Puoli vuotta yhdessäoloa ja nyt sain kiertoteitä kuulla miehen valehdelleen menneisyydestään..ja PALJON. Kovin on kaunisteltu minulle asioita ja suurin osa jätetty kertomatta kun itse olen ne ikävimmätkin asiat hänelle kertonut. Miksi salata menneitä suhteita,niiden laatua tms? Salata naisten henkilöllisyydet ja uskotella minulle olleensa ties mikä puhdas pulmunen? Menneisyys ei minua haittaa, itsellänikin sellainen on! MUTTA miksi valehdella? miksi kuulen vasta nyt? ja miksi en häneltä? Miehet. Jos rakastutte, mikä voi olla syynä menneisyyden pimittämiseen? Koska uskon olevani miehelle rakas..mutta miksi salailu? tuntuu todella hirveälle kuulla muualta. (luotettavista lähteistä joita ei ole vain yksi) En ole vielä miehen kanssa puhunut kun tänään tämän synkän historian vasta kuulin..
menneisyys
luottamus nollilla
372057
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000009&posting=22000000015846899
Olen mies.
Olen syyllistynyt samaan.
Tiedän että tietojen pimittäminen on rumaa ja saattaa loukata naistani.
Mutta.
Minun tapauksessani syy ei ole että pimittäisin tahallani menneisyyttäni,tahi että haluasin loukata rakkaintani ,päinvastoin.
Ajattelen niin(en voi sille mitään)että menneisyys on taakse jäänyttä elämää,ja niistä asioista puhumalla saisin rakkaimpani tuntemaan pahaa oloa,koska enhän itsekkään haluasi kuulla rakkaimpani tilitystä edellisistä suhteista vaikka tiedän niitä olleen.
Tavallaan suojelen rakkaintani piilottamalla asiat jotka luulen loukkaavan tai pahoittavan toisen mieltä.
Eli ehkä toivo ei ole menetetty.. ymmärtäisin kai ehkä paremmin jos hän olisi vain vaiennut asiasta siksi koska siitä ei olisi ollut puhetta. Mutta kun asiasta on ollu puhetta joskus ja hän on silti pimittänyt.. Ikävää että kuulin näin. Kiitos vastauksestasi..piristi hiukan.
Mielestäni kaikista menneisyyden asioista ei tarvitse avautua. En minäkään haluaisi kuulla kaikista likaisista yksityiskohdista naiseni menneisyydessä. Mikä on tapahtunut on tapahtunut ja se siitä. Miksi sitä pitäisi enää tuoda esiin? Monet asiat on parempi vain unohtaa.
Sitäpaitsi monet asiat voivat olla sellaisia, että niistä syntyy vain turhia väärinkäsityksiä ja riitaa. Jos olisin vaikkapa joskus nuorempana erehtynyt käymään huorissa, en kertoisi sitä naiselleni, koska hän saattaisi alkaa syyttä suotta pitää minua hyväksikäyttäjänä ja sovinistina.
Mielestäni Sinulla on oikea asenne ja korrekti käytös.
Miksi ihmeessä menneisyyttä pitäisi setviä pohjamutia myöden ?
Menneyttä ja ollutta, kaikkea ei tarvii tuoda julki. Eikä se ole valehtelemista. Mielestäni on asioita jotka saattavat aiheuttaa turhaa mielipahaa suhteessa, juuri väärinkäsityksiä tms.
En ole täysin puhdas itsekään, olen mm. mennyt menneisyydessä pettämään. Lisäksi olen sekoillut päihteiden kanssa, joskin tajusin nopeasti olevani väärällä polulla, ja otin itseäni niskasta kiinni.
Siitä huolimatta olen rehellinen, ja kerron nämä asiat, jos naisen kanssa tapailu alkaa muuttumaan seurusteluksi. Minä haluan olla rehellinen, erityisesti parisuhteessa, vaikka olisin sitten viimeinen rehellinen ihminen maan päällä. Olette säälittäviä selittelijöitä.
Sitä en tosiaan ymmärrä, miksi pitäisi vatvoa juurta jaksain kaikki entiset enemmän tai vähemmän epäonnistuneet suhteet uuden kumppanin kanssa?!! Muut menneisyyden asiat tietenkin on toinen juttu. Minä en naisena ainakaan haluaisi edes tietää niistä entisistä. Enkä sitä onko tullut aikaisemmin petettyä tms. Se luo vain turhaa epäluuloisuutta toista kohtaan. Ihminenhän voi muuttua. Tarkoitus kai uutta suhdetta rakennettaessa on lähteä puhtaalta pöydältä ja katse suunnattuna eteenpäin. Enkä aio minäkään kertoa sen tarkemmin edellisistäni, muuta kuin että niitä on ollut. Eikä kyse ole edes siitä, että niitä olisi ollut järin montaa, ei siis ole mitään kummempia luurankoja kaapissa.
epärehellinen ihminen, joka ei halua vastata teoistaan.
Pitääkö miehen muka vastata menneisyyden teoistaan naiselle? Tai naisen miehelle? Ei kumppani ole mikään pappi, jolle pitäisi ripittäytyä kaikista menneisyyden hairahduksista.
Okei, minä olen joskus pettänyt. Olen oppinut läksyni ja tiedän, etten enää pettäisi. Mutta jos kerron pettämisestäni uudelle rakkaalleni, ehkä joku pieni ääni hänen takaraivossaan sanoo "se joka pettää kerran, pettää myös uudestaan". Suhteeseen astuu ihan turhaan epäluottamus. Sama juttu päihdehistorian kanssa. Olen käyttänyt aineita, päässyt niistä eroon ja tiedän etten tule enää koskaan käyttämään niitä. Mutta jos kerron tästä asiasta, kylvän jälleen epäluulon siemenen.
Parisuhteessa ei eletä menneisyyteen, vaan tulevaisuuteen päin. Se mitä minulle tai kumppanilleni on joskus tapahtunut ei kuulu enää tähän päivään, ellemme anna sen kuulua. Jos otamme puheeksi asioita, joilla ei enää ole mitään merkitystä, annamme niille asioille ihan turhaan tekohengitystä sen sijaan että antaisimme niiden pysyä kuolleina ja kuopattuina.
... haluaako olla rehellinen, vai ei. Itse olen kaksi kertaa nuo asiat kertonut, toisella kertaa ehkä vaikutti asioiden kulkuun, mutta toisella kertaa itse asiassa lujitti suhdetta.
Olen ehkä jossain määrin romantikko, enkä usko, että voi olla onnellista parisuhdetta, jos toiselta pimitetään jotain merkittävää. Ymmärrän kyllä, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät kunnollista parisuhdetta ikinä haluakaan. On helpompi elää pinnallisessa illuusiossa. Onhan sitä paljon kulissiavioliitoissakin eläviä. Mutta minä haluan elää rehellisessä ja avoimessa parisuhteessa. Ja sitä ei saa, jos ei laita itseään likoon.
En ymmärrä, miten sellaisia asioita voi pitää epärehellisyytenä tai pimittämisenä, mitkä eivät millään tavoin liity meneillään olevaan parisuhteeseen, eivätkä siksi ole merkityksellisiä.
Olen samaa mieltä siinä, että parisuhteessa pitää toimia rehellisesti ja avoimesti, mutta se koskee vain niitä asioita mitkä ovat ajankohtaisia. Se, että haluan elää tästä hetkestä eteenpäin rakentaen yhteistä tulevaisuutta rakkaani kanssa ja unohtaa menneet, ei ole mielestäni pinnallista tai epäaitoa, vaan pelkästään järkevää ja empaattista. Ei kumppani ole mikään laskiämpäri, johon voi kaataa kaikki menneisyyden hölmöilyt.
Menneisyys liittyy aina nykyisyyteen siten, että se on muovannut meistä sellaisia kuin olemme. Jos haluat olla parisuhteessa oma kokonainen itsesi, kerrot myös menneisyydestäsi toiselle. Ajoitusta ei silti kannata unohtaa, eli ei mitä tahansa milloin tahansa voi kertoa, mutta kyllä avoimuus on parisuhteen avainsanoja kaikesta huolimatta.
Mun mielestä menneet on menneitä, eikä niiden kaivelu ole järkevää.
Jos olet esim. jossakin yhteydessä kertonut kaverillesi, että sinulle on tärkeää että toinen on sellainen ja sellainen, ehkäpä kaverisi ei uskaltanut olla rehellinen.
Miksi sä yleensä haluat penkoa vanhoja asioita. Eikö se ole tärkeämpää, miten kaverisi nyt käyttäytyy ja elää?
Ootko sä muuten juorunnu sun miehestäs kavereittesi kanssa. Eipä sekään ole kovin fiksua jos ei valehteleminenkaan.
Teidänhän pitäs seistä selät vastakkain ja tapella maailmaa vastaan kimpassa, eikä kyräillä toistenne edellistä elämää.
Itselleni on käynyt näin. Olin laukonut jotain mielipidettä avomiehelleni ja hän sitten pimitti asiaa, kunnes myöhemmin asia tuli ilmi. Ei mitään pimeitä salaisuuksia kuitenkaan.
En ole juorunnut vaan mulle kerrottiin ihan ilman että mitään olin kysynytkään.. Nyt toivon että ei olisi kerrottu.
on se, että haluaa näyttää paremmalta kuin mitä oikeasti on. Hylätyksi tulemisen pelko on mielestäni se minkä takia asioita kaunistellaan.
Kun kysyt mieheltäsi miksi hän valehteli tai jätti kertomatta, niin kuuntele tarkkaan ennen kuin vedät mitään johtopäätöksiä.
Jäi epäselväksi kirjoituksesi perusteella, missä kohdin mies on valehdellut? Ei ole kertonut kaikkia naisseikkailujaan ( ei muuta?) eikä naisten oikeita nimiä? Ehkäpä hän ritarillisesti suojeli naisten yksityisyyttä? Tuskin nainenkaan välttämättä tahtoo koko kylän tietävän ex-panoistaan? Tai jos häpeää? Tai jos ei tunne tuntevansa sinua vielä tarpeeksi hyvin- puoli vuotta on kuitenkin aika lyhyt aika.
Siinä mielessä olen kanssasi samoilla linjoilla, ettei menneisyydestään kannata valehdella. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Kai se on sitten jokaisesta itsestä kiinni paljonko tahtoo itsestään antaa suhteessa? Minulla ei ainakaan ole mitään tarvetta salailla menneisyyttäni, koska minä olen kuitenkin se, jolle ne asiat ovat tapahtuneet ja jotka ne asiat on tehnyt. Onhan se mielenkiintoista tutustua toisen persoonaan ihmisen eri kehitysvaiheissakin, vaikka ei toista ole silloin tuntenut. Kaikki ne kokemukset ovat kuitenkin muokanneet ihmisen persoonaa siihen, mikä se on tällä hetkellä ja oppiipa siitä tiettyjä toistuvia käytösmalleja, joiden tunteminen saattaa olla parisuhteen kestävyyden kannalta hyvä asia.
Jos ei mitään toisen menneisyydestä, onnistumisista, epäonnistumisista, virheistä ja kolhuista tiedä, niin aika hatarasti sitä toisen tuntee noin syvemmässä merkityksessä. Menneet on kuitenkin menneitä eikä niillä ole vaikutusta nykyiseen, jos ihminen on oppinut virheistään. En nyt puhu pelkästään jostain suhde-hömpästä ja seksi-leikeistä.
Se on sitten eri asia, missä vaiheessa kaikesta kertoo: luultavasti silloin, kun tahtoo tutustua toiseen vakavasti ja syvemmät tunteet astuvat kuvioihin. Jos toinen ei yhtään avaudu, niin orpo olohan siitä tulee.
Siis mies on ihan päin naamaa mulle valehdellut vaikka näistä on keskusteltu aikaisemmin. Ei vain pimittänyt..tosin myös sitäkin. Ei mua naisten henkilöllisyys kiinnostaa..ainoastaan tämä epärehellisyys.
Jos ei ole vain uskaltanut kertoa? En minä tiedä. Voihan se olla suoranaista valehteluakin, mutta eipä sile pohjalle taideta kestävää parisuhdetta rakentaa. Keskustele miehen kanssa ja aloittakaa puhtaalta pöydältä, jos mahdollista.
Minä ainakin haluan tietää miehen menneisyydestä oleelliset asiat. Menneisyys kertoo myös paljon tulevaisuudesta, sillä ihmiset toimivat usein saman kaavan mukaan molemmissa aikamuodoissa. Esim. väkivaltainen mies on useimmiten väkivaltainen tulevissakin suhteissa ellei ole käynyt hoidattamassa itseään missään terapiassa.
Lisäksi on huomattava, että kun täällä puhutaan siitä, että ihminen oppii virheistään, niin virheistään voi oppia ainoastaan myöntämällä ne. Ja ne ihmiset, jotka eivät kumppanilleen myönnä aiemmin tekemiään virheitä, eivät myöskään usein osaa myöntää itselleen, että virheitä on tullut tehtyä. Eivätkä näin ollen osaa oppia virheistään.
Kuten kaikissa ongelmallisissa tavoissa tai näkemyksissä, joista haluaisi päästä eroon, tässäkin ongelman myöntäminen on ensimmäinen askel.
Miksi menneisyyden virheitä ja traumoja pitäisi alkaa käsitellä aina uudelleen jos parisuhde vaihtuu? Voihan olla, että niistä on jo parikymmentä vuotta aikaa ja ne on tullut käsiteltyä omassa päässä ja mahdollisesti myös terapiassa jo vuosia sitten. Silloin niiden esiin nostaminen on mielestäni täysin turhaa, jopa haitallista.
naturan demanton kanssa.
Historiaa on takana kymmeniä vuosia enkä itse enää aattele yli 20 vuotta sitten tapahtuneita asioita.
Ja tuosta väkivaltaisuudesta vois sanoa että yksi miehistä oli väkivaltainen ja tuskin hän ainakaan mun jälkeisille daameilleen on kertonut todellista syytä eroomme.
Eihän sinun pakko ole kertoa uudelle kumppanillesi väkivaltaisesta miehestä menneisyydessäsi, mutta se voi auttaa miestä ymmärtämään sinua ja käytöstäsi paremmin. Miten vain.
Mies pääsee tuossa neljän aikaan niin saan varmaan kuulla jonkunlaisen selityksen.. Kerron sitten täällä miten meni.. Että kun voi olla huono fiilis.
Kertomuksesi kuulostaa tutulta. Minäkään en pysty oikein ymmärtämään miksi ei voi olla rehellinen. Kun luin kaikkia noita vastuaksia läpi niin kävi mielessä että jokainen vastaa omien kokemusten mukaan, niin siis minäkin.En usko että kukaan, ei varmaan edes ap. on tarkoittanut että on pakko kertoa kaikki asiat toiselle.
Kysymys on enemmän siitä että jos toinen kysyy niin silloin pitäisi kyllä ainakin yrittää vastata rehellisesti. Jos toinen esittää liian intiimiä kysymyksiä toisesta suhteesta tai toisesta ihmisestä niin voi rauhallisesti kertoa missä raja kulkee ja ettei halua vastata.
Sittenhän on tietysti niitäkin jotka kysymättäkin kertovat pieniä valheita, he haluavat ehkä luoda paremman kuvan itsestään tai jotain. Sitäkin on vaikea ymmärtää koska jos tosiaan haluaa tutustua toiseen ihmiseen niin miksi sitten valehdella? Se tuntuu oikeasti melkein typerältä. Toisaalta tämä on asia jonka voisin hyväksyä jos käy ilmi että toinen on tehnyt sen vaan koska toisella on huono itsetunto tai on halunnut tehdä vaikutuksen.Mutta sekin vaan jos kyseinen henkilö itse myöntää asian rehellisesti ja itse ymmärtää että se on typerästi tehty.
Se pelkäsi sun reaktiota, eikä halunnut kertoa niistä pahoista jutuista. Kaikki ei ole sinunlaisia nääs. Joku toinen olisi voinut säikähtää pahasti ja alkanut miettimään uudelleen koko juttua. Sitä mies varmaan pelkäsi ja ei siksi kertonut.
Sain vähän haparoivia vastauksia mieheltäni siihen miksi ei ole kertonut. Mutta jotain sen suuntaista että ei ole ylpeä menneisyydestään ja tuntee olonsa todella hankalaksi ja tukalaksi puhuessaan siitä. Sanoin että mieluummin kuulen häneltä itseltään kuin muualta jos sen pakosti jostain kuulee. Kertoi sitten itse loputkin. Tuntui että oksennan lattialle sitä kuunnellessani. Hiljaa olin kuitenkin ja kuuntelin. Mies sanoi että on niin vaikea vaan jatkaa kertomista kylmästi kun näkee että muhun sattuu joka sana :( Sanoi sitten että kertoo loput myöhemmin kun olen ensin saanut tämän palan nieltyä. Mikä oli ihan oikein.
Ja siis tiedoksi kaikille: en ole tarkoittanut tämän ketjun missään vaiheessa että toiselle pitäisi kertoa AIVAN kaikki. Mutta ne merkittävimmät asiat ehkä kuitenkin? varsinkin jos ne HYVIN todennäköisesti tulevat ilmi jossain vaiheessa muita reittejä.
Olen todella hämilläni.. tuntuu kuin hän olisi kokonaan eri ihminen kuin miksi luulin. Mutta tuntuisi olevan aidosti häpeissään? voinko luottaa? haluaisin uskoa että hän on muuttunut ja että hän on minulle se oikea. Vaikka ennen minua on hyppinyt kukasta kukkaan.. en tiedä. Oksettaa.
..yksi törkeimmistä asioista on, että mies on aina haukkunut erästä naista ja sanonut kuinka hän ennen pakoili kyseistä naista kun tämä roikkui perässä ja oli muutenkin ärsyttävä ja tyhmä. No eipä tullut koskaan sanoneeksi olleensa sängyssä sen naisen kanssa.. :( Kovasti vaan haukkunut.. Itsekkin luulin että kyseinen nainen on varmaankin todella yksinkertainen, mieheni puheiden perusteella,mutta enpä luule enää..onko tuo nyt ihme jos on roikkunut kun tuollaista on tapahtunut. Mutta sitähän minä en tiennyt. Tekee mieli juosta seinään.
Jaa-a. Jos miehesi on muuttunut, niin miksi hän on sitten haukkunut tätä yhtä (ainakin yhtä) ex-panoaan sinulle? Eikö tuo kerro jotain miehen arvoista? Tuskin ihminen puolessa vuodessa mihinkään muuttuu. Voi luulla muuttuneensa, mutta mihin tiikeri raidoistaan pääsisi. Tsemppiä sulle!
ps. tuskin kannattaa kuunnella selitystä jokaisesta panosta ja naisesta nimineen, mihin mies on sortunut. Pelkkä lukumäärä tai tieto, että niitä on ollut riittänee?
vedän aiemman kommenttini takaisin. Luulin, että kyseessä oli vain lukuisten suhteiden pimitys. Jos kysessä on toisten mustamaalaus, ei multa kaverille tipu empatiaa.
Jaa en tiedä miksi on haukkunut.. Ei kyllä olis oikeutta mennä haukkumaan naista joka on kuitenkin sänkyyn asti kelvannut. Vaikka muka on niin kauhea tms. ? No en nyt olettanutkaan että puolessa vuodessa muuttunut.. Nämä seikkailut ovat parin vuoden takaisia. Sitten tapasi naisen jonka kanssa oli vakavampi suhde. Ei pettänyt häntä. Erosivat muista syistä kuin pettämisestä. Nyt on minun kanssani ja vakava suhde taas. Eli siksi toivon että voin luottaa ehkä sittenkin?
Ja aivan totta etten halua kuulla kaikkia yksityiskohtia menneisyydestä :( hyi oksennus..
Nyt taitaakin neidistä tuntua, ettet haluakaan enää tietää. Myöhäistä se nyt on. Sun miehes on tai tai on ainakin ollut varsinainen hurmurpoika. Kannattaa varoa, sä voit tulla jätetyksi hyvin pian. Mieti sitä kun se sillä saastuneella munallaan sua pökkii.
Aloittaja voi joko sietää miehensä paskat teot, tai jättää miehen. Kumpikin on kuitenkin parempi vaihtoehto, kuin elää siinä luulossa, että mies on kiva ja kultainen, vaikka tosiasiassa tekeekin ikäviä juttuja selän takana. Ymmärrätkö? Vain todella tyhmä ihminen haluaa elää oman pienen mielensä harhaluulossa, jottei satuttaisi itseään. Koska jossain vaiheessa sattuu kuitenkin. Parempi tietää ajoissa, kuin vasta sitten, kun kaikki päättyy katastrofiin.
Minun aikanani mitään pahaa..eikä edellisenkään tyttöystävän.. mutta tuo menneisyys ennen sitä on aika hurja.
halunnut tietää. Mutta kerrottiin silti. Sitten tosin halusin kuulla mieheltä itseltään miten on. Kurjalta tuntuu mutta en minä häntä jätä. Kyllä jokainen ansaitsee toisen mahdollisuuden..mutta kukaan ei kolmatta.
Juttelimme tänään pitkään. Tuosta haukkumastaan naisesta sanoi että eihän sitä tohtinut eikä kehdannut minulle kertoa että sen kanssa tuli joskus oltua. Nyt asiaa jonkun aikaa pureksittuani alan nähdä asian hänenkin kantiltaan. Kaikki mokailevat elämässään..myös minä. Hän mokaili tuolla tavoin ennen minua ja halusi nyt silti näyttää hyvältä silmissäni jotta ei menettäisi minua.
Tiedoksi muuten että olen ainoa nainen joka on esitelty vanhemmille ja mummolle :) Eli kannattaisko tässä nyt pyyhettä kehään heittää hurjan menneisyyden takia ku tällä hetkellä kuitenkin menee hyvin?? Nuo salaisuudet vain säikäytti... ja masensi. No toivoisin että tuo ikävän pitkä lista päättyy minuun.