Uuden tutkimuksen mukaan naisten välisessä ystävyydessä tärkeintä on lohdutuksen saaminen, kyky lohduttaa toista. Naisten välinen ystävyys ei oikein toimi ellei ystävykset osaa lohduttaa toisiaan. Sen sijaan hyvin naiselliset naiset haluavat enemmän lohdutusta miehiltä.
(Hyvä Terveys-lehti)
(Hyvä Terveys-lehti)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minun pitäisi tämän mukaan siis etsiä hyvin naisellista naista itselleni. Olen nimittäin erittäin hyvä lohduttaja. Varmasti parempi kuin edes useimmat naisista. Harvasta asiasta parisuhteilussa voin sanoa, että olen todella hyvä, mutta siinä olen. Tähän mennessä en kyllä ole tavannut vielä naista, kuka olisi sitä minussa arvostanut.
Kyllä naisetkin osaa lohduttaa,vaan kuuntelevat oikein mielenkiinnolla ja kun tulee aika,asia otetaan puheeksi muissa merkeissä.
On ihan oikeasti sellaisia miehiä,miehisiä miehiä jotka pystyvät kuuntelullaan ja elämänkokemuksellaan auttamaan suruun uppoutunutta naisellista naista.
mä kyllä olen sellainen mies joka osaa kuunnella naista ja tukea surun aikoina. Harvat vaan sille antaa mitään arvoa.
miehillä on kyky osata lohduttaa sanomatta mitään. Vain olemalla läsnä. Ainakin yhdellä tuntemalla miehellä. Sellasta sanatonta ymmärtämistä meidän välillä. Ymmärtäminen ja lohduttaminen ei tietysti ole ihan samoja asioita..
Ystävää pitää ymmärtää ja osata myötäelää. Ei tarvitse olla samanlainen pystyäkseen siihen.
Inhoan naisissa sellaista tyhjänhokemista: "Ihanaa!" tai "Tosi kivaa!" tai muuta vastaavaa. Jos tämä vielä tulee nasaalissa, niin muodostuu tosi älykäs kuva...
Oliko tuo jollekin jotain uutta vai?
Ystävyys perustuu aina myös empatialle, sekä miehillä että naisilla. Eihän me olla mitään "ystäviä" ihmisten kans, jotka ei näytä tuntevansa mitään empatiaa meitä kohtaan.
Naisten välinen ystävyys ei toimi kuin kahden naisen välillä. Jos tulee kolmas nainen tai enemmän niin alkaa selkäänpuukotus. Jos tulee lisäksi niin alkaa toisten naisten vähättely.
Ensin ihan yleisenä kommenttina alkuperäiselle ja alkuperäiseen aiheeseen: mulle ainakin ovat tärkeitä yhtä lailla sekä mies- ,että naispuoleiset ystävät. Ystävän sukupuoli ei mitenkään määrittele hänen "hyvyyttään" ystävänä, vaan ihan muut seikat, kuten esim. se, että miten hyvin henkilö kykenee tasavertaiseen/ tasa- arvoiseen ja puolin & toisin hyvää mieltä tuottavaan ystävyyteen. Epä-/vähemmän naisellisena mua tuskin kuitenkaan pitää kukaan (ainakaan mitä tulee ulkoiseen olemukseeni),vaikka näin ajattelenkin.
Sitten Lehtimogulille: toi on todellakin jännä juttu, minkä otit esille.;) Aika harvat naiset oikeasti nimittäin kykenevät olemaan esim. kolmen kaveruksen porukassa ilman, että pian alkaa jonkinlainen "valtataistelu" tai jonkun naisen vähättely troikassa. Vähättelyn kohde voi päivästä riippuen vaihtuakin, mutta usein kolmen naisen porukassa jotain pikkusen "hivutetaan", vaikkei tarkoituksena sinänsä olisikaan tarkoitus päästä yhdestä porukan jäsenestä eroon.
Mulla on ilokseni ollut onni olla kolmen naiskaveruksen koplassa joskus silläkin tavalla, että em. kaltaista kanamaisuutta ei esiinny.:) Jos sitä kuitenkin esiintyy(kokemut senkin), se on äärimmäisen (argh!) ärsyttävää. Ko. kaltaisessa käytöksessä kun jotenkin korostuu joidenkin naisten (ilmeisesti huonoon itsetuntoon perustuva) läheisriippuvuus ja tarve muodostaa niitä ala- asteen tyylisiä klikkejä ja juopia seurassa.
Jännä juttu on muuten sekin, että jos naiset ovat parillisessa ryhmässä (neljä naista) esim. viettämässä iltaa, niin vastaavankaltaista "pikku hivuttamista" tai mitätöintiä ei koskaan esiinny samalla tavalla jotakin ryhmän jäsentä kohtaan. Ja nyt puhun siis ihan aikuisista naisista, jotka tuollaista lapsellisuutta voivat harrastaa, enkä siis mistään 16- vuotiaista teinitytöistä...
Naisilla on mielestäni hyvä empatian taju monissa jutuissa. Samaten tarve muodostaa läheisiä ystävyyssuhteita toisiin naisiin on luonnollista ja fiksua. Ihmettelen sellaisia naisia, jotka eivät mielestään muka tarvitse naisystäviä. Siitä nimittäin tulee mieleen ainoastaan, ettei kyseinen nainen vaan tule toimeen muiden naisten kanssa...
Kumma juttu kyllä naisissa tuo, että miksi kaikki naiset eivät osaa olla tasavertaisesti nimenomaan kolmen naisen porukassa. Jollekin olis tuossa hyvä sosiaalipsykologinen tutkimusaihe.;)
Omassa päässäni tekemäni sosiaalipsykologisen tutkimukseni lopputulos on se, että kun kolmen naisen ryhmässä liittoudutaan yhtä vastaan, niin joukossa on kaksi heikkoa yksilöä (alemmuudentunnot, kateus jne.). Kun ihminen on vahva ja itsenäinen, hän ei koe mitään tarvetta sortaa kolmatta. Kokeilepa omassa elämässäsi, niin tulet vastaavanlaiseen päätelmään.
Lohduttajaksi sopii sukupuolesta riippumatta ihminen, joka on realisten ja kykenee näkemään toisen ihmisen tilanteen kokonaisvaltaisesti - sanalla sanoen EMPAATTINEN ihminen. Sympaattinen ihminen, joita valtaosa ihmisistä on (sukupuolesta riippumatta jälleen) taas osaa vain säälitellä ja voivotella toisen suruja - uskomattominta mielestäni onkin se, että useimmat tuntuvat tarvitsevan juuri tällaista säälittelijää ja vieläpä kroonisesti; realistista ja objektiivista mielipidettä ei kukaan halua kuulla, koska totuus on aina liian julma.
Tuntuu, että useimmat ystävyyssuhteetkin perustuvat siihen, että voivotellaan ja myötäillään toisen ongelmia sen sijaan, että yritettäisiin oikeasti auttaa. Se on turvallisempaa; ei 'puututa' liikaa toisen asioihin ja mielistellään, että 'ystävyys' säilyy.