Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Pettynyt

    Taas kuulun tähän ryhmään... Hetken jo ehdin luulla löytäneeni elämänkumppanini mutta sain pettyä karvaasti. Nyt masentaa kovasti vaikka ystäviä on ympärillä niin kuitenkin kaipaisin jotain joka viettäisi illat minun kanssani työpäivän jälkeen ja kyseli kuulumisia. Parisuhteessa suhde on kuitenkin vielä läheisempi kuin ystävien kanssa. Haluan tuntea kuinka joku välittää minusta. Mutta kuinka voin enää koskaan luottaa ihastumisen tunteeseen, koska tuntuu että sillon kun minä tunnen jotakin niin toisella puolella ei ole minkäänlaisia tunteita minua kohtaan. Vaikea kuvitella jatkoa yksin, mutta päivä kerrallaan. Kovasti olen yrittänyt saada itseeni harrastusten pariin ja raahattua kotoa pois, mutta muutama tuntikin yksin kotona, ilman (entistä)kultaa, tuntuu ikuisuudelta. Haluaisin olla osa hänen elämää. Säälittävää.
    2627
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    edelliseltä exältä!

    Äänestä

    Näin ne asiat vaan menevät.

    Itse olen ollut sinkkuna nyt noin 6kk ja tuossa välissä ollut muutamia pikku juttuja. Onneksi sitä on oppinut nauttimaan yksin olostakin, eli ei ole kiirettä ketään löytää.
    Jos joku kiva tulee vastaan ja vie jalat alta ni hyvä, jos taas ei tule niin sitten ei :)

    Hyvää jatkoa ja koitahan jaksaa.

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    ihan itkettää kirjoitti:

    Taas kuulun tähän ryhmään... Hetken jo ehdin luulla löytäneeni elämänkumppanini mutta sain pettyä karvaasti. Nyt masentaa kovasti vaikka ystäviä on ympärillä niin kuitenkin kaipaisin jotain joka viettäisi illat minun kanssani työpäivän jälkeen ja kyseli kuulumisia. Parisuhteessa suhde on kuitenkin vielä läheisempi kuin ystävien kanssa. Haluan tuntea kuinka joku välittää minusta. Mutta kuinka voin enää koskaan luottaa ihastumisen tunteeseen, koska tuntuu että sillon kun minä tunnen jotakin niin toisella puolella ei ole minkäänlaisia tunteita minua kohtaan. Vaikea kuvitella jatkoa yksin, mutta päivä kerrallaan. Kovasti olen yrittänyt saada itseeni harrastusten pariin ja raahattua kotoa pois, mutta muutama tuntikin yksin kotona, ilman (entistä)kultaa, tuntuu ikuisuudelta. Haluaisin olla osa hänen elämää. Säälittävää.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu