Menin nuorena naimisiin ja halusin olla hyvä rakastaja ja isä. Tiesin, että naisia yhteiskunnissa kohdeltu huonosti ja että he olivat joutuneet miesten alistamaksi. Niinpä olin kiinnostunut naistutkimuksesta ja lasten kasvattamisesta ja sen sellaisesta. Omasta kiinnostuksesta luin kirjoja lasten kasvatuksesta ja kehityspsykologiasta.
Avioliiton arki johti vähitellen toisenlaiseen todellisuuteen. Kiltteyttäni jouduin tilanteeseen, jossa päivätyön jälkeen tein kotitöitäkin ja hoidin illat usein lapsiakin vaimoni käydessä iltaoppikoulussa. Omaa aikaa minulla oli tuskin ollenkaan.
Vuosien kuluessa vaimoni vaatimustaso vain kasvoi. Hän kysyi usein, miksi en hoida lapsia enemmän tai tiskaa useammin, vaikka olen aivan vakuuttunut siitä, että tein jo vähintään puolet kotitöistä. Vaimoni itsekäs vaatimusasentenne vierotti meidät vähitellen toisistamme. Eräänä kesänä hoidettuani yhteisiä lapsiamme yksin pari viikkoa hän tuli takaisin työkeikailtaan, jolla oli tutustunut johonkin mieheen, ja ilmoitti halustaan erota. Niin sitten erosimme eikä se, että olin vaihtanut neljä vuotta lasten vaippoja merkinnyt yhtään mitään.
Eron jälkeen - josta on jo kauan - olen vähitellen havahtunut siihen, miten pohjoismaiset miehet ovat joutuneet pahan kerran naisten naruttamaksi. Miehen asema on täällä harvinaisen heikko. Häneltä odotetaan samanaikaisesti miehistä suorittamista, kohteliaisuutta ja seksuaalista kompetenssia, mutta samaan aikaan pitäisi tehdä vielä puolet kotitöistäkin ja hoitaa lapsia.
Vähitellen olen havahtunut siihen, että pohjoismaalaisen miehen tulisi saada oma voimansa takaisin. Monet miehet ovat kuunnelleet liikaa naisten tarpeita ja panneet epäitsekkäästi omansa täysin syrjään.
Vähitellen vuosien myötä olen oppinut sanomaan useammin ei naisten vaatimuksille. Aikaisemmin kiltteyteni ei johtunut niinkään siitä, että olisin ollut heikkouttani tossun alla, vaan siitä, että halusin omasta tahdostani olla hyvä aviomies, isä ja rakastaja.
Vähitellen olen oppinut elämään omaa riippumatonta elämääni, jossa sen sijaan, että ulkoa ohjautuvasti ajattelisin, mitä muut (lue: naiset) minulta odottavat, teen niin kuin minusta itsestäni tuntuu oikealta. Vähitellen vuosin myötä olen löytämässä miehen, jossa on sisältä tulevaa itsevarmuutta ja jämyyttä. Mutta feministi en enää ole.
Avioliiton arki johti vähitellen toisenlaiseen todellisuuteen. Kiltteyttäni jouduin tilanteeseen, jossa päivätyön jälkeen tein kotitöitäkin ja hoidin illat usein lapsiakin vaimoni käydessä iltaoppikoulussa. Omaa aikaa minulla oli tuskin ollenkaan.
Vuosien kuluessa vaimoni vaatimustaso vain kasvoi. Hän kysyi usein, miksi en hoida lapsia enemmän tai tiskaa useammin, vaikka olen aivan vakuuttunut siitä, että tein jo vähintään puolet kotitöistä. Vaimoni itsekäs vaatimusasentenne vierotti meidät vähitellen toisistamme. Eräänä kesänä hoidettuani yhteisiä lapsiamme yksin pari viikkoa hän tuli takaisin työkeikailtaan, jolla oli tutustunut johonkin mieheen, ja ilmoitti halustaan erota. Niin sitten erosimme eikä se, että olin vaihtanut neljä vuotta lasten vaippoja merkinnyt yhtään mitään.
Eron jälkeen - josta on jo kauan - olen vähitellen havahtunut siihen, miten pohjoismaiset miehet ovat joutuneet pahan kerran naisten naruttamaksi. Miehen asema on täällä harvinaisen heikko. Häneltä odotetaan samanaikaisesti miehistä suorittamista, kohteliaisuutta ja seksuaalista kompetenssia, mutta samaan aikaan pitäisi tehdä vielä puolet kotitöistäkin ja hoitaa lapsia.
Vähitellen olen havahtunut siihen, että pohjoismaalaisen miehen tulisi saada oma voimansa takaisin. Monet miehet ovat kuunnelleet liikaa naisten tarpeita ja panneet epäitsekkäästi omansa täysin syrjään.
Vähitellen vuosien myötä olen oppinut sanomaan useammin ei naisten vaatimuksille. Aikaisemmin kiltteyteni ei johtunut niinkään siitä, että olisin ollut heikkouttani tossun alla, vaan siitä, että halusin omasta tahdostani olla hyvä aviomies, isä ja rakastaja.
Vähitellen olen oppinut elämään omaa riippumatonta elämääni, jossa sen sijaan, että ulkoa ohjautuvasti ajattelisin, mitä muut (lue: naiset) minulta odottavat, teen niin kuin minusta itsestäni tuntuu oikealta. Vähitellen vuosin myötä olen löytämässä miehen, jossa on sisältä tulevaa itsevarmuutta ja jämyyttä. Mutta feministi en enää ole.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ensinnäkin kirjoitit, että teit kotitöistä vähintään puolet. Onhan ihan kohtuullista, että hoidat puolet yhteisen kodin töistä. Mitä siis valitat? Näin muidenkin kuuluisi toimia. Nythän on niin, että tutkimus osoittaa, että suurimmaksi osaksi ne kotityöt hoitaa kokonaan naiset, ei miehet.
Lisäksi järkyttävän paljon Suomessa tapahtuu vaimojen pahoinpitelyjä, joissa oma mies pahoinpitelee. Tähänkö suuntaan haluat takaisin? Tästä ollaan juuri yritetty päästä eroon. Se, että sinä aikoinasi tiedostit sen tilanteen, että näisia sorretaan, ei tarkoita sitä, että muut olisivat sen tiedostaneet. Pahaa jälkeä tulee koko ajan. Olen työskennellyt alalla ja nähnyt, miten paljon naisia pahoinpidellään. Kaikki tapaukset eivät tule edes julki, koska monet eivät uskalla hakea apua, koska ovat nyrkin ja hellan välissä - kirjaimellisesti.
Kultainen keskitie on se, joka on löydettävä. Ilman alistamista, ilman väkivaltaa. Meidän suhteessa se ainakin toimii, tasapainoisuus asioiden välillä siis. Molemmat osallistuvat omien kykyjensä mukaan ja hyvin on toiminut. Kumpikaan ei vahingoita toista vaan tekee töitä sen eteen, että molemmilla on hyvä olla. Molemmat arvostavat yhteistä kotiamme, jonka eteen olemme valmiita työskentelemään.
Mikään kilpajuoksu parisuhde ei ole. Kummankaan ei tarvitse olla aina askelta edellä. Ei ei. Tässä kuljetaan rinnakkain. Jos toisen polvi pettää, toinen nostaa ja auttaa. Tällainen on hyvä parisuhde. Rinta rinnan mennään, ei kilpaa juosten.
Minähän en valita.
Kirjoitukseni oli ylistyslaulu oikeanlaisen miehisyyden löytämiselle, josta nyt olen niin tyytyväinen. Nyt olen mies ja hän nainen, ja me molemmat nautimme toistemme erilaisuudesta.
Mun mielestä teidän kummankin kirjoituksissa on asiaa. Olen alkuperäisen kanssa samaa mieltä siinä, että naiset menevät joskus liian pitkälle vaatimuksissaan "tasa-arvon" nimissä. Tasa-arvo ei tarkoita sitä että miestä voidaan pompottaa ihan miten halutaan.
Tuo entinen feministimies ei mielestäni kyllä millään lailla puhunut mistään paluusta "nainen nyrkin ja hellan välissä"-tilanteeseen. Miksi otit tämän väkivaltateeman esille kun mies vain puhui tavallisen arjen pyörittämisestä?
Itsekin olen sitä mieltä, että kotityöt voitaisiin hoitaa yhdessä. Meillä ei aina niin ole. Miekkoseni ei kauheasti tykkää siivoilla ja hän viihtyy vaikka olisi vähän likaisempaakin. Onneksi en itsekään ole mikään älytön siivousintoilija =)
Entinen mieheni yritti tehdä minut hulluksi, kun hän joka ikinen päivä valitti, huusi ja kirosi painostaen että minun pitää tehdä kaikki kotityöt. Yritin aina olla sovinnolla ja pyytää, että tehtäisiin yhdessä ja jaettaisiin hommia. Yleensä kävi niin että tein kaiken itse. Mies vaan lähti omiin harrastuksiinsa joka päivä, jos ei muuta, meni kaverin luo naapuriin katsomaan elokuvaa. Se on henkistä väkivaltaa, painostaa ja ahdistella.
Kaikki miehet eivät ole samanlaisia kuin aloittaja. Suurin osa ei ole. Aika moni on tyranni. Tilastot kertovat.
Kaikki naiset eivät mene vaatimuksissaan liian pitkälle. Joku saattaa mennä, mutta yleistää ei pidä, sillä kaikki naiset eivät mene. Monille riittää se, että kohdellaan ihmisenä eikä minään kotitalouskoneena.
Kohdalla tasa-arvo on toteumassa myös noiden kotitöiden kohdalla. Heidän ei tarvitse muuttua(lähinnä miesten) koska tasa-arvoisuus on ollut läsnä koko elämän. Miehet ovat luopumassa jostakin(naiset sanoisivat etuoikeuksistaan), mutta voidaanko sanoa, että naisilla ei tälläisiä olisi? Ja kysymys kuuluu voivatko naiset myös luopua tietyistä etuoikeuksista miesten hyväksi etenemisessä kohti tasa-arvoa? Monet ajattelevat tasa-arvoa pelkästään feministien vaatimusten kautta ja se näyttäisi olevan enempi rusinat pullasta-metodi kuin tasa-arvoinen ajattelu.
"Kaikki miehet eivät ole samanlaisia kuin aloittaja. Suurin osa ei ole. Aika moni on tyranni. Tilastot kertovat."
Tuossa on minun mielestäni myöskin yleistystä. Toki eivät kaikki miehet ole sellaisia kuin aloittaja, mutta tyranniksi haukkuminen on myöskin vähän mustavalkoista. Oman kokemukseni mukaan suurin osa miehistä ei ole tottunut tekemään kotitöitä (kotikasvatus) ja tuntuuhan se epämiellyttävältä kun akka alkaa yhtäkkiä vaatia että tee sitä tee tätä. Kun ei ole kokemusta, niin ei ole oikein sitä osaamistakaan. Oma miekkoseni on ainakin melko kädetön kotitöissä. Laittaa kaikki pyykit väristä ja muusta riippumatta samaan 60 asteen pesuun =) No, näistäkin on selvitty kun on asioista keskusteltu.
Parisuhdeväkivalta on valitettava asia ja totta kai sitä tapahtuu, en halua sitä kieltää. Mutta se ei nyt ehkä liity tähän alkuperäisen aloittajan aiheeseen juurikaan. En oikein ymmärrä että miksi te vedätte heti tämän "äijät on tyranneja"- aiheen mukaan tähän.
Tasa-arvoisuus on jo vai?? Miksi sitten naisen euro on 80 senttiä?? miksi telkkarissa näytetään vain alastomia naisia, muttei alastomia miehiä?? Miksi isät eivät jää kotia hoitamaan lapsia yhtä paljon? Missä on miesprostitoidut, jotta rumat naisetkin saisi? jne, jne.. Ja voisitko selkeyttää mistä naisten pitäisi luopua??
> Miksi sitten naisen euro on 80 senttiä??
Koska naiset lukee sairaanhoitajiksi tai opettajiksi, ei insinööreiksi tai mene raksalle töihin. Ja naiset pyytää pienempää palkkaa, tästä oli juuri tutkimus.
> miksi telkkarissa näytetään vain alastomia naisia, muttei alastomia miehiä??
Sitä näytetään mikä myy. Jos naiset ostaisivat lehtiä tai katsoisivat ohjelmia joissa on alastomia miehiä, niin tottakai niitä tehtäisiin. Mutta miksi naistenlehdet on täynnä naistenkuvia, tätä minäkin aina ihmettelen. En minä voisi kuvitellakaan ostavani miestenlehtiä joissa on miestenkuvia.
> Miksi isät eivät jää kotia hoitamaan lapsia yhtä paljon?
Mies ei voi imettää ja saa yleensä enemmän palkkaa. Monesti vaimo haluaa jäädä (minä kysyin, vaimo ei halunnut mun jäävän vaan halusi itse).
> Missä on miesprostitoidut, jotta rumat naisetkin saisi?
http://www.sihteeriopisto.net/mies_oppilaat_nayta_k.php
Minäpä kysyn naisilta: miksi naisten on niin vaikea hyväksyä että mies olisi lyhyempi, kiltimpi, "alistuvampi", tyhmempi, vähemmän rohkea, tienaa vähemmän yms? Nainen haluaa katsoa miestään ylöspäin, naiselle päinvastainen tilanne on kauhistus vaikka moni mies voisi sen hyväksyäkin.
Julkisen elämän alueella,kuten päätöksenteossa, sekä palkkauksessa naisen asema on heikompi kuin miehen, mutta niillä asioilla ei loppujen lopuksi ole paljon merkitystä.
Se mikä loppujen lopuksi elämässä onnellisuuden kannalta merkitsee, on yksityiselämän sfääri. Siinä elämänpiirissä mies on alistettu miehellä menee naista heikommin. Se on unohdettu.
Naiset ovat tähän tottuneet jo iät ajat.Monissa perheissä edelleen nainen hoitaa kotityöt 100 % yksin,kun mies harrastaa ja touhuaa.Sitten,kun törmätään johonkin viehkompaan,niin perhe jätetään helposti uuden ihastuksen lumoissa.Siis tämähän on väärin, oli sitten kyseessä nais- tai mies"orja".Mutta vaikka ikävältä tuntuukin,niin nyt olet yhtä kokemusta rikkaampi ja olet varmasti niitä harvoja miehiä,jotka oikeasti ymmärtävät,mitä on tuollainen kotiorjuutus.Niin että käytä se hyödyksesi,älä katkeroidu!Hyvää jatkoa.