Olin yli kolme vuotta poikaystäväni kanssa yhdessä..välissä asuttiin vuosi yhdessä, muutettiin erilleen ja lopulta erottiin ku löysin mieheni luota toisen naisen (siis näin vain kengät eteisessä, petti todella mua). Siitä sitten erottiin puoleksi vuodeksi ja palattiin takaisin yhteen. Meni kivasti mutta mies kohteli huonosti, ei auttanut siivoamisessa (asui ns. mun luona vaikka oli oma koti), oli kavereittensa kanssa koko ajan eli mä en kiinnostanut sitä yhtään..yhtäkkiä sain tietää edellisellä viikonloppuna että on yli puoli vuotta sitten pettänyt mua exänsä kanssa (mistä tietää onko vain kerta kyseessä) ja ostanut kotiinsa pesukoneen ja kantanut mun luota tavaroita pois siinä mielessä että lähtee mun luota. Tää tuli mulle niin shokkina koska kaikesta paskoista asioista huolimatta halusin olla sen kanssa ja olin puhunut yhteenmuutosta eikä mies ollut kumonnut sitä ajatusta. Nyt sunnuntaina erottiin...liikaa tapahtunut suhteessa ei pystytty jatkaa..mies sano että kohteli mua vaan huonosti, mikä olikin totta eikä rakasta mua enää samalla lailla kuin ennen..
Mulla on nyt niin outo olo..itkettää kaikki..oltiin niin kauan yhdessä että on muistoja niin kauheasti että sattuu ajatella..Toivoin aina vaan että kaikesta huolimatta meidän suhde pysyisi loppuelämämme..hassua että tuntuu tältä ku loppujen lopuksi voin suhteessa huonosti ku mua kohdeltiin huonosti..Välillä ajattelen uusia miehiä jo että seuraavan miehen valitsen itselleni tarkkaan..mutta sitten taas välillä poraan..en tiedä, oon ihan sekaisin..Mä niin pelkään olla yksin vaikka ei mulla ole mitään hätää..pelkään löydänkö ikinä kunnollista ihmistä itselleni ku kaikki miehet on lopulta mua pettäneet? Kuinka ne on saattanut tehdä niin. Mä olen niin kiltti ihminen ketä tekee kaikkensa toisen ihmisen vuoksi mutta silti mulle tapahtuu tällaista..haluaisin niin olla onnellinen..haluan löytää kunnollisen miehen, muuttaa yhteen, suunnitella perheenlisäystä. Mä niin haluaisin elämäni olevan jo "kunnossa". Kaikki kaverini seurustelee, on niin orpo olo..Miksei mun exäni voinutkaan olla se elämäni mies? Miksei se kaiken paskamaisten tekojen jälkeen voinut tajuta että haluan muuttua ja olla hyvä ihminen mulle..MIksi se petti mua just exänsä kanssa? Miksi se vitun ämmä ryhty siihen ku tiesi sen olevan varattu? Onko kaikki ihmiset niin ilkeitä? Miksi kaikki loukkaa? Mä en välillä tässä tiedä mitä ajattelisin. Tuntuu pahalta ajatella ku joudun lähettämään exälleni vielä viestiä että hakisi loppuja tavaroitaan ja palauttaisi avaimen..en tiedä mitä teen kun kohtaan sen? Mä niin rakastin sitä, toivoin vaan parasta sille mutta silti nyt niin tunnen sitä kohtaa vihaa, miksi sen tartti nöyryyttää mua näin että kaikki tietää erosta ennen mua, miksi? Löydänkö enää itselleni ketään? kaikki sanoo oot nuori ja nätti vielä, kyllä sä jonkun vielä löydät mutta mä pelkään että yksinolo muuttuu aluksi kuukausiksi ja sitten vuosiksi..Miten mä edes enää pystyn luottamaan keneenkään mieheen ku kaikki on osoittautuneet sellaisiksi v.tun paskiaisiksi..en tiedä, ihan sekavaa tekstiä mutta tuntui että on pakko purkaa johonkin tätä tunnetta..
Kiitos sille ketä jaksoi lukea tän..
Mulla on nyt niin outo olo..itkettää kaikki..oltiin niin kauan yhdessä että on muistoja niin kauheasti että sattuu ajatella..Toivoin aina vaan että kaikesta huolimatta meidän suhde pysyisi loppuelämämme..hassua että tuntuu tältä ku loppujen lopuksi voin suhteessa huonosti ku mua kohdeltiin huonosti..Välillä ajattelen uusia miehiä jo että seuraavan miehen valitsen itselleni tarkkaan..mutta sitten taas välillä poraan..en tiedä, oon ihan sekaisin..Mä niin pelkään olla yksin vaikka ei mulla ole mitään hätää..pelkään löydänkö ikinä kunnollista ihmistä itselleni ku kaikki miehet on lopulta mua pettäneet? Kuinka ne on saattanut tehdä niin. Mä olen niin kiltti ihminen ketä tekee kaikkensa toisen ihmisen vuoksi mutta silti mulle tapahtuu tällaista..haluaisin niin olla onnellinen..haluan löytää kunnollisen miehen, muuttaa yhteen, suunnitella perheenlisäystä. Mä niin haluaisin elämäni olevan jo "kunnossa". Kaikki kaverini seurustelee, on niin orpo olo..Miksei mun exäni voinutkaan olla se elämäni mies? Miksei se kaiken paskamaisten tekojen jälkeen voinut tajuta että haluan muuttua ja olla hyvä ihminen mulle..MIksi se petti mua just exänsä kanssa? Miksi se vitun ämmä ryhty siihen ku tiesi sen olevan varattu? Onko kaikki ihmiset niin ilkeitä? Miksi kaikki loukkaa? Mä en välillä tässä tiedä mitä ajattelisin. Tuntuu pahalta ajatella ku joudun lähettämään exälleni vielä viestiä että hakisi loppuja tavaroitaan ja palauttaisi avaimen..en tiedä mitä teen kun kohtaan sen? Mä niin rakastin sitä, toivoin vaan parasta sille mutta silti nyt niin tunnen sitä kohtaa vihaa, miksi sen tartti nöyryyttää mua näin että kaikki tietää erosta ennen mua, miksi? Löydänkö enää itselleni ketään? kaikki sanoo oot nuori ja nätti vielä, kyllä sä jonkun vielä löydät mutta mä pelkään että yksinolo muuttuu aluksi kuukausiksi ja sitten vuosiksi..Miten mä edes enää pystyn luottamaan keneenkään mieheen ku kaikki on osoittautuneet sellaisiksi v.tun paskiaisiksi..en tiedä, ihan sekavaa tekstiä mutta tuntui että on pakko purkaa johonkin tätä tunnetta..
Kiitos sille ketä jaksoi lukea tän..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tavallaan tiedän miltä tuntuu....minuakin kohdeltiin kuin jotain esinettä ja monesti tahdoin erota...
menetin melkein duunini ja nyt kun puolisoni tahtoi erota niin se tuntui pahalta...mutta silti olen myös vihainen...hän sai vakituisen duunin ja porskuttaa onnelisena kun ei kukaan tiedä minkälainen hän on.
että huonoista suhteista on vaikeampi päästä yli kuin hyvistä. Ja niin olen kokenutkin. Mäkin yhä mietin yhtä k***päätä joka kaiken törkeyden jälkeen jätti mut. Eniten kai siinä vituttaa se että oli ite niin kiltti ja ymmärtäväinen ja sit joutuu kärsimään ja toinen vaan tyytyväisenä porskuttaa menemään tuntematta mitään eikä varmasti edes ajattele tehneensä mitään väärää.
7vuotta..Kohtelia mua ku paskaa, valehteli, petti ym ym.. Luulin jutun kestävän loppuelämän..
Nyt mulla on ihana mies ja pieni suloinen poika..
Sä löydät vielä jonkun koha todella kohtelee ja kunnioittaa sua..Vielä se huomaa mitä on menettänyt.Mun ex yritti jopa löytää ittelleen muijaa kun me oltiin vielä yhessä, mutta minäpä lähin ennekun se ehti löytää uutta ja jättää mut ensin=) .. Yritti mua vielä kaiken sen paskan jälkeen takas..huh huh..
kaikille viesteistänne..tiedän etten ole yksin tän tunteen kanssa..välillä mulla on hyvä olla ja välillä huono..nyt on vähän paha mieli, itkettää muttei itku tule..pelottaa elämä. Mä vaan niin toivoin kaikesta huolimatta että pysyisin aina ikuisesti poikakaverini kanssa. Vaikka se loukkas, petti ja kohteli mua niin huonosti..silti kaikesta huolimatta uskoin siihen, uskoin sen muuttuvan jossain vaiheessa ku enemmän aikuistuu mutta ei sittenkään. Ei sitä pysty olemaan suhteessa jos toinen pettää. En ole ikinä pettänyt häntä, en ole edes pystynyt ajattelemaan mitään sellaista niin tuntuu pahalta että miten se voi..pitäis sille lähettää viestiä että toisi mun avaimeni ja hakisi tavaroitansa..pelkään lähettää viestiä, pelkään että alan heti itkemään..taidan miettiä viestin lähettämistä vasta huomenna ku olen kaverini luona niin on sitten siinä tuki vieressä..Tänään on ollut eka päivä ku oon nyt ollut ihan yksikseni vain..Olen kauheasti kavereitteni kanssa ollut koska pelkään yksinoloa..Mietin silti menisinkö siskoni luokse vielä käymään ennen töihin menoa. Se pääsee kolmelta ja mä menen kuuteen vasta töihin..Kaippa menen etten olisi näin murheellisella mielellä menossa töihin. Eilen olin ekaa päivää töissä eron jälkeen ja itkin kotona ennen töihin menoa mutta töissä meni ihan hyvin..mutta heti sitten ku pääsin kotiin alkoi itkettämään..itkua mistä ei tule kyyneleitä..En välillä ymmärrä itseäni..yritän nyt kyllä piristellä itseäni, ajatella että niin monet on joutuneet kokemaan paljon enemmän kun mä ja silti selviytyneet. Tiedän surun vievän aikaa..haluaisin vaan jo päästä eroon tästä tunteesta..Mulla on muuten kaikki ihan hyvin huolimatta huonosta työpaikasta. Mulla on paljon ystäviä tukena, ne auttaa mut tästä yli..ja kyllä mä ehkä joskus löydän jonkun uuden ihmisen rinnalleni, pelottaa kyllä tuleeko seuraavan kanssa tyhjä olo ku ei ole niin samanlainen niissä asioissa kuin exä..meillä oli niin samanlainen huumorintaju että sitä on niin ikävä. Ja sänkyelämä pelottaa uuden kanssa. JOs petyn siihen kun ei ole samantapaista kuin ennen..Mutta kaippa nää tästä menee ohitse nää tunteet..toivon vain etten joutuisi olemaan kauhean kauaa yksin, koska mulla on paljon rakkautta annettavana ja nyttenkin vaikka ero tulikin haaveilen jonkun kanssa yhteisestä kodista, lapsesta..haluan niin saada elämäni täydelliseen tasapainoon..On mulla onneksi silti noi kaksi kissalasta tossa seuraa pitämässä :) Kaippa tää tästä..kai...tippa tuli taas linssiin..