Puhdasta kansallista kultturia ei ole koskaan olemassa, vaan kulttuuriperintömme on monella tavoin yhteistä ja yleensä sitä läheisempää mitä lähemmät maantieteelliset yhteydet eri kansoilla on ollut. Ulkoisista vaikutteista vapaata kansallista kultturia on vaikeaa kuvitella!
Nykyisen tiedonvälityksen myötä on jo toteutunut Marshall McLuhanin 1960-luvun ennustus yhdestä "maailmankylästä", jossa aika ja maantieteelliset rajat kadottavat merkitystään. Me, jotka tätä aikaa elämme, voimme kernaasti todeta McLuhanin ennustuksen osuneen kohdalleen.
Ennen nykyistä maailmankylään kultturivaikutteet omaksuttiin hitaammin mutta joka tapauksessa niitä ei ohitettu, olipa kyse sitten ruokatottumuksista, vaatetuksesta tai vastaavasta asiasta. Vaikkain fyysinen siirtyminen paikasta toiseen oli hankalaa ja tiedonvälitys hidasta, joka tapauksessa vaikutteet siirtyivät kaupan, ihmisten liikkumisen ja sotienkin myötä.
Nämä vaikutteet omaksuttiin, olivatpa ne hyvästä tai pahasta. Tämä vuorovaikutuksen prosessin lopputulemana voisimme ehkä puhua vaaran mahdollisuutena yhtenäiskulttuurista, jossa kansalliset erityispiirteet eivät enää nouse merkittävään asemaan. Tuossa prosessissa vaarassa ovat kaikki omaperäiset kansalliset kulttuuripiirteet, olivatpa ne alunperin lähtöjään lähtöperäisiä suomalaisia, ruotsalaisia tai minkä maalaisia tahansa.
Nykyisen tiedonvälityksen myötä on jo toteutunut Marshall McLuhanin 1960-luvun ennustus yhdestä "maailmankylästä", jossa aika ja maantieteelliset rajat kadottavat merkitystään. Me, jotka tätä aikaa elämme, voimme kernaasti todeta McLuhanin ennustuksen osuneen kohdalleen.
Ennen nykyistä maailmankylään kultturivaikutteet omaksuttiin hitaammin mutta joka tapauksessa niitä ei ohitettu, olipa kyse sitten ruokatottumuksista, vaatetuksesta tai vastaavasta asiasta. Vaikkain fyysinen siirtyminen paikasta toiseen oli hankalaa ja tiedonvälitys hidasta, joka tapauksessa vaikutteet siirtyivät kaupan, ihmisten liikkumisen ja sotienkin myötä.
Nämä vaikutteet omaksuttiin, olivatpa ne hyvästä tai pahasta. Tämä vuorovaikutuksen prosessin lopputulemana voisimme ehkä puhua vaaran mahdollisuutena yhtenäiskulttuurista, jossa kansalliset erityispiirteet eivät enää nouse merkittävään asemaan. Tuossa prosessissa vaarassa ovat kaikki omaperäiset kansalliset kulttuuripiirteet, olivatpa ne alunperin lähtöjään lähtöperäisiä suomalaisia, ruotsalaisia tai minkä maalaisia tahansa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Periaatteessa voidaan väittää noin, toisn kehitystä on ollut myös päinvastoin.
Kun N-liitto luhistui ja koko Itä-eurooppa oli muutosten tiellä, niin yhteiskuntia luovaksi ja ylläpitäväksi voimaksi ei noussut mikään uusi aate tai uskonto, vaan vanha kunnon kansallisuusaate eli nationalismi.
Alueet itsenäistyivät kansallisuuksien mukaan ja saimme joukon valtiota mitä ei ole koskaan ollut olemassa, monien uusien entisten valtioiden lisäksi.
Vain Venäjä jäi hajoamatta, tosin siitäkin on lähdössä muutamia "kansallisvaltioita" kuten on Tsetsenia. Tsetsenia vaikka onkin islamilainen on myös oma kansa ja muodostaa valtiota nimenomaan kansallisuuden pohjalta.
Oletan että kehitys tässä muodossa jatkuu myös muilla mantereilla.
Kurdit ja Palestiinalaiset tulevat saamaan omat valtiot, Sri Lankan Tamilien seuratessa perässä ...
Mielenkiintoista on kansallisuusaatten voima. Mitä nuorempi kansakunta on sen herkemmin se tulee esille etenkin jos sen valtiollinen kokoonpano suuresti poikkeaa kansallisuudesta. Itä-Eurooppa on mielenkiintoinen ilmiö, joka osoitti sosialismiin liittyvän internationalisimin heikkouden ajatusmallina.
Mutta joka tapauksessa vaikutteet yhtenäistyvät. Se mitä pidämme omana kansallisena kultturinamme onkin itse asiassa hyvin samantapaista ellei peräti samaa kuin läheisillä naapureillamme tai jopa hieman etäisemmimmilläkin. Tätä kulttuuriyhtenäisyyttä emme tajua. Esimerkkinä kansallisesti arvokas Sibeliuksen musiikki. Sibelius oli 1800-luvun ja 1900-luvun alun kansallisromanttisen suuntauksen säveltäjä Griegin, Dvorakin tai Rahmaninovin tapaan edustaen suuntauksen viimeisiä edustajia. Sibeliuksen musiikki on kuitenkin varsin universaalia ja maailman laajuisesti suosittua korkean laatunsa eikä kansallisen eritysiluonteensa takia.
Napoleonin aikaan Ranskassa kuviteltiin, että sotien todellinen syy on monikansalliset kuningas-ja keisarikunnat.
Eli ajateltiin, että jokaisella kansalla on oikeus perustaa oma "kansallisvaltio" omine kansallisine rajoineen.
Näin sotien syyt loppuvat.
Samalla luovutaan kuninkaiden diktatuureista.
Nythän on nähty, ettei kansallisvaltiot takaa rauhaa, eikä demokratia ole vientituote.
Kirjoitit:
"Nämä vaikutteet omaksuttiin, olivatpa ne hyvästä tai pahasta. Tämä vuorovaikutuksen prosessin lopputulemana voisimme ehkä puhua vaaran mahdollisuutena yhtenäiskulttuurista, jossa kansalliset erityispiirteet eivät enää nouse merkittävään asemaan. Tuossa prosessissa vaarassa ovat kaikki omaperäiset kansalliset kulttuuripiirteet, olivatpa ne alunperin lähtöjään lähtöperäisiä suomalaisia, ruotsalaisia tai minkä maalaisia tahansa."
Kansallisiin mutta toisiinsa linkittyneisiin kulttuurialueisiin jakatunut maailma on ollut kulttuurin luontaisten kehityskulkujen tulos, ja sellainena ihmisille sopiva olotila. Nyt KAIKKI nämä ainutlaatuiset ja erinomaiset kulttuurit tuhotaan kaupallisen tajunnantäyttöteollisuuden tuottaman roskan tieltä.
Meidät pakotetaan "yhden koon monikulttuuriin", joka on hostorian suurimpia vitsejä: Monokulttuuria, joka ei salli paikallisia identiteettejä eikä poikkeuksia, nimitetään "monikulttuuriksi" ja "rikkaudeksi".
Keinotekoinen kertakäyttö-"kulttuuri" sisältää vielä rappiota ja itsetuhoista käyttäytymistä edistävää aivopesua, kuten huumeidensuosimista.
Suomalaisten, kuten kaikkien muidenkin kansojen, elämäntapa ja kulttuuri on vuosituhansien kehityksen tulos, ja sopii menttaliteettiimme. Jos menetämme sen, meidän käy hyvin huonosti.