Olen ollut noin kymmenen vuotta mieheni kanssa, johon on kuulunut sekä ylä- että alamäkiä. Muutamia kertoja hän on jäänyt pettämisestä kiinni, mutta aina on "palannut" luokseni. Olen tällä hetkellä kurkkua myöten täynnä tätä suhdetta. Viimeisetkin luottamuksen rippeet ovat kadonneet..
Olisin valmis laittamaan pelin poikki, mutta mies laittaa kampoihin ja lujaa! Hän on uhkaillut pilaavansa elämäni jollakin keinoin, enkä yhtään epäile vaikka toteuttaisikin sanomaansa. Hänestä kun löytyy myös se pimeä puoli.
En voi käsittää, miten tähän on tultu? Mies elää tälläkin hetkellä kaksoiselämää ja minulta vaatii suhteen loputtua ikuista yksinoloa..
Olisin valmis laittamaan pelin poikki, mutta mies laittaa kampoihin ja lujaa! Hän on uhkaillut pilaavansa elämäni jollakin keinoin, enkä yhtään epäile vaikka toteuttaisikin sanomaansa. Hänestä kun löytyy myös se pimeä puoli.
En voi käsittää, miten tähän on tultu? Mies elää tälläkin hetkellä kaksoiselämää ja minulta vaatii suhteen loputtua ikuista yksinoloa..
Vastaukset 6
Vanhimmat
En kyllä osaa neuvoa,mutta on sitten törkeetä.
Kun tosiaan ei tiedä mitä hankaluuksia hän saisi aikaan.Onhan sitä tommosia juttuja sitten aika ajoin lehdistä luettu.Mikähän tuommoisia miehiä ihan oikeasti vaivaakaan tuo on pompottamista ja kaapin paikan näyttämistä,mites hänen vanhempansa nöyryyttäkö niitäkin?
Tilanne kuulostaa pelottavan tutulle. Tosin itse en tätä tilannetta ole joutunut kokemaan vaan äitini, ja vierestä jouduimme pikkuveljieni kanssa silloin joskus katsomaan.
Isä uhkaili aikanaan äitiä samalla tavalla.Kannattaa miettiä että, eikö hän aika pahasti ole pilannut elämäsi jo nyt? Miehet ovat siinä aika hyviä :D
Äiti kesti isän juomisia ja uskottomuutta kymmeniä vuosia, synnytti nuorimmaisen veljeni vaikka isä ei koko hänen raskaanaoloaikanaan uskonut lapsen olevan hänen jne. Äiti oli todella masentunut viimeisinä yhdessä olo aikoinaan, itse olin silloin 12vuotta. Jostain hän sai kuitenkin voimaa ja päätti luovuttaa asemansa "turpaan ottajana". Nyt siitä on 8vuotta, turpaan äiti on saanut miesten suhteen edelleen, mutta ollut silti paljon onnellisempi kuin silloin. Paljonhan se ero toi mukanaan, isän puolelta kusetusta rahan suhteen, he eivät puhu toisilleen vieläkään, isä ei pysty olemaan edes samassa rakennuksessa äidin kanssa. Aluksi myös me lapset olimme isän koston välikäsiä, jouduimme kaikki valitsemaan äidin ja isän väliltä "joko-tai"- periaatteella. Isä ei aluksi antanut hänelle jääneen veljeni edes puhua äidin kanssa puhelimessa. Suvut eivät ole vieläkään keskenään väleissä. Aluksi isä jopa nosti äitiä vastaan syytteitä oikeuteen asti kaikista mahdollisista asoista. Että ratkaisusi ei varmasti ole helppo.. molemmat ratkaisut tuo mukanaan pienen häviön, mutta kumpi ratkaisu on suurempi voitto? isäni ei ollut koskaan fyysesti väkivaltainen, toivottavasti ei miehesikään. Kuitenkin tuo henkinen väkivalta tuppaa olemaan paljon raskaampaa kannettavaa kuin pari mustelmaa. Tämä tuskin sinua paljon auttaa.. mutta voimia kuitenkin :)
mulla on kaksi poikaa miehelle, joka pettää minua..jos yritän erota, saan kärsiä fyysisesti, tai sitten hän uhkaa itsarilla..lopulta päädyn ottamaan itkevän miesparan takaisin, kun hän lupaa lopettaa ryyppäämisen ja elää kunnon isän tavoin. eikä kauaakaan kun sama stoori jatkuu, jo neljä vuotta takana.. pari kertaa olen ollut yksin, kun"isä" seurustelee jonkun muun kanssa,joten olen itsekin yrittänyt aloittaa uutta seurustelua, mutta heti "isä" käyttää nyrkkejään myös uuteen osapuoleen, joka häviää sen sileän tien...ja sama stoori jatkuu..parasta tässä on vielä se, että minä saan syyt niskoilleni, kun aiheutan ongelmia itselleni..
kumpa tuollaisen äijän voisi pakottaa johonkin hoitoon
Ai että sun on pakko suostua elämään niin kuin tällainen "viisas" miehesi sulle ehdot sanelee?
Joo, muutappa nunnaluostariin, ettet vaan saa sitä ukkoasi pois tolaltaan, kun se vaatii sulta ikuista yksinoloa suhteen loputtua --älä vaan elä normaalisti ja onnellisena--ilman häntä.
Vai on oikein uhkaillut sinua! Ja pilaavasi elämäsi!
Laita kampoihin. Mikä sua nainen vaivaa?
pyöreänä ihmettelen että ei kai kukaan tuommoista elämää jaksa. Ei itselläkään ole kovin hääppöstä ollut, mutta näihin kirjoituksiin verrattuna minun elämä on ollut pelkkää päivän paistetta ja nyt ihmettelenkin miksihän sitä tuli erottua. Ei vaiteskaan, toinen petti ja toinen joi elikkä ihan hyvät syyt minulla on ollut erota. Voimia kaikille!