en rakasta miestäni enää. haluan erota, mutta en tiedä kuinka. olen sanonut miehelleni, että en rakasta häntä enää-mutta hän ei usko.
meillä on kaksi n.4v ja 5v lasta, itse olen vasta 24v.
en haluaisi roikkua tässä avioliitossa. saan niskaani niin paljon paskaa mieheni puolesta, että hän oikeastaan ajaa minut tähän tilanteeseen.
miten talolaina menee jos eroaa?jääkö minulle puolet velasta, vaikka olen työtön? se oikeastaan suuri este erolle, koska minulla ei ole mahdollisuuksia maksaa lainaa.
entä jos eroamme, iskeekö minulle kaipuu? en haluaisi palata mieheni luo, mutta ajattelen lapsia. mutta toisaalta, mieheni on väkivaltainen, minua monesti pieksenyt, lapset uhannut tappaa. tuntuu oikeastaan naurettavalta, että olen vielä suhteessa. eroaminen on niin vaikeaa!!!olemme toistemme ensirakkauksia.yhdessä 17vuotiaasta lähtien..
olen pettänyt mietäni nykyään, en tehnyt sitä silloin,kun vielä "rakastin".tavallaan haluan että hän saisi tietää-mutta toisaalta pelkään itseni ja lapsieni puolesta- mieheni todellakin voi olla erittäin vaarallinen (on ehdonalaisessa), koittihan hän tappaa autolla yli ajamalla minut vuosi sitten.
rakkkaat ihmiset, jotka olette olleet samanlaisessa suhteessa kuin minä, kuinka te erositte?tuliko ns. likainen ero?
en halua mitään sääliä tältä palstalta, enkä halua ruikuttaa. auttakaa vain minua, antakaa neuvoja. haluaisin alkaa elämään onnellisempaa elämää, vaikka ilman miestäni.
miksi kaiken pitää olla niin vaikeaa?miksi tein vääriä valintoja?miksi ihmisestä paljastuu peto vasta vuosien päästä?
maaria
meillä on kaksi n.4v ja 5v lasta, itse olen vasta 24v.
en haluaisi roikkua tässä avioliitossa. saan niskaani niin paljon paskaa mieheni puolesta, että hän oikeastaan ajaa minut tähän tilanteeseen.
miten talolaina menee jos eroaa?jääkö minulle puolet velasta, vaikka olen työtön? se oikeastaan suuri este erolle, koska minulla ei ole mahdollisuuksia maksaa lainaa.
entä jos eroamme, iskeekö minulle kaipuu? en haluaisi palata mieheni luo, mutta ajattelen lapsia. mutta toisaalta, mieheni on väkivaltainen, minua monesti pieksenyt, lapset uhannut tappaa. tuntuu oikeastaan naurettavalta, että olen vielä suhteessa. eroaminen on niin vaikeaa!!!olemme toistemme ensirakkauksia.yhdessä 17vuotiaasta lähtien..
olen pettänyt mietäni nykyään, en tehnyt sitä silloin,kun vielä "rakastin".tavallaan haluan että hän saisi tietää-mutta toisaalta pelkään itseni ja lapsieni puolesta- mieheni todellakin voi olla erittäin vaarallinen (on ehdonalaisessa), koittihan hän tappaa autolla yli ajamalla minut vuosi sitten.
rakkkaat ihmiset, jotka olette olleet samanlaisessa suhteessa kuin minä, kuinka te erositte?tuliko ns. likainen ero?
en halua mitään sääliä tältä palstalta, enkä halua ruikuttaa. auttakaa vain minua, antakaa neuvoja. haluaisin alkaa elämään onnellisempaa elämää, vaikka ilman miestäni.
miksi kaiken pitää olla niin vaikeaa?miksi tein vääriä valintoja?miksi ihmisestä paljastuu peto vasta vuosien päästä?
maaria
Vastaukset 13
Vanhimmat
mikäli et ole trolli. Tyypillinen tarina suomalaisesta lähiöelämästä. Kaksi keskenkasvuista ihmistä päättää perustaan perheen aivan liian nuorina, jolloin kasvu aikuiseksi on vasta alussa. Nyt sitten niitetään viljaa idioottimaisesta junttiudesta: toinen ehdonalaisessa ja toinen työttömänä kotiäitinä. Uhkana jäädä rikollisen pieksemäksi tai tappamaksi. Ja vielä miettii, että kannattaisikohan lähteä. Samalla sitä miettiessään käy naimassa vieraiden miesten kanssa. Oletko ikinä kuullut venäläisestä ruletista? Haloo, herää idiootti! Mikäli et ole sitten trolli.
..ymmärtänyt kirjoitukseni pointtia.
jos ihminen todellakin on rakastanut toista, miksi ei voisi perustaa perhettä? ei sitä silloin ajattele, että toinen voisi olla tulevaisuudessa väkivaltainen. jos näin kaikki ajattelisi, niin silloinhan ei olisi lainkaan ns. nuoria perheitä. ja tietääkseni väkivaltaa on myös vanhemmilla pariskunnilla.
ja toiseksi, en kaivannut mitään moraali/aikuiseksi kasvamis saarnaa, en todellakaan!!pyysinkö sitä?
minä vain kysyin neuvoa, miten hitossa te olette voineet erota tms..
mutta eipä tämä ole uutta, saanhan minä ilmeisesti paskaa niskaani MYÖS keskustelupalstalla. juuri tuollaiset kommentit saa minut hiljaiseksi ja "tyytymään kohtalooni"- itse kun ilmeisesti olen sen ansainnut.
turhaa täältä ilmesesti mitään neuvoa tulin hakemaan,saati edes vertaistukea.
perustaa perhettä liian aikaisin, koska ihminen on täysin raakile alle kaksikymppisenä. Sinäkin saanut ekan penskasi 19-vuotiaana... Katselepa kuinka paljon eroja tapahtuu noin kolmekymppisiten keskuudessa, noin 10-vuoden yhdessäolon jälkeen. Ihminen muuttuu niin paljon varhaisina aikuisvuosinaan, että keskimäärin ei kannata tehdä liian hätiköityjä ja kiveen hakattuja päätöksiä kotileikeissään. Esimerkiksi isoja asuntolainoja ja laumaa kakaroita, niitä sotkuja onkin sitten kiva selvitellä viiden vuoden päästä. Kuten itse olet nyt kipeästi joutunut pohtimaan.
Jaa, että miten on ero tehty vai? No, minä vein käräjäoikeuteen erohakemuksen ja muutin pois vaimoni luota. Ja juurikin 13 vuoden yhdessäolon jälkeen, kun liian nuorina aloimme kotileikit. Onneksi en ikinä halunnut tehdä kakaroita, pääsimme molemmat aloittamaan tahoillamme puhtaalta pöydältä exäni kanssa.
Ja mikäs sinun tilanteessasi muu auttaa, kuin ottaa vastuu tekemisistäsi ja toimia sen mukaan. En esimerkiksi ymmärrä, mitä hittoa teet enää rikollisen miehesi kanssa, jos hän on kerran yrittänyt tappaa sinut autolla! Ei siinä kuule auta vertaistuet tai lässytykset sinulle, jos toinen on niin pöllö, kuin sinä, ainakin tässä asiassa olet. Lähde hyvä ihminen ja nopeasti, ellet halua hullun miehesi tekevän penskoistasi äidittömiä. Onkos sitten lapsilla mukavaa, isä linnassa äidin tappamisesta? Ei siinä auta hempeät sanat enää mitään.
Suosittelen seuraavaa, häivyt mahdollisimman nopeasti, vaikkapa heti huomenna. Turvakotiin, vanhempiesi luokse, jonnekin, mistä hullu ja idiootti miehesi ei teitä löydä. Viranomaiset auttavat, jos apua pyydät. Jätä tarvittaessa kaikki omaisuutesi taaksesi. Käytä asiamiestä taloudellisten asioidesi hoitoon, mitä tulee asuntoonne. Mutta _älä_ enää jää odottamaan seuraavaa väkivaltaista tilannetta. Se voi jäädä viimeiseksi, kuolemasi kautta. Äläkä ainakaan _ikinä_ luule asioiden parantuneen ja palaa rikollisen miehesi luo takaisin, jos lähdet. Ja jos et lähde, olet suoraan sanottuna ansainnut kohtalosi. Vain sinä pystyt muuttamaan oman elämäsi parempaan. Sellaiset luuserit kuin miehesi, tulevat tilaisuuden tullen selittämään ummet ja lammet saadakseen hölmöt eukkonsa takaisin pihteihinsä.
Nyt olet saanut tilanteeseen neuvoja. Nyt kaikki on sinusta itsestäsi kiinni ja jos mitään et tee, voit vain syyttää peilistä näkyvää idioottia ja luuseria joka ei edes henkensä kaupalla tajua parantaa eloaan. Tee se edes kakaroittesi takia jos itse haluat jäädä asuntolainan ja jonku ihmeen kaipauksen takia hakattavaksi/tapettavaksi. Unelmasi nuoresta perheestä on jo lopullisesti rikki, nyt uutta elämää rakentamaan.
Ja vaikka et kasvusaarnaa halunnutkaan, niin elämä on valintoja, koko ajan. Omilla valinnoillasi olet ollut osallisena elämäsi muotoutumiseen juuri sellaiseksi kuin se nyt on. Jos sitä et pysty sisäistämään, ei mikään lässytys pysty sinua auttamaan.
joten siinä mielessä tämä saarna liian nuorena perustetusta perheestä oli turha. Mutta muuten kyllä yhdyn edelliseen, ja suosittelen ihan samaa menettelytapaa. Mielestäni tulisi ensisijaisesti ajatella lapsia ja sitä, mikä on heille parasta. Tämänhetkinen tilanne ei varmasti ole!! Olisi kiva kuulla, mihin ratkaisuun päädyit! Voimia!
sanottu asioita, jotka olisi tässä yhteydessä voinut jättää sanomattakin. Kuule kun se elämä on vaikeaa monelle muullekkin. Et sinä itseäsi voi vääristä valinnoista syyttää, ei sitä etukäteen voi tietää.
Mitäs jos vaikka ottaisit yhteyttä paikkakuntasi sosiaaliviranomaisiin esim. perheneuvolaan. Siellä varmasti saisit monenlaista apua ja pääsisit eteenpäin.
Jos miehesi tosiaan on niin väkivaltainen niin älä enään odota vaan aloita lastesi kanssa rohkeasti uusi elämä.
Kyllä se siittä.
Jos todellakin pelkäät henkesi puolesta, suosittelen seuraavaa:
Ota yhteyttä sosiaaliviranomaisiin esim. neuvolan kautta saat apua. Hanki vuokra-asunto - järjestynee sosiaalipuolen kautta. Joku kaunis päivä lähdet ja vauhdilla. Ja sitten et enää jarruttele tai yritä sopia. Avioerohakemus käräjäoikeudelle ja miehelle tarvittaessa lähestymiskielto.
Kyllä elämä siitä lähtee sujumaan. Vaikeaa se tulee olemaan ja lähtökin on vaikeaa, mutta ajattele niin, että suunta on koko ajan kohti parempaa.
Eroa ennenkuin on liian myöhäistä! Pakkaa tavarasi ja lähde pois lasten kanssa heti kun saat mahdollisuuden. Mieluiten silloin kun miehesi ei ole kotona. Pyydä jotain ystävääsi,sukulaistasi tms. auttamaan muutossa. Ota mukaasi kaikki henkilökohtaiset tavarasi, kaikki mitkä kuuluvat sinulle. Tee tämä salassa mieheltäsi. Muuttakaa jonkun skulaisen luokse tai menkää turvakotiin. Tiedätkö on olemassa joku muu paljon parempi mies juuri sinua varten! Lähde suhteesta ennekuin on liian myöhäistä! Väkivaltaisuus voi vaan pahentua ja lopulta voi olla, että sinulta menee henki. Lisäksi voi mennä lapsiltakin. Lastesi tähden lähde suhteesta. Ajattele ensikädessä rakkaita lapsiasi. Älä anna heidän kärsiä!
Muuta vaikka johonkin muuhun kaupunkiin josta saat töitä. Älä huoli lainan maksuista. Elämäsi on paljon arvokkaampaa ilman nykyistä miestäsi.
Minäkin seurustelin ennen agressiivisen poikaystävän kanssa. Hän löi minua joskus mahaan. Olin sen verran rohkea, että jätin hänet. Ei hän osoittanut agressiivista puoltaan heti vaan siihen meni aikaa. Hän on naisten ihannemies ja supliikki suustaan. Kaikkien pidetty ihminen. Hänellä on varmaan joku muu uhri tällä hetkellä.
tuskin aukeaa olette kumpikin tehneet asioita joita ei voi peruuttaa. Väkivalta on kamala asia samoin pettäminen kumpikaan ei voi lähteä tilanteesta selkä suorana. Vaan häpeillen omaa käytöstään. Teinä kyllä eroaisin on taloudellinen tilanne mikä tahansa teidän itsenne ja etenkin lasten tähden koska teillä ei ole pohjaa enää mihin rakentaa parisuhdetta toistenne kanssa.
Moi. Tarinasi kosketti minua tosi syvältä kun olen itse nyt ajautunut samaan tilanteeseen Olen ollut avioliitossa 21 vuotta ja meillä on kaksi ihanaa tytärtä 11v ja 15v. Mieheni kanssa ei vaan suju. Tätä on jatkunut jo viitisen vuotta ja olen yrittänyt selvittää että missä vika ja pyytänyt puhumaan ja vaikka mitä. Ei hän halunnut kun hänellä ei ollut ongelmaa, kaikki hyvin. Nyt kun olen pikkuhiljaa löytänyt sellaisen miehen joka puhuu, välittää ja rakastaa, niin aviomieheni haluaisikin korjata kertaheitolla koko avioliittomme. Mutta minä en enää halua. Olenko liian itsekäs, kun haluaisin kokea vielä onnea tässä elämässä. Olen 44 vuotias ja aviomieheni on ainoa mies, jonka kanssa olen ollut. Elänkö mahdollisesti jotain menetettyä nuoruutta vai onko tämä joku villitys?
Miksi kaiken pitää olla niin vaikeaa?
sinun täytyy erota miehestäsi, on reilu peli miestäsi kohtaan. Koskaan ei ole oikeutettua pettää toista ja tässä tilanteessa näet vain miehestäsi ja elämästänne kaiki huonot puolet.
Se on vaan niin, että yleensä nämä toiset jutut ei pidemmän päälle johda mihinkään. Hae oikeasti apua ulkopuolelta ja jos sitten ei toimi niin lähde, ilman 'vara-suhdetta'. Koska myöhemmin kadut.
laitetaan erossa puoliksi.
Osituksen teosta löytyy ohjeita netistä, tälläkin palstalla nimimerkki M36 on kirjoittanut aiheesta monet hyvät tiivistelmät.
Jos haluat jäädä taloon, joudut todennäköisesti ottamaan koko lainan. Jos miehesi haluaa jäädä taloon, hän joutuu ostamaan sinut ulos, eli jos melkein koko talon hinta on lainaa se käytännössä tarkoittaa että hän ottaa sinun osuutesi lainasta omiin nimiinsä. Mahdollista on myös myydä talo niin että saadaan laina maksettua pois (jos hyvin käy).
Käypä tosiaan jossain pyytämässä apua ja neuvoja, esim. sosiaalityöntekijältä tai perheneuvolasta. Joistain seurakunnista myös voi löytyä henkilöitä jotka osaavat neuvoa, ja pankistakin.
Niin,mutta mitähän pitäs tehdä silloin,kun puoliso ei suostu eroon eikä siitä saa puhuakaan.
Miten voin hoitaa homman niinku väkisin???!
enää nykyään. Paperit saa jättää ihan yksipuolisestikin. Alkuperäiselle sen verran, että koska olet töppäillyt noinkin pahasti eli ollut miestäsi kohtaan uskoton, niin kaikkien kannalta on taatusti parasta, että viet eropaperit nopeasti maistraattiin. Velat menevät puoliksi, kuten myös omaisuuskin, mikäli teillä ei ole avioehtoa. Talon velat kuittaantuvat nykysuhdanteessa asunnon myynnillä.