Seurustelen kolmekymmpisen miehen kanssa joka on ns. työnarkomaani..Hän on kuulemma ollut sellainen jo monia vuosia ennen minua. Eli joka päivä töissä seitsemästä neljään,viiteen tai kuuteen. Usein myös ympäri kellon. Alussa tämä ressasi minua todella paljon. Nykyään olen jo hyväksynyt sen,tosin en 100 prosenttisesti. Sitä ei ole vaan niin helppo niellä..Näämme kuitenkin aina kun hänellä on vapaata. Eli pari kertaa viikossa. Mietin usein kuinka hän jaksaa? Hänen vanhempansa ovat samanlaisia joten kai se tulee myös sieltä kasvatuksesta.. Joskus pelottaa,että tekeekö hän itsensä kipeäksi töillänsä..En halua enää nalkuttaa tai valittaa hänelle hänen töistänsä. Koska jos hän haluaa tehdä niin siitä vaan. Ketään en saa muuttumaan sellaiseksi kuin haluaisin. Enkä halua menettää häntä tai ajaa häntä pois valituksillani ja huomionkipeydelläni..Onko kellään naisilla samanlaista miestä ja miten olette pärjänneet yhdessä?
Työnarkomaaneja?
Taru78
101809
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Miten mies on menestynyt aikaisemmissa seurustelusuhteissa? Onko pitkiäkin liittoja ollut vai ovatko nekin loppuneet samaan syyhyn?
Olen miehen pisin seurustelusuhde.. Ainakin hänen sanojensa mukaan..Syytä en sitten tiedä,en ole kysynyt enkä varmaan halua tietääkkään..:S Miksi muuten kysyt?
Kysyin siksi, että tuollainen työnarkomania on sen verran vahva piirre ja varmasti rasittaa parisuhdetta. Munkin ex-miehellä oli samoja työnarkomania piirteitä, kuten myös hänen isällään ja isoisällään. Perhekasvatuksesta se tulee. Miehen isä on jo yli 60.v eikä vieläkään pysty pysymään paikoillaan. Työnteko on tärkeämpää kuin pysyvät ihmissuhteet.
Meillä työnarkomania aiheutti sitä, että sain aina odotella miestä kotiin. Totuin olemaan itsekseni ja kiinnostus seksiin ja läheisyyteen laimeni. Miehen halut pysyivät ennallaan eli kyllähän sitä seksiä säännöllisesti tuli vonkaamaan. Nyt ollaan erottu ja alan olemaan tyytyväinen, että meille kävi näin. Eipä tarvitse ketään kotona odotella ja saa olla rehellisesti vapailla markkinoilla. Seuraava mies ei tule olemaan työnarkomaani vaan ihminen, kuka viihtyy parisuhteessa. Tällä mun ex-miehellä on jo uusi nainen ja mies käyttäytyy aivan samalla tavalla parisuhteessaan. Siis tekee edelleen pitkiä työpäiviä, käyttää suuren osan vapaa-ajastaan meidän yhteisten lasten kanssa ja lisäksi käy paljon auttelemassa minua remppahommissa. Ihmettelen suuresti miten tämä nykyinen nainen jaksaa tätä käytöstä.
miksi hän käy sinua auttelemassa jos ette enää ole yhdessä? Eikö sinulla ole omaa miestä siihen tarkoitukseen? Minä en todellakaan rupeaisi katsomaan tuollaista!
Hän on lasten isä ja auttaa mua kaikessa (talo, piha, tietsikka, auto) mihin tarvitsen apua. Sitten kun uuden miehen niin silloin tuskin pyydän apua.
No hyvänhän mä pärjään ilman omaa miestäkin ex-miehen vuoksi. On mulla tietysti miehiä elämässä, mutta en mä niitä pyydä auttamaan.
Itse seurustelen 29 vuotiaan miehen kanssa. Asumme yhdessä ja meillä on 1,5 kk ikäinen vauva. Mieheni tekee jatkuvasti ylitöitä, oikeestaan aina kun mahdollista. Hänellä aamuvuorot ovat 06-14 ja iltavuorot 14-24. Joka kolmas viikko on vapaata. Nyt hänellä on kesäloma, joten onneks on nyt kotona, sillä olen tulossa hulluksi, kun joudun päivät pitkät olemaan kahdestaan vauvan kanssa. Sukulaiset ja kaverit asuvat 700 km päässä. Muutin itse samalle paikkakunnalle kuin mieheni silloin kun huomasin olevani raskaana. Miehelläni on todella hyvä palkka, yli 15 e/h ja pärjäisimme jo pelkästään hänen tuloilla vaikka mieheni ei ylitöitä tekisikään. Kesäloman jälkeen hän aikoo tehdä ylitöitä viisi viikkoa putkeen!Ylitöiden takia hän ei enää paljon anna minulle huomioita, mitä kaipaan. Pusutkin hän antaa vauvallemme vain. Etäännyimme jotenkin toisistamme ja elelimme suurin piirtein kuin kämppikset. En uskaltanut sanoa että tarviin häneltä huomiota ja hellyyttä, koska en halunnut vaikuttaa itsekkäältä. Tosin nalkutin joka päivä niin että mieheni oli varmaan vähällä saada hermoromahduksen. Viimeinkin eräänä pävänä sain sanottua hänelle, kun hän kysyi mistä mökötän kokoajan, että kaipaan huomiota enemmän. Siitä päivästä lähtien olen saanut pusuja ja hellyyttä ja tunnen heti olevani onnellisempi, niin kuin seurustelumme alussa pian kaksi vuotta sitten...:)
Tyonarkomaanille ahkeruus ei ole narkkista van se on elamantapa. Siksi seurustelevaihe onkin olemassa jolloin tutstutaan toiseen.Silloin juuri joko toinen hyvaksytaan tai ei.Ei ole mitaan vaaraa haluta viettaa aikaa toisen kansa, MUTTA ei ole myoskaan vaarin ahertaa 20 tuntisia tyopaivia.(Valtava osa ihmisista tekee juuri niin: 20h/ paiva)
Ellei toinen osapuoli alya hyvaksya toisen elamantapaa on todella typeraa alka mustamaalata sita avioliiton/lasten teon jalkeen! Se hyvaksytaan osana toista ENNEN sitoutumista. Ellei tuota tajua, on niin aarettoman vaarin alkaa yrittaa tuhota toisen ahkeruutta/eteenpain menoa/yrittajyytta ja samalla raunioittaa itsensa.
Tässä nyt olenkin vähän siinä tilanteessa,että en tiedä jaksanko tulevaisuudessa miehen yltiöpäistä työn paiskintaa vai en..:S
Itse en ole koskaan seurustellut työnarkomaanin kanssa, mutta olen sivusta seurannut sellaisia. Karu totuus on, että hän on paiskinut töitä ennen sua, nyt, ja tulee jatkamaan sitä hautaan asti (ellei terveys petä ennen sitä). Joko hyväksyt sen, että mies tekee ympäripyöreätä päivää (ja kehität itsellesi tekemistä siksi aikaa) tai vaihdat miestä. Tämä on niitä tapauksia, joita ei elämää suurempi rakkauskaan saa muuttumaan.
Kun olen tuotakin miettinyt,että jos hän ei vain rakasta minua tarpeeksi..Että tulee joku kerta parempi nainen ja sitten hänkin jo viihtyy kotona..Vai onko tuo vain vainoharhaista kuvittelua? :S