sattuisi tulemaan vastaan mukava mies, jonka kiinnostus seksiin on yhtä vähäistä (tämän todennäköisyys lienee häviävän pieni), niin asiaa voisi harkita.
Ei siis kannata kuvitella, että "siveästä" yhtäkkiä kuoriutuisi "sen oikean" löytymisen jälkeen joku seksipeto. Jos kiinnostusta seksiin löytyy, niin ei kai nainen jää vuosikausiksi odottamaan, että vastaan tulisi se loppuelämän kumppani, kun sitä ennen voi "harjoitella" muiden kanssa (kohtuus tietysti on tässäkin hyväksi, kuten kaikessa muussakin). Toisaalta sellainen jolla on malttia odottaa vuosikausia tuskin asiasta innostuu ylenpalttisesti sitten parisuhteessakaan, tai sitten miehen pitää olla *poikkeuksellisen* hyvä.
Olen lueskellut aina välillä näitä suhteisiin liittyviä kirjoituksia ja täytyy sanoa, että logiikka on kyllä joskus pahasti hukassa. Monet miehet haukkuvat naisia jakorasioiksi, jos suhteita on ollut vähänkin enemmän. Sitten kuitenkin etsitään naista, joka pitäisi seksistä. Kannattaisi ehkä päättää, mitä loppujen lopuksi haluaa, sillä kaikkea ei voi saada.
Minä olen nelikymppinen sinkku ja olen ollut kahden miehen kanssa (kumpikin pitkäaikaisia avomiehiä aikanaan). Päällisin puolin voisi siis kuvitella, että olen sopivaa "puolisomateriaalia". Vaan kuinka ollakaan, tarkemmin tutkittaessa paljastuisi, että noissa kahdessa suhteessa seksi jäi hyvin vähiin ja se oli myös suurin yksittäinen syy suhteiden loppumiseen.
Minä kun en ole erityisen kiinnostunut seksistä, mikä tietysti on ihan hyvä juttu siinä mielessä, että sinkkuna eleleminen loppuiän ei siinä suhteessa tule tuottamaan vaikeuksia. Tai tietysti jos jossain joskus sattuisi tulemaan vastaan mukava mies, jonka kiinnostus seksiin on yhtä vähäistä (tämän todennäköisyys lienee häviävän pieni), niin asiaa voisi harkita.
Ei siis kannata kuvitella, että "siveästä" yhtäkkiä kuoriutuisi "sen oikean" löytymisen jälkeen joku seksipeto. Jos kiinnostusta seksiin löytyy, niin ei kai nainen jää vuosikausiksi odottamaan, että vastaan tulisi se loppuelämän kumppani, kun sitä ennen voi "harjoitella" muiden kanssa (kohtuus tietysti on tässäkin hyväksi, kuten kaikessa muussakin). Toisaalta sellainen jolla on malttia odottaa vuosikausia tuskin asiasta innostuu ylenpalttisesti sitten parisuhteessakaan, tai sitten miehen pitää olla *poikkeuksellisen* hyvä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ainahan sitä voi hakata hanskaan välillä, jos vaimoa ei satu huvittamaan yhtä usein kun itseä. Se on pieni hinta uskollisesta vaimosta, sen voin sanoa kokemuksesta, kun olen monta kertaa naisten pettämäksi joutunut.
Ankarin kokemukseni oli kun ex-vaimo petti vuoden verran pomonsa kanssa. Olin pe*kele saunottanut, juottanut ja syöttänytkin ko. miestä meillä kotona.
Nykyisen vaimon kanssa seksiä on aika harvaan, mutta se sopii molemmille. Hanskaan veto toimii jos paineet kasvaa liikaa.
Seksi on aivan liian yliarvostettu laji. Kokkaaminen ja leffojen katselu yhdessä vaimon kanssa vie voiton.
Kiva kuulla välillä vähän toisenlaisiakin mielipiteitä. Ehkä tässä ei vielä kannata ihan kaikkea toivoa heittää. Sillä vaikka yksinolo on ihan OK, niin onhan parisuhteessa omat hyvät puolensa, mutta sen hinta ei saa olla se, että jompikumpi joutuu tekemään jotain mistä ei pidä (harrastamaan seksiä enemmän kuin haluaisi tai olemaan ilman vaikka ei haluaisi).
Parisuhteen suhteen :) parasta mitä itse koen, on juuri se arjen jakaminen. Että jompikumpi vie roskat, imuroi (ei pelkkää kaljaa hehe), muistaa laittaa ostoslistalle oreganot ja basilikat, muistaa hymyillä, koskettaa jne jne. Ja tässä puhuu karski suomalainen mies. Seksi on yksi juttu maailmassa ja sinänsä tärkeä, mutta kyllä mulle parisuhde on kokonaisvaltainen kokemus olla jonkun itselle kaikkein rakkaimman ihmisen kanssa joka hetki. Myös erossa ollessamme.
Huoh. Olipa tilitys, mutta niin se omasta mielestäni on.