Siis, sanoin jo rakkaalleni että käyn meidän tarinan tänne kertomassa... saa nähdä tunnistaako se itsensä tästä :)
Laitoin ihan elämääni piristääkseni ilmoituksen treffeihin, että haen uusia ihmisiä, joihin tutustua. Joko ystävyys- tai parisuhdepohjalla... lähinnä ystävyys, en ollut mitenkään kovin kiinnostunut seurustelusta kenenkään kans.
Ihmisiltä tuli viestiä, kaikki sinkkumiehiä sitä oikeaa etsimässä. Kunhan heitin läppää niiden kans, siellä ei ollu montakaan, jotka kauheasti olis kiinnostaneet. Sitte mun vieraskirjaan ilmaantu piristävän vitsikäs viesti. Tarkistin kaverin profiilin ja totesin, että hitto, tällä tyypillä on huumorintajua ja mun kans yhteisiä asioita. Lähetin sille sitte jotain tyhjänpäiväistä huulenheittoa takas, jonka jälkeen alkoi armoton kirjottelusota :D Viesti vieraskirjaan ilmestyi torstaina sen jälkeen ku hävisin töistä ja perjantai sit meni siinä sotiessa. Iltapäivällä, kun oli kotiinlähdön aika mietin että tulee tylsä viikonloppu kun ei oo netinkäyttömahdollisuuksia, ja mietin mikä kommunikointivaihtoehto ois paras. Päätin tarttua härkää sarvista ja jätin viestin jossa oli puhelinnumeroni ja pyyntö että jos tuntuu että on liian aikasta vaihtaa numeroita ni deletoi viestin ja maanataina jatketaan siitä mihin jäätiin.
Menin kotiin ja mulla oli jo viesti puhelimessa. Niinpä alettiin tekstiviestisotasille! Sinä viikonloppuna olin muutenki lähdössä reissuun kaveria kattomaan, joten läksin sinne. Perillä tietenkin hehkutin hänestä pathaalle kaverilleni, joka myös asiasta innostui. Siinä sitten juotiin pari siideriä ja valmistauduttiin iltaa varten. Päätettiin vähän lähteä ajelemaan ja ehdotin leikkiä laskien että mentäs siihen kaupunkiin missä hän on! Meitä oli autolastillinen ja sitten hän soitti mulle. Kun lopetin puhelun en enää tienny missä mentiin ja kysyin kaverilta mikä tilanne ja kartallasijainti lienee. Hän sanoi että no ollaan menossa sinne minne mä ehdotin! Olin puulla päähän lyöty. Aina on kaverin kans tempastu ihan kunnolla mutta tämä temppu löi kaiken laudalta. Matkaa tähän paikkaan kuitenkin oli 200 km. Lähetin viestin määränpäähän että tulossa ollaan 1.5 tuntia vielä! Sovittiin tapaamispaikka.
Perillä menin jalat vetelinä baarin edustalle odottelemaan ja sit hän ilmestyi kulman takaa... jalat lähti alta saman tien ja yritin pitää pokkaa siinä onnistumatta! Halattiin ja mentiin baariin. Juotiin siiderit ja juteltiin, eikä mitään. Yleensä oon uuden ihmisen seurassa ujo mutta tää oli alusta asti luontevaa. Pari tuntia siinä oltiin ja sanoin sitte että pitää lähtä takasin ku ne muut mua kiltisti autossa ootteli. Hän sanoi mulle että en saa mennä, hän ei halua päästää, että hän vie mut sitte pois seuraavana päivänä. Itekkään en halunnu mennä, joten soitin kaverille ja sanoin jääväni sinne yöksi. Kaveri vaan tuumas että sitä hän oottiki :D
Joten sitte sitä juttua vasta riitti, seuraavaan päivään asti. Ei nukuttu juuri ollenkaan. Seuraavana päivänä olin niin onnellinen! Käytiin kaupassa ja juteltiin ja tehtiin normaaleja juttuja yhdessä mikä oli tosi mukavaa. Sitte hän lähti mua viemään poispäin ja autossa päätettiin että seurustellaan, kummallakin niin hyvä fiilis koko jutusta. Niinpä hän sitte oli kaverillani mun kans yötä ja sunnuntaina ikävä kyllä piti erota. Mut sovittiin että meen sinne viikonloppuna ja hän tulee mun luo sitte seuraavana.. leijuin pilvissä ja kaverini sanoi että oon löytäny juuri itsenilaisen tyypin.
Iltapäivä ja ilta siinä meni tekstitellen taas... luulen että rakastan tätä miestä. En uskonut että rakkautta ensisilmäyksellä on olemassakaan mutta tämä on niin täydellistä että pitää nipistää itseään ja pohtia voiko olla tottakaan, kohta kuitenki herään. Mä koitin pitää tunteitani kurissa kun en halunnu vaikuttaa tunkeilevalta tai päällekäyvältä... hän kuitenkin puhui rehellisesti miltä hänestä tuntuu joten päästin itseki sitte itseni vapaaksi. Keskusteltiin niin monta asiaa, niin hyvin ymmärretään toisiamme... hän on oikea unelma :)
Aion tehdä kaikkeni että tämä toimisi juuri näin, hyvin, luontevasti ja keskustellen. Nyt en toivo kuin että olisin törmännyt häneen jo aikasemmin elämässäni... tämä on mun tarinani :)
Laitoin ihan elämääni piristääkseni ilmoituksen treffeihin, että haen uusia ihmisiä, joihin tutustua. Joko ystävyys- tai parisuhdepohjalla... lähinnä ystävyys, en ollut mitenkään kovin kiinnostunut seurustelusta kenenkään kans.
Ihmisiltä tuli viestiä, kaikki sinkkumiehiä sitä oikeaa etsimässä. Kunhan heitin läppää niiden kans, siellä ei ollu montakaan, jotka kauheasti olis kiinnostaneet. Sitte mun vieraskirjaan ilmaantu piristävän vitsikäs viesti. Tarkistin kaverin profiilin ja totesin, että hitto, tällä tyypillä on huumorintajua ja mun kans yhteisiä asioita. Lähetin sille sitte jotain tyhjänpäiväistä huulenheittoa takas, jonka jälkeen alkoi armoton kirjottelusota :D Viesti vieraskirjaan ilmestyi torstaina sen jälkeen ku hävisin töistä ja perjantai sit meni siinä sotiessa. Iltapäivällä, kun oli kotiinlähdön aika mietin että tulee tylsä viikonloppu kun ei oo netinkäyttömahdollisuuksia, ja mietin mikä kommunikointivaihtoehto ois paras. Päätin tarttua härkää sarvista ja jätin viestin jossa oli puhelinnumeroni ja pyyntö että jos tuntuu että on liian aikasta vaihtaa numeroita ni deletoi viestin ja maanataina jatketaan siitä mihin jäätiin.
Menin kotiin ja mulla oli jo viesti puhelimessa. Niinpä alettiin tekstiviestisotasille! Sinä viikonloppuna olin muutenki lähdössä reissuun kaveria kattomaan, joten läksin sinne. Perillä tietenkin hehkutin hänestä pathaalle kaverilleni, joka myös asiasta innostui. Siinä sitten juotiin pari siideriä ja valmistauduttiin iltaa varten. Päätettiin vähän lähteä ajelemaan ja ehdotin leikkiä laskien että mentäs siihen kaupunkiin missä hän on! Meitä oli autolastillinen ja sitten hän soitti mulle. Kun lopetin puhelun en enää tienny missä mentiin ja kysyin kaverilta mikä tilanne ja kartallasijainti lienee. Hän sanoi että no ollaan menossa sinne minne mä ehdotin! Olin puulla päähän lyöty. Aina on kaverin kans tempastu ihan kunnolla mutta tämä temppu löi kaiken laudalta. Matkaa tähän paikkaan kuitenkin oli 200 km. Lähetin viestin määränpäähän että tulossa ollaan 1.5 tuntia vielä! Sovittiin tapaamispaikka.
Perillä menin jalat vetelinä baarin edustalle odottelemaan ja sit hän ilmestyi kulman takaa... jalat lähti alta saman tien ja yritin pitää pokkaa siinä onnistumatta! Halattiin ja mentiin baariin. Juotiin siiderit ja juteltiin, eikä mitään. Yleensä oon uuden ihmisen seurassa ujo mutta tää oli alusta asti luontevaa. Pari tuntia siinä oltiin ja sanoin sitte että pitää lähtä takasin ku ne muut mua kiltisti autossa ootteli. Hän sanoi mulle että en saa mennä, hän ei halua päästää, että hän vie mut sitte pois seuraavana päivänä. Itekkään en halunnu mennä, joten soitin kaverille ja sanoin jääväni sinne yöksi. Kaveri vaan tuumas että sitä hän oottiki :D
Joten sitte sitä juttua vasta riitti, seuraavaan päivään asti. Ei nukuttu juuri ollenkaan. Seuraavana päivänä olin niin onnellinen! Käytiin kaupassa ja juteltiin ja tehtiin normaaleja juttuja yhdessä mikä oli tosi mukavaa. Sitte hän lähti mua viemään poispäin ja autossa päätettiin että seurustellaan, kummallakin niin hyvä fiilis koko jutusta. Niinpä hän sitte oli kaverillani mun kans yötä ja sunnuntaina ikävä kyllä piti erota. Mut sovittiin että meen sinne viikonloppuna ja hän tulee mun luo sitte seuraavana.. leijuin pilvissä ja kaverini sanoi että oon löytäny juuri itsenilaisen tyypin.
Iltapäivä ja ilta siinä meni tekstitellen taas... luulen että rakastan tätä miestä. En uskonut että rakkautta ensisilmäyksellä on olemassakaan mutta tämä on niin täydellistä että pitää nipistää itseään ja pohtia voiko olla tottakaan, kohta kuitenki herään. Mä koitin pitää tunteitani kurissa kun en halunnu vaikuttaa tunkeilevalta tai päällekäyvältä... hän kuitenkin puhui rehellisesti miltä hänestä tuntuu joten päästin itseki sitte itseni vapaaksi. Keskusteltiin niin monta asiaa, niin hyvin ymmärretään toisiamme... hän on oikea unelma :)
Aion tehdä kaikkeni että tämä toimisi juuri näin, hyvin, luontevasti ja keskustellen. Nyt en toivo kuin että olisin törmännyt häneen jo aikasemmin elämässäni... tämä on mun tarinani :)
Vastaukset 12
Vanhimmat
kuulosti ihanalta. Noin se varmaan menee..se rakkautta ensisilmäyksellä.. Ihan oikeesti paljon onnea teille ja nauttikaa tuosta ihanasta onnentunteestanne:)
Ihan varmasti! Siis en osaa edes sanoa tähän mitään, on niin sanoinkuvaamattoman onnellinen olo :D muuta en voi sanoa kuin tämän jutun otan todella vakavalta pohjalta! Se oli kyllä semmosta kyytiä että melkein putosin kelkasta... tapahtui niin äkkiä! :D
Tollasen tyypin ku iteki löytäis!! Onnea teille!
Tuntui että se oikea nyt kolahti.. en uskonut koskaan häneen törmääväni! :) Tällaista ei koskaan ennen ole mulle tapahtunut... ihmeellinen elämä! :D Kyllä se nakkelee.
Onnea ja hellikää toisianne ! :)
Aivan ihana oli tarinasi.
Sydämestäni toivon teille ONNEA JA MENESTYSTÄ YHTEISELLE TAIPALEELLE!!!
Suloista todellakin!!! =)
saanko udella että mistä kaupungista tämä mies on eli mistä hänet löysit??
Miksi kysyt? :)
Mäkin ehkä löysin hyvän tyypin.. toivottavasti.. ainaki näyttää ja vaikuttaa tosi kivalta.. :)
Täytyy sanoa että multa lähti kertalaakista jalat alta, ei paljo kyselty :D en uskonu että tämmöstä voi mulle koskaan tapahtua mutta hitto, kohta oon ihteni nipistelly niin mustelmille että pakko kai se on uskoa! :)
Nytkin oon töissä ja se on koko tän viikon mun luona... oottelee siellä että meen kotiin. Käytiin sen porukoilla näytillä viikonloppuna ja kaikki meni nappiin! Samoten täällä mun päässä. Ei vois paremmin pyyhkiä.
Mulla ei ihan oikeesti riitä sanat kuvaamaan miltä tuntuu. Kuulostamatta täydeltä idiootilta tietenni :D
Olisi kiva kuulla jatkossa, mihin asti juttunne kantaa. kliva että jollekin sattuu tuollaistakin, luo uskoa muillekin.
No nyt ei mitään kauheesti oo tosissaan suunniteltu, vaikka kaikesta on kyllä puhuttu, mitä tulevaisuudelta ootetaan ym.
Sen verran mun tarvii tällä hetkellä tietää, että oon sinne Roihin menossa opiskelemaan syksyllä, ja koska se jo asuu siellä ni kaukosuhteeseen ei onneksi tarvi ruveta (mulla menis hermot!) eli päästään ns. "normaaliin" parisuhteeseen.
Mä olin sitä mieltä, että yhteen ei heti muuteta, joten toistaiseksi kummallaki oma kämppä. Siis monesti en tunteista höpöttele yleisesti ja olo onkin ihan nurinkurinen ku oon normaalisti armoton realisti :) Kyllä se alkuhuuma häviää aikanaan, sitten meillä on hyvä kumppanuus, tiedän sen jo nyt! Luottamus meillä on TOSI vahva, kumpikin on kolhuja siltä osin kärsitty menneisyydessä ja se on opettanut.
Mutta uskomatonta miten nopeasti se voi tapahtua... rakastuminen. Olin kyllä puulla päähän lyöty :D USKOMATONTA :)))