kun nämä nykyiset äidit ja isät useasti moittivat omia äitejään. Oli asia mikä hyvänsä, niin heidän äitinsä muka toimii ja tekee väärin.
Kuitenkin he ovat omien tarpeittensa mukaan hoitoapua vailla kun menojalkaa rupeaa vipattamaan.
Itselle tulee mieleen, että se on joskus tulevaisuudessa heillä edessä kun heidän lapsensa ovat äitejä ja isiä.
Ehkä silloin vasta herätään ja huomataan kuinka turhaan tuli moitittua ja arvosteltua omaa äitiään, joka ehkä on silloin jo kuollut.
Minulla itsellä on lapsenlapsia ja useasti saan sellaisen haukkuryöpyn niskaani. Aina en edes tiedä mitä muka olen tehnyt väärin.
Kuitenkin he ovat omien tarpeittensa mukaan hoitoapua vailla kun menojalkaa rupeaa vipattamaan.
Itselle tulee mieleen, että se on joskus tulevaisuudessa heillä edessä kun heidän lapsensa ovat äitejä ja isiä.
Ehkä silloin vasta herätään ja huomataan kuinka turhaan tuli moitittua ja arvosteltua omaa äitiään, joka ehkä on silloin jo kuollut.
Minulla itsellä on lapsenlapsia ja useasti saan sellaisen haukkuryöpyn niskaani. Aina en edes tiedä mitä muka olen tehnyt väärin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
noin mene.
Vai mistähän se johtuu, että meillä toinen mummila on ok, mutta toinen...
Meillä lapset eivät juurikaan ole mummiloissa yötä, ainoastaan silloin kun isovanhemmat kutsuvat. Hoidamme lapsemme siis itse.
En juurikaan sorru muita haukkumaan, enhän itsekkään ole täydellinen.
Toisessa mummilassa kuitenkin pätee sovitut säännöt, mutta toisessa ei.
että nämä nykyvanhemmat ovat ahdistuneita ja epävarmoja.
He purkavat pahaa oloaan omiin vanhempiinsa, varsinkin siihen äitiin.
Olisiko sekin sitä vapaan kasvatuksen tulosta.
Ehkä nykynuoret eivät vain ole samanlaisia lampaita jotka ottavat vanhemmiltaan niin haukut kuin lyönnit vastaan, kuten teillä oli tapana.
Onko niin paha ja epävarma olo, että se pitää purkaa sitten omiin lapsiin kun ei muihinkaan uskalla.
No minä olen ehtinyt olla kohta 20v tuo "nykyvanhempi".
En mielestäni ole ahdistunut, enkä epävarmakaan.
En ole kokeillut tuota vapaata kasvatusta, eikä vanhempanikaan, joten siihen en osaa kommentoida.
Olen hyvinkin tasainen luonne, enkä milloinkaan purkaisi pahaa oloani muihin.
Silti se olen minä ja mieheni, jotka sanelee lastemme säännöt. Oma äitini on tämän ymmärtänyt, mutta anoppi ei. En koe olevani väärässä jos kiellän anopin esim. antavan lapselle jotain syötävää, jolle lapsi on allerginen. Tai uimataidottoman lapsen päästämistä yksin uimaan.
Sinä toki saat olla mitä mieltä tahansa, niin olen minäkin. ;o)