Asun ulkomailla suomalaisen poikaystavani kanssa ja nyt olen toivottomasti ihastunut paikalliseen ystavaani. Tiedan toki, etta luultavasti olen ihastunut vain erilaisuuteen ja vieraaseen kulttuuriin, mutta se ei tee yhtaan asioita yhtaan helpommaksi. Tiedan hanen tuntevan samalla tavoin minua kohtaan ja olemme keskustelleet asiasta ja talla hetkella han odottaa minulta jonkinlaista paatosta. En ole pettanyt poikaystaavaani hanen kanssaan ja olen tehnyt myos selvaksi, ettei se myoskaan tule tulevaisuudessa tapahtumaan. Tuntuu kuitenkin, etta jo pelkka asioista puhuminen on vaarin poikaystavaani kohtaan. Kaipaisinkin nyt teilta neuvoja ja kokemuksia miten paasta yli ihastuksesta!
Ihastunut
muussa maassa
4783
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Yksinkertasesti ensin kysyisin sunulta:" Kumman haluat?" Jos vastaus on poikakaverisi, älä tee tyhmyyksiä, joita joudut katumaan KAUAN. Pidä mielessä se tuska, jonka aiheutat itsellesi väärillä päätöksillä. Siis tämä jos haluat olla poikakaverisi kanssa.
Ihastuksia tulee ja menee, kyse on enmmänkin siitä mitä teet asian eteen. Olet jo ensimmäisen askeleen ottanut ja kertonut ihastuksesi kohteelle tunteistasi, nyt olisi ehkä hyvä aika ottaa vähän välimatkaa ja viilentää tilanne. Mutta itsehän olet vastuussa tilanteessa.
Joo, kokemusta on ja aina on oma ukko voittanut ne ihastukset kun silmät on avautuneet sen sokeimman hetken mentyä. Monesti olen myös jäkeenpäin kiittänyt luojaani siitä, että olen uskaltanut sanoa ei houkutuksille.
Sitä vaikeemmaksi menee mitä enemmän siihen ihastukseen panostaa ja samalla elää toisen kanssa sitä parisuhdetta. Syyllisyys nakertaa itsetuntoa vauhdilla jos vaan jojoaa kahden välillä loputtomiin.
Mieti, miksi se ihastus pitäisi saada omaksi asti. Mitä sulla jo on ja mitä se ihastus tuo nyt sen kaiken jo olevan päälle bonuksena. Kun menetät nykyisen poikakaverisi, kannatteleeko ihastus yksinään. Jne jne. Ei hyvää kannata vaihtaa ihan tuosta noin vaan, vaikka tunteet niin houkutteliskin tekemään.
asiasta puhua poikaystävän kanssa. Kuten itsekin sanoit, niin jo koko ihastuksen tunne tuntuu sinusta vääryydeltä poikaystävääsi kohtaan. Mutta sanoisin niin, ettei ole olemassa vääriä ja oikeita tunteita, niitä vain on ja syyllisyys jostakin kokemastasi tunteesta on nyt kyllä jo vähän liiallisuuksiin menevää. Ajat itse itsesi tukalaan mukamas valintatilanteeseen pelkästään syyllisyyden vuoksi asiasta, jolle et mitään voi. Onko suhteenne niin hyvä, ( luotatteko toisiinne, pystyttekö olemaan oikeasti avoimia, oletteko keskustelleet juuri tällaisen ihastumistilanteen mahdollisuudesta ja mitä toimenpiteitä se vaatisi )että voisitte asiasta vähän jutella.
Onko taustalla jokin uusi/tukahdutettu tarve, jonka tämä uusi ihastus nosti pinnalle. Tarvitsisitko jännitystä, uudenlaista seksiä, hellyyttä vai vapautta. Jo avoin keskustelu voi viedä kuumimmat tunteet mennessään. todella avoin keskustelu voi pelottaa, mutta muutakaan ei kai voi tehdä, paitsi nk. pettää, eikä sekään tietysti ole niin kauheaa. Jälkipyykki voi olla vain likaisempaa, kuin tämä etukäteiskeskustelu. Mut ei kannata itseään syyttää, sillä et saavuta mitään, vain pahaa mieltä ja vääriä syyllisyyteen perustuvia tarkaisuja. Yritä tehdä ratkaisut objektivisesti ja itsetuntemuksella. Mukavaa kesää teitpä mitä teit. Asiat ei aina ole niin yksinkertaisia ja joskus on myös hyvä seurata mpulsseja, mut silti se oikea avoimuus - yritä edes, niin ei myöhemmin kaduta ja pääset siitä himputin syyllisyydestä.
poissa silmistä, poissa mielestä!