..josta todella pidän. Loukkasin todella. Tilanteeme riistäytyi käsistä ja tein hänelle selväksi että hänelle olen kuollut. Että kaikki tunteeni ovat kuolleet ym. En tarkoittanut näitä sanojani, mutta sanottu mikä sanottu. Kadun koko sydämestäni enkä tiedä miten saisin tämän tilanteen ennalleen, olimme kuitenkin ihastuneita toisiimme. Kaipaan häntä koko ajan, olen surullinen. En olisi tahtonut tätä, mutta nyt en tiedä miten enää toimia. Välitän hänestä todella, ja olen tilanteesta todella lukossa. Mikään ei tunnu miltään, en tiedä mitä enää teksin. Onko kenelläkään ollut pahoja, inhottavia tilanteita kuten tämä? Ja miten olette niistä selvinneet? Tämä on todella kuluttavaa. Ja kyllähän minun aikuisena ihmisenä pitäisi tietää jo ettei tälläinen käytös ole oikeutettua. Olen niin pahoillani. Olen myös yrittänyt pyytää anteeksi, mutta hän lyö luurin korvaan. En tahdo menettää häntä, hänen kanssaan olen ollut aidosti onnellinen.
Miten tässä oikein kannattaisi toimia olematta mikään riippakivi tai ahdistaja? Tahdon sydämestäni asian korjautuvan.
Kiitos.
Miten tässä oikein kannattaisi toimia olematta mikään riippakivi tai ahdistaja? Tahdon sydämestäni asian korjautuvan.
Kiitos.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lähetä kirje ja kukkia/suklaata/pehmonalle/jotain muuta mistä hän pitää, jos hän ei suostu puhumaan puhelimessa kanssasi. Selitä kirjeessä, että et tarkoittanut mitä sanoit. Ainahan riidellessä asiat sanotaan kärjistetysti, ei niitä saa jäädä liikaa hautomaan vaikka olisivatkin loukkaavia asioita. Muuten vaikeaa, koska pitää kunnioittaa toisen tahtoa ja antaa tilaa ja aikaa rauhoittua ja miettiä.
Itsellä särähti eniten korvaan tuo riita, jossa päästelit noin julmia sanoja ihmiselle, johon olet ihastunut. Se kuvastaa raivoa, joka valuu yli äyräiden ja herää heti kysymys mistä sellainen raivo syntyi ja mitä kaikkea se pitikään sisällään.
Kandeis hiukan analysoida, ettet ajaudu samaan tilaan vastaisuudessakin, vaan osaat tulevaisuudessa purkaa elämän aiheuttamat pettymykset ja turhautumiset muita kanavia pitkin, etkä hukuta lähimmäistäsi niiden alle.
Edellinen kirjoittaja ehdotti jo hyviä jippoja lähestymiseen jos kerran puhelin ei "toimi". Täytyy vaan sinnikkäästi yrittää edetä muita teitä pitkin sen ihmisen läheisyyteen. Sinnikkyys kyllä yleensä palkitaan, onhan se selkeä osoitus siitä, että asia ja ihminen ovat tärkeitä.
Sisulla vaan läpi vaikka...asunnon oven...haha!
No, ehkä nyt ei tarvi sentään niin pitkälle mennä.
Älä anna periksi. Negatiivisetkin tunteet laantuu aikanaan ja pääsette vielä puhumaan asiat selviksi ja aloittamaan puhtaalta pöydältä. Usko siihen.
tilanne eli loukkasin miestä, josta pidän suunnattoman paljon ja hänkin minusta, piti ainakin. Tein elämäni suurimman virheen, kun en uskaltanut luottaa vaan epäilin ja epäilin kaikkea, ts. hänen rehellisyyttään. Olen pettynyt aiemmin rankasti sinisilmäisyyttäni ja "kostin" sen miehelle, josta piti tulla miesystäväni. En tiedä kuinka selviän tästä katumuksesta, toki olemme jonkinlaisissa väleissä, mutta hän on erittäin närkästynyt minuun enkä ihmettele lainkaan. Olen miettinyt sitä, että miten hänet saisin edes hiukan pehmittyyn ja kun joku kehotti lähettämään kukkia tms...,niin taidan itsekin tehdä saman, tai ainakin jos löytäisin jonkun ihanan pienen nallen, jonka hänelle postittaisin tai jotain. Niinhän sitä sanotaan, että yrittänyttä ei laiteta. Ja tärkeää on tietenkin antaa hänelle aikaa, mutta itsellä kun on niin hirmu ikävä, niin vaikeaa on olla ilman häntä :((
Hahaa..
Nyt päästiin lempi aiheeseeni,koska en ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä jota tekevät asioita liian pitkälle vieden mutta katuvat sitten lopulta.
Tarkoitan sitä että sanan säilällä loukkaaminen on toisille helpompaa kuin toiselle.
Jokainen tietää ettei tietyn rajan yli saa mennä ,jopa raivostuessaan mutta tekee sen silti koska se raja on ylitetty aiemminkin jo..
Tunnen tyypin joka raivostuessaan sanoo todella loukkaavasti ja rumasti,katuu sitten myöhemmin.
Mutta tämä sama tyyppi toistaa aina raivostuessaan virheensä loukaten aina toisia,ja anteeksi pyynnöllä sovittaa taas virheensä..
Loukatulle jää traumat sekä loukkaukset elämään silti päähän,ei niitä voi pyyhkiä pois.
On tyhmää sanoa näin,mutta kenties otat oppia tästä tapauksesta ja vastaisuudessa hallitset itsesi paremmin raivostuneenakin.
Olen itse myös ollut tilaanteessa jossa tyttökaverini loukkasi minua todella pahasti,enkä todellakaan halunnut enää ottaa hänen puhelujaan vastaan.
Kun mies on satuttanut henkisesti itsensä,ja vieläpä sellaisen henkilön suusta jonka luuli rakastavan itseensä on vihan tunne äärimmäinen.
Minulle tepsi sellainen keino kun sain postissa kirjeen jossa tuo tyttö pyysi anteeksi ja selitteli sanomisiaan,kertoi kuinka paljon minua rakasti eikä voinut elää ilman minua,hän pyysi minua ottamaan yhteyttä jos voisin antaa anteeksi tämän ainoan kerran.
Luettuani kirjeen tumppasin sen roskikseen ja ajattelin että en ikinä halua olla missään tekemisissä sen akan kanssa...,mutta muutaman päivän kuluttua ajattelin asiaa uudelleen ja puntaroin mielessäni ,jos haluan hänet sittenkin takaisin on minun otettava yhteyttä kuten kirjeessä toivottiin..viikon päästä vihani oli hieman laantunut ja tulin ottaneeksi kumminkin yhteyttä häneen ja seurustelumme jatkui taas..
teillä meni asiat noin hyvin. On todella tyhmää loukata rakasta ihmistä sanoilla, joita ei tarkoita. Itselleni tämä asia on erittäin vaikea, koska en ole ikinä ennen näin pahasti ketään loukannut. Olen jo yhden kirjeen miehelle laittanut, pitkän sellaisen, mutta ei hän oikein lämmennyt, sanoi että ollaan nyt kavereita ja katsellaan, jos minä tästä vielä muuttuisin parempaan suuntaan. On vaikea saada hänet uskomaan, että tapanani ei ole loukata ihmisiä, mut miten saada hänet uskomaan. En tiedä ajanko hänet kokonaan elämästäni poies ja lopullisesti, jos sinnikkäästi vain yritän häntä lepytellä vai saanko joskus palkkion kärsivällisyydestäni. Aika näyttää...