Mistä johtuu että naiset eivät viitsi tai halua kertoa totuutta edellisten suhteidensa lapsistaan heti kättelyssä, vaan ennemminkin peittelevät koko asiaa ja vaihtavat puheenaihetta sitä kysyttäessä, kunnes asia on pakko paljastaa muutamien treffien jälkeen?
On tosi "mahtavaa", kun ensin luulee tapailevansa lapsetonta sinkkunaista ja viikon-parin seurustelun jälkeen hän muina miehinä marssittaa eteeni räkänokkaisen lauman huutavia ipanoita. Tätä tilaisuutta tottakai edeltää kunnon kestitys niin ruokasalin kuin makuuhuoneenkin puolella.
Tilanne on todella kiusallinen, etenkin kun minua ainakaan ei tippaakaan kiinnosta ryhtyä keinoisäksi jollekin rääkyvällä ja paskalta haisevalla äpärälaumalle tai haaskata vapaa-aikaani ja viikonloppujani kuskaillen koko revohkaa jonnekin vitun linnanmäelle tai korkeasaareen.
En sanoisi mitään, jos näin olisi käynyt kerran tai kaksi, mutta kun se tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Hävetkää naiset, huolehtikaa itse äpärälapsistanne!
On tosi "mahtavaa", kun ensin luulee tapailevansa lapsetonta sinkkunaista ja viikon-parin seurustelun jälkeen hän muina miehinä marssittaa eteeni räkänokkaisen lauman huutavia ipanoita. Tätä tilaisuutta tottakai edeltää kunnon kestitys niin ruokasalin kuin makuuhuoneenkin puolella.
Tilanne on todella kiusallinen, etenkin kun minua ainakaan ei tippaakaan kiinnosta ryhtyä keinoisäksi jollekin rääkyvällä ja paskalta haisevalla äpärälaumalle tai haaskata vapaa-aikaani ja viikonloppujani kuskaillen koko revohkaa jonnekin vitun linnanmäelle tai korkeasaareen.
En sanoisi mitään, jos näin olisi käynyt kerran tai kaksi, mutta kun se tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Hävetkää naiset, huolehtikaa itse äpärälapsistanne!
Vastaukset 133
Vanhimmat
Ja mä luulin että mä olen ainoa jolle käy näin kaiken aikaa...
Hienointa tässä kaikessa on se, että muijan lapsille ei TIETENKÄÄN saa sanoa AINUTTAKAAN poikkipuolista sanaa vaikka kersat hakkaisivat sua puukolla selkään tai naarmuttaisivat uuden autosi kylkeä tonka-autoillaan. Et saa kieltää heiltä mitään, et nuhdella, arvostella tai torua. Kaiken sortin kurinpitotoimet ovat sinulta ehdottomasti kielletty, sinulla ei ole mitään oikeutta siihen, sillä "ne eivät ole sinun lapsiasi". Sinun oikeutesi on vain hymyillä, pitää turpasi kiinni lasten kasvatukseen liittuvistä seikoista ja olla iloinen siitä että saat elättää muijasi kurittomia lapsia ja viihdyttää heitä.
Jos on jotakin valittamista, sinun tulee "kannella" muijallesi, joka sitten suunnattomassa viisaudessaan päättää onko syytä ryhtyä jatkotoimenpiteisiin asian suhteen, ellei sitten vain viittaa kintaalla tyyliin; "iso mies, viitsitkin nurista muutamasta naarmusta mersusi konepellissä" tai "älä nyt viitsi eihän se VOI sattua kun rakas 6-vuotias lapseni hakkaa sinua kaulimella varpaisiin".
Jos toimit omin päin olet hankkinut itsellesi roppakaupalla hankaluuksia.
Teini-ikäisiin "et sä ole mun iskä, et sä voi mua komentaa" kakaroihin, en tässä yhteydessä viitsi edes puuttua.
Toivottavasti, jo pelkästään itsesi vuoksi, annoit moiselle eduntavoittelijalle lähtöpassit siltä istumalta.
...kun ämmä ja kakarat pomottaa sua miten haluaa.
*kikattaa* ...hih..........sellastahan se varmaankin voi olla..........melkolailla naurettavaa luettavaa..hih
... vai semmosta se oli, meno oli niin kovaa et välistä ihan hirvitti....
Kun "uuden" miehen kadoksissa olleet lapset, anteeksi, kultaiset sydänmurut tulevat ja ensimmäiseksi haistattavat vittua, kiipeilevät kirjahyllyllä, hyppivät koiran päälle (jonka pitää olla kiusattavana eikä saa missään nimessä paeta paikalta tai murista kultanaperoille), ensiksi ruokapöydässä heittelevät ruokaa toistensa ja muiden päälle ja lopuksi vetävät kiukustuksissaan liinat astoineen lattialle.
Katso siinä vieressä hymyssäsuin ja yritä ajatella positiivisesti... sanonpa että on aika vaikeaa.
Onko niin että kun ei sitä aikaa ole niille kakaroille, niin sitä ajan puutetta korvataan sillä ettei aseteta rajoja?
Heh, pitäisit itse huolta, ettet osta sikaa säkissä kysymällä vaikka "onko sulla lapsia?" tai muuten puhumalla niistä pikku painajaisista.
Julias35 kirjoitti:
"naiset eivät viitsi tai halua kertoa totuutta edellisten suhteidensa lapsistaan heti kättelyssä, vaan ennemminkin peittelevät koko asiaa ja vaihtavat puheenaihetta sitä kysyttäessä"
Sisälukutaidossa puutteita?
On pikkuisen semmoinen tunne pukkaamassa päällensää, että sinä taidat jäädä sattumapillua vonkailemaan lopuksi ikääsi.
Harminsa kullakin :)
35 nimimerkissäsi tarkoittanee ikääsi? Mistäs arvelit nappaavasi täysjärkisen 35 naisen, jolla ei ole takana elettyä elämää ja muksuja?!
Väitän, että on todennäköisempää saada täysosuma lotossa kuin löytää lapseton yli kolmevitonen sinkkunainen, jolla on elämänarvot kohdallaan.
Vai?
Todella hyvin sanottu!!!
"julias35" täytyy etsiä nuori nainen tai sitten vanhempi,jolla lapset muuttaneet pois kotoa.
Onnea vaan etsinnälle.
Väität siis että yli 35-vuotiailla lapsettomilla naisilla on mielenterveysongelmia? Mitenköhän mahtaa olla SINUN mielenterveytesi laita, kun tuollaisia kommentteja heität?
Enhän sentään. Mitäpä, jos hieman syventyisit noihin muihinkin viesteihini ja tekisit johtopäätelmäsi vasta sitten, eikä jonkin yksittäisen lauseen perusteella.
Minun mielenterveyteni on erinomainen, mutta arvomaailmani hieman toinen kuin mikä olisi trendikästä.
Turhaan yrität kääntää huomiota muualle, sillä viestisi jossa pidät lapsettomia 35 naisia mielenvikaisina, kertoo sinusta ja älystäsi kaiken tarpeellisen.
Epäilemättä viestit kertovat kirjoittajastaan "kaiken tarpeellisen". Sinä et tee poikkeusta :)
Se henkilökohtaista kohteliaisuuksista.
Jotta emme eksyisi ihan kokonaan alkuperäisetä aiheesta, voisit vastata ja mallintaa neljänkympin ikää lähentelevän lapsettoman naisen ajatus- ja arvomaailmaa. Kerro vaikka siitä, mitkä asiat sinun_mielestäsi voivat olla niin tärkeitä, että ohittavat mielenkiinnon perheen perustamiseen! Kerro samalla se, millä perustein niin on.
...vaikka niin, että ei ole löytänyt sopivaa isäehdokasta. Noita v*tun kusipäitä on ihan liikaa liikkeellä. Mä ainakin haluaisin itselleni kunnollisen miehen ja sen verta onnellisen perheen kun on realistisesti ajatellen mahdollista. Ei sitä perhettä ruveta perustamaan ihan kenen kanssa vaan ja mihin tilanteeseen vaan. No, onneksi mulla on paljon aikaa vielä ennen kolmeakymppiä.
Totuus on, että nykyisin löytyy paljokin ihmisiä, joille elämä on mielekästä ilman lapsiakin. Heidän arvomaailmassaan ei ole mielestäni mitään väärää, vaikkeivat he pidäkään lisääntymistä ainoana elämän tarkoituksena. On aviopareja, jotka haluavat nauttia toisistaan, yhteisistä harrastuksista, matkustelusta, sukulaisista jne. jne. ilman lapsia.
Lastenteon suhteen jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä. Kannattaa muistaa, että lasta yritetään omasta halusta, eikä siksi, että muut sitä odottaa ja pitää itsestäänselvyytenä. Arvomaailma on nimenomaan kohdallaan ihmisellä joka ei tee lasta muiden painostuksesta, vaan ymmärtää ajatella lapsen parasta ja sitä, että lapsen tulee saada tuntea itsensä toivotuksi ja rakastetuksi.
Jokaisella on omat elämänarvonsa ja myös oikeus päättää itse omasta elämästään, eletäänhän nyt sentään 2000 -luvulla ja vapaassa maassa - onneksi.
Löytyy toki. En nyt itsekään olisi niin hätään lisää lapsia hankkimassa. Juuri luettelemistasi syistä...
Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä - myös minulla. "Femina" ja "Saila" omilla viesteillään mielestäni kyllä aika somasti näyttivät toteen kärjistetyn väitteeni. Vai onko mielestäsi heidän asenteensa erilaisen mielipiteen esittäjään hyvinkin terveellä pohjalla? :)
sitä sanotaan itsekkyydeksi ja se on ihan ok
Minä yksinhuoltajaisänä pidän naisen tärkeimpänä ominaisuutena, omien henkilökohtaisten ominaisuuksien lisäksi, sitä että hänellä on lapsia. Kun minulla on lapsia, niin on erittäin suotavaa että naisellakin on kokemusta lapsista. Silloin on terveempi asenne suhteesta lapsen etävanhempaan. Eikä tule mustasukkaisuuskohtauksia lapseen kohdistuvasta ajankäytöstä eikä siitä että joutuu olemaan tekemisissä entisen puolisonsa kanssa.
Eli joillekin "lapselliset" yksinhuoltajaäidit on erittäin tervetulleita.
... voittanut, mutta taannoin löysin 38-v sinkkunaisen, joka on lapseton ja ehdottoman täysjärkinen elämänasenteeltaan. Ei se siis mahdotonta ole, joskus elämässä kuviot ei mene niinkuin suunnittelee ja lapsetkin jää tekemättä.
Sinänsä olen samaa mieltä siitä, että naiset tosiaan piilottelee lapsiaan treffailun alussa, luottavat ilmeisesti siihen, että ehtivät tehdä avuillaan vaikutuksen ja mies sitten hyväksyy jälkikasvun osana pakettia.
Onnittelut.
Niinhän se on, että joskus vain tulee sietämättömiä mutkia matkaan ja menee suunnitelmat uusiin raameihin. Siinä voi sitten jäädä lapset tekemättä tai tulee tehtyä ne väärän ihmisen kanssa. Olosuhteet, joihin ei voi itse mitenkään vaikuttaa, muuttuvat jokus niin arvaamattomasti, että ei hyvä tosikaan. Sanoisin, että on aika pätevöittävät kokemukset siitä sortista. Pienyritys, maatila... ja sitten tuli tämä peevelin eu... lopun varmaan arvaatkin. :(
Todennäköisyyksiä ja sattumaa se on löytää sopiva kumppani. Kärjistetty heittoni nyt näkyi saavan ikävää huomiota tympeiden kommenttien muodossa, mutta ehkäpä ne kuitenkin hiukan heijastelevat ajan henkeä. Perhekeskeinen ajattelutapa ärsyttää, koska nyt on trendikästä luoda uraa ja statusta.
En minä vaan ole huomannut, että yh:t mitenkään piilottelisivat lapsiaan. Paremminkin päinvastoin: monet ovat niin sidoksissa tenaviinsa, että muut ihmissuhteet kärsivät. Ei ole ollenkaan yksi kerta, että olen viettänyt treffejä leikkipuistossa. Siinä on sekä hyvät että huonot puolensa. "Aikuisten jutut" jäävät helposti vähän vähille ja se on huono asia, koska tutustumassahan siellä treffeillä ollaan. Toisaalta taas muksujen läsnäolo tekee tilanteesta vähemmän "muodollisen" ja turha pingottaminen jää pois; mikäs sen parempi kuin nähdä toinen omana luonnollisena arkiminänään.
maailman paras nainen 35 ja ilman mukuloita ollaan....ah tätä ihanuutta ja rauhaa.!!joten lottopottiko seuraavaksi??heh
... hyvä viesti sinulta, tunnut täysijärkiseltä mieheltä.
Minullakin on menneestä avioliitostani yksi kuusivuotias poika ja pidän lapsista. Siksi joskus olenkin ihmetellyt, miksi yh-naiset useinkin "piilottelee" ensitapaamisilla lapsiaan, mutta nämä tapaukset liittyy ilmeisesti ravintolakulttuuriin.
Tämä löytämäni kumppanini ei ole valikoitunut lapsettomuutensa vuoksi, vaan syyt olivat ihan toiset.
Hyvää jatkoa sinulle elämään!
Etsin etsimällä yksinhuoltaja-äitiä, joka uskaltaisi aloittaa suhteen minun kanssa.. Taitaa olla aika harvassa vapaat "äidit"
[email protected]
.....kuinka niin eivät uskalla?
Niin, jos sulla on 10 lasta, niin saattavat hetken harkita, heh.
Mulla ei oo yhtään lasta.
Olen vain lapsirakas.
Kylläpä kirjoitit kauniisti!!!!!
Annan sulle neuvon, sun tarvitsee alkaa treffailemaan naisia jotka ovat 18-20v,heitä on varmaan enemmän lapsettomia, kun meitä n.30 vuotiaita...ja se, että naiset ei laita heti otsaan lappua että "lapsia on", jos he etsivät kumppania itselleen, eikä lapsille isää.
JOS nyt sitten satut tapaamaan lapsettoman naisen, kannaattaa HETI kertoa hänelle, että INHOAT rääkyviä ja paskelle haisevia kakaroita, jotta hän ei sitten ala rakentaa "pilvilinnoja" tms...
Kyllä yleensä AIKUISILLA ihmisillä on jo lapsia,että sun täytyy vaan alkaa sulatella se ajatus sisälläsi.
En minä mitään lappuja otsaan tarvitse, osaan kyllä kysyä ja kysynkin, mutta kuten jo sanoinkin, naiset usein kiertävät kysymyksen, vaihtavat puheenaihetta, tai antavat ymmärtää olevansa lapsettomia, ilmeisesti peläten haluttavuutensa puolesta.
Tutustumistilanteessa ei kuitenkaan voi kovin tiukaan ryhtyä tivaamaan selkeää ja täsmällistä vastausta, ellei sitä saa automaattisesti riittävän vihjailevilla ja jopa suorilla kysymyksillä.
Ei minulla sinänsä ole mitään lapsia vastaan, mutta se sylettää kun yritetään kepulikonstein kammeta VIERAIDEN lasten sijaisisäksi.
Että lapsia...
On se jostain syystä vaan naisillekin jonkinlainen kynnyskysymys, kun kerron olevani vkl-isukki.
Mitenkähän saisi naiset ymmärtämään, että eronneet miehet eivät kaikki tyynni ole läpeensä mätiä alkoholisteja tai naisenhakkaajia?
Lues uudestaan esim."Mahtavaa" nimimerk.tukkijätkä-kirjoitus..ja mieti!
Itse jos tapaan aikuisen miehen jolla ei ole lapsia,...niin hiukan mietin että "mitähän vikaan" miehessä on?
On aivan oma vikasi, jos et uskalla kysyä tai sanoa suoraan, että et tapaile yh-äitejä. Taitaa vaan pillunpuute olla niin kova, ettet haluakaan heti tietää tosiasioita. Yh-äidit voivat aivan samasta syystä vältellä kysymystä kuin sinä et uskalla ilmoittaa, mikä olet miehiäsi. Voitko käsi sydämellä väittää, ettet olisi koskaan pyrkinyt treffeillä antamaan itsestäsi edullista ja ehkä hieman todellisuutta paremman kuvan?
Miten olet noin vanhaksi elänytkin hankkimatta yhtään viisautta ja kypsyyttä...?? Varmaan luulet, että jos koskaan siität OMIA lapsia, niistä tulee paskalta haisemattomia, räkänokattomia valioyksilöitä. Mitä jos kerran vonkuureissullasi pamautat jonkun naisen, lapsettoman tai yh-äidin, raskaaksi? Tai jos päädyt avioeroon lastesi äidin kanssa? Pitäisikö silloinkin naisen kärvistellä lopun ikänsä yksin ja huolehtia sinun äpäristäsi samalla, kun sinä etsit uutta rasitteista vapaata naista...
vasta kamalia ovat.Kun eivät elä lastensa kanssa arkea, niin tuntevat siitä huonoa omaatuntoa ja kun sitten koittaa se 'isä-viikonloppu', niin palvovat ja palvelevat lapsiaan antaen näille kaikki periksi, että lapset vaan olisivat tyytväisiä ja tulisivat seuraavankin kerran isän luokse.Vähän vanhemmat lapsen osaavat käyttää hyväkseen isien huonoa omaatuntoa ja ostattavat itselleen kaikkea kivaa ja isä sitten seuraavalla viikolla itse venyttää pennejään.
No, kyllä mua hävettää naisten puolesta jotka tota harrastaa, siis ei kerro suoraan lapsistaan! Ehkä ne ei oikeasti edes tykkää lapsistaan...
Millasia naisia ne sitten on joille on kynnyskysymys se että sä olet vkl-isä? Mä henk.koht. ihmettelen ikäisiäni miehiä jotka eivät kerro/tapaile lapsiaan joita varmaankin tässä iässä on, olen miettinyt että luulevatko miehet ehkä "näyttävänsä nuoremmilta" jos eivät kerro lapsistaan? Lieneekö sama juttu sen sortin naisilla?
Ei kaikki ajattele noin eronneista miehistä, eikä kaikki ole sellaisia, (mutta suurinosa on).
Lasten määrälläkö mitataan "normaaliutta"?
Eronneessa ei ole mitään vikaa, eikä usein vkl-iskässäkään, ongelmia tuovat enemmän lapset ja useimmiten lapsia enemmän se lasten äiti. Kiitos karmeiden kokemusten, tämä lapseton kolmikymppinen nainen jätti kokonaan väliin "lapsekkaiden" miesten tapailut. Vaan onneksi löytyi se mieskin joka on lapseton ja arvosti muiden ominaisuuksien lisäksi myös omaa lapsettomuuttani.
Miten niin en uskalla kysyä? Mistä noin päättelet? Enkö muka sanonut kyseneeni? Jos olisit lukenut huolellisemmin, et tuollaista edes yrittäisi väittää.
Ja jos se olisikin vain pillusta tai sen puutteesta kiinni, eiköhän silloin yh-äitikin kelpaisi. Onhan se pillu niilläkin.
Onpa rajua nimittelyä lapsista.(aikaisemmin).Mies joka käyttää lapsista kyseisiäsi nimiä,ei varmastikkaan rakasta mahdollisiä omiakaan lapsia.
Onhan tilanne eri,jos lapset ei ole omia,mutta mietippäs hieman tarkemmin...Lapset on AINA lapsia ovatpa omia tai ei.
Älä missään tapauksessa tollaisella asenteella rupeakkaan seurusteleen vakavasti naisen kanssa,jolla on lapsia.Aiheutat lapsille tuskaa.
...sanoitko tosiaan niin että vkl-isälle tuo ongelmia omat lapset?...kuinka niin?
Se, että ex-puolisot saattaa tuottaa ongelmia, niin se onkin jo erijuttu...hyvin yleistä.
Ehkä se on niin ,että ihmiset kenellä ei ole omia lapsia,heidän on vaikea ymmärtää lapsiperheitten arkitouhuja jne...ja siksi tuntevat itsensä ns.ulkopuoliseksi aluksi.
Mutta jos he haluavat osallistua ja hyväksyvät uuden suhteen lapset,niin se kyllä melkein vaatii että jaksaa lähtee tekemään kierroksen siellä linnanmäellä ja korkeasaaressa(viitaten juliet35 viestiin).
Myönnän kyllä, että tähän ikään (40) päästyäni, oma lapsi opiskelemassa mahdollisimman kaukana, en todellakaan halua aloittaa kaikkea alusta (omien tai muiden lasten kanssa), vaan ihan itsekkäästi nauttia aikuisen, riippumattoman naisen elämästä.
Oli tosiaan työ ja tuska löytää lapseton aikuinen mies, ja yhdyn yh-äitiin, että olen usein tuuminut mitä vikaa tyypissä on.... :) Onhan hänessä hurjasti vikoja, niin kuin minussakin.
Sokkotreffeillä (ennen nykyistäni) tapasin kolmen lapsen viikonloppuisän. Hän kertoili kaikista kesälomasuunnitelmistaan, paljastaen olevansa Kunnon Isä. Nostan edelleen hattua hänelle, sillä Kunnon Isiä on harvassa, mutta en todellakaan halunnut yhdistää elämääni kolmeen pikku poikaan. Röyhkeä ja hemmoteltu kollipoika olkoon ainoa häiriöntuottaja taloudessani :)
Kirjoituksestasi sai kuvan, että kaikki 30-vuotiaat ja lapsettomat naiset ovat harvinaisia. Eivät kokemukseni mukaan ole, jos kyse on hyvin koulutetuista naisista. Itse harrastin nuorena urheilua, hankin akateemisen loppututkinnon ja tämän jälkeen aika vaativan työn. Olen nyt 30, ja lapsia ei siis ole. Olen lapsia kyllä hoitanut ja tiedän, miten paljon se vaatii. Tällä hetkellä seurustelen vakavasti ja lapsia on toivottavasti tulossa n. 2-3 vuoden kuluessa. Olen päättänyt silloin siirtyä vähän toisenlaisiin tehtäviin, koska työni ja lapset on raskas yhdistää. Elämänarvoni ovat kohdallaan, olen vain keskittynyt elämässäni muuhun. Nuorempana ei myöskään vastaan tullut ihmistä, jonka kanssa olisin lapsia halunnut hankkia.
Äitinä oleminen on kuitenkin niin suuri vastuu, että ihmettelen äitejä, jotka pimittävät tämän puolen itsestään miehen tavatessaan. Ihmettelen, millainen kuva tällaisesta naisesta kehittyy hänen lapsilleen. Eikö lasten pitäisi olla kaikkein tärkeimpiä, vaikkei heille siis mitään isää haettaisikaan? Ilmeisesti ajatuksena on, että kun miestä ensin oikein pidetään hyvänä, hän hyväksyy myös yllätyksenä tulevat lapset. Alhaista ja typerää peliä. Tällaisillako ihmisillä on sitten mielestäsi elämänarvot kohdallaan?
Miksi ihmeessä yhdistät korkeasti koulutetun naisen ja lapsettomuuden keskenään? Ovatko keskiasteen koulutuksen saaneet kenties mielestäsi jotenkin tyhmempiä, ja ovat jo tehneet lauman kakaroita peräänsä huutamaan? Itselläni on ystäväpiirissä lukuisia 28-38 vuotiaita KESKIASTEEN koulutuksen saaneita naisia, jotka eivät ole vielä hankkineet lasta. Ihan kuin kaikki ns huonosti koulutetut lisääntyisivät jotenkin erityisen nuorena! Kyllä huonomminkin koulutetut osaavat nauttia elämästään ilman lapsia
Tarkoitin, että akateemisen tutkinnon suorittamiseen menee yleensä enemmän aikaa, joten työelämä alkaa ehkä hieman vanhempana kuin esim. keskiasteen koulutuksen saaneilla. Usein tämän jälkeen aletaan sitten luoda uraa, maksella opintovelkoja yms., joten lapset astuvat ehkä kuvaan tästäkin syystä myöhemmin.
Kun tapaan aikuisen miehen jolla ei ole lapsia, niin mietin, että mitähän vikaa miehessä on???
Toiset taas sanoo, että kun on kolmekymppinen kahdenlapsen isä/äiti ja eronnut, että mitähän vikaa hänessä on, kun noin on käynyt???
Löyhässä on kriteerit, jos noilla perusteilla ensimmäisenä alkaa miettimään, että mitä vikaa ihmisessä on!
Aloittajan kommenttiin sanoisin, että olipa asia mikä tahansa ja varsinkin kun se on noin perustavaa laatua oleva asia parisuhteen kannalta, niin en voi sanoa ymmärtäväni kyseisenlaisia naisia. Tuon tyypin asiat paljastuvat ennemmin tai myöhemmin ja saattavat juuri olla niitä ikäviä yllätyksiä.
Olipa asia mikä tahansa, niin eiköhän se olisi reilua sanoa heti, joten siinähän sitten toinen voi tehdä valinnan omien periaatteiden mukaisesti eli tyyliin OTA TAI JÄTÄ! Säästyy molemmilta osapuolilta harmit jälkikäteen.
Ei ole kyse mistään tyhmyydestä tai elämästä nauttimisesta, vaan puhtaasti pitkästä koulutusajasta. Yleensä kannattaa tehdä muutama vuosi töitä ennen perheen perustamista jo ihan taloudellisista syistä. Kun korkeasti koulutettu nainen opiskelee 2-3 vuotta pidempään kuin keskiasteen koulutuksen hankkinut kanssasiskonsa, siirtyy myös töihinmeno ja perheen perustaminen. Moni korkeasti koulutettu nainen olisi mielellään hankkinut lapsia jo aiemmin, mutta opiskelun ja perheen yhdistäminen olisi hankalaa ja talousasiat huonolla tolalla. Jotkut siihen pystyvät, mutta yleinen trendi koko 90-luvun ajan on ollut opiskelevien vanhempien väheneminen. Samalla myös Suomessa syntyvät ikäluokat pienenevät entisestään. Kyllä korkeasti koulutetut naiset saavat esikoisensa keskimäärin myöhemmin kuin lyhyemmän koulutuksen hankkineet.
En sanonut että ainoastaan vkl-iskälle, vaan koko suhteelle ja suurimmaksi osaksi kiitos katkerille lasten äideille, jotka itse vielä näissä tapauksissa olivat erota halunneet.
En ymmärrä minkä takia exien pitää tehdä entisen kumppaninsa elämä hankalaksi heti kun kuulee että on uusi naisystävä, osaisitko selittää?
Lapsiperheen arkea jne. ei ole vaikea ymmärtää, itselläni sitä on ollut työnpuolesta vuosia, enkä ymmärrä sitä olevan muidenkaan vaikea ymmärtää, pelkällä maalaisjärjellä, se ei niin vaikeaa ole.
Mutta se, että lasten äiti kasvattaa muksujaan kuin pellossa, sitä on todella vaikea käsittää. Lapsille turvallisuutta tuovat myös rajat, ei pilalle paapominen. Lasten täytyy itsekin jossain välissä ymmärtää mikä on oikein ja mikä väärin, ja siinä ei katkera äiti auta.
Tuskin Linnanmäki-Korkeasaari-kierrokset niin vaikeita ovat, mutta suhteen alussa pitää rehellinen olla-lapsistakin. Jos se on este jollekulle, pitää sitä kunnioittaa, sillä jos se on este alussa, on se sitä myöhemminkin. Sitä ei alussa valehteleminen muuta miksikään.
Kilpailu on kovaa avioliittomarkkinoilla, tyttöseni.
Jotain hyvin henkilökohtaista on pielessä silloin jos lapset vituttaa eikä niitä siedä.
Tiedänpä isän, joka on toisessa avioliitossa yksinhuoltajanaisen kanssa. Ainoa lapsi on siis hänen vaimonsa ja toisen miehen. Siitä huolimatta erittäin rakas ja läheinen. Läheisempi kuin miehen biologisesti oma lapsi.
On sellaisiakin miehiä, jotka eivät ole lapsista pitäneet, mutta heidän äitinsä kautta oppineet pitämään.
"Ei kaikki ajattele noin eronneista miehistä, eikä kaikki ole sellaisia, (mutta suurinosa on)."
Kiva yleistys.. :(
Taitaapi olla myös vastaus kysymykseesi siitä, miksi naiset kavahtavat vkl-isää.
Minun mielestäni on heikko aloitus, jos ei sitä vertaa riitä suoraselkäisyyttä, että kertoo lapsistaan. Joskushan se kuitenkin on kerrottava. Luottamuksen rakentaminen on muutenkin sen verran herkkää puuhaa, että ei se oikein siedä pimitystä niinkin perustavaa laatua olevassa kysymyksessä kuin omat lapset.
Kiva yleistys.Joo. Mutta niinhän se on.
En mä mitenkään kavahda vkl-isiä. Päinvastoin, kerroinkin että ihmettelen miehiä jotka ovat aina vapaita tulemaan ja menemään eikä koskaan lapset ole esteenä mihinkää eikä lapsista puhuta eikä niitä näy (vaikka tiedän että lapsia on). Tunnen sellaisia joten tiedän mistä puhun. Tarkoitin, että sama ongelma se lapsista puhumattomuus tuntuu olevan joillekin sukupuolesta riippumatta!
Siitä olemme samaamieltä, että suoraselkäisyys puuttu niinkuin myös kaikenlainen rehellisyys jos niin tärkeästä asiasta ei puhuta. Eiköhän se osoita huonoa itsetuntoa, jos ei tunne kelpaavansa sellaisena kun on?
Tuosta luottamuksesta, tuntuu sekin olevan katoavaa kansanperinnettä nyky suhteissa kaikenkaikkiaan..
No on - valitettavasti. Piti koittaa älähdätkö...
Kyllä vainen se on osoitus huonosta itsetunnosta, jos ei uskalla pelata avoimin kortein. Nykyajan ongelma. Kova kilpailu kaikessa johtaa täydellisyyden tavoitteluun ja siinä myllyssä itsekunnioituksensa koossa pitäminen ei ole helppoa.
Hektinen elämänrytmi on muovannut ihmisistä kyvyttömiä näkemään asioita pitkällä tähtäimellä. Minulle-kaikki-heti on hyvin yleinen ajattelumalli. Ehkäpä sillä, että ei anna lasten "häiritä" tavoitteitaan, voi saada hetken onnea?
Luottamus on katoavaa kansanperinnettä, koska yhä enenevässä määrin on niitä, jotka ovat tulleet petetyksi oikein pohjia myöten. Näillä nettifoorumeilla ilmeisesti seikkailee tietyllä tapaa valikoitunut joukko, mutta siitä huolimatta väitän, että kirjoitukset kuvastavat ajan henkeä. Kierrätys on päivän sana; yleinen ohje parisuhdeongelmiin on kehottaa vaihtamaan kumppania. Rakenna siinä sitten luottamusta ?!
Mietteitä?
Totta ihmessä älähdän. Aika useestikin.
Mietteitä? Mitä tarkoitat?
Sä ilmeisestikin ole maankuulu selvännäkijä, koska ajattelet kutakuinkin samanlailla kun mä.
Tietenkään omalla kohdallani en ajattele, että sitä saan mitä tilaa... tai ehkä kumminkin...
Sitäkään mä en ymmärrä miksi niitä lapsia tehdään, jos ne ei saa näkyä eikä kuulua, puhumattakaan siitä että lasten elämään tarvitsisi kuulua muutenkin kun pari kertaa viikossa soittamalla? No, mitäs luulet kummatko niitä haluaa/vaatii, miehet vai naiset ja miksi?
Luottamuksen rakentaminen? Sen tiedän, ettei se todellakaan ole mitenkään trendikästä.
Niinkun millälailla valikoitunut joukko netissä?
Totta ihmessä älähdän. Aika useestikin.
Mietteitä? Mitä tarkoitat?
Sä ilmeisestikin ole maankuulu selvännäkijä, koska ajattelet kutakuinkin samanlailla kun mä.
Tietenkään omalla kohdallani en ajattele, että sitä saan mitä tilaa... tai ehkä kumminkin...
Sitäkään mä en ymmärrä miksi niitä lapsia tehdään, jos ne ei saa näkyä eikä kuulua, puhumattakaan siitä että lasten elämään tarvitsisi kuulua muutenkin kun pari kertaa viikossa soittamalla? No, mitäs luulet kummatko niitä haluaa/vaatii, miehet vai naiset ja miksi?
Luottamuksen rakentaminen? Sen tiedän, ettei se todellakaan ole mitenkään trendikästä.
Niinkun millälailla valikoitunut joukko netissä?
Miksi hui? Epätavallisia mielipiteitä minulla, kenties?
Älähtämisessä on sekä hyvät että huonot puolensa; heikkoitsetuntoiset pakenevat paikalta ja vähemmän alamaissa olevat tarttuvat tilaisuuteen keskustella. Semmoista on elonmeno näyttänyt.
Enhän tokikaan ole selvännäkijä, mutta näen aika selvästi :) On aikaa katsoa.
Mietteistä. Sitä tarkoitin, että kertoisit ajatuksiasi. Alkuperäisestä aiheesta ja siitä, mitä ajattelet minun kommenteistani.
Omalla kohdallani kertomus siitä, miksi niitä lapsia hankittiin ja kuka niitä halusi, on pitkä ja värikäs ja ei niin kaunis kertomus. Jääköön väliin tässä kohtaa. Noin yleisesti ottaen näyttäisi olevan, että naiset haluavat miehiä enemmän saada jälkikasvua. Miksi? En tiedä - ehkäpä "äidinvaisto" on niin voimakas motiivi. Ehkäpä lapsia hankitaan kuolemanpelon vuoksi... lapset tavallaan tuntuvat takaavan oman elämän jatkuvuuden. Ehkäpä kyse on vain yksinkertaiseti siitä, että tieokoneista, avaruuslennoista ja mobiiliviestimien keksimisestä huolimatta meitä ohjaa toimissamme ne samat kaksi elämää ylläpitävää voimaa, jotka vallitsevat kaikessa elollisessa: itsesäilytysvietti ja lajinsäilytysvietti.
Niinkun sillälailla valikoitunut, että nettiä käyttävät young urban professionals, teinit ja joku satunnainen tukkijätkä.
No, ei ehkä epätavallisia, mutta toivottavia.
Älähtämisessä ei ole mitään huonoa piste. Heikkoitsetuntoisten on syytäkin paeta paikalta. On aika katsoa mitä?
Harmi ettet olekkaan selvännäkijä. Mua olis kiinnostanut ensi vuosi, miten menee?
Sun kommentit oli yllättävän järkeviä mieheksi(jos olet mies).(mutta oppihan mieskin hyvässä koulussa, ehkä).
Enpä viitti kertoa myöskään omaa juttuani siitä miksi lapsia on . Omalla kohdallani voi sanoa, ettei lapsen teossa ollut niin yleviä syitä kun elämänjatkuvuus tai kuolemanpelko....mutta luojan kiitos, lapsi on! Juttu sinäänsä on kaunis, mutta raadollinen.
Mikä sun suhteesi on lapsiisi?
En tunne olevani young urban prof , teini enkä tukkijätkä.
Ihan mielenkiinnosta, paljonko hehtaareissa metsäkone "kaataa"puuta esim. tunnissa?
Mites se menikään... Pidämme oikeina ja järkevinä mielipiteitä, jotka ovat kieroutuneet samalla tavoin kuin omamme... tai jotain sinne päin :)
On aikaa katsoa, mitä ihmiset ajattelevat, mitä he tekevät ja mitä siitä seuraa. Syiden ja seurausten analyysi on kiinnostavaa. Hyvässä lykyssä siitä voi ottaa opikseen ja väistellä mokauksia omissa toimissaan. Harmittaa se itseäkin, että puuttuu selvänäön taito. Poukkoilevan politiikan ja nopean yhteiskuntamuutoksen ajassa elävälle siitä olisi hyötyä isoin mitoin. Pahuksen vaikea suunnitella tulevaisuuttaan, kun ei tänään tiedä, millä säännöillä ensi viikolla pelataan.
Sinun kokemuksesi miehistä ei taida olla kovin hyvät, kun noin kyseenalaistat miesten järkevyyden?
Noh, tapaan muksujani ( kaksi pikkukoululaista ) kutakuinkin säännöllisesti ja viihdymme mainiosti koko konkkaronkka. Puuhataan joukolla ihan tavallisia arkiaskareita mitä nyt tällaisessa maalaistalossa on. Aika paljon käytetään aikaa myös keskusteluun. Lapsilla tuppaa olemaan melkoisesti "vaikeita kysymyksiä" varastossa, kun heidän äitinsä ei oikein saa vastattua niihin. Minä sitten vastaan ja koetan väistellä vääjäämätöntä - josain vaiheessa se vielä tulee eteen: on pakko kertoa totuus.
Tiedät ihan hyvin, mitä tarkoitin: ns. tavalliset pulliaiset suurista ikäluokista ovat vähemmistö netin käyttäjistä...
Pitääpä kysäistä naapurilta, paljonko moto lakaisee tunnissa. Hän on metsäkoneurakoitsija - minä olen jalkamies, joka siivoaa jälkiä ja koettaa saada niistä raiskioista edes jotenkin kasvavaa metsää.
Hyvää viikonlopun jatkoa sinulle. Minä menen nyt viettämään aikaa lasteni kanssa.
Kuulostaa hyvältä, että tapailet lapsiasi. Sehän ei ole lasten syy jos erotaan. Ja aina pitäis muistaa, että eihän meillä ihan oikeesti ole muuta kun lapset!
Ai, siis on aikaa, mä ajattelin että on aika. Se on hyvä jos on aikaa mietiä ja jos mietiminen yleensä kiinnostaa.
Mun yksi entinen pomoni, sanoi mulle kerran: kerran voi tehdä mitä vaan, toinen kerta on tyhmyyttä (juttua en todellakaan kerro, Eskolle vaan terveisä, ja hauskaa oli). Mun mielestä se on tosi hyvin sanottu. Eli ei ole mitään mieltä puuhasteluista, jos ei osaa ottaa oppia entisestä.
Mun kokemukset miehistä..jaa...kyllä mä tiedän että kivoja ja järkeviä miehiä on, en vaan ole sattunut tapaamaan. Oon vaineski. Yhden . Se oli Joulupukki tai sen tuttu.
Hauskaa viikonloppua teillekin.
...vanhemman oikeus on väärin. olen löytänyt upean lapsettoman miehen, joka on kietaissut myös lapseni kainaloonsa. eikä hänelle ole ongelma että lapset vastustavat vkonlopputapaamisia isänsä luona. päinvastoin! lapset SAAVAT olla meidänkin luona. ja isä ei ole se joka siittää vaan se joka kasvattaa. olen 25v., lapsi 5v. ja olen tavannut vain 1 miehen joka oli lapsikielteinen.kuulemani mukaan miehet pitävät paljonkin naisista joilla on lapsi/lapsia.
...vanhemman oikeus on väärin. olen löytänyt upean lapsettoman miehen, joka on kietaissut myös lapseni kainaloonsa. eikä hänelle ole ongelma että lapset vastustavat vkonlopputapaamisia isänsä luona. päinvastoin! lapset SAAVAT olla meidänkin luona. ja isä ei ole se joka siittää vaan se joka kasvattaa. olen 25v., lapsi 5v. ja olen tavannut vain 1 miehen joka oli lapsikielteinen.kuulemani mukaan miehet pitävät paljonkin naisista joilla on lapsi/lapsia.
ikävää, katkeran akan paskan puhumista!
hauskaa kevättä vaan sinullekin!
Ei muuta kuin nyrkkikyllikki esiin....ei sun kaltainen ihmisten(naisten) hyväksikäyttäjä pillua tarvitse.
VKL.isä ??????
Mä oon edellisessä liitossani SAANUT kaksi ihanaa tyttölasta jotka nyt on 6 ja 4 vuotiaita. Mikä minusta tekee viikonloppu isän vaikka pääsääntöisesti tapaankin lapseni vain viikonloppuisin?? Minusta olen nyt ja aina niiden OIKEA iskä eikä sitä nimikettä voi kukaan ottaa pois. Onneksi myös ex-vaimo tietää tämän eikä yritäkkään tyrkyttää uutta ystäväänsä lastemme isäksi. Tietysti sananvalta on niillä "aikuisilla" ihmisillä kenen kanssa lapset kulloinkin on tekemisissä.
Mä olen seurustellut jo 2 vuotta 36 vuotiaan naisen kanssa jolla ei itsellä ole lapsia mutta suhkot hyvin on pärjätty. Hän ajaa mielellään sen 200km luokseni vaikka tietää et lapset on minulla. Eihän se silloin mikään "kuhertelu" viikonloppu ole mutta omalla tavallaan antoisa.
Myönnän kyllä sen et kuri ISÄN luona voi olla erilainen kun äidillä viikkoisin mutta enpä ole koskaan asiaa niin ajatellut et väkisin yrittäisin lapsiani mielistellä..Mä vaan nyt satun olemaan mies ja ajattelen siksi asioista hiukan erilailla.
Muuten.....
Se mistä nämä keskustelut on lähtenyt alkuun saa minut voimaan pahoin!! Voiko tuollainen mies koskaan saada kunnollista naista?? No itse en kylläkään silloin "etsikko" aikana törmännyt naisiin jotka olis lapsiansa hävenneet. Totta puhuen itse epätoivoisesti etsin silloin yh.äitiä =)
Hyvä kun uskallat kysyä. Mutta se, ettet uskalla selvittää lopullisesti tuota mieltäsi kalvavaa asiaa, osoittaa uskalluksen puutetta.
Jos mua häiritsisi mokoma pikkuseikka, ottaisin sen kyllä kerralla selville, enkä täällä piipittäisi moisesta.
Omapa on häpeäsi, jos menet pöytään tai sänkyyn ennen kuin tiedät!
Yhyy, vauveli!
Olen samaa mieltä kanssasi!
Ei kaikki ihmiset halua lapsia tai pidä lapsista, meitä on niin moneen junaan ja jokaisella on minusta oikeus mielipiteeseensä.
Itse en ole koskaan pitänyt lapsista. Ex vaimoni painostuksesta tein yhden, jota siedän varsin hyvin ja ajoittain tunnen jopa rakastavani, mutta muita lapsia en edelleenkään voi sietää.
Joillekin ihmisille elämän tarkoitus on lasten tekeminen, jotkut löytävät tarkoituksen joistakin muista asioista. Ei kai lasten tekeminen mikään pakko ole? Eikö jokaisella ole oikeus elää siten kuin haluaa?
Lapsia ja ihimisiähän on maailmassa jo muutenkin aivan liikaa ja saastuminen, nälänhätä, luonnon tuhoutuminen yms. ongelmathan johtuvat juuri ihmisten liiallisesta lisääntymisestä, eikö vain?
On siis vastuullista ja eräänlainen ympäristöteko, olla lisääntymättä.
Alkuperäinen nimimerkki on tietysti sikäli väärä, että ei häntä niinkään lapset vituta kuin naiset, jotka salaavat lasten olemassaolon ensimmäilillä tapaamiskerroilla. Se ei ole reilua, mutta toisaalta eipä YH äitien tilanne "markkinoilla" ole kovin hääppöinen, joten ehkä kaikki keinot ovat salittuja.
Tjaa.Ennen kun minä löysin; korjaan: tämä minun poikaystäväni löysi minut, olin käytännössä kokopäivätoiminen yh-äiti.Himot olivat kuin hiirellä välillä, mutta arvaappa tekikö mieli suhteeseen aikaisemman retaleisen suhteen jälkeen? Ei.
Miten sitten, jossakin vaiheessa aloin saada vapaapäiviä ja joitakin iltoja vietin ravintolassa. Kun kaikki äklöttävät, imartelevat herrasmiehet tuli mulle jutustelemaan niin sanoin kyllä jotta mulla on lapsi, salaa toivoen että tämä kommentti edes ajaisi heidät pois.Mutta eipä ajanutkaan.Herroja ei saanut ajettua pois pahoilla sanoillakaan. Nämä olivat tietysti äärimmäisen kärjistettyjä tapauksia, ääritapauksia.
Mutta omana halunani ei olisi saada lapselleni isää, joka ei tunne lastani - puhumattakaan siitä, että sellainen ihan käytännössä onnistuisi,varsinkaan laillasi ajattelevien miesten kannalta, saatikka sitten lasten kannalta. "Hips! Katsokaatten lapset - ovesta putkahti meille kylään tämmöinen ihan vieras miekkonen. Äiti on vähän ollut ulkona tämmösen miehen kanssa. Jonakin päivänä teistä saattaa tulla vielä hyvät ystävät." Salli mun nauraa: HUAH HAH HAA.
Nih. Joskus äärettömässä yksinäisyydessäni vietin yön jutellen ja naiskennellen jonkun kanssa, ehkä muistaakseni noin viitisen kertaa koko sinä pitkänä aikana. Tuolloin miehet saattoivat aluksi pelätä ja ihmetellä sängyssään nukkuvaa lasta, mutta jälkikäteen peräti ihmetellä sitä, että miksi tuo nainen ei pakotakaan minua pidemmäksi aikaa.
Rakkaus ja ihmissuhteet näet - perustuvat vapaaehtoisuuteen ja kahden ihmisen keskinäiseen päätökseen, eivät pakottamiseen ja siihen, että toista viedään toisen tahdon mukaan. Sinulla on vapaus valita, mihin suuntaan lähdet, ketään sinun ei tarvitse pokkuroida.Julias35 olisi voinut sanoa suorat sanat naisillensa. Enkä muuten usko, että naiset jaksaisivat peitellä tahi sitten valehdella. Ehkä niin on, itse en ainakaan jaksaisi.
Aloin seurustella yli vuosi sitten rakkaan ystäväni kanssa. Hänen piti ympäripuhua minua, itse kun olin jo melkoisen kyynistynyt ja uskoni menettänyt koko puuhaan. Sopimuksemme perustui vapaaehtoisuuteen ja oli selkeä: mies oli luokseni tullessaan päättänyt itse, että jos tahtoo rakastamansa naisen, ottaa kerralla myös koko paketin.Ei siis JOUDU ottamaan, vaan tahtookin ottaa.Koska päätti niin. Sinun ei tarvitse päättää niin, vaan voit päättää että ET halua seurustella naisten kanssa, joilla on lapsia.
Kirjoita sinä siis tämä otsaasi ja lähde taas radalle etsimään seurusteluehdokkaita ;). Ei ei. Mutta ei kannattaisi ehken etsiä vain ravintoloista: nämä vaatimuksesi huomioon ottaen suosittelisin esim. seuranhakupalstaa Internetissä. :)
*hihittää*
Aijjai.Ihania nämä tukkijätkän jutut :).Onnittelut leikkisästä ja älykkäästä sanankäyttötavastasi :).
itse seurustelen yh-äidin kanssa. kolme vuotta on jo mennyt. hänellä kaksi lasta. en kuulemma kanna heistä vastuuta. en kannakkaan. myönnän. en ole koskaan omia lapsia halunnut enkä halua. tämä ollut selvää alusta asti. nyt minusta kuitenkin vaaditaan isää. en osaa sitä roolia. enää en kelpaa. minun pitäisi olla samalla lailla huolissani heistä kuin äitinsäkkin. en vain huolestu. luotan että osaavat ja pärjäävät. puhuimme pitkään ennenkuin aloitimme vakavasti tapailla. lapsista. ei minua lapset vituta. lapset on ihan kivoja. itsekkyyttä minusta löytyy. koen lapset rajoittavana tekijänä. kuka hoitaa kuka hakee kuka vie kuka hankkii kuka selvittää. kun nyt itseni kanssa pärjäisin. nyt ollaan siinä pisteessä että suhde on vaakalaudalla. mutta naista yhä rakastan. olen koittanut muuttua, turhaan.
Ei tuollainen "isäpuoli" ole mukava.
Lähde lätkimään sieltä niin nopeasti kuin voit, se on lapsille parasta.
Olet liian itsekäs.
eli lähdin pois. surettaa nyt. rakastan naista. on tämäkin. elämää. kaikkea ei voi saada. kai. katsotaan.
suoraan esitetystä kysymyksestä. "onko sulla lapsia?". En oikeen usko, että on mahdollista olla vastaamatta. Jos nyt jollain onkin pokkaa olla vastaamatta niin kyllä silloin voi ihan hyvin kysyä uudestaankin jos asia on kovin kiinnostaa. Jos tämmöinen asia ihan harmittamaan rupeaa naisissa, olisi mielestäni oltava ihan itse aktiivinen ja kysyttävä kunnes saa selkeän vastauksen. Ei semmoinen kysymys ole liian tungetteleva missään tapauksessa.
Onko aivan pakko haukkua lapsia tuolla tavalla? Sä olet sairas hullu. Hakeudu hoitoon.
ja mee tekeen ruokaa!
Ja sassiin!!
Olet tyypillinen junttimies ja sika. Pillu kyllä kelpaisi, mutta lapset ei. Opettele ensin kantamaan vastuusi, niin eiköhän sitä pilluakin sitten tule.
En tajua ollenkaan. Tarkoitatko, että jos nainen pimittää sen tosiseikan, että hänellä on useampia lapsia ja mies ei tästä tykkää, hän on juntti ja vastuuton? Mitä ihmettä? Mitä vastuuta kirjoittajalla voisi olla lapsista, joiden olemassaolosta hän ei naiseen tutustuessaan edes tiennyt?
Minua ärsyttää muuten hirveästi sanonta "parhaat viedään ekana". Miten niin viedään? Eiko jokaisella ole vapaa tahto tehdä mitä haluaa? Jos ei huvita, ei ole pakko tulla viedyksi, vaikka vientiä olisikin. Ei kai kukaan (toivottavasti) ole niin tahdoton, että alkaa äidiksi tai isäksi vain siksi, että joku toinen pyytää?
Maksamisella ja pillunsaamisella ei kyllä pitäis olla tekemistä muualla ku bordellis. Mut ku se onkin näköjään paljo rankempaa maksamista siel bordellin ulkopuolella. Bordellin ulkopuolella saa maksaa ja maksaa eikä sittenkään se pillunsaanti näytä olevan turvattu. Näyttääpi siltä, että naiselle pillu onkin vaan väline, millä kalastetaan kaikkien muidenkin lystien maksajia ja sit sen jälkeen ruvetaan pihtaan, että se kala siellä koukussa vielä pysyisikin... vaikka ei tuo nyt mikään uus asia ainakaan mulle ollut...
Ne jotka ei pidä lapsista ovat usein myös väkivaltaisia ja pieksevät partneriaan. Välttäkää!
Kyllähän se on niin, että yleisesti ottaen, jos mies tai nainen on kolmevitonen ja pysyväluonteista parisuhdetta ei ole kovasta yrityksestä huolimatta (HUOM. on myös niitä, jotka eivät yritä) syntynyt, voidaan lähtökohtaisesti todeta, että kyseinen henkilö ei niinsanotusti pelaa aivan täydellä pakalla.
Myönnetään, että syy on monesti henkilön itsensä kannalta traaginen, eli hän on esimerkiksi niin saatanan ruma, ettei häntä kukaan huoli, tai sitten vuosien mittaan kusipääksi osoittautunut puoliso on jättänyt hänet vapaille markkinoille kolmen räkänokkaisen lapsen kanssa. Herätä siinä sitten eroottista hehkua vastakkaisessa sukupuolessa, kun ei lapsiltaan pääse edes taloyhtiön roskista pidemmälle.
MUTTA suurella osalla näistä ”jämäkierroksella” seuraa metsästävistä on myös eriasteisia vammoja sielussaan (haavoja, neurooseja, tunnekyvyttömyyttä, sitoutumiskammoa, silkkaa typeryyttä tms.) josta syystä he eivät ole kovin toivottuja kumppaneita kenellekään muulle kuin toiselle vastaavanlaiselle epätoivoiselle.
Nämä itsensä sisimmässään looseriksi tunnistavat purkavat sitten sisällään olevaa vihaa myös läheisiinsä. Kiusa se on pienikin kiusa, ja jos ei mulla ole kivaa, niin jotain tyydytystä sentään tuo pilata toistenkin päivä...
Tätä esiintyy tietenkin molemmissa sukupuolissa, mutta suurempi ongelma tämä taitaa olla tällaisille juliuksen kaltaisille miehille.
Eli hyvät naiset, vaikka tunnette itsenne epätoivoisiksi, biologinen kello tikittää jne, ei koskaan kannata hypätä kusipään matkaan. Sen mitä ainakin minä olen tässä maailmassa nähnyt, ei se siitä ajan myötä paremmaksi muutu, päinvastoin.
niin epätoivoinen enää aikuisena ole että ottaa vaan jonkun jonka saa? Vai onko?
Onkos sitten pakko olla mitään parisuhdetta? Eikös aikuisena voisi olla suhteessa ihan itseellisestikin, nimittäin jos se molemmille sopii ja pelata silti täydellä pakalla? Sehän nyt on sun mainitsemaasi jämäkierroksen sitoutumiskammoa...mutta mitä sitten. Jos kaikki on tyytyväisiä.
kyllä näitä epätoivoisia vain näyttäisi riittävän.
moni katsoo vieläkin, että on epäonnistunut elämässään varsin keskeisellä alueella, jos unelma pullantuoksuisesta ihanneperheestä ei ole halutussa aikataulussa toteutuakseen.
olen nähnyt - jos en nyt ihan lukemattomia - niin ainakin pirun monta tästä johtuvaa tapausta, jossa pariutumisvietti sitten vetää ihmisen loppujen lopuksi yhteen jonkun aivan toivottoman pökiön kanssa.
pahimmissa tapauksissa päätä hakataan seinään kerta toisensa jälkeen, koska vahvana vellova estrogeenintuoksu sumentaa järjen yhä uudestaan ja uudestaan.
niin että onkos sitten pakko olla mitään parisuhdetta? ei tietenkään. pääseehän onneen vanhan sananlaskun mukaisesti vaikka omin käsin.
;-)
Tuli kyllä munkin mieleeni heti kirjoitettuani yksi epätoivoinen tapaus...
Mä tarkoitin parisuhteella sitä että asutaan yhdessä...tai on jotenkin muuten liian tiivistä olemista. Henk.koht mulla ainakin on sen laatuinen itsenäisyyden tarve (sä varmaan kutsut sitä sitoutumis kammoksi), että vaikka mielelläni seurustelenkin toisen sukupuolen kanssa, ei tällä järjellä(vellovista tuoksuista huolimatta) tulisi mieleenikään yrittääkkään asua jonkun kanssa.
Vaikka eronnut olenkin, en kyllä tunne olevani itse mikään jämä tai jämäkierroksella. Varmaankin ne on ton sanan keksineet jotka eivät ole olleet ensimmäiselläkään kierroksella.
itsenäisyyden tarve ja sitoutumiskammo näyttävät ehkä puusta katsottuna lähes toistensa synonyymeilta, mutta ovat kaksi täysin eri asiaa. sä esimerkiksi näyttäisit seisovan ihan vakaalla pohjalla, joten älä turhaan asetu puolustusasemiin, en mä sua tai sun kaltaisiasi tarkoittanut.
eli jämäkierroksella en tarkoittanut mitenkään yleisesti eronneita, karanneita ja ikisinkkuja, VAAN niitä, jotka metsästävät siviilisäätyynsä muutonsa samalla ehtymättömällä epätoivolla, kuin ne tyypit, joita näkee baareissa valomerkin aikaan etsimässä hampaat irvessä yöseuraa itselleen.
you know, selväpäisillä ajatuksilla, eikä millään järjellisillä kriteereillä ei ole enää sijaa, vaan on saatava joku äkkiä, ettei tarvitse mennä nukkumaan itkeäkseen itsensä unelmiin... kaikki kelvolliset meni jo, mutta ilman en perkele jää!
aamulla sitten vituttaa ja itsensäväheksymiskierre sen kuin vain jatkuu.
Aina on oltava valmiina taisteluun!
Ei ole tullut ulkoiltua aikoihin jos kilpailu pilkun aikaan on noin veristä tai sitten ei oo tullut katottua sillä silmällä...ja tarpeeksi tosissaan. Mutta totta on sekin, että useimmiten oon jääny ilman kun kaikki ei kelpaa. Mutta hyvä niin, eipä ole aamulla ketuttanukaan juuri mainitsemasi kyseinen asia. Mahdollisesti muu.
Tänä aamuna esimerkiksi ketutti se, että pienokaiseni oksensi yöllä kolme kertaa, kerran omaan sänkyynsä ja kaksi kertaa mun omaani. Unta en saanut koko yössä nimeksikään, ja aamulla kylppärissä oli odottamassa jääkaapin kokoinen vuori kerransyödyltä nakkipiiraalta tuoksahtavaa pyykkiä.
Arvaa harmittiko. No eipä oikeastaan, sillä vaikka itse sairastuminen ei tietenkään koskaan ole kivaa, sairaana olevan lapsen hoivaaminen on toisaalta aina myös pakahduttava, rakkaudentäyteinen onnenhetki.
Niin että menkää nyt hyvät ihmiset ja yhtykää kiireesti toisiinne, muuten ette kyllä pääse näistä iloista nauttimaan ;-)
On yhdytty jo ajat sitten ja koettu jo vuosia kuvailemiasia pakahduttavia rakkaudentäytteisä onnenhetkiä. Onneksi osaat nauttia niistä, vielä kun niitä on, nehän loppuvat, joiltain osin jo noin viidentoista ensimmäisen vuoden jälkeen. Time flys.
Viidentoista ensimmäisen ikävuoden jälkeen ne pirulaiset oksentelee edelleen, mutta vain eri syistä. Mutta semmosta se on, asioista kannattaa nauttia ajallaan, ennen kuin on myöhäistä.
Ihminen tulee helposti katkeraksi, jos oivaltaa vastan jälkikäteen saaneensa tilaisuuden, jota ei tyhmyyttään, pelkuruuttaan tai ylpeyttään käyttänyt hyväkseen, eikä uutta samanlaista enää tule.
Ja onkos katkeruus sitten kivaa? Maistakaa sappinestettä, ja tiedätte.
Siis jos ei 35 ikävuoteen mennessä ole saanut sitä rivaria, volvoa, kahta lasta ja täydellistä vaimoa -> vajaaälyinen
Niinpä! Mutta itseaiheutetut oksennuksensa siivoaa hän kyllä itse! Toivottavasti ei tarvitsis sitä nähdä. Siitä en ehkä löytäis mitään nautittavaa enkä rakastettavaa...
Tosta katkeruudesta, jos liian myöhään jotain huomaa, siitäkin pitäis ottaa opikseen jos sattuis uusi Joulu käymään...
Katkeruus ei oo kivaa, kenellekkään, ei katkeroituneelle eikä lähiympäristölle. Oletkos sä sappinestettä maistanut?
kaikki eivät toki moiseen kuvioon pyri, eikä luonnollisesti tarvitsekaan.
MUTTA JOS on halunnut em. asioita ja toiminut asian eteen viimeiset 17 vuotta siinä kuitenkaan onnistumatta, on jo aihetta otaksua, ettei suksee siitä ainakaan parane.
tai sitten lykästää, who knows, voihan jean alesistakin vielä tulla formulaykkösten maailmanmestari...
Niin, mutta ei se asia ole ihan noin yksinkertainen: "päätänpä tässä nyt perustaa perheen ja olla onnellinen"
Tietysti jos on valmis alistumaan "kohtaloonsa" eikä kaipaa oikeaa sisältöä elämäänsä voi "onnistua elämässä". Pelkät kuoret (Volvo,lapset koira, asunto) kun eivät riitä. Enkä tarkoita kaikki tässä-ja-nyt -mentaliteettia. Liian monet elävät elämäänsä päällisin puolin onnellisen näköisinä, mutta sisimmässään tuntevat joka päivä tuskaa ja pettymystä saamatta kokea todellista onnistumisen ja onnellisuuden tunnetta. Monella se romahdus sitten omaan todellisuuteen onkin sitten raju ja purkautuu tuhoisin seurauksin...
Tämä Volvo-lapset-rivari -thing on se monen (mutta ei kaikkien) tavoittelema viitekehys, jonka puitteissa onnea sitten lähdetään tavoittelemaan.
Eli on toki sitten taas jo ihan eri asia, että miten onnelliseksi itsensä tässä kuviossa tuntee, ja kuinka sisällyksekkääksi elämänsä kokee. Yhden haaveen toteutuminen voi helposti sulkea oven monelta toiselta. Ja se ensimmäinenkin voi osoittautua vääräksi valinnaksi. That's life, folks.
Aiemmissa viesteissäni tarkoitin nimenomaan todennäköisyyttä saavuttaa tämä alussa mainitsemani viitekehys. Eli jos on kolmevitosena pyrkinyt 17 kertaa teatterikorkeakouluun sinne koskaan pääsemättä, voidaan ehkä päätellä, että keskimääräistä suuremmalla todennäköisyydellä seuraavakaan kerta ei tuo tulosta. Tai sitten tuo. That's life, too.
Ja edelleen kirjoitin, että tähän volvorivari-juttuun ei pitäisi kenenkään syöksyä suinpäin vain pakkomielteenomaisen pariutumisvietin ohjaamana. Ettei sitten tule sitä mainitsemaasi romahdusta.
Tästäkin taas huomaa kuinka sinisilmäisiä ja naiveja me miehet ollaan. Kuulepas nyt, jos sä tapailet enimmäkseen hedelmällisyysiän ehtoopuolella olevia lyylejä on enemmän kuin todennäköistä että jostakin pelmahtaa pesue esiin. Katso hiukan mallia luonnosta. Valitse ainoastaan parhaasta A- ryhmästä vain niitä nuorimpia ja kukoistavimpia nuppuja, eikä mitään rupsahtaneita jo parhaat päivänsä nähneitä kukintoja. Ainoastaan silloin voit naia napsutella hyvin omintunnoin tarvitsematta pelätä "ikävää yllätystä". Olen itse aivan samaa mieltä kanssasi - ainoastaan tollo hyväksyy maksajan ja sponsorin roolin.
Tässä viestissä on mielestäni ainankin yksi asia täysin TOTTA: KAIKKI LAPSET OVAT PELKKIÄ RÄKÄNOKKIA, JOTKA EIVÄT OSAA MUUTA KUIN HUUTAA, MARISTA JOKA ASIASTA JA VIELÄ KERRAN HUUTAA. SE ON MIELENVIKAINEN JOKA HANKKII YLI KAKSI LASTA!!!
Itselläni on sisko ja yritän aina hyvittää vanhemmilleni sen mitä he ovat joutuneet kestämään minua ja siskoani kasvattaessaan. Hävettää oikein kun muistelee mitä on tullut tehtyä. Jos itselläni olisi lapsi niin olisin 100% ylpeä hänestä vasta sitten kun hän pääsee ylioppilaaksi!!!
Katsopa peiliin ja mieti miksi olet yksin.
Syy ei taatusti ole ns. naistesi lapsissa vaan Sinussa, asenteissasi ja periaatteissasi.
Sitä paitsi et kelpaa sinkkunaisille.
Olet saanut nyt viestiisi paljon mielipiteitä, ..niin että mitä mieltä nyt olet.
Kommenttisi on?
Täällä on annettu vastauksia puolesta ja vastaan. Siksi on hyvä yhä edelleen huomata, että vieläkin kaikki on tapauskohtaisia ja ihmisistä riippuvaisia.
Kaikkien yksinhuoltajaäitien onneksi(??) on miehiä jotka ei näe lapsia esteenä seurustelulle, joskus jopa päinvastoin.
..ja sitten mulla oli ongelmana 15-vuotias isintyttö, joka pelkäs mun vievän iskän.
Mä ymmärsin kiukuttelun ja pienen kiusanteon, mutta mies luuli, että kaikki pitää tehdä oman lapsen toiveiden mukaan.
Jättäähän se tyttö isän joka tapauksessa jo parin vuoden päästä..
No, aika jännä juttu jos suoraan kysyt onko naisella lapsia etkä silti saa suoraa vastausta. Oisko tapasi kysyä jotenkin väärä?
Mulla ei ole lapsia enkä varmaan ihan heti saakaan, mutta enpä taitas sun kanssa alkaa silti, et taida olla kovin toisia huomioon ottava persoona. Toivottavasti vielä löydät oman kultasi jolla ei ole paskalta haisevia räkänokkia riesana. Omia lapsia et varmaan toivo, kun nehän olisivat kiusanasi jatkuvasti.
Vaikka itsekkin yh olen, olen yllättäen kanssasi samaa mieltä. Olen kuullut usealtakin miespuoliselta henkilöltä samanlaisia tapauksia, ja ihmettelen suuresti mitä mahtaa liikkua niiden äitien päissä jotka tuollaista tekevät. Itse kerron lapsestani heti kättelyssä, koska tavallaan äitiys on yksi osa persoonallisuuttani, tai ainakin jollain positiivisella tapaa muokannut sitä. Olen nuori nainen, ja aina, ennen lapsen saamistakin tykännyt enemmän itseäni vanhemmista miehistä, ja nyt kun äiti olen, kerron tuon asian mielelläni itseäni vanhemmille miehille koska olen yllättäen huomannut sen lisäävän mielenkiintoa kohtaani (muutenkin kuin yhdenillan juttu mielessä). Ikäiseni miehet ehkä olisivatkin enemmän uusioperhe ajatusta vastaan, mutta se on minulle se ja sama koska en jokatapauksessa heidän kanssaan ole halunnut treffaillakkaan.
Pointtisi ymmärsin, ja olen pahoillani että sinulle on tehty tuollainen huijaus joka varmasti aiheuttaa jollainlailla epäluuloja tulevissakin tuttavuuksissasi.
Nykyajan teini"äidit" eivät jaksa hoitaa lapsiaan.
Mies hieman provosoi, käytti kärjistettyjä ilmaisuja vieraiden naisten lapsista asiansa esiintuomiseksi (kukapa täällä edes "asiallisiin" viesteihin vastaisi), ja sitten hänet leimataan kusipääksi, lastenvihaajaksi, huonoksi isäksi, ties miksi, ja jatketaan kertomalla kuinka hänessä ja hänen arvoissaan on vikaa. Kuten tapana on, alkuperäinen pointti on tässä vaiheessa kadonnut täysin, ja kriitikot ovat - kiitos moraalisen ylemmyytensä - perustelematta teilanneet miehet sekä hänen arvonsa ja kiillottaneet miehen kurjuudella omaa pyhimysmäistä kuvaansa.
Kyllä, jatkakaa samaan malliin.
Ainakin me kaikki nyt tiedämme että sinusta ei oo isäksi vielä ppiiiiiiittkääääääään aikaan.. mutta kaipa se on hyvä haukkua muiden lapsia äpärälapsiksi sunmuiksi, koska itellä ei oo mitään ONGELMIA.. ETI ITELLE ELÄMÄ..!!! =(
(kävikö mielessä että ei ne sitä välttämättä oikeesti oo tarkottanu pahalla ku ne naiset kertoivat lapsistaan..!!)
Hölmöjä vedetään nenästä!
Miksikö lapsiraukat? Siksi,että kun vanhemmat
kuka syystä, kuka syyttä, eroavat niin
sijaiskärsijöinä ovat aina ja joka paikassa:
LAPSET LAPSET JA KERRAN VIELÄ LAPSET.
En todella tarkoita että väkisin olisi oltava
naimisissa että "lapsilla olisi ehjä koti" se
koti voi pahimmillaan olla täyttä helvettiä,
on isiä jotka sikailee kybällä ja on äitejä
jotka eivät ole pekkaa pahempia. Mutta.
Kun se puoliso kerran on ollut niin iiiihanaa
että on menty naimisiin 200 vieraan todistaessa
rakkautta niin kas kummaa, kun erotaan lyhyen
ajan kuluttua, se puoliso osoittautuukin
täydeksi psykopaatiksi, vai?
Miten aikuiset ihmiset voivat erehtyä niin
pahasti? Eivätkö hälytyskellot soineet pienissä
korvissa missään vaiheessa, eivät soineet niin:
eivät ennenkuin on 2-3 viatonta lasta jaloissa
ihmettelemässä elämää suurin, viattomin silmin.
Sitten kun on erottu, onkin piru merrassa:
toisen puolison ei sallita tavata lapsia/
toisella puolisolla on tosi kiire saada uusi
kumppani, ehkä vain näyttääkseen toiselle ettet
sä ollutkaan se ainoa. Tapaamisoikeuksista sen
verran etten nyt puhu tosi pahoista sairaista
tyypeistä jotka todella tekee pahaa lapsilleen.
Heille ei tietenkään voi suoda tapaamisoikeutta,
mutta kuinka ihmeessä toinen puoliso ei ole
mitään huomannut ennen naimisiinmenoa?
Voiko ihminen rakastua/hullaantua/mitä vain/
niin totaalisesti,etteivät mitkään asiat
merkitse yhtään mitään? Jos toinen pystyy
eron jälkeen hakkaamaan/huumaamaan/tappamaan
yhteisiä lapsia niin haloo!!
Ja sitten nämä uusperheet..mikä soppa mikä
kaaos mikä ristiriitojen myrskyävä meri.
Harvoin, todella harvoin"uusperhe" on onnellinen
kaiken sekametelin keskellä jossa on minun ja
sinun lapsia, parit mummo vaarit kummin serkun
kaimat ja vielä tehdään kuin uhmallakin
"yhteisiä" lapsia kuin todistaakseen ulkopuolisille
miten onnellisia me nyt sitten olemme. Kunnes
hups keikkaa: taas erotaan ja taas lapset
maksavat sen korkeamman hinnan. Toisen tai
molempien vanhempien huusholliin ilmestyy näitä
psykopaatteja aamiaspöytään jotka eivät todella
ole kypsiä missään nimessä edes sijais
vanhemmiksi; eli inhotaan avoimesti kumppanin
lapsia, irvitään heitä, näpsitään parit
luunapit kun kukaan ei kuulkaas tosiaankaan
usko lapsia kun nämä yrittävät kertoa.
Niin että mikähän on vikana?
Onkohan eroaminen tehty liian helpoksi/ovatko
ihmiset liian lepsuja eivät viitsi nähdä
vaivaa jotta avioliitto toimii. Heti kun tulee
riitaa erotaankin ja haetaan uusi kumppani.
Soisi todellakin, ennenkuin tilataan se
komein kirkko johon varmasti mahtuu koko
suku ja tuttavat pällistelemään Suurta Onnea
että ihmiset ajattelisivat edes vähäsen?
Jos ei minkään muun takia, niin lasten.
Vastaus on lähempänä kuin äkkipäätään arvaisikaan: riittää, kun lukee tämän topikin viestit ja laskee siitä, mikä on aikuiseen ajatteluun pystyvien %-osuus suhteessa tyhjän höpöttäjiin.
Miten voi odottaa onnistuneita parisuhteita, jos jo asiallinen keskustelukin tuottaa ylivoimaisia vaikeuksia? Ei hyvältä näytä.
"Onkohan eroaminen tehty liian helpoksi/ovatko
ihmiset liian lepsuja eivät viitsi nähdä
vaivaa jotta avioliitto toimii. Heti kun tulee
riitaa erotaankin ja haetaan uusi kumppani."
On tehty ja ovat. Siinä on mielestäni yksi hyvin suuri syy siihen, että erotilastot ovat sitä, mitä ovat. JA LAPSET MAKSAVAT VIULUT!
t. nimim.
ensimmäisestä riidasta jätetty
kyllähän minä lapsista pidän, mutta kun se tekotapa on niin ikävä.. Pitää hangata kusivehkeitä yhteen.
Näin on.Miten iljettävää puuhaa. Parempi pysyä vanhana poikana. Kovasti tuntuu suhdeasiat kiinnostavan kun mielipiteitä on niin paljon. Kaikki eronneet ovat surkeita häviäjiä. Löysiä kanoja ja kukkoja.
Jos et sä saatanan luuseri kelpaa muille kuin vanhoille haaskoille, niin mitä sä täällä vingut.
kaikki lapset ja naiset. Sillähän tämäkin selviää.
Mitä vituttamista siinä on, saathan itse päättää, mitä tehdä siinä tilanteessa. Siinä vain katsotaan, oletko mies vai pelle.
Naisten onneksi olet ymmärtänyt häipyä.
Voisit muuten tehdä naiselle selväksi jo ennen niitä "kestityksiä", että "rääkyvä ja paskalle haiseva lauma" ei kiinnosta. Mutta ei, kestitykset otetaan kyllä vastaan, mutta sitten lähdetään itkemään, kun taas kävi näin.
Minulla ei ole mitään lapsia vastaan, mutta jos mahdollinen tuleva puolisoehdokas kehtaa kertoa vasta useiden treffien jälkeen, että hänellä onkin lapsi/lapsia, niin kyllä harkitsisin todella paljon jatkaisinko suhdetta. En lasten takia, vaan lasten vanhemman. Jos joku haluaa salata noin suuren asian, niin voi myös odottaa, että hän voi tehdä sen muissakin asioissa. Toimiva parisuhde perustuu keskinäiseen luottamukseen.
kannattaisko hankkia jo pikkuhiljaa elämä..? ei varmasti olis pahast..kannattas ottaa vähä nuorempaa lihaa jolla on vielä tiukat paikat eikä penskoja, ni ei tartteis itkee koko aikaa..ja jos sattusit löytää eukon jota ei ois kukaa viel käyny jyystää ni se on PARAS!!!oo onnellinen jos löydät sellasen eukon joka on neitsyt!!niitä on harvassa..
Mene idiootti-pelle huoriin, he eivät yleensä tuo lapsia mukana ainutlaatuiseen aktiinne :)
Ootko muuten miettinyt miksei sun kohdallesi satu laadukkaat sinkku-naiset...
Kirjotuksestasi päätellen taidat olla n. 18-v. ...siis vähälahjainen sellainen!
Siis aivan käsittämätöntä että noin munattomia
äijänkuvatuksia vielä löytyy maan päältä.
Oletkos ajatellut minkälainen räkänokka äpärä olet
itse ollut...tai pikemminkin taidat olla edelleen.
Henk.kohtaisesti omalle kohdalleni on sattunut vastaavanlaisia
tapauksia useammalti....homma on loppunut siihen.
Mutta siis että lapset vituttaa????Tovottavasti et ole lisääntymiskykyinen
jotta sinunlaisia lapsenvihaaja idiootteja joilla
ei ole kuin se no...pillu mielessä tule lisää.
Jos se varma pano tulee menetettyä totuuden tullessa ilmi,rupea harrastamaan
runkkaamista....ei varmasti tule yllätyksiä....
idiootti.
Ahmed tietä. Aina äiti varma pano. Monta lasta ei hyvä. Huuta vaan kun Ahmed tekee äiti kanssa.
Usein suomi nainen sairas ja pää laho. Ahmed tietä.
minä kerroin uudelle miehelle heti kättelyssä että olin yh,enkä olisi parempaa isää saanut lapsilleni!teimme jopa kaksi omaakin vielä.
sinun kannattaisi seuraa etsiä bingohalleista tai eläkeläisten tansseista jos haluat että lapsia ei olis,niin ne olis ainakin jo aikuisia,toisin kuin sinä.äläkä vaan ikinä tee niitä lapsia kenenkään kanssa!!olisit varmasti kauhu isä!yäk!
tee akoille selväksi että et pidä muksuista,ennenkuin alat edes vakavasti kenenkään kanssa....mene hoitoon sitäpaitsi jos asenteesi on tuommoinen....!
Kyllä asiat yleensä tulevat ilmi jos vaan viitsii jutella naisten kanssa. Mutta jos vaan panet niin tuskin kukaan viitsii siihen lapsiaan sekoittaa. Pistä kyltti otsaan et vihaan kakaroita, niin eikohän äidit kierrä sut kaukaa. Olet kyllä todella idiootti, tota ei voi sanoa enää järkeväksi ajatteluksi. Älä tosiaankaan hanki ikinä lapsia, teetä sterilointi varmuuden vuoksi. Mummotansseihin vaan..itsekäs ääliö.Miten olis äidit??...kerätäänkö tolle jätkälle kolehti ja ostetaan sille pimpero joululahjaksi??????
Miten te jaksatte olla noin suhteettoman negatiivisia!
Joku jo kiteytti tuolla aikaisemmin erinomaisesti, että miten voi kuvitella, että parisuhteet voivat onnistua, kun jo asiallinen keskustelukin tuottaa ylivoimaisia vaikeuksia – puolin ja toisin, hyvät naiset ja herrat.
Joku jos lämpimikseen vähän provosoi, niin jo ollaan heti hamuamassa sotakirvestä kouraan ja antamassa tappokäskyjä.
Näyttää siltä, että tässä väkivaltaisuudessa me suomalaiset vedämme hyvinkin vertoja eteläiselle heimoveljillemme, nigerialaisille.
Sielläkin nimittäin heitetään heti fatwa kehiin ja nuijitaan hengiltä pari vääräuskoista tahi naapuria (sama asia), kun joku on erehtynyt kirjoittamaan lehteen, että muhammedkin pitää misseistä...
Monelle se asiallinen keskustelu on vain oman näkökannan levittämistä ja pönkittämistä ja vieläpä usein desibelien voimalla.
Mullapa on teoria miksi "kannattaa" olla niin negatiivinen (olen joskus pähkäillyt asiaa):
Olemalla jo alussa negatiivinen voi yllättyä vain positiivisesti... jää se "epäonnistumisen" fiilis pois. Onhan se mukava lähteä parisuhteeseen, kun jo etukäteen tietää sen menevän reisille ja voi siinä samalla katsella seuraavaa kohdetta.
Ahmed ei tanssi ei puhu. Ei nainen sitä odota.
Ne odota Ahmed sänky. Ahmed tietä. Mutta varo kun suomi nainen usein laho pää ja sairas.
Ahmed ei tanssi ei puhu. Ei nainen sitä odota.
Ne odota Ahmed sänky. Ahmed tietä. Mutta varo kun suomi nainen usein laho pää ja sairas.
Voiko asian selkeämmin enää ilmaista, silkkaa asiaa.
Luinpa äsken aivan tutkimuksen siitä, miksi naiset eivät halua kertoa lapsistaan tapaamilleen miehille. Yksinhuoltajaäidit ovat ihan tyytyväisiä elämäänsä lapsien kanssa, eivätkä he halua ketään "isää" lapsille tai totutut systeemit sekoittavaa uutta perheenjäsentä...mutta jos he kertovat miehelle että heillä on lapsia, niin johan miehet luulevat että heitä nyt kovastikin hingutaan "isähahmoksi". Niinpä, jos nainen haluaa vain nautiskella miehisestä seurasta eikä hänellä ole mitään intressejä "pyydystää" miestä, niin hän saattaa jättää kertomatta lapsista, ja ajattelee että se on hänen oma asiansa.
Kummallista miten miehet usein kuvittelevat että naiset haluaisivat "saada miehen satimeen", vaikka naiset vain haluaisivat nauttia elämästä ja tavata miehiä.
Jos noin todella olisi, niin miksi tuoda ne lapset sitten seurustelusuhteeseen ollenkaan, so. miksi ei sitten tavata miestä vain silloin, kun lapset eivät syystä tai toisesta ole äidillään? Uskon, että asiassa voi olla perää, mutta jos tosiaan odottaa, että mies esim. vie lapsia ja äitiä viikonloppuisin Korkeasaareen yms. huvituksiin ja osallistuu muutenkin perheen elämään, niin kyllä alussa heti pitää kertoa missä mennään.
Muuten kuin sängyssä! =D
Minulla on vain hyviä kokemuksia yh-äideistä. Harvoin saa niin hyviä kyytejä kuin yh:lta ja aamulla vielä pikaset ja kunnon aamianen. YH äitien pongauskin on helppoa. Kun ulkoiluttaa omia muksuja puistossa, niin lasten leikkiessä pääsee äitienkin kanssa juttusille ja äkkiä jo huomaa olevansa YH:n luona kahvilla (muksut tietysti mukana). Usein jo muutaman tapaamisen jälkeen voi jäädä lasten kanssa Yökylään :-) Tämä on paljon helpompaa kuin yrittää järjestää lastenvahteja ym. ja lähteä ravintolaan seuraa etsimään. Täytyy vain muistaa ettei muuta YH:n kanssa yhteen vaikka kuinka synkkaisi, muuten tulee arki hyvin pian vastaan. Jos asuu omassa kämpässä niin jos toisen naama tai lapset alkaa tympiä niin aina voi vokotella uuden YH:n. Itseasiassa parasta seksiä ja eniten pesää olen saanut vasta yh-isäksi tultua ;-)
Todella onnistunut aihe. Saatana kun ihmiset jaksaa tarttua kaikkeen. Muijatkin ihan meinaa tulla ulos vaatteistaan kun niitä niin vituttaa.
Mutta todettakoon kuitenkin, että yksi tykkää äidistä ja toinen tyttärestä. Molemmat tulee kuitenkin käytettyä.
Ahmed tietä. Äiti suomessa monta kertaa stressi ja pää laho. Pahempi kuin oma äiti. Kukka mies ei voi otta vakavasti toisen miehen lapsi tai sitte äiti, joka asu yksin ehkä monta lasta kanssa. Monta kerta nainen tauti ja alkoholi. Ahmed tietä.
Ahmed otta vuohi kaveriksi mieluummin.
Ahmed tietä. Äiti suomessa monta kertaa stressi ja pää laho. Pahempi kuin oma äiti. Kukka mies ei voi otta vakavasti toisen miehen lapsi tai sitte äiti, joka asu yksin ehkä monta lasta kanssa. Monta kerta nainen tauti ja alkoholi. Ahmed tietä.
Ahmed otta vuohi kaveriksi mieluummin.
Juu mä oon itte miettiny tuota ihan samaa! Itsekin naisena voin sanoa että on törkeetä...jos niitä lapsia pitää hävetä niin miksi niitä ylipäätään hankitaan...?! Itse en henk.koht niitä aio IKINÄ hankkia...
Aika rajua tekstiä, mutta siinä on hiukan totta. Tekstisi on ihan perseestä, olet kouluttamaton julppi, jonka on paras vetää käteen vastedeskin. Siinä on perää, että kun tavataan uusi suhde, on oltava taustat selvillä lähes alusta saakka.
Tietysti tällainen vuodatus ...kakarat...räkänokat... on täysin sairaan ihmisen vuodatusta lapsia kohtaan, mutta ilmeisesti tarkoitus on kärjistää itse asiaa.
Ja tulee myös mieleen miten ihmeessä voi olla 3 viikkoa jonkun ihmisen kanssa "seurustellen" eikä tiedä toisesta tasan mitään. Ootko mykkä?
Lukuisissa naissuhteissani on ollut varsin pian oikeat "pelisäännöt" selvillä alusta alkaen.
KASVA VÄHÄN!!
Mikähän sinun koulutuksesi mahtaa olla? Kirjoitusvirheistäsi ja kielenkäytöstäsi päätellen älykkyytesi ja sivistyneisyytesi ovat peräisin Perä-Junttilan ammattikoulun moponkorjaajalinjalta. "Lukuisat naissuhteesi" ovat samaten vain teininörtille tyypillisen vilkkaan mielikuvituksesi tuote. Herää jo!
Sinuun verrattuna Julias35 vaikuttaa ERITTÄIN tasapainoiselta ja järkevältä.
sanat suustani. Tota juuri halusin sanoa. Kärjistäköön tai ei, mut ei ole oikein haukkua lapsiparkoja. Todellakaan nykyajan pinnallissa deittisuhteissa ei varmaan montaa sanaa päivällisen ja sen jälkeisen aktin aikana sanota, koska muuten ei voi olla totta ettei tiedä toisesta mitään. Mä olen ainakin niin kova puhumaan etten tollaseen salailusuhteeseen edes pystyis. Hermot menis jos vaan ilmoista ja kulttuurista pitäs lässyttää. Onnex on olemassa vielä ihan kunnollisia miehiä jotka osaa ottaa vastuuta myös lähimmäisistään. Onnekseni olen tällaisen kunnon miehen löytänyt. Hänelle on itsestään selvyys että jos rakastaa naista, on siinä myös jaettava arki ja siihen kuuluvat lapset.