Teetkö sen suunnitelmallisesti? Miltä tuntuu jälkeen päin? Entä ennen? Miltä tuntuu jäädä kiinni, jos silti (muka) välität puolisostasi? Tahdon tietää.
Minä kyllä tiedän miltä petetystä tuntuu.
t.nimim. Kaksi päivää sitten sain tietää
Minä kyllä tiedän miltä petetystä tuntuu.
t.nimim. Kaksi päivää sitten sain tietää
Vastaukset 52
Vanhimmat
Itseasiassa haluaisit tietää miltä pettäneestä puolisostasi tuntuu, eikö vaan ? Kysy häneltä..
Tuskin on olemassa mitään tiettyä pettäjätyyppiä, on useammanlaisia tuntemuksia ja syitä.
Sinä haluat tietää miksi.. vastaus on siellä, nimenomaan koskien teidän tapaustanne.
miltä tuntuu kun on petetty ja monta kertaa.Siksi on kakkonen tai ykkönen hällä väliä.Itse elän elämääni ja vastaan kaikesta.
kertomaan , kiertelee ja kaartelee. Säälii itseään, rakastajatar jätti vaimo pistää tilille.
On siinä niin kiltti ,kunnon miesparka kovilla.
Siis sitä saa mitä tilaa !!
Kertokaapa joku, jolla oikeasti on kanttia ja munaa vastaukset näihin kysymyksiin omalta kohdaltanne.
vain niitä kliseitä. "En tiedä, olen tyhmä" jne.
Haluaisin tosiaan kuulla myös muita mielipiteitä.
Turha kai tätä enää vatvoa, luottamus kärsi tosin pahan kolauksen. Vahtimaan en ala, mutta nyt onkin tosi paikka osoittaa, että kannattaako luottaa. Aika näyttää.
On olemassa eräs pettäjätyyppi: mies. :)
En tiedä, mutta kuvittelisin omani kohdalla näin olleen;
kauhea häpeä, morkkis ja omantunnon tuskat, toisin sanoen tunne;
"mitä mä oon mennyt tekemään ja miksi apua auttakaa mua"
Ja niin niistä syövereistä noustiin sitten aikoinaan kun tajusin, miten paha olo pettäjällä oli siis syy ei ollut minun, vaan hän lankesi johonkin käsittämttömään tekoon, jota ei edes itse ymmärrä.
Nyt kulunut puolivuotta ja osaan jo iloita omasta elämästäni ja siitä, että en ollut se pettäjä osapuoli.
Vieläkin on vaan tarve kyykyttää tuota puolisoa.
Olihan hän heikompi kuin minä ja meni tekemään jotain mitä minä en koskaan ole tai tule tekemään.
Luulisin, että minun "pettäjästäni" tuntuu pahalta katsella näin voimakasta vaimoa ja hienoa vaimoa ja se saa hänet miettimään kanttaako uutta pettämistä tehdä.
En tiedä, mutta kuvittelisin omani kohdalla näin olleen;
kauhea häpeä, morkkis ja omantunnon tuskat, toisin sanoen tunne;
"mitä mä oon mennyt tekemään ja miksi apua auttakaa mua"
Ja niin niistä syövereistä noustiin sitten aikoinaan kun tajusin, miten paha olo pettäjällä oli siis syy ei ollut minun, vaan hän lankesi johonkin käsittämttömään tekoon, jota ei edes itse ymmärrä.
Nyt kulunut puolivuotta ja osaan jo iloita omasta elämästäni ja siitä, että en ollut se pettäjä osapuoli.
Vieläkin on vaan tarve kyykyttää tuota puolisoa.
Olihan hän heikompi kuin minä ja meni tekemään jotain mitä minä en koskaan ole tai tule tekemään.
Luulisin, että minun "pettäjästäni" tuntuu pahalta katsella näin voimakasta vaimoa ja hienoa vaimoa ja se saa hänet miettimään kanttaako uutta pettämistä tehdä.
olisi juuri yhtään loukkaantunut ja vihainen. Minun täytyisi olla murheellinen ja kiltti. Hän ei kestä syyllisyyttään , eikä sitä , että se miltä toisesta tuntuu kerrotaan hänelle suoraan. Ei kuulema olisi arvannut ,että se olisi näin vaikeaa.
Kait ajatteli, että menee siinä sivussa. Vertasin, että ajattele jos kertoisin ,että yksi lapsistasi olisikin mun toiseen mieheen rakastumisen hedelmä (periaatteessa voisi olla täysin mahdollista) ? Ei, ei kuinka voit puhua tuollaista ? Ei ? Eli se siitä miten itse kestäisi iskun vasten kasvoja.
Että olisi petetty ja valehdeltu vuosikaudet.
turha luulo, että täällä kukaan pettäjä haluaisi tuntojaan oikeasti tuoda julki.
täällä vain petetyt ja sielunsa/sydämensä rikkoneet yksilöt yrittävät löytää jotain vastausta suunnattomiin kysymyksiinsä kohtalokavereiltaan.
ison mokan tehnee pettäjät eivät ota asioita niin vakavasti että alkaisivat niitä enempi miettiä ja eksyä esim. tälle palstalle. että täällä mielipiteitä saat vain meiltä, jotka vaivautuvat ajattelemaan elämän syvempiä merkityksiä.
lycka till
Nuoruudessani kerran olen pettänyt ja katunut sitä vielläkin.Olin niin tyhmä,että kerroin puolisolle ja vasta jälkeenpäin tajusin,että aiheutin hänelle turhaa tuskaa.En silti tehnyt sitä keventääkseni omaa huonoa omaatuntoa niinkuin usein kuulee kerrottavan.Pettämiseni ei ollut suunniteltu,vaan nuoruuden tyhmyyttä.
Itselläni oli syrjähyppy toisen miehen kanssa. Masennuin tämän jälkeen pahasti - haudoin jopa itsemurhaa. Jouduin kuukausia syömään unilääkkeitä nukahtaakseni. Ssmalla yritin olla kärsivän puolison tukena parhaani mukaan, en puolustellut, kaduin, pyysin anteeksi, kärsin. Töissä oli vielä samaan aikaan erittäin kova stressi - aikataulut ja vastuut painoivat päälle ja sain lopulta burnoutin --> sairasloma.
Elämäni kamalin ja typerin kokemus tuo pettäminen - en ikinä voisi tehdä vastaavaa uudestaan, niin alas se minut vei ja tajusin, että haluan elää periaatteitteni mukaan. Olemme muuten mieheni kanssa edelleen yhdessä - rakastaen ja kokemusten kolhimina mutta vahvistamina. Rakastan (ja ihailen) häntä niin.
niin vaan joku voi pettää heti uudelleen kun kaikki on taas hyvin.
Karvaasti olen kokenut että näin on.
Pakko oli jättää.
meillä ihmisillä on niin kova tarve jakaa ihmisiä pettäjiin ja petettyihin? Eikö kukaan suhteeseen mennessään ajattele ja tee jotain suunnitelmia sen varalle, että juuri tällaista nk. pettämistä voi tapahtua. Sehän on osa elämää, on ollut ja tulee olemaan, miksi se on aina niin kova yllätys. Pitävätkö ihmiset puolisoaan aina jonkinlaisena pyhimyksenä, joka nostetaan alustalle. Ei minun puolisoni tällaista tee. Onko se nyt edes niin kauheaa loppujenlopuksi, jos nk. pettämistä tapahtuu, jos muutoin suurin osa asioista parisuhteessa on kunnossa. Patologiset pettäjät on tietty eriasia.kannattaakin kysyä, miksi vetää sellaisia ihmisiä puoleensa. Jokaisella ihmisellä on heikkouksia, joku dokaa, toinen on tunnekylmä, mutta luojan kiitos uskollinen ja kolmas on uskoton eli lähestulkoon kelvoton ihminen. Onko uskollisuus jokin takuumittari siitä, että suhde toimii. Voisiko sellainen suhde toimia paremmin, missä hyväksytään myös se, että puolisoilla voi olla myös muita intiimejä suhteita. Eikö ole myös aika itsekästä ajatella, että vain minä täytän tuon ihmisen tarpeet, toki ystäviä saa olla, mutta vain MINÄ saan riittää intiimiille alueelle.
Erästä ystävääni harmitti niin kovasti, kun mies oli "käynyt vieraissa", mutta hän itse ei, vaikka mieli olisi tehnyt. Hän nääs ajatteli, että lupaus on lupaus. Ei pidä mennä lupaamaan sellaista, mitä voi olla vaikea pitää ja jos onkin, niin parempi varautua siihen, että lupauksia puretaan mennen tullen. Jälkikäteen tälläinen uhraus tuntui kovalta. Sopivat sitten niin, että voivat käydä myös nk. vieraissa hallitusti ja tietoisesti.Nyt molemmat ovat tasapainoisempia ja onnellisempia. Suhteesta on tullut aidosti avoin, kun omia tarpeita ja tunteita ei tarvitse kokajan peitellä ja salata. Molempien itsetunto on myös noussut ja sitä hyvässä suhteessa juuri tarvitaankin - HELVETIN hyvää itsetuntoa. Vaikka toinen ei aina tekisi, niinkuin itse toivoisi, se ei itsetuntoa murenna,
Näissä jutuissahan on joskus jo niin paljon tilannekomiikkaa, että niistä saisi monta televisiosarjaa aikaiseksi. Pitäisikö miettiä omia motiivejaan, miksi ylipäänsä on parisuhteessa, mitä siitä hyötyy. Mitkä ovat omat motiivit parisuhteeseen?
No nää avoimet suhteet ei tietty kaikille sovi ollenkaan. Sellaiset ihmiset leimataan nopeasti tunneköyhiksi terapian tarpeessa oleviksi hulluiksi. Olisi kai niin pelottavaa ajatella, jos oma puoliso jotakin sellaista vaikkapa salaisesti haluaisi, mutta ei voi sitä suhteessa ilmaista, koska se ei kertakaikkiaan ole hyväksyttävää.
Tällä kaikella horinalla haluaisin kuitenkin vaan sanoa sen, että pitäisikö joskus katsella asioita vähän laajemmasta perspektiivistä ja eritellä omia motiiveja, salaisia haluja jne. Ei pidä olla niin ehdoton, jotta suhteessa olisi kasvuvaraa. Joskus ajattelen niin, että tämä länsimainen kristillinen parisuhdetapa ei varmasti tyydytä moniakaan ihmisiä, mutta harva ilmaisee tyytymättömyytensä ja salaiset toiveensa. Ne on pidettävä visusti salassa ettei tule leimatuksi rakkaudenpelkoiseksi, narsistiksi ja vaikka miksi sekopääksi. Tämä perinteinen parisuhdehan on vain se ainoa ja oikea tapa olla normaali ja hyväksytty ihminen, sitä on vaikea kyseenalaistaa. En tiedä edes miksi itse täällä nyt näitä omia analyysejani jorisen, ei taida olla tarpeeksi töitä tehtävänä ja kesälomafiilikset päällä.
Kuitenkin monet ihmiset elävät vähän avoimemmissa suhteissa, eivät vain pidä niistä melua. Näitä palstoja kun katselee, niin näyttäisi siltä että avoimemmat luottamukseen perustuvat suhteet olisivat tukevammalla ja realistisemmalla pohjalla. Tämä avoimuus ei tarkoita sitä, että jengi juoksisi tukka putkella sexin perässä, vaan sitä, ettei tunteita ja omaa syvintä itseä tarvitsisi tukahduttaa. Jo se että voi avoimesti ja luottavaisesti kertoa omista tunteistaan ja tarpeistaan toiselle on aika paljon. Se, että pelko minimoidaan, on tärkeää. Jos toisia suhteita tulee, niitä pystytään käsittelemään, ilman pelkoa jätetyksi tulemisesta. Mitäpä jos nämä kaikenmaailman salasuhteet onkin juuri alitajuista halua oppia käsittelemään pelkoa ja nk. vaikeita tunteita (mustasukkaisuus, viha, katkeruus jne.) ja suurta sisäistä tarvetta olla avoin. Näissä jutuissahan voi oppia itsestään aika paljon. niin ja sit vielä, että joillakin ihmisillä on suurempi tarve saada nais/mies energiaa. He toimisivat vastoin omaa syvintä olemustaan tukahduttamalla tämän tarpeen. Hitsi, kun tuli pitkä stoori ja varmasti 99,9 % pitää tätä puhtaasti p- jauhantana. Mut meitä on moneen junaan, onnex maailma on täynnä mukavia ihmisiä ja kukin saa omaan psyykkiseen tarpeeseensa sopivan ja mieltäkin voi vaihtaa.
Siitä voimme olla tasan samaa mieltä, että juttusi on puhdasta paskanjauhantaa. Tyypillinen heti-mulle-kaikki-tänne-nyt-kakaran mielipide
Juttu on tavallisesti niin, että pettäjä aiheuttaa petetylle mielipahaa ja tuskaa, joka saattaa joilekin jäädä loppuiäksi. Petetykö siinä on muka helvetin pikkumainen, kun tekee ison numeron moisesta pikkujutusta. Ei puolisoa tarvitse pitää pyhimyksenä ja nostaa jalustalle. Kyse on ihan vain kunnioituksesta ja luottamuksesta. Voiko petetty luottaa pettäjään enää muussakaan?
Pankistakaan ei saa lainaa, jos on luottotiedoissa vikaa. Sekin varmaan on sinusta pankin niuhottamista?
Parisuhteessa on jotain sellaista vikaa, että on muka pakko lähteä hakemaan tyydytystä muualta? Siihenkin voi yrittää hakea muita ratkaisuja. Vaikka kivaa ja helppoahan se on varmaan mennä siitä, missä aita on matalalla. Se ei ole puolisossa vika, jos itse lähtee pettämään. Ja jos se ruoho kerran on vihreämpää aidan toisella puolella niin eikö ole parempi sitten lähteä koko suhteesta. Sitten on vapaa tekemään mitä lystää ja vastuussa vain itselleen. Toinenkin osapuoli voittaa siinä lopulta, kun pääsee eroon itsekeskeisestä kusipäästä.
Samoilla linjoilla olen periaatteessa kanssasi. En tuomitse ja aion antaa anteeksi. Eikä tämä minun suhdetta kaada, vaikka kovin kirpaisikin. Mutta en välttämättä halua tämän tapahtuvan uudelleen.
Ei tämä tullut tämän ikäiselle (yli 30 v) ihmiselle yllätyksenä, näitähän sattuu paremmissakin piireissä. Yllättävän hyvin pärjään omasta mielestäni, johtuen juuri siitä, että katson, ettei pettäminen ole suinkaan pahin asia mitä voi sattua. Kaikki ei tosiaan ole niin yksioikoista ja mustavalkoista. Asiat pitää osata suhteuttaa.
Rakastan miestäni, enkä ala sättimään sitä toista naista.
Näillä eväillä ja näihin tunnelmiin.
juuri valehtelemista. Asiahan on OK, jos on yhdessä sovittu, että voi olla muitakin suhteita. Ei toista voi omistaa, mutta rehellisyyttä voinee odottaa.
Olen naimisissa oleva nainen, enkä saa kotoa sellaista seksiä mitä haluan. Minulla on ollut viimeisen kuuden vuoden aikana lukuisia yhsen kerran seksiseikkailuja ukkomiesten kanssa ja yksi kahden vuoden suhde ukkomieheen.
En todellakaan ole kertaakaan potenut minkäänlaista syyllisyyttä. Melkeimpä poikkeuksetta kaikki miehet ovat sensijaan naureskelleet vaimojensa hyväuskoisuudelle ja yhdessä olemme huvitelleet kaikenlaisille alibeille ja verukkeille mitä kotona kerromme.
Kyllä ne on ne teidän omat ukot mitkä teille nauraa ja pilkkana pitää!
...kökkö provo
Voi olla tottakin. Minä en ainakaan epäile etteikö noin voi olla.
Mielestäni edellisessä jutussa oli paljon harvinaista realismia.
Luottotiedot menevät vain, ellei maksua hoideta ollenkaan. Näinhän sen pitäisi parisuhteessakin olla. Jos tuntee/kokee, että toinen on kerrassaan luottokelvoton, niin ei kun kiertoon vaan! Uskottomuus on pikemminkin velanottoa; Uskollisuudesta kertyy kokoajan plussaa ja jos sitä on paljon, niin ei se luottamus voi yhdestä (eikä edes kahdesta) uskottomuuskerrasta miinuksille mennä.
Sitäpaitsi elämä ei olisi niin mielenkiintoista, ellei myös "se petetty" voisi joskus olla pettäjä.
provo. Rakastuin avioliiton aikana toiseen mieheen, jäin kiinni (kerroin itse), mutta jatkettiin avioliittoa ja jätin toisen miehen. Tunteet omaa miestä kohtaan oli kuitenkin loppuneet, joten hain "laastaria" muista miehistä. Yksi suhde varattuun rakastajaan kesti 4 vuotta, hänen jälkeensä muutaman kuukauden suhteita ja yhden illan juttuja, kunnes viimein saatiin aikaiseksi erota. Ai niin, noista muista ex-mieheni ei tiedä mitään vielä tänäkään päivänä. Eka kerralla tuntui tosi pahalta katsoa puolison kärsimystä, mutta silti ei kaduttanut ja ennen kuin haukutte lyttyyn niin vakuutan, että jokaisella varmasti on omat ja hyvätkin syyt pettämiseen eikä eroa aina voi harkita. Enää en tekisi niin.
siis valheita juuri - ja tätäkö kutsutaan hyväksi tavaksi hoitaa ihmissuhteita? Tätäkö pitäisi ymmärtää? Tästäkö ei saisi olla katkera? Mikä estää nostamasta kissaa pöydälle ja ottamasta asiaa puheeksi, jos jokin mättää? Heikkousko, epävarmuus siitä, että ei ehkä pärjäisikään yksin tai toisten yhtä epärehellisten kanssa?
Ihana vaimo! Tuollaisen varmaan joka mies haluaa. Kysynpä taas: miksi ei voi erota?
Luottotiedot menevät, kun on jättänyt maksun maksamatta, vaikka luotonantaja on LUOTTANUT siihen, että se tulee hoidettua. Mistä lulet sanan 'luotto' tulevan? Petetyksi tulemisessakin pahinta on, kun huomaa, ettei toinen olekaan ollut luottamuksen arvoinen. Kaikilla ei ehkä ole samoin, mutta se on laiha lohtu niille, joilla on. Aika jännä ajatus tuo, että uskollisuus olisi jotain bonuspisteiden keräämistä, jotka voisi sitten muka käyttää haluamallaan tavalla. Se voi sittenkin olla, etteivät ne uskollisuudesta kertyneet plussat riitäkään, kun maksun aika tulee.
Niinpä, joskus petetty voi olla pettäjä. Tai sitten ei. Kenties hänellä voi kaikesta paskasta huolimatta olla periaatteita. Tiedän: ei kovinkaan trendikästä nykyään.
Luottamuksessa on kyse pelkästään omasta luottamuksesta toiseen: Mikäli ei koskaan luota keneenkään, ei myöskään pety. Mikäli luottaa ja sitten pettyy, niin on luottanut "väärin". Silloin herkästi sanotaan, että toinen on pettänyt luottamuksen, vaikka itse on pikemminkin kuvitellut toisen erilaiseksi kuin tämä on. Kun toinen sitten on "pettänyt luottamuksen" kerta toisensa jälkeen, niin miksi enää edes sanoa niin? Silloinhan viimeistään pitäisi luottaa siihen, ettei toiseen voi luottaa...
Näissä keskusteluissa ihan hirveän usein aina palataan siihen, ettei uskottoman "olisi pitänyt" olla uskoton. Miksei voida hyväksyä tosiasioita vaan ryhdytään jossittelemaan? Tosiasioiden tunnustamisen kun on kaiken kehityksen alku ja juuri. Ihmiset tuskin kuitenkaan valitsevat uskottomuuden/uskollisuuden välillä sen mukaan, mikä on trendikkäämpää.
Jep. Ja sitten luottotiedot voivat mennä, mutta luontonantaja voi saada maksujärjestelyin luoton perittyä takaisin ja velallisen merkintä poistuu ;).
Nuo bonukset eivät olleet ihan hatusta temmattuja. Olen todennut niiden olemassaolon, vaikkeivät kaikki niitä bonuksiksi mielläkään. Lisäksi jokainen voi miettiä, minkä ihmeen takia monet luottavat kumppaniinsa, suhteen ensisekunnista alkaen, ihan täysillä?? Eikö kannattaisi oikeasti opetella tuntemaan hänet ensin? Testata, kuullostella, tunnustella, katsella. Nyt on vähän ilmassa sellainen "sika mulle heti säkissä, se on varmasti hyvä" -meininki. Sitten vähän ajan päästä tulee sellainen "ooops" -olo: Sika ei ollutkaan sellainen, joksi olin sen kuvitellut. Ja sehän on tietysti sen sian syy :D....
Aivan niin, sitähän pettyy yleensä omiin odotuksiin. Ja sitten ollaan toiselle vihassa, kun hän ei ollutkaan niiden mukainen. Ketä silloin syytetään, jos omat mielikuvat eivät vastaakaan todellisuutta..
Hyvä juttu sinulla :)
kanssa oli valat vannottu ja sopimukset tehty myös tästä luottamisesta. Inhottavaa huomata näin pitkän ajan jälkeen ,millaiseen miekkoseen tuhlasin suuren ajan elämästäni. Mennessäni kourasin suoraa paskaläjään , mutta enpä silloin tiennyt, että tyypillä oli sormet seläntakana ristissä. Ja kun kerran petti, sai mennä muualle pettämään.
hyvää syy pettämiseen (= valehtelemista puolisolle). Ei siis niitä ,jotka pystyttäisiin muuten hoitamaan; sukupuolielämä, avioliiton väljähtyminen, jännityksenhaku, ylipitkä murrosikä jne. jne. : Niin siis eheyttämään suhde tai reilusti erota jos ei kertakaikkiaan onnistu. Mutta reilusti !
Vähän taustaa. Vielä jokunen vuosi sitten olin heti ensimmäisenä esittämässä, että uskottomuus on perseestä ja siitä johtuen vakisuhteessa täytyy olla jotain vikaa. Uskottomat ihmiset ovat kieroja lieroja, joiden tulisi tutkailla sisintään.
Sitten menin ja rakastuin toiseen mieheen aivan päättömästi. Hyvä niin, sillä ennen sitä en tiennyt mitä intohimo on... Miestäni rakastan, mutta järki on ollut aina matkassa mukana, alusta asti. Jokatapauksessa tapailin tuota toista miestä vuoden päivät - suutelua pidemmälle emme menneet, mutta minun kohdallani sekin oli periaatteessa aivan liikaa. No, miltä sitten tuntui? Hmmm. Todella vaikea kuvailla. Veikkaan, että siinä syy, miksei uskottomat kamalan paljon kertoile asiasta edes silloin, kun pysyvät tuntemattomana. Ehkä tärkein pointti tunteissani oli se, etten katunut yhtäkään kertaa, jona kohtasin tuon toisen miehen. Miten olisinkaan katunut edes suutelua hänen kanssaan, kun sitä itsekin yhtäkkiä niin kovasti halusin. Tämä oli rankin juttu: Haluta kovasti jotain sellaista, mistä voi sanoa itselleen "idiootti". Siitä huolimatta ei häpeää, katumusta. Kaikkein vähiten olisin sietänyt sitä, että mieheni olisi alkanut moralisoida minulle asiaa. Luulen, että se olisi tuhonnut suhteestamme paljon. Mieheni kyllä vaistosi, että jotain oli tekeillä, muttei kysellyt mitään. Pikemminkin tehosti minua huomioivaa käytöstään: Tämä oli häneltä erittäin nerokasta, ainakin minun kohdalla. Mieheni luotti siihen, että osaan ratkaista itse asiani ja "ongelmani". Oikeastaan mitään kovin paljon kauniimpaa ajatusta en tiedä..
Elämä koostuu kaikennäköisistä vaiheista, jotka vaan on elettävä eteenpäin. Tämä vaihe ja sen selvittely kesti (päässäni, sydämessäni) yli kaksi vuotta, vaikka ratkaisun siihen tiesin heti.
Huvittavaa, mutta mieheni ja minun suhteen alkuvuosina minä olin mustasukkainen ja vahdin sekuntikellolla mieheni menemisiä. Muutenkin olin aina oikeassa :). Itkin myös paljon, kun en osannut tulkita mieheni selityksiä ja perusteluita oman putkinäköni takia oikein. Onneksi sekin vaihe meni ohi...
ukkomiehet nauravat vaimojensa selän takana. Käyn joka vuosi lapissa hiihtämässä ja siellähän se kuhina käy. Eräskin mies sanoi kauhistelleensa vaimonsa kanssa niitä mieheiä, jotka näillä reissuillansa naiskentelevat niin ettei suksia laiteta koko loman aikana jalkaankaan. Ja tämäkin mies oli yksi kaameimmista pukeista! Eikä todellakaan ollut ainut..
Hei, avatkaa silmänne! Itsekin olen viettänyt noilla reissuilla monta hetkeä ukkomiesten kanssa, jotka ovat huvittuneita vaimojensa hyväuskoisuudesta.
että vaimot hyväuskosia??kyllä sitä nainen aina aavistaa.ensin ehkä lasten takia pitää oman mielipahansa piilossa, mutta sitten tulee se vaihe kun kateruus iskee.Huomaa , että vuodet on valunu tyhjiin...ei ne pettävät ukkomiehet enää sillon ymmärrä et vaimo ehkä hakenu lohtua muualta kun se elähtäny pelimies luulee olevansa viellä jotain kovaa.Nainen on viekas, sanon tämän naisena.Ei ketään voi vuosikausia pitää pellenä ettei jotain siitä seuraa, mutta miehet on niin oman egonsa lumoissa, että luulevat, että kaikki naiset on heitä varten ja vaimo ei tiedä mitään.
Moni nainen tietää, mutta on pakko olla välittämättä. Jo pelkästään lasten takia. Mutta ootapas kun lapset lähtee, silloin saa ukkokin kenkää. Naiset ei elä pelkästään sukupuolihormoneillaan, eikä se mies ole elämän itseisarvo. Eron jälkeen onkin sitten rehellisesti aikaa VAIN itselle, niin kuin sillä äijällä oli vuosikausia pettäessään avioliitossa.
Näin on.
kuin valehtelija tai petoskumppani.
vaan on niin masentunut, että olen aivan huolissani. Pitkä itku pienestä ilosta.
Ensimmäiset kerrat eivät olleet suunnitelmallisia, vaan lähinnä satunnaisia sattumia. Siitä se kyllä sitten melko nopeasti muuttui suunnitelmalliseksi.
Ensimmäisten kertojen jälkeen olin vähän hämilläni, kun ei tullutkaan sellaisia morkkiksia mitä odotin. Kieltämättä se tuntui aika äijämäiseltä jopa.
Mitä tarkoitat kysymyksellä miltä tuntuu ennen? Ennen ensimmäistä kertaa vai ennen jokaista pettämiskertaa?
En jäänyt kiinni, joten kiinni jäämisestä en osaa sanoa mitään.
Kaiken kaikkiaan tuntui valitettavasti hyvältä omalla tavallaan.
Tarkoitin "miltä tuntuu ennen", että onko siinä suunnitelmallisuutta tms. mutta vastasitkin jo.
Mitäs jos jäisit kiinni ja puolisosi haluaisi, että lopetat tuommoiset? Pystyisitkö vai minkä tien valitsisit?
No mullahan on tilanne sellainen, että olemme jo eronneet tämän naisen kanssa jo aikoja sitten ja mulla on uusi kumppani, jota en ole pettänyt.
Eiköhän se suhde olisi ollut saman tien poikki, jos olisin kiinni jäänyt. Kun meni ilman kiinni jäämistäkin poikki. Vähän hankala sanoa, mitä tekisin siinä tilanteessa, että jäisin kiinni ja toinen haluaisi minun lopettavan pettämisen.
Luuletko, että tulet (/pystyt) olemaan uskollinen nykyiselle kumppanillesi? Voiko pettäjä muuttua?
Toisaalta turhaan kyselen, koska jokainen tapaus on uniikki, mutta kiva olisi kuulla.
tuntui äijämäiseltä. Voihan v...u. Oleko ylpeä itsestäsi? Särjit toisen sydämen. Olet sika!
Luulen, että tulen ja pystyn olemaan uskollinen nykyiselleni. Suhteemme ei tosin ole ihan perinteinen "tiukkapipo" suhde muutenkaan, joten asetettujen rajojen ylittäminen ei olisi mielekästä.
Kyllä pettäjä voi muuttua. Mutta tapapettäjällä, kuten minä olin, se on hankalaa. Etenkin suhteen alussa, kun oli tottunut suhteen ongelmat hautaamaan pettämiseen. Ja se pettäminen on melko narkoottinen kokemus. Ei tietenkään kaikille. Jotkut osaa juoda viinaa kohtuudella, polttaa tupakkaa kohtuudella, käyttää kannabista kohtuudella tai pettää kohtuudella. Jos tällaista ilmaisua voi käyttää. Minun addiktioni oli pettäminen. Mutta kyllä siinä jotain koukuttavaa kuitenkin on.
Niin se tuntui. Onko rehellisyydessä jotain pahaa? Minä sanoin rehellisesti sen, miltä se silloin tuntui.
En mielestäni ole sanonut, että olen ylpeä itsestäni. Jos asia on toisin, voinet näyttää sen kohdan, jossa näin olen sanonut?
Luuletko, että siinä pettämisessä ei ole "sitä jotain"? Täältäkin voit lukea kuinka useat miehet ovat pettäneet. Ja yleensä pettäminen ei ole satunnaista, vaan pidempi salasuhde. Joten jos sinulla on yhtään johdattelukykyä, niin ymmärtänet, että siinä on jotain koukuttavaa.
Miten särjin toisen sydämen? Ex-kumppanini ei koskaan saanut tietää pettämisistäni. Meillä meni poikki aivan muiden syiden johdosta. Tietenkin varmasti osasi epäillä jotain. Mutta niin epäilin minäkin.
Kaiken lisäksi, mistä sinä tiedät, millainen suhde meillä oli? Onko suhteessa ainoa moraalisesti ja eettisesti väärä teko pettäminen?
Kaiken lisäksi olin tuohon aikaan melko nuori ja kokematon elämän suhteen. Lisäksi elämässäni tapahtui paljon muutoksia muutenkin. Tämä ei ole selitys, miksi petin, mutta antaa jotain osviittaa.
Sinulla ilmeisesti on se kuuluisa "Miten elämä pitää elää" kirja, koska pystyt arvostelemaan toisia noin rajusti. Olisin kiitollinen, jos voisit lainata sitä minulle, niin en tekisi enää elämässäni yhtään virhettä. Sinä ilmeisesti tähän kykenet, koska sinulla on varaa arvostella muiden ratkaisuja ja tekoja, edes tietämättä niiden taustoja tai niihin johtaneita syitä.
Et kai vaan ole se joukon rasittavin persoona, joka on yhteistyötilanteessa aina neuvomassa muita ja kertomassa, miten asiat pitää hoitaa? Ainakin lyhyen kirjoituksesi perusteella sinusta saa sen kuvan. (Valitettavasti kirjoituksesi on helppo tunnistaa muutoinkin täältä, ja niin saa kyllä muistakin kirjoituksistasi saman kuvan).
Olen itse kokenut raskaasti petoksen, minua on petetty. Siksi olen kai vihainen. Anteeksi sitten jos loukkasin mutta en arvosta sinun kehumisiasi. Koskee....
tavanomainen "tiukkapiposuhde" ? Ihmettelen , että tiedät toisten parisuhteista ja niiden tiukkapipoisuudesta niin laajasti. Onkohan tämä vain omaa luuloasi tai mielikuvitustasi.
Aika yksisilmäisesti omassa yli muiden erinomaisessa suhteessasi katsot muita. Kuinkas sitten suu pannaan kun tämä rakas pettää ? Jos olet sitä mieltä ettei petä voin kertoa ,että silloin se tapahtuukin ,kun vähiten sitä osaat edes kuvitella tapahtuvan. Ja se teidän suhde on vain yksi tavallinen suhde toisten joukossa.
Sulle jälleen. Sanotaan vaikka näin, että suhteemme ei edusta ihan perinteisiä linjauksia. Enempää en asiaa selitä.
En tiedä muiden parisuhteista, mutta luulen osaavani vetää tietyissä asioissa tiettyjä standardilinjauksia.
Kertoisitko jälleen tarkemmin, miten katson yksisilmäisesti yli muita? Sanoin itsestäni, että tällä hetkellä omassa suhteessani ei ole mielekästä ylittää sovittuja rajoja. En puhunut muiden suhteista, en puhunut kumppanistani mitään, joten tarkenaisitko, mitä tarkoitat jälleen hyökkäykselläsi minua kohtaan?
Minä en voi tietää pettääkö kumppanini minua, enkä voi antaa siitä minkäänlaisia takuita, että näin ei voisi tapahtua. Mutta mielestäni en tekstissäni antanut edes sellaisia viitteitä. Minä olen vain puhunut itsestäni.
Meidän suhde on vain yksi suhde muiden joukossa, aivan kuten sanoit. Miten olen väittänyt vastaan? Me olemme itse sopineet rajamme ja minä voin sanoa vain omasta puolestani, että pysyn niissä. Joten olemme lienee yksimielisiä siitä, että minä en petä? Edelleenkään, en voi taata, mitä toinen tekee.
Onko sulla lukihäiriö, oonko mä pissiny sun aamupuuroon vai mikä sua rassaa?
en ole aiemmin sinulle kirjoitellut. Olet aivan hakoteillä.
Tuo sinun viimeinen kommenttisi on hyvin paljastava. Kertoo paljon sivistys- ja käytöstavoistasi sekä siitä "sielunsivistyksestä".
Moiset kuuluisivat ennemmin sinne nulikkaosatolle tosin nykyajan sivistyneet ja valistuneet nuoret eivä ivaisi kaveriaan "lukihäiriöstä".
Kyllä olet kirjoitellut, muihinkin ketjuihin.
Voisitko ottaa kantaa asioihin joista keskusteltiin, etkä minuun?
selailin vanhoja kirjoituksiasi ja huomasin ,että luulet minua yhdeksi muuksi. Ooksä leikisti jokin bnettisalapoliisi,,hi, hih, hih ? Oot tosi itseriittonen, kirkastuksen kokenut x-pettäjä !! Hih, hih, hih,
Olinpa minä mitä tahansa, se ei tähän varmaan kuulu. Mutta kun toinen vetää asiat henkilökohtaisuuksiin, niin yleensä on itse parempi viisaana poistua paikalta. Koska se ei johda yleensä keskustelussa mihinkään, siitä kumpikaan ei saa mitään irti.
Koska sinä et näköjään kykene tätä asiaa enää kommentoimaa, muuten kun menemällä henkilökohtaisuuksiin, niin minä poistun paikalta. Tiedän nimittäin, että tyhmyydellä on tapana vetää omalle tasolleen ja voittaa kokemuksella.
a "arkaan paikkaan".
Juuh, niin osui! Joku eri nimimerkkien takaa kirjoittava Netti-Neiti-Näpsä osui mua arkaan paikkaan! Toivunko tästä koskaan?
Mitä sulle pitäisi sanoa? Opettele kirjoittamaan ja osta elämä?
ihan tylsäksi ja älyttömäksi.
Ei elämää voi ostaa ja kirjoittaminen on työtäni, joten se homma on hallussa. Lyöntivirhepirulaisia tulee kun ei ole oikoluku päällä.
Hyvää kesää sinulla ja nauti elämästä.
Kuka meistä voi kiven ensimmäisen heittää,
kuka syyttömänä sattui syntymään ?
Vain aika takana saa jäljet peittää,
joita jokainen jättää jäljessään.
Oho. Yllätit minut oikein? ... ja vielä positiivisesti kirjoituksellasi. Odotin jotain ihan muut.
Kiitos kauniista runostasi. Ja hyvää kesää sinullekkin!