Mitenköhän tämä jännä bändi luokiteltaisiin? Tuntuu löytyvän hiphopia, metallia, alternativea jne. Eipä ainakaan tavallista massakamaa.
Kuinka suosittu on maailmalla? Itse tykästyin vastikään kun löysin älyttömän hyvän kipaleen nimeltä Killing the Name koneelle.
Kuinka suosittu on maailmalla? Itse tykästyin vastikään kun löysin älyttömän hyvän kipaleen nimeltä Killing the Name koneelle.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Rap-metal on ehkä yleisin bändistä käytetty nimitys. Toisaalta se ei ole (tai siis ei ollut, bändihän on hajonnut) aivan niin "metal" kuin jotkut junttariffeja ja räpätystä yhdistelevät ryhmät. Jonkinlainen raskaan rockin, punkin, funkin ja hiphopin hybridi on kyseessä.
Olihan tuo varsin suosittu maailmalla. Itsekin arvostan ja pidän muutamista biiseistä vaikka enemmän kuuntelen death-, doom- ja thrash-suuntauksia.
Ja löytämäsi biisi taitaa muuten olla Killing in the name of.
Laulajan aggressiivinen ääni sopii helvetin hyvin niihin biiseihin. Sanoituspuoli suht hanskassa, pahimman kommariosaston olisvat saaneet jättää kyllä vähemmälle
Kuuntele Refusedia, siellä sitä kommarimeininkiä on. Muuten kyllä aivan loistava bändi kunhan antaa sanojen mennä pään läpi. Eivät onneksi paasaa kaikissa biiseissä. Oli muutenkin niin vasemmistolainen bändi, että kun tulivat tosi suosituiksi ja alkoivat tienaamaan rahaa, niin ajattelivat ettei tämmöinen vetele ja laittoivat pillit pussiin. Tosin tätä saattoi ehkä odottaakin naapurikansankodista tulevalta poliittiselta bändiltä.
Juu, kommarisanat kyllä iskevät korvaan hetimmiten. Itse kun vähemmän tätä raskaampaa puolta kuuntelen (pääasiallinen alternativerockpunk yhdistelmien suosija) niin minulle hiphopin yhdistäminen raskaampaan musiikkiin on uusi juttu ja se toimii ainakin minulla hyvin. Laulajan ääni on myös äärettömän hyvä.
Minkähän nimisiä levyjä nämä äijät ovat tehneet..? Kiitän muuten oikaisusta nimen suhteen, Killing in the Name of se on, en tiedä mitä sekoilin nimen tappamisella, heh.
The battle of Los angeles on täys klassikko. Minä ainakin luonnehtisin jätkien tyyliä reippaasti alternativen puolelle. Ei ne nyt ihan niin metallia ole kuin jotkut olettaa.
nimetön debyytti olisi vielä klassikompi.
eikä Rage Againstin levynnimi. Näin jälkeenpäin tuo oli ehkä epäselvästi kommentoitu. Mutta jos Rage Against kolahtaa, niin sinulle SAATTAA kolahtaa mainittu Refusedkin joka ponnistaa HC-pohjalta. Vokalisointi ei ole räppäämistä vaan laulua ja välillä aika revittelevää huutoa. Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään perus HC vaan jotain... veljeilyä popin ja kokeelliseman msuiikin kanssa. Tsekkaa "The Shape Of Punk To Come" jos kiinnostaa. Refused raivoaa, groovaa, ahdistaa, popittelee ja tekee vaikka mitä.
Taidanpa imutella tuota Refuseadiakin, ''löysin'' RATM:in ns. kylkiäisenä myös Raised Fistin, johon ihastuin myöskin. Täytynee lähipäivinä levykauppaan suunnistaa.