Tuli vaan mieleen, että miten olette suhtautuneet esim. jos kaverinne on ruvennut seukkaamaan tai tapailemaan huomattavasti vanhempaa miestä/ naista?
Sain just eilen kuulla, että yks parhaista kavereista jolla ikää on kohta 24, seurustelee miehen kanssa joka täyttää juhannuksena 41!!! Tuli väistämättä heti mieleen, että voi helvetti...
Tää mun kaveri on muutenkin aika "helposti vietävissä", lähtenyt aina baarista suoraan jonkun miehen matkaan ja tämän miehen kämpille. Eli toisin sanottuna helppo. Nyt se on viikon, vähän yli, tuntenut tän tyypin ja hehkuttaa, että se on se oikea ja blaablaa.
Koitin sille sanoa, että ei sitä vielä viikossa tiedä, liikaa ei saa luottaa, ja olla heti että "tää on se oikea".
Tottakai alussa tuntuu aina "hohdokkaalta", ja kaikki tuntuu oikeilta, mutta ei se mee niin välttämättä.
Ite treffailen kyllä ennemmin vaikka itteäni 5 vuotta nuorempia, kuin 17 vuotta vanhempia. Ja mulla tuo ikäraja on kyllä 10 vuotta, ei yhtään sen vanhempaa, jos ois pakko vanhemman kanssa ollut.
No kaikki tyylillään, turha vaan tulla sitte mulle itkemään...Tottakai tuo ukko nyt on ihan "innoissaan", kun sai nuoren tyttöystävän ketä esitellä ja painaa.
En vain oikein osaa suhtautua.
Sain just eilen kuulla, että yks parhaista kavereista jolla ikää on kohta 24, seurustelee miehen kanssa joka täyttää juhannuksena 41!!! Tuli väistämättä heti mieleen, että voi helvetti...
Tää mun kaveri on muutenkin aika "helposti vietävissä", lähtenyt aina baarista suoraan jonkun miehen matkaan ja tämän miehen kämpille. Eli toisin sanottuna helppo. Nyt se on viikon, vähän yli, tuntenut tän tyypin ja hehkuttaa, että se on se oikea ja blaablaa.
Koitin sille sanoa, että ei sitä vielä viikossa tiedä, liikaa ei saa luottaa, ja olla heti että "tää on se oikea".
Tottakai alussa tuntuu aina "hohdokkaalta", ja kaikki tuntuu oikeilta, mutta ei se mee niin välttämättä.
Ite treffailen kyllä ennemmin vaikka itteäni 5 vuotta nuorempia, kuin 17 vuotta vanhempia. Ja mulla tuo ikäraja on kyllä 10 vuotta, ei yhtään sen vanhempaa, jos ois pakko vanhemman kanssa ollut.
No kaikki tyylillään, turha vaan tulla sitte mulle itkemään...Tottakai tuo ukko nyt on ihan "innoissaan", kun sai nuoren tyttöystävän ketä esitellä ja painaa.
En vain oikein osaa suhtautua.
Vastaukset 24
Vanhimmat
kommentoida. Ensinnäkin 10vuotiaisiin sekaantumunen on rikos. (heh heh)
Mutta asiaan, mitäs tuossa. Antaa toisen seurustella jos siltä tuntuu. Ei se ilmeisesti kauaa kestä, antamasi kuvan perusteella.
EIKÄ NELIKYMPPINEN MINUN MIELESTÄ VIELÄ VANHA OLE !!!!
no on se nyt yks ***** kun koko yhteiskunta pitää huolta jos mies ei nelikymppisenä kulje kaappikellontekokursseilla, taidankin heti lähteä ilmottautumaan
Tuskin kestää vuosikausia.
Voi kuitekin olla ihan terveellistä kokeilla -> sittenpä oppii.
Itse 18-vuotiaana seukkasin jonkin aikaa 32-vuotiaan miehen kanssa. Kyllä siinä aika hölmö olo oli, kun miehen ystävät olivat perheineen ja lapsineen kylässä.
Silloin vaan oli niin naivi ja hölmö, ettei tajunnut heti kättelyssä sanoa, että olet liian vanha mulle.
Nykyisin ehdoton yläraja on 7 vuotta suuntaansa. 2 viimeisintä pitkäaikaista suhdetta ovat molemmat olleen 5 v minua vanhempia, ja siinäkin ikäeron kyllä satunnaisesti huomaa.
Puhutaanko alapään vai kantapään kautta oppimisesta? Tuntuu vaan että mitä vanhempi fabu kyseessä niin sitä nuorempi pitää tytön olla.
Puhutaan siis KANTApään kautta oppimisesta.
Alapään kautta nuori nainen EI opi vanhemmalta mieheltä mitään.
Täysin paikkansa pitämätön ja idiottimainen kaupunkilegenda. Mitä vanhempi mies, sen laiskemi, kaavoihin kangistuneempi ja potenssiongelmaisempi myös sillä osastolla. Surkuhupaista väittää muuta.
Ekanakin: toi on mun mielestä sairasta (älkää ottako nokkiinne)
Oon tuntenu/tienny pari tyyppiä, jotka on seurustellu just joidenkin 40-v äijien kanssa. On ne loppuneet aina, mut yks juttu tais kestää jopa 1,5v.
minusta sitä ei voi suunnitella suhdetta ikäeron mukaan. Itse olen seurustellut viisi vuotta 19 vuotta vanhemman miehen kanssa. Itse olen 25 vuotta. Suhde toimii hyvin. Tietenkin sitä jokainen alussa hirvittelee ikäeroa, mutta ajan myötä se menee ohi. Jos viihtyy toisen kanssa miksi suhde pitäisi laittaa katkolle ikäeron takia. Voi olla että on kaksi samanikäistä mutta yhteiselo ei kulje mitenkään eteenpäin. =) Mukavaa kesää jokaiselle tavallaan!
Itse olen 37-vee mies, ja vaimo 39. Ihanteellinen ikäero. "Akka" on ns. aikuinen, jonka minunlaiseni kloppi tarvitsee, mutta ei ole todellakaan mikään kanaemo/äiti/domina/whateva. En voisi kuvitella seurustelevani itseäni 10-15 vuotta nuoremman kimulin kanssa.
Seksimaailma on eri, ainahan mies haluaa nuorta ja tiukkaa kroppaa jne. Mutta se tosielämä. Arki vaimon kanssa. Samat nuoruuden muistot, samat typerät muotimaut, sama asenne työhön ja rahaan jne jne.
Sukupolvet elävät kaikki omaa tahtiaan. Tosin, mulle on henk.koht. ihan sama kuka kenenkin kanssa on, mutta kunhan nyt toin näkökulmani esille.
t. Mies-69
Hienoa saada tällaiseen keskusteluun noin järkevä miehen kommentti!
Yleensä täällä pörräävät ne, joiden mielestä "miehen kannattaa ottaa kymmenen vuotta nuorempi nainen".
Ei kun se on todella niin, että oikeassa elämässä pl. Kauniit Ja Rohkeat jne, todellinen rakkaus arkielämään sidottuna ratkaisee suhteen keston. Mun mielestä nää tyypit jotka itkee nuoren pill*n perään, eivät oikeasti tiedä elämästä mitään. Peräkammarin poikia. Oikea mies osaa runkata vaimonsa kanssa jos siltä tuntuu, ja halia ennen nukkumaan menoa. Seksiä taas sit joskus. Eikä ollut provo.
Iällä on merkitystä siinä mielessä, että elämänkokemus jo 7-10v ikäerossakin on huomattava.
On totta, että 40-50v rajapyykin ylitettyämme alamme "vanhentua" nopeammin. Enää ei jaksa vouhottaa kaiken turhan perässä niin kuin nuorempana, arvot menevät uusiksi ainakin osittain ja olo rauhoittuu, olemme jopa tyytyväisempiä itseemme! Vaikka kuori olisikin nuorekas, on henkinen ikä silti elettyine elämänpäivineen se mitä numerot näyttävät. Sääli niitä, jotka jostain syystä tuntevat jääneensä 25v tasolle.
Nuori tyttö yli nelikymppisen miehen käsipuolessa herättää lähinnä sääliä. Itsetuntunnon pönkitystä ja vanhenemisen pelkoa, näyttämisen tarvetta, sitäkö mies potee..
Yksi hyvä miestuttavani sanoi kerran, ettei uskaltaisi ottaa paljon itseään nuorempaa "tyttöystävää", siitä aiheutuisi vain huolta, sillä miten ikämies sellaisen pystyy myös pitämään! Muutamia tällaisia avioliittojakin on tuttavapiirissä solmittu, mutta valitettavan lyhyiksi ne ovat jääneet ja tulleet niille miehille taloudellisesti kalliiksi. Yleensä siihen on alkuhuumassa hankittu lapsikin, jolla sitten on eläkkeellä oleva isä, kun hän pääsee joskus esim. ripille. Nuorella ex-vaimolla on ennen pitkää oman ikäinen miesystävä, hekin oppivat kerrasta, sillä tosielämässä nämä isojen ikäerojen liitot kestävät vain aniharvoin.
Kannattaa miettiä pitkällä tähtäimellä asioita, ennen kuin sitoo itseään kovin tiukasti paljon nuorempaan henkilöön.
se on ainakin varmaa että ajatukset eivät voi olla kovin samanlaisia tolla ikäerolla..
tosin ei miusta nelikymppiset vielä oo vanhoja,johtunee tietennii omasta iästä..
hmm..turha tulla siulle itkemään,mitenniin??!!
kaverithan on niitä jotka jeesaa ja on tukena sillon kuin tarvii..vaikkei hyväksyisi tai olisi samaa mieltä ystävänsä kanssa niin ei sen pitäisi väleihin vaikuttaa..mut niinhän se on tässäkin asiassa,ystävyys saa uusia ulottuvuuksia ja arvostusta iän mukana..
No kyllähän minä yritin sanoa ja valistaa, että älä nyt hyvä tyttö ota viikon jälkeen tuota niin vakavasti, ei sillon voi vielä tietää onnistuuko vai ei, alkuhuumassa kaikki on aina niiiiiiin täydellistä, ja varoittelin, yritin sanoa mielipiteeni, että mitä yhteistä heillä voi olla noin henkisessä mielessä, mutta kun ei tämä halunnut kuunnella!
Sitä meinasin, että turha tulla sitten minulle jälkeenpäin itkemään, jos ei hommat suju, kun minä sanoin jo heti alkumetreillä että ei kannattais heti kailottaa että "tää on se oikea"
Kaikenlisäksi tällä miehellä on 13 vuotias tytär entisestä liitosta, jotenkin huvittavaa, että "äitipuolen" ja tyttären välillä on 11 vuoden ikäero, ja "äitipuolen" ja "isukin" välillä 17 vuotta.
Olen 45 ja naisystävä on 28, seukkaillaan antoisasti win-win periatteella mm. siksi, että;
- minä pystyn tarjoamaan elämisentason, on valmiina mökit,autot,asunnot, voimme matkustella mielinmäärin tms tms. Olen hyvässä ammatissa,koulutettu ja hyvässä kunnossa itseni pitänyt mies.
- nainen voi satsata harrastukseena, muutoin pienipalkkaisena olisi se hänelle mahdotonta.
Hänellä on takana useampi suhde ikäisensä kanssa, kuulemma siperia on opettanut..
En kuvittele että välttämättä tämä kestäisi loppuelämän, mutta kun molemminpuolin synkkaa ja homma toimii, emme kauheasti muiden paheksunnoista välitä vaan nautimme hyvistä hetkistä keskenämme.
Tuon tarinan tunnelma valitettavasti on se, kuin kyseessä olisi maksettu nainen...
Eli materiaalinen puoli lienee teille molemmille tärkeämpi kuin tunteet ja yhteiset ajatukset.
Jos sinulla ei olisi asuntoa, rahaa ym. omaisuutta ja ellet pystyisi tarjoamaan hänelle kallista harrastusta, olisko tyttö kanssasi?
Et puhunut rakkaudesta tai edes tykkäämisestä mitään. Jutusta saa käsityksen, että tarjoat taloudellisia etuja rahaa ostaaaksesi nuorta p****a. Tyttö häipyy kyllä, kunhan on kupannut aikansa tai löytää oman ikäisensä miehen kalliista harrastuspiiristään, johon hänellä itsellään ei olisi varaa.
Kyllä se tunnepuoli synkkaa myös.. ja kuten sanottu, molemmilla on kyllin kokemusta siitä rakkauselämän ihanuudesta ja arjen karuudesta.
Eli win -win, niin kauan kuin sitä lystiä riittää.Naisen yh-ystävättäret ovat hieman kateellisia kyllä..
Vaikka yhteiselämä etenisi suuren ikäeron omaavilla pareilla mainiostikin, niin entäs sitten, kun elämänkumppani vaihtaa hiippakuntaa 15-20 vuotta "etuajassa".
Voihan olla, että liitto on ollut niin hyvä, että sitä on kannattanut ylläpitää, mutta uskoisin, että juuri nuo 50 vuodet olisivat juuri niitä jolloin kaipaisi sitä pysyvää kumppania vierelleen.
Toisaalta elämässä voi sattua kyllä odottamattomia käänteitä muutenkin, kuin ikääntymisen kautta.
Kun nyt iästä on kyse, niin kerrotaanpas toisenlainen esimerkki:
Näkisin, että vanhempi mies on monessa mielessä turvallisempi ratkaisu kuin samanikäinen. Yksi ero on se, että vanhempi on nähnyt riittävästi sekä useimmiten tietää, mikä elämässä on tärkeää. Mielestäni naiset tietävät elämän syvät arvot jo paljon aiemmin.
Fakta on edelleen, että miehet kypsyvät 10-20 vuotta naisia hitaammin. Naiset eivät oikein edelleenkään halua uskoa, että miehet käytännössä aikuistuvat myöhemmin, vaikka keskinäisissä puheissaan jatkuvasti viittaavat tähän. Siksi naiselle on täysi yllätys, että mies haluaa 5-15 vuoden suhteen jälkeen lähteä maailmalle leikkimään ja jättää usein hyvän parisuhteen ja lapset jälkeensä. Liian myöhään mies huomaa, mitä on menettänyt.
Itse näen, että riittävän ikäinen mies on aikuinen. Ja käyttäytyy ja arvottaa elämän aikuisen tavoin. Jutelkaa vaikkapa vähän "kalkkisten" kanssa, niin näette. Toki miehiäkin on moneksi.
Mielestäni ikä ei ole mikään tekninen asia esim. ehdoton ikäero on 7 vuotta. Henkilöiden välinen kemia, sielunveljeys, kohtalonyhteys, elämän tarkoitus ovat tärkeämpiä kuin tekniset erottelut. Tämä pätee myös toisin päin - vanhempi nainen, nuorempi mies.
Rankinta näissä suhteissa on ympäristön tuomio. Suhteessa on vähän muutakin, kuin miltä se voi näyttää ulospäin. Sen salaisuuden tuntee vain pariskunta itse. Jos pidät itseäsi kaverisi ystävänä, niin kunnioita hänen valintaansa.
Niin , kysehän on paljolti siitä että tämä meidän ahdasmielinen luterilainen moraalimme ei tälläistä jostain syystä salli.
Luonnon lakihan on ,että ihmisuroskin on kädellinen,ja kädellisillä jos voimaa, valtaa riittää on myös haaremi.. noh, kärjistettyä, mutta tietyissä kulttuureissa on ihan hyväksyttyä että varakas,hyväkäytöksinen jned. mies pitää useampaa vaimoa, nuoria ja vanhoja.
Länsimaissa tätä kuviota kutsutaan salarakas-kuvioksi, kumpa lienee sitten parempi tai pahempi.
Ainakaan pelkän ikäeron perusteella ei pitäis kenenkään tuomita toisten onnea.
Mies tarjoaa naiselle taloudellista turvaa ja nainen miehelle nuorekasta seksiä... Nainen saa kokea seksuaalisen vallantunteen ja mies uuden nuoruuden.
Jostain syystä tämä tuntuu moraalittomalta. En silti ala tuomitsemaan muita, jos nuori tyttö haluaa "valmiin elämän" kimmoisan ihon ja kiinteiden rintojen avulla, niin siitä vaan. Omastakin tuttavapiiristä löytyy tällaisia tapauksia.
Ensin on ollut suhteita oman ikäluokan kanssa.
Kuitenkin käy ilmi, että mies ei halua vielä 18 vuotiaana rivitalo-osaketta, koiraa, vauvaa ja tila-autoa. Ja mikä pahinta, miehellä ei olisi niihin edes varaa! Mies keksii mennä yliopistoon, muuttaa soluasuntoon ja alkaa elämään opintotuella (makaroonilla). Se taas ei naiselle kelpaa. Molempia osapuolia tyydyttävä ratkaisu on ero. Lopulta nainen menee naimisiin nelikymppisen insinöörin kanssa, saa haluamansa elämän ja kun kodinhengettären elämältään ehtii, lukee itsensä sairaanhoitajaksi.
No mitä se entinen mies tekee? Kasvattaa pitkän tukan ja väittelee tohtoriksi. Työmatkalla nainen ajaa miestä vastaan autolla, mutta ei huomaa tätä ajatellessaan uuden kylpyhuoneen kaakeleita. Mies taas on mielessään uppoutunut c :n saloihin eikä huomaa edes naisen tila-autoa.
Kuten kaikki jo arvaavat, on tämä kaikki omakohtaista katkeraa tilitystä. Kuitenkin tunnen olevani voiman oikella puolella. Ihan hyvä, että kaikki osapuolet ovat nyt tyytyväisiä :)
kommentoida. Sen verran herkullinen aihe:). Ite oon 23-vuotias nainen ja seurustelen 32-vuotiaan miehen kanssa. Meillä menee tosi hyvin, mitään sukupolvien välistä kuilua en ole havainnut, paitsi siinä, että mieheni muistaa kotikaupungistamme paikkoja/kauppoja, joista minä en ole koskaan kuullutkaan...
Itsekin aikoinani elin melko villiä elämää, tuli nähtyä kaikenlaista. Omanikäinen poikaystävä jätti, kun "ei enää kiinnostanut". Kyllä sitä aikuisella miehellä on kuitenkin enemmän elämänkokemusta ja näkemystä, ite ainakin tykkään!! En kyllä luultavasti alkaisi seurustelemaan nelikymppisen kanssa, tai mistäs sitä tietää..En kuitenkaan usko, että alkaisin.
Me elämme mieheni kanssa ihan normaalia nuorenparin elämää, minä opiskelen ja hän käy töissä, kuten monissa omanikäisissänikin liitoissa. Lapset olisivat tervetulleita muutaman vuoden kuluttua.
Näin meillä. Ja pääasiahan on se, että on onnellinen!!:)
Niin, tuo 9 vuotta ei tosiaan ole vielä sukupolven välinen ero todellakaan - poikaystäväsi on lähempänä sinun kuin vanhempiesi ikää.
Hänellä ei voisi olla sinun ikäisiäsi lapsia. Voisitte ikäeron puolesta hyvin olla sisaruksia.
Mutta tässä ketjussa alkujaan puhuttanut 19 vuoden ikäero on jo eri asia... Oma isäni on 20 vuotta minua vanhempi. Tuntuisi perverssiltä kulkea vaikka isän kavereiden kanssa.
Minä ainakin kaipaan tasa-arvoista suhdetta, jossa voidaan jakaa sama kaveripiiri, opiskelujutut jne. 19 vuotta vanhemman miehen kanssa se olisi mahdotonta.
Erilaiset taloudelliset lähtökohdat vain korostaisivat epätasa-arvoa...
En epäile, että joku voi löytää oikean sielunkumppanin eri-ikäisestä ihmisestä. Mutta en voi sietää vanhempien miehien iskuyrityksiä ja lähentelyjä. Ne tuntuvat häiritseviltä, eivät todellakaan normaaleilta.
Vai oletteko te muut nuoret naiset imarreltuja, jos 20 vuotta vanhempi mies yrittää solmia lähempää tuttavuutta?
minulla on mieheni kanssa 19 vuotta ikäeroa,olen 29.Rakastan miestäni,sielunkumppanini. Hän kohtelee minua niin kuin mies ikinä vain naista voi...