Olen suuresti ruvennut ihmettelemään, mitkä lopulta edes ovat mun realistiset mahdollisuudet päästä tästä sinkkuudesta eroon. Siis suurin ongelmahan on se, etten tapaa riittävästi potentiaalisia kumppaniehdokkaita otollisissa olosuhteissa. Ensinnäkin, työpaikka sinänsähän ois loistava tilaisuus löytää mies, kun siellä kuitenkin suurimman osan päivästään viettää. Mutta mun työpaikalla kaikki kiinnostavat ovat varattuja (ja muutenkin 95 % miehistä), eli se on tässä tapauksessa poissa laskuista. Nettiä olen kokeillut varmaan parikymmentä kertaa, ilman tulosta. Hiukan alkaa motivaatio siihenkin hommaan karista kun joka kerta menee pieleen, joten tuskimpa sinnekkään jaksan enään vaivautua verkkojani virittelemään. Baareissa on tullut juostua jo hävettävän kauan, muutama lyhyt suhde ja yksi seurustelusuhde sieltä on löytynyt, yhdenillanjuttuja sen sijaan enemmänkin. Mutta koska siitä ympäristöstä on todellakin äärimmäisen vaikea löytää mitään oikeaa ja pysyvää, en tiedä viitsinkö senkään varaan enää kauheasti laskea. Ystäviä mulla on, mutta kellään heistä ei ole mukavia sinkkumiehiä tuttavapiirissään. Tai jos niin hyvin kävisi että olisi, niin sitten ei ikinä kiinnostus ole molemminpuoleista. Ompa mulle tultu juttelemaan jopa kaupassa, mutta ilmeisesti siinäkin mies sitten säikähti omaa aloitteellisuuttaan, enkä sen koommin häntä sitten tässä kyseisessäkään kaupassa tavannut. Harrastusten parista ei löydy, sielläkään ei niitä sinkkumiehiä liiemmin pyöri.
Eli, jos ihan rehellisesti katson itseäni peiliin ja kysyn, mitkä ovat realistiset mahdollisuudet sille, että joskus löydän elämäni rakkauden ja saan hyvän parisuhteen ja perheen, niin tällä hetkellä todennäköisyys on about promillen luokkaa. Surullista mutta totta, mutta miten löytää mies, jos ei vaan ole niitä miehiä joihin tutustua?
Eli, jos ihan rehellisesti katson itseäni peiliin ja kysyn, mitkä ovat realistiset mahdollisuudet sille, että joskus löydän elämäni rakkauden ja saan hyvän parisuhteen ja perheen, niin tällä hetkellä todennäköisyys on about promillen luokkaa. Surullista mutta totta, mutta miten löytää mies, jos ei vaan ole niitä miehiä joihin tutustua?
Vastaukset 10
Vanhimmat
niitä vähemmän kiinnostavia välillä
Ei työpaikka ole seuran hakemista varten. Työpaikkaromansseilla on lähestulkoon aina onneton lopputulos ja kaikki osapuolet kärsivät.
Onko rima liian korkealla? Mitäpä, jos aloittaisit kertomalla missä päin asustat ja millaista miestä etsit, niin tiedäpä vaikka palstan lukijoista joku kiinnostuisi sinusta.
meitä miehiä vaikka kuinka paljon vapaalla jalalla.
Katso vaikka täältä joku joka vois olla mielenkiintoinen ja ota yhteyttä?
Jos se mies ei itse enää uskalla tulla juttelee siellä kaupassa ja näät sen jossain ni moikkaa vaikka ja mee itte juttelee?
Kokeile vaikkä chättäillä hetki ja jos jonkun kanssa juttu luistaa ni ei muutakun...
Työpaikat kannattaa unohtaa suosiolla... Voihan se tosin toisilla toimia, mut itse en sekoita työtä ja "huvia".
Mitä jos baarien sijaan käväiset joissain kahviloissa?
Kirjastossa voi olla joku mielenkiintoinen jos satut käymään. Höpisee vaan, kyllä se siitä lähtee.
Lenkkipolulla liikkuu kans miehiä, kysy vaikka kelloa tai jotain ni pääset juttelee muutenkin sit vaik mukavia.
Jos matkustat junassa, sielläkin voi höpistä ihmisten kanssa, samoin vaikka bussissa.
Vaihtoehtoja on paljon, mutta pitää olla omatoiminen.
Toivottavasti joku näistä vinkeistä auttais
"Kirjastossa voi olla joku mielenkiintoinen jos satut käymään. Höpisee vaan, kyllä se siitä lähtee."
"Jos matkustat junassa, sielläkin voi höpistä ihmisten kanssa, samoin vaikka bussissa."
Hyviä ehdotuksia kontaktin ottamiseksi. Toivottavasti noudatat niitä itse. Minulle on pari kertaa kirjastossa ja joskus bussipysäkillä tullut joku ulkomaalainen mies juttelemaan. Nämä eivät ole olleet mitään epätoivoisia isku- tai lähentely-yrityksiä, vaan ihan mukavia juttutuokioita.
Sen sijaan selvä ja normaalijärkinen suomalainen mies ei ole koskaan spontaanisti lähestynyt. Kerran junassa istui vieressä mukava insinööriopiskelija, joka matkan lopussa antoi numeronsa ja pyysi soittamaan.
Jostain syystä suomalaisten luonne on enimmäkseen niin kompleksinen, ettei selvin päin spontaanisti edes haluta tutustua uusiin ihmisiin.
Myönnän, etten itsekään siitä vaan menisi jutustelemaan, jos ei erityistä aihetta ole näköpiirissä: miun iässäni miehet ovat enimmäkseen varattuja, enkä halua vahingossakaan antaa vaikutelmaa tökeröstä iskuyrityksestä...
Siinäpä se...kaikki,tai useimmat pelkää joutuvansa nolatuksi aloittaessaan jutustelun.Sitten istutaankin tuppisuina kaikki ja ollaan Suomalaisia..minä poika se vaan puhelen joka mahollisessa ja mahottomassakin paikassa,enkä ajattele sen enempää,mitä minusta ajatellaan...joskus tulee vastaukseksi kummallinen katse ja poistuminen paikalta,mutta useimmin kuitekin keskustelua syntyy...pian se huomaa mikä on meininki jasiitä vaan ohjaamaan keskustelua...jep
tätä tosiaan myös itse.
Tietty mulle se on ehkä helpompaa kun Suomalaisille yleensä. Olen aina ollut sosiaalinen ja jos mulla on esim kotona tylsää, saatan lähteä ihan vaan höpisemään vaikka kahviloihin tuntemattomien kanssa :)
Olen kylläkin tehnyt niin outoja tuttavuuksia välillä tuon takia, mutta eipä se haittaa. Mielestäni jokaisella on se oma tarina kerrottavana :)
Sen olen kyl huomannut, että osa ihmisistä hetken aikaa on ihmeissään ku menee jutustelemaan, mutta sitten yleensä rentoutuuvat kun hetken on höpissyt.
Musta varmaan saa aika sekopää kuvan kyl ton perusteella, mutta en mitään ihme juttua mene heittämään, eli niinkun sanottu niitä näitä haastelen :)
Lisäyksenä vielä, teen tuon ainoastaan selvinpäin. Humalassa en ole yhtä avoin, koska tiedän miten ärsyttävää känniääliön juttuja on kuullella.
Olen Suomalainen...ihan hyvin onnistuu höpinä.Ei sitä tarvi mistään luonnon lasten keskeltä olla tullut,jos juttu luistaa.
Ehkäpä sä vaadit liikaa. Älyttömät kriteerit ja silleen. Laita ilmotus nettiin tai ala chattailemaan!
Mihin ne kaikki mahdollisuudet on häipyneet?
Älä nyt hyvä nainen horjuta tätä minun juuri kokemaani ahaa-elämystä.
Olen juuri huomannut kuinka miehiä voi laittaa jonoon ja raakata siitä sitten mieleisensä.
Pitää katsoa ja punnita!
Ei miehiä saa heittää tunkiolle vain sen perusteella ettei ihan ensisilmäyksellä miellytä.
Niin ja "sakset" on pidettävä kiinni. Aikaa ja aivotyötä se vaatii, mutta ei mahdottomasti sitäkään.
Pistäpä vähän hymyä huuleen, juttele ihmisten kanssa, katso ja tutustu rauhassa.
Kulje erilaisissa paikoissa, anna ihmisten tulla lähellesi, luota itseesi ja muista HYMY!
Äläkä ole niin epätoivonen - se pelästyttää miehet ja saat vain yhden illan juttuja.
Hiljaa hyvää tulee! Onnea etsintään!
Rakkaus odottaa ehkä jo seuraavan kulman takana!
En halua masentaa, mutta todennäköisyys, että löytyisi oikeasti kunnon mies kumppaniksi, on aika pieni. Täälläkin kun lukee näiden 'sinkkujen' ja muiden 'miesten' kirjoituksia, huomaa miten ala-arvoisia jutut ovat ja miten -suoraan sanottuna- tyhmiä suurin osa näistäkin täällä notkuvista äijistä on.
Valitettavasti. Fiksua seuraa ei vain löydy.