Eli tilanne on tämmönen...n.2 vuotta yhteiseloa ja yhteinen asunto hankittu alle vuosi sitten.Koko tämä vuosi mennyt mun osalta päin peetä...Oon ollu ahdistunu ja miettiny eroa koko ajan ja sitä myöten meidän seksielämäkin lopahtanu täysin,ei vaan kiinosta.Oon puhunu miehelle asioista,mut hän ei ole halunnu erota.No,asiat meni jokin aika siihen pisteeseen et kävin pettämässä (en todellakaan ole ylpeä teostani) ja kerroin sen toiselle.
Nyt mulla ois asunto valmiina odottamassa,mut mies haluaa viel yrittää ja unohtaa tapahtuneen.Itsekin halusin vielä vähän aika sitten,mut nyt on alkanu taas mieli muuttumaan.Vaik kui yritän ni en tunne mitään toista kohtaan,korkeintaan kaveruutta.Läheisempi kontakti lähinnä ällöttää.Ja muutenki tuntuu,et pettämisen takia koko juttu on jotenki pilalla.
Nyt pelottaa moni asia,et jos nyt muutan pois,saadaanko asunto myytyä,mitä sukulaiset sanoo yms. No,en tiiä sainko sanottua mitä halusin,mut jos jollakin on omakohtasia kokemuksia vastaavasta tilanteesta,ni laittakaa (asiallisia) kommentteja.Kiitos..
Nyt mulla ois asunto valmiina odottamassa,mut mies haluaa viel yrittää ja unohtaa tapahtuneen.Itsekin halusin vielä vähän aika sitten,mut nyt on alkanu taas mieli muuttumaan.Vaik kui yritän ni en tunne mitään toista kohtaan,korkeintaan kaveruutta.Läheisempi kontakti lähinnä ällöttää.Ja muutenki tuntuu,et pettämisen takia koko juttu on jotenki pilalla.
Nyt pelottaa moni asia,et jos nyt muutan pois,saadaanko asunto myytyä,mitä sukulaiset sanoo yms. No,en tiiä sainko sanottua mitä halusin,mut jos jollakin on omakohtasia kokemuksia vastaavasta tilanteesta,ni laittakaa (asiallisia) kommentteja.Kiitos..
Vastaukset 15
Vanhimmat
omaa elämääsi, käytännön asiat järjestyvät kyllä. Se mitä elämälläsi teet, ei todellakaan kuulu sukulaisillesi. Olet oman onnesi seppä, ei elämää kuulu kituuttaen elää.
Päätöksesi on ilmeisesti valmis, joten toteuta se. Aivan varmasti eteesi tulee uusi rakkaus, kenties paljon parempi kuin vanha.
Itse aikanaan samassa tilanteessa lähdin ja vasta sen jälkeen sain tietää mitä rakkaus edes on. Vanha suhteeni oli pelkkää tottumusta, rakkaudesta ei tietoakaan. Tsemppiä sinulle.
Ei sukulaiset tai kukaan muukaan sun elämääsi elä, ja se että tuo on yksi syy jäädä kertoo jo aika paljon suhteenne tilasta. Se, että sinun pitää miettiä "tekosyitä" jäädäksesi, kertoo ettet halua enää jäädä.
Itselläni meni pitkä avosuhde poikki, ja vasta sen jälkeen tutustuin mieheen joka opetti mulle mitä rakkaus on ja miten oikeasti voi elää elämäänsä ja olla onnellinen.. ei vain olla olemassa ja onneton.
Tiedän miten vaikeeta on pistää suhde poikki, etenki ku jo asutaan yhdessä ja muutenkin elämä on yhteinen.. mut sä pystyt siihen kyllä. Tee se itsesi takia, oman onnesi takia. Muista että et halua ajatella sitten vanhainkodissa että et ole elänyt. Lähde ja mene unelmiesi perään, en usko että sitä tulet koskaan katumaan. Ihmiset harvemmin harmittelevat tehtyjä asioita, enemmänkin niitä tekemättömiä.
Voimia sulle.
ei muuta kuin eroatte. Jossakin vaiheessa tulee vastaan pettämishomma ja jos sinusta nyt jo tuntuu että ei kiinnosta niin miksi kiusata itseään? Itse oon ollu suhteessa kuus vuotta, pettäny oon kerran ja jääny kiinni, asia yritetään unohtaa, mut sitä ei koskaan pysty. harkitaan eroa, sillä mie en jaksa ainaista kyttäämistä puheluista, menoista ja tuloista.
MInun mielestä suhteenne on hyvä, ja jotta se jatkossakin säilyisi hyvänä, niin sun täytyis saada mies ymmärtämään miltä susta tuntuu (?)
oli minulla joku aika sitten, paitsi että minä lähdin melkein 10 vuotisesta suhteesta. Mutta pettämisineen päivineen oli muuten ihan sama tilanne.
Mies osti minun osuuden meidän asunnosta ja minä ostin sitten oman asunnon, jossa olen nyt majaillut vasta pari viikkoa. Onhan tämä hieman omituista vielä, mutta eiköhän tämä tästä.
Rohkeasti vaan elämään.
Itse olen 24-vuotias, 14-vuotiaana aloin seurustella ex-avokkini kanssa.
Elämä on siis vasta edessä ja odottelen innolla mitä tuleman pitää.
Sain ystäviltä ja sukulaisilta sekä kannustusta että kieroja katseita, mutta jokainen tekee itse omat päätöksensä, eikä niihin pidä antaa muiden vaikuttaa.
Onnea sinulle, mitä ikinä päätät tehdäkin.
Go go, luntut! Siinäpä se onkin oikein hyvä ja aikuismainen tapa hoitaa alamäessä olevaa suhdetta. Perse vaan jakoon, ja kaikki asiat järjestyy...
Meillä jäi ainakin ukko viime syksynä pettämisestä kiinni, en kyllä asiasta hänelle maininnut kuin vasta tänään, kun valitteli ettei pysty saman katon alla olemaan sitä aikaa kun odottelen oman asunnon saantia, kysyin miksei mene samaan paikkaan kun viimeksi? Viikko vierähti niin leppoisasti pois kotoa, kun yhtäkkiä oli minulle ilmoittanut ettei tästä tule mitään, ei kai tullut siitä uudestakaan kun kerran takaisin tuli. Silloin sattui mutta eipä satu enää.
Nyt on ukolla kiire etsiä uusi kun ei nyt tällä haavaa ketään olekaan. Eniten ärsyttää se että haluaisi jäädä muhunkin vielä roikkumaan, että olisi joku takaportti.
Eli kyllä ne ukot, jos ei nyt sitä persettä, niin sitä ainakin mikä siellä edessä roikkuu, jakelevat yhtä auliisti.
muista ei kannata välittää, mitä ne sanovat. jokainen elää omaa elämäänsä.
asunnosta..koska tulee 2 vuotta täyteen?
kannatta miettiä missä vaiheessa laittaa asunnon mahdollisesti myyntiin, sillä verottaja napsasee 39 vai oliko se 29% myyntivoitosta, jos olette asuneet asunnossa alle 2 vuotta. se on iso summa. itselleni kävi näin ja makselin korkoineen veroja prkl.
me laitoimme asunnon myyntiin 2 vuotta sitten alkuvuodesta helmikuussa, kämppä meni myydyksi niin, että kesäkuun puolessa välissä se piti olla tyhjänä. eli kesäkuun alussa asunto saatiin myytyä. sitä ennen olimme alentaneet pariin otteeseen asunnon hintaa, sillä halusimme siitä eroon. asunnon myyntiin kannatta avarata aikaakin. ihanne tapauksessa, kun uudet asukkaat on löytynyt.. on se että saisi sovittua, että kauppakirjat tehdään sen jälkeen kun 2 vuotta on kulunut.
jos mahdollista venytä muuttoa.. tosin me teimme niin, että mies muutti asunnostamme jo 2 kk ennen sen myyntiä pois ja maksoi minun kanssani asunnon korkoa sen muutaman kk ja samalla omaa vuokraansa. kallistahan se on, mutta emme haluneet olla enään samankaton alla, varsinkin kun hänellä oli uusi nainen, ei sellasta kestänyt katsoa.
tsemppiä sulle!
Kiitos teille,jotka kirjotitte rohkaisevia ja asiallisia vastauksia.Tilanne on vielä sama,eli lopullista päätöstä lähtemisestä en ole uskaltanut tehdä.Ehkä suurin asia mikä mua tässä suhteessa vielä roikottaa on just yhteinen asunto (ja asuntolaina)ja sen myymiseen liittyvät koukerot.En tiiä,oon koittanu järkeillä,et jos yritäis tallailla yhteisiä polkuja ainakin siihen asti,et se 2 vuotta tulis täyteen,ni ois käytännön asioiden kannalta helpompaa.Voihan olla,et suhdekin paranis siinä välillä...Kaks vuotta tulee täyteen vasta ens vuonna.Tässä tilanteessa yks vuosikin vaan tuntuu valovuodelta,kun joka päivä mietin eroa.Tilanne on siis aika patti...
entiedä..enkä osaa kuvitella mitä kaikkea sun päässä pyörii tällä hetkellä..varmasti on ajatukset sekaisin, mutta jos sulla on joku.. jonka kanssa jutella asioista.. äiti, sisko, veli, hyvä kaveri jne.. jolla on järkeä päässä ja joka osaisi neuvoa sua ja olla tukena..jonka olkapäähän voisi itkeäkkin tarvittaessa... hyvä tukiverkko kannattaa joka tapauksessa olla, siinä vaiheessa kun eroaa. ei ole ainakaan yksin.
eron jälkeen sitä tukiverkkoa tarvitsee todella! kokemusta on..
loppujenlopuksi aika meen todella nopsaa.. kesäksi keksit(te) paljon puuhaa jne... syksyllä sitten olet jo seuraavaa vuotta lähempänä...
Voisitko muuttaa vanhempiesi luo ja vain nimellisesti pitää asunnon kunnes ne pari vuotta täyttyvät?
Ota hyvä ihminen nyt opiksesi että miehen luota toiselle muuttavalla on ammattinimi jota sinä et välttämättä halua itsellesi ja koko ihmiskunnan samaistavan sitä sinuun.
Olisiko paras että seisoisit aivan omilla Luojan lahjoittamilla kahdella jalallasi ja käyttäisit lahjaksi saatuja aivojasi elämällä yksin.
Onko jossain kohti lukenut,että muutan miehen luota toiselle?Idiootti,opettele lukemaan..
Itse olen sitä mieltä, että mikäli tilanne todella on se, että lähes joka päivä mietit eroa ja mieli on maassa, ei todellakaan kannata enää odottaa. Elämä on siihen liian lyhyt. Tuollaiset koko elämän mittakaavassa pienet asiat kuten asunnon myyntivoittoverot ja lainat kannattaa tässä vaiheessa asettaa taka-alalle. Kysymys on kuitenkin sinun elämästäsi ja onnellisuudestasi eikä rahasta. Käytännön asioilla on taipumus lutviutua kuntoon. Tottakai ne raha-asiatkin kannattaa hoitaa huolellisesti mutta sinuna en antaisi niiden vaikuttaa päätökseesi suhteestanne.
Olen sitä mieltä, että mikäli väkisin jatkat elämista noin epätyydyttävässä suhteessa, teet väärin sekä itseäsi että kumppaniasi kohtaan. Meillä jokaisella on vain yksi elämä (ainakin tietääkseni) ja sekin on rajallinen, joten älä enää tuhlaa elämäsi parhaita vuosia vaan tee se, minkä olet mielestäni jo henkisesti tehnytkin, eli eroa.
Haluan kuitenkin vielä lopuksi sanoa, etten todellakaan ole sitä mieltä, että suhde pitäisi aina laittaa poikki kun siltä vähän tuntuu, vaan päinvastoin, töitä täytyy rakkaudenkin eteen tehdä. Mutta joskus tilanne on vain se, että ero on paras ratkaisu. Mielestäni ketjun aloittajan tilanne on sellainen. Kukaan ei voi omille tunteilleen mitään ja kun vain kuuntelee omaa sydäntään, löytää onnen. Jos sydän sanoo, että lähde, niin sitten lähde.
muuttaako miehenluo vai hyppääkö vieraaseen sänkyyn!
Olen jo päättänyt muuttaa omilleni ja aion pysyä päätöksessäni. Miehen kanssa olemme puhuneet asioista ja hänkin on jo suurinpiirtein hyväksynyt tilanteen,koska kummallakaan ei ole tässä suhteessa enää hyvä olla.Helppoa ei tule olemaan,mutta ratkaisu on oikea.Kiitos teille kaikille,jotka olette lähettäneet viesteillänne tukea.
Mieti itse, ovatko sukulaiset, asunto, yhteinen omaisuus etc. järkeviä syitä jatkaa suhdetta, joka ei muuten toimi.
Itse roikuin 3.5 vuotta suhteessa, jossa mulla oli paha olla. En uskaltanu jättää ku pelkäsin, etten pärjää yksin rahallisesti, ettei mulla ole sitten ketään kenen kans viettää aikaa, mitä sukulaisetki sanoo ku kihlasormuksetki oli vaihdettu... Ihan turhaa. Nyt olen sentään itsenäinen ihminen ja olen pärjännyt yksin helvetin hyvin. Ihmisen pitää ajatella ensin ITSEÄÄN. Se ei ole itsekkyyttä, että huolehtii omistaki tarpeistaan!