Miten näin voi käydä
Tapasin naisen puoli vuotta sitten, hön kertoi minulle heti että hänellä on lapsi ja että entinen mies pyörii vielä kuvioissa huoltajuuden merkeissä.
Nainen on päälle kolmekymppinen, minä 23-vuotias.
Olimme aivan rakastuneita, suunnittelimme tulevaisuutta ja hän ain kertoi kuinka pelkää menettävänsä minut. Ja minä sanoin ei hätää, minä Rakastan häntä.
Menimme kihloihin ja varasimme kirkon.
Minä olin yritin kovasti sopeutua uusioperhe-elämään.
Hänkin oli vasta kolme kuukautta sitten eronnut.
Sitten se alkoi....
Yhtäkkiä aloin lentää iltaisin pihalle ja nainen laittoi turvaketjun oveen...syitä olivat, vääränlainen leikkelemakkara, tai kun en tuonut jäätelöä kaupasta, tai astiat väärässä järjestyksessä...
ja minä kestin tätä kaikkea....
Tilanne vain paheni ja olin ulkona kylmässä lähes joka ilta milloin mistäkin syystä. Aloin saada taas paniikkikohtauksia, ja nainen tuumasi vain että "ihan sama vaik kuolisit sinne ulos"
Kaaduin kerran kylppärissä, löin pääni ja menin naapuriin hakemaan apua...he soittivat puolisoni paikalle, ja tämä alkoi raivota että kaaduin tahallani.
Lopulta minä sain tarpeekseni ja sanoin haluavani eron. Siitähän seurasi hirveä itku ja anelu, että älä jätä ja tule takaisin.
Minä tulin ja sanoin että hänen on muututtava.
Ettei ihmistä kohdella näin.
Meni pari päivää ja sama jatkui, ja aina hän vetosi siihen että kun hänellä on lapsi niin hän ajaa minut ulos asunnosta.
Kertaakaan en hänelle ääntäni korottanut tai käynyt päälle, vaikka hän kävi minuun käsiksi.
Yritin aina ymmärtää.
Lopulta soitin exällensä ja kysyin, olenko minä oikeasti näin hirveä ihminen että minua voi kohdella kuten heittosäkkiä, ja hän kertoi saaneensa saman kohtelun (tämä ex on siis lapsen isä) mutta yrittää tulla toimeen naisen kanssa että saa tavata lastaan.
vaihdoin useaan kertaan kokemuksia ja hain tukea ja ymmärystä exältä. Hän lupasi olla koskaan kertomatta puolisolleni jutteluistamme.
Tämä ns.Rakkaani sai minut pettämään kummityttöni luottamuksen...Ensin sanoi, että mene vain tytön synttäreille että kyllä hän pärjää lapsen kanssa sen aikaa, ja kun pääsin kummitytön luokse hän soitti ja alkoi raivota etten koskaan aseta heitä ykköseksi ja sanoi ettei pärjää kotona, ei saa laitettua ruokaa jne...Minä lähdin hänen luokseen ja kummityttö jäi katsomaan ikkunasta ja haukkui myöhemmin enon valehtelijaksi.
Niin...no tämä ex-mies olikin kertonut kaiken puolisolleni keskusteluistamme ja kun yritin kertoa miten ex.mies oli häntä haukkunut ja puhunut että tekisi kaikkensa saadakseen lapsen itselleen...niin minua ei uskottu vaan ex-miestä.
Tämä nainen ajoi minut aivan loppuun ja minä myöhästyin töistäkin joka aamu, että hän pääsee lähtemään, kun hänellä oli paha neuroosi. Hellojen sairaalloinen tarkistelu ja ovien lukkojen tarkistelu. menetin kaksi duuniakin hänen takia.
Minä vain yritin ymmärtää.
Hän häiriintyi pienimmistäkin äänistä, ei voinut esim lukea lehteä jos vaihdoin asentoa sohvalla...
kaikkea sairasta.
Silti hän ei halunnut minusta erota....ja minä yritin terveyteni uhalla .
Olin monia iltoja ulkona ilman rahaa, akku lopussa ja kylmissäni ja silti palasin.
Nyt hän sitten ilmoitti haluavansa eron, ja syyttää minua ahdistelijaksi, vaihtanut lukot oveen, kertonut työpaikallaan minusta ja masennuksestani....
Ensin hän ajaa minut loppuun, ja väittää aina rakastavansa kun minä yritän lähteä. Anelee että tulisin takaisin...
ja kun minä olen aivan lopussa hän ja exänsä vetävät yhtäköyttä minua vastaan ja saavat minut tuntemaan syyllisyyttä kaikesta. Syyttävät että yritän viedä heiltä lapsen. Ja että yritän vahingoittaa naista. Nainen uhkasi ex-miehellään jos en peräänny.
Olen helpottunut erosta, mutta kuitenkin pettynyt..
Silloon kun minä sitä halusin hän sai minut uskomaan parempaan huomiseen, nyt kun minä en olisi sitä halunnut vaan olisin vielä ollut valmis yrittämään, niin hän jättää...vietyään ensin puolet minusta. olen masentunut kävelevä varjo tällähetkellä...ja odotan vain että joku tulee ja pelastaa minut.
Tapasin naisen puoli vuotta sitten, hön kertoi minulle heti että hänellä on lapsi ja että entinen mies pyörii vielä kuvioissa huoltajuuden merkeissä.
Nainen on päälle kolmekymppinen, minä 23-vuotias.
Olimme aivan rakastuneita, suunnittelimme tulevaisuutta ja hän ain kertoi kuinka pelkää menettävänsä minut. Ja minä sanoin ei hätää, minä Rakastan häntä.
Menimme kihloihin ja varasimme kirkon.
Minä olin yritin kovasti sopeutua uusioperhe-elämään.
Hänkin oli vasta kolme kuukautta sitten eronnut.
Sitten se alkoi....
Yhtäkkiä aloin lentää iltaisin pihalle ja nainen laittoi turvaketjun oveen...syitä olivat, vääränlainen leikkelemakkara, tai kun en tuonut jäätelöä kaupasta, tai astiat väärässä järjestyksessä...
ja minä kestin tätä kaikkea....
Tilanne vain paheni ja olin ulkona kylmässä lähes joka ilta milloin mistäkin syystä. Aloin saada taas paniikkikohtauksia, ja nainen tuumasi vain että "ihan sama vaik kuolisit sinne ulos"
Kaaduin kerran kylppärissä, löin pääni ja menin naapuriin hakemaan apua...he soittivat puolisoni paikalle, ja tämä alkoi raivota että kaaduin tahallani.
Lopulta minä sain tarpeekseni ja sanoin haluavani eron. Siitähän seurasi hirveä itku ja anelu, että älä jätä ja tule takaisin.
Minä tulin ja sanoin että hänen on muututtava.
Ettei ihmistä kohdella näin.
Meni pari päivää ja sama jatkui, ja aina hän vetosi siihen että kun hänellä on lapsi niin hän ajaa minut ulos asunnosta.
Kertaakaan en hänelle ääntäni korottanut tai käynyt päälle, vaikka hän kävi minuun käsiksi.
Yritin aina ymmärtää.
Lopulta soitin exällensä ja kysyin, olenko minä oikeasti näin hirveä ihminen että minua voi kohdella kuten heittosäkkiä, ja hän kertoi saaneensa saman kohtelun (tämä ex on siis lapsen isä) mutta yrittää tulla toimeen naisen kanssa että saa tavata lastaan.
vaihdoin useaan kertaan kokemuksia ja hain tukea ja ymmärystä exältä. Hän lupasi olla koskaan kertomatta puolisolleni jutteluistamme.
Tämä ns.Rakkaani sai minut pettämään kummityttöni luottamuksen...Ensin sanoi, että mene vain tytön synttäreille että kyllä hän pärjää lapsen kanssa sen aikaa, ja kun pääsin kummitytön luokse hän soitti ja alkoi raivota etten koskaan aseta heitä ykköseksi ja sanoi ettei pärjää kotona, ei saa laitettua ruokaa jne...Minä lähdin hänen luokseen ja kummityttö jäi katsomaan ikkunasta ja haukkui myöhemmin enon valehtelijaksi.
Niin...no tämä ex-mies olikin kertonut kaiken puolisolleni keskusteluistamme ja kun yritin kertoa miten ex.mies oli häntä haukkunut ja puhunut että tekisi kaikkensa saadakseen lapsen itselleen...niin minua ei uskottu vaan ex-miestä.
Tämä nainen ajoi minut aivan loppuun ja minä myöhästyin töistäkin joka aamu, että hän pääsee lähtemään, kun hänellä oli paha neuroosi. Hellojen sairaalloinen tarkistelu ja ovien lukkojen tarkistelu. menetin kaksi duuniakin hänen takia.
Minä vain yritin ymmärtää.
Hän häiriintyi pienimmistäkin äänistä, ei voinut esim lukea lehteä jos vaihdoin asentoa sohvalla...
kaikkea sairasta.
Silti hän ei halunnut minusta erota....ja minä yritin terveyteni uhalla .
Olin monia iltoja ulkona ilman rahaa, akku lopussa ja kylmissäni ja silti palasin.
Nyt hän sitten ilmoitti haluavansa eron, ja syyttää minua ahdistelijaksi, vaihtanut lukot oveen, kertonut työpaikallaan minusta ja masennuksestani....
Ensin hän ajaa minut loppuun, ja väittää aina rakastavansa kun minä yritän lähteä. Anelee että tulisin takaisin...
ja kun minä olen aivan lopussa hän ja exänsä vetävät yhtäköyttä minua vastaan ja saavat minut tuntemaan syyllisyyttä kaikesta. Syyttävät että yritän viedä heiltä lapsen. Ja että yritän vahingoittaa naista. Nainen uhkasi ex-miehellään jos en peräänny.
Olen helpottunut erosta, mutta kuitenkin pettynyt..
Silloon kun minä sitä halusin hän sai minut uskomaan parempaan huomiseen, nyt kun minä en olisi sitä halunnut vaan olisin vielä ollut valmis yrittämään, niin hän jättää...vietyään ensin puolet minusta. olen masentunut kävelevä varjo tällähetkellä...ja odotan vain että joku tulee ja pelastaa minut.
Vastaukset 16
Vanhimmat
että nainen on persoonallisuushäiriöinen neuroottinen sadistisella taipumuksella. Vaikka jokainen on "inhimillinen ihminen". Lisäksi tässä ei ole Oikeaa rakkautta. Hän ei välitä susta lainkaan. Olen pahoillani. Älä edes itke perään. Löydät takuuvarmasti muuta ja todellakin parempaa. Älä anna kohdella itseäsi enää mitenkaan kenenkään taholta, vaan poistu aina. Oikea rakkaus ei epäile, satuta tai vaadi. Paitsi kumpikin -oikeanlaista- arvostusta. Sulla on mielettömät mahdollisuudet, olet n. 23 ! Mulla on suht laaja-alaista kokemusta näistä asioista, uskoisin että tiedän mistä puhun. Samanlaisia tuntemuksiakin oli. Tapaamaan ja treffaamaan muita, pian!!! Löydät todella parempaa ihan ihan varmasti.
Ikäeroakin teillä oli, mutta uskon että löydät nuoremmista tai vanhemmista parempaa seuraa. Itse en uskonut --koskaan-- että parempaa on, mutta ihmisiä riittää toisiaan parempia, ihme kyllä. =)
Ja siinä ihmisessä ei ole mitään menetettävää, siis älä tosiaan itke edes perään. Todella inhottavaa käytöstä tältä henkilöltä. Pahaa.
Joitakin ihmisiä voi koittaa "kehittää" omalla tekemisillään hiukan johonkin suuntaan käyttäytymään, joitakin ei, mutta tässä naisessa en näe oikein kehityskelpoisuutta. Hae parempaa. Jätä se vanha haahka. Olet nuori. Vaikka itsekin lähestyn kolmeakymmentä ja olen nainen.
Kaikkihan sitä samaa sanoivat....no hän lopulta jätti minut ja syyllisti kaikesta.
Nyt syön mielialalääkkeitä ja hän saa iloisesti porskuttaa eteenpäin uudessa duunipaikassa ja kukaan ei näe totuutta...
Vetävät nyt ex-miehensä kanssa yhtäköyttä ja uhkailevat...vahtoi kuulemma lukotkin minun takia.
Minunhan se olisi pitänyt pelätä.
Ja pelkäsinkin.
Että kukaan voi kohdella toista näin julmasti eikä itse edes tunne katumusta.
Harmi että joudut syömään lääkkeitäkin tuon naisen takia. Kyllä hän saa joskus takaisin tekonsa. En vaan millään usko että sulla on siinä menetettävää....
sitä uskokaan. Ennenkuin näkee ja useammin. Itse kärsin vuosia muutamien eri ihmiseten taholta tuota, hyvä etten kuollut. Eräs huitoi veitsien kanssa minua kohtaan jne jne, ja sanottiin vaikka mitä. Mutta "laimeampaakin" mutta yhtä inhottavaa oon kohdannut.
Mutta siis oikeasti pitää jo heti lopettaa alkuunsa. Nuorempana vaan en kanssa voinut ymmärtää että sellaista on edes olemassa. Kyllä vaan on. Mutta sellaisesta ei kannata ollenkaan välittää, minkäs toisen pään tilalle voi. Eikö kannattaisi vaihtaa parempiin piireihin.
Myös hyvin epäkypsää toimintaa sellaisilta.
Kaikki ne tapahtumat saavat minut vieläkin hämilleni.
"Et tuonut jäätelöä, jäät pihallle"
"Olet sekoittanut astioiden järjestyksen, lähdet ulos asunnostani heti"
Aamulla. "Mitä sä täällä kolistelet, yritän nukkua?
Pesen hampaita, ei kai se voi noin häiritä?
"Älä väitä vastaan, nyt lähdet ulos täältä ja annat avaimet" Ja kun en heti suostunut, hän kävi päälle.
Kerrankin Perjantai-iltana, meidän piti olla yhdessä ja olimme sopineet niin....Kesken kaiken klo 23 aikaan, hän alkaa huutaa etten anna hänelle vapautta ja yritän vain vahdata...ja niin sain taas lähteä ulos uhkauksien kera.
Vaikka hän nimenomaan oli halunnut viettää illan kanssani..ei saatana.
Olin ja olen aivan lopussa ja odotan vain että painajaiset loppuisivat...Minä olin kuitenkin iloinen ja sosiaalinen nuorimies, ja esiintymisestä nauttiva laulaja.
"Ja kun en heti suostunut, hän kävi päälle. "
Mistä lähtien naisten päällekarkausta on pitänyt pelätä? Ei niistä ole tappelemaan miehen kanssa.
Minä kun en lyö naisia
Eihän sitä tarvitse kuin napata käsistä kiinni ja se riehuminen oli sitten siinä.
...mutta sitten alkoi puolisoni suusta tulla vaikka mitä, että millä hän iskee seuraavaksi
Loppuu se valitus ;-)
Jos löytyy samantapaisia juttuja niin olisi kiva tietää...tuskin olen yksin.
http://narsistienuhrientuki.info/keskustelu/