Miksen voi saada molempia, suhdettani naimisissa olevaan mieheen ja omaa avioliittoani? En halua luopua kummastakaan. Aviomieheni ei tiedä, että minulla on suhde. Rakastettuni on varsin perillä mieheni olemassa olosta. Viihdyn molempien miesten seurassa. Se mitä en mieheltäni saa, sen saan toisesta suhteesta. Seksi on tyydyttävää kotona, rikkaampaa ja avarampaa toisessa suhteessa. Avioliitto tuo turvallisuutta, toinen suhde pitää minut elossa!
Suhteen aloittaminen toisen miehen kanssa oli sattumaa. Tapasimme, ihastuimme, rakastuimme. Memme voi olla erossa, mutta tiedämme, ettemme voi olla "oikeasti" yhdessä. Ajattelemme puolisoitamme, lapsiamme...
Mutta samaalla ajattelen loppuelämääni- eläisinkö täydempää ja tyydyttävämpää elämää toisen miehen kanssa? Rakastan molempia, kumpaakin omalla erilaisella tavallaan.
Suhteen aloittaminen toisen miehen kanssa oli sattumaa. Tapasimme, ihastuimme, rakastuimme. Memme voi olla erossa, mutta tiedämme, ettemme voi olla "oikeasti" yhdessä. Ajattelemme puolisoitamme, lapsiamme...
Mutta samaalla ajattelen loppuelämääni- eläisinkö täydempää ja tyydyttävämpää elämää toisen miehen kanssa? Rakastan molempia, kumpaakin omalla erilaisella tavallaan.
Vastaukset 16
Vanhimmat
sinulla piisaa tai sitten anna miehellesi sama mahdollisuus.
Voi hyvänen aika miten jotkut voivat kuvitella olevansa tarpeineen niin trkeitä että voivat loukata toisia?????
...toivottavasti miehesi saa tietää ja antaa vastapalloon niin että sisuskaluissasi tuntuu.
Ehkä sun aviomies voisi auttaa sua ratkaisemaan ongelmasi. Kerro sille saman minkä kerroit meille.
...hei miksi kertoa, ja loukata suotta..joskus on parempi pitää "mölyt mahassaa" eikä kertoa kaikkea pelkästään"omantunnon tai sinisilmäisyyden vuoksi...jos se toimii hyvä!!!
Ymmärrän sinua .
Itse jouduin tilanteeseen jossa tyttökaveri minut jätti ,olin oikein häneen rakastunut,sellainen seksipommi oikein.
Löysin kuukauden sisällä uuden sussun ja rupesimme tapailemaan ..
Olin hieman tietämätön haluaako tuo uusi sussu seurustella vakammin kanssani,koska hän ei siihen oikein vastannut kun kysyin.
Samaan hetkeen palasi tuo seksipommi joka minut jätti,ja halusi tapailla ihan ystävä pohjalta mutta suhde palasi ihan seksilinjalle takaisin.
Olin siis tilanteessa jossa tapailin kahta naista.
Juuri pahimpaan aikaan molemmat naiset kertoivatkin nyt miettineensä ja halunsa alkaa vakavampaan suhteeseen kanssani..,itsehän olin aikoinani asiaa kysellyt heiltä..
Valvoin useita öitä kun mietin kummallekko ilmoittaisin että suhteemme on ohi.
Oli todella vaikeaa,kun en osannut päättää kumpaa rakastan oikeasti enemmän,ja kumman seurassa viihdyn paremmin..
Naiset olivat erillaisia,ja oikeastaan yhdessä olo sujui eritäin hyvin molempien kanssa ,siinä sai aina vaihtelua elämään .
Mietin myös voisinko jatkaa kahden kanssa seurustelua ja kuinka pitkään..,koska enhän voinut salailla loputtomiin asiaa.
Tein lopettamis päätöstä mielessäni,aikaa kului ja molemmat tulivat entistä läheisimmiksi minulle aina tahoillaan..
Rakastin ihan oikeasti molempia.
Kunnes eräs keskustelu sai minut ymmärtämään että loukkaan käytökselläni hirveästi molempia naisia,en ollut asiaa tuollaiselta kantilta ajatellutkaan vakavasti.
Huomasin myös että minulla oli hirveä stressi ja pelko aina päällä etten jää kiinni kaksois-suhteesta.
Lopulta katkaisin suhteen toiseen näistä naisista,siihen seksipommiin,koska hänellä tuntui olevan vientiä muutenkin.
Kaikki oli nyt helpompaa,enpähän loukannut enää ketään ja sain elää normaalia elämää ilman salaisuuksia.
Kärsin kyllä sydän suruja samalla katkaistusta suhteesta mutta ne hellittävät ajan myötä ja vuoden päästä huomasin että olin tehnyt oikean ratkaisun ja ihmettelin kuinka olin voinut olla täysi shika,itsekkäästi ajatteleva pashianen.
Pettäminen on siis oikeutettua loukkaamista, mutta siitä kertominen turhaa loukkaamista..
Jännä, miten asioita selittelemme itsellemme aina parhain päin ;)
Minulle ainakin parisuhteessa on tärkeää, että tiedän millainen ARVOMAAILMA puolisolla on.
Nythän teillä on sellainen tilanne, että puolisollasi on virheellinen käsitys sinun arvoistasi. Voittehan te keskustella "ARVOISTA" ennenkun paljastat toisen miehen olemassa olosta. Ota selville, miten tärkeää miehelle on USKOLLISUUS jne. Keskustelun jälkeen sitten voit ratkaista kannattaako salaisuus kertoa.
ja joudut vastaamaan teoistasi kovimmalle elämän tuomarille eli itsellesi.
sinunlaisilta ihmisiltä pitäisi lailla kieltää avioliiton solmiminen, se olisi yhteiskunnalle ja ympärilläsi oleville ihmisille oikeudenmukaista.
Niin se on helppoa sivusta tuomita mutta kerron sulle , niin tein minäkin ennen - olin katkera omalle isällenikin joka petti äitiäni joskus...kunnes jouduin itse liki samaan tilanteeseen. Olen ollut naimisissa lähes 20 v ja uskollinen koko tämän ajan-pettäminen ei ole käynyt todellisesti edes mielessä.Nyt minuun ihastui mies( tai on ollut jo kauan omien sanojensa mukaan,osoitti sen vasta nyt )ja koska olen hänet tuntenut ja meillä on ihan hyvät välit ja mukavaakin ollut,kuinka ollakaan vastasin hänen lähentelyihinsä ja siitä sitten onkin ollut menoa....Nyt en pääse hänestä irti.ENKÄ todella ikinä voinut kuvitella olevani moisessa tilanteessa joskus!!! Niin että vannomatta paras-elämästä kun ei koskaan tiedä,niin miten mennä vannomaan itsensä puolesta ??
kammottavan itsekästä!!!
kävikö missään vaiheessa mielessäsi, miltä kyseisistä miehistä mahtaa tuntua?
oletko miettinyt ollenkaan miltä sinusta tuntuisi, jos oma aviomiehesti vehkeilisi samanlaisesti selkäsi takana!?
Hei, olet saanut vastauksena paljon kritiikkiä ja moraalisaarnoja, joten ajattelin kirjoittaa ja kertoa, että ymmärrän tilanteesi täysin. Itselläni on sama tilanne ja yritän selvitä siitä päivä kerrallaan. Kahta ihmistä voi rakastaa yhtä aikaa, valinnan tekeminen on vaikeaa. Koita jaksaa ja muista, että oma on elämäsi, ne saarnaa, jotka eivät ole tässä tilanteessa itse olleet.
Viestin aloittajalle:
Onko tunteesi todellakin rakkautta molempiin miehiin? Onko varma että esim. tähän kakkoseen se ei ole vain ihastumista, jännitystä, puhekumppania ja jotain mikä vie arkihuolet ja murheet silloin tällöin pois?
Mitä jos oikeasti joutuisit valitsemaan, pakosta luopumaan, niin kumpi se olisi?
Tunnetko tämän kakkosen niin kuin tunnet miehesi?
Jos luopuisit mihestäsi ja aloittaisit yhteiselämän kakkosen kanssa niin oletko varma ettei "yllätyksiä" tai mahdollisia pettymyksiä tulisi? Ehkäpä kaikki ei olisikaan sitä miltä se näyttää tai tuntuu näiden varastettujen hetkien ja retkien aikana. Mitä on mielestäsi oikea rakkaus?
Jos valitset sen kakkosen ja huomaatkin, että hän on oikeasti kotona oikutteleva pikkupoika, joka ei ole päivääkään selvin päin, yökastelee, polttaa ketjussa, ottaa toisen kakkosen kun itse muutut ykköseksi.(Vaikka kodin ulkopuolella esittääkin sujuvaa ja lupsakkaa liikemiestä). Kestääkö rakkautesi tämän?
Minä voin kyllä lähteä nykyisen aviomiehesi kanssa vaikka purjehtimaan jos sen sallit ??
välittää lastesi eikä kenenkään muun parhaasta kuin omastasi. Tämähän on sinun ainoa ja ainutkertainen elämäsi. Vain sinusta riippuu kuinka paljon tai vähän siitä saat itsellesi irti.
sanontaa, että ahneella on paskanen loppu ,eli kakkonen palaa perheensäpariin ,eikä halua enää olla kanssasi tekemisissä ja miehesi heittää sinut pellolle. Revi siinä sitten huumoria, olethan vapaa !! Perusta vaikka haaremi !!
Näin on minullekin käynyt.Tutustuin netissä chatissä mieheen n. 7 vuotta sitten. 6 vuotta meni soitellessa,sähköposteja lähetellen.Tunsimme syvää kiintymystä toisiimme.
Toisen äänen kuuleminen sai hyvälle tuulelle.
Puolitoista vuotta sitten tapasimme, siten, että
hän soitti, että sattuu ajelemaan työpaikkani ohi ja kysyi lupaa saada tulla käymään. Suostuin.
Sen jälkeen on tavattu kuukauden parin välein.Suhteemme on salainen,olemme molemmat naimisissa ja puolisomme eivät asiasta tiedä.
En voi ilman tätä miestä olla ja tuntuu hyvältä nähdä ja jutella toisen kanssa. Suukotella ja halata ja kun molemmilla hormoonit hyrrää, niin
vielä pidemmällekin olemme menneet - valitettavasti.Mutta en kadu, koska saan suhteesta hyvänolonmielen.
Mutta yksi ero sentään, mulla ei ole vielä suhdetta. Olen 3v. ollut rakastunut toiseen mieheen. Aviomiehen kanssa menee ihan hyvin ja rakastan sitä. Haluaisin molemmat. Toisen miehen kanssa en ole puhunut asiasta mutta tiedän että kyllä hänkin on musta kiinnostunut. Helppo on moralisoida ja kyllä, totta kai minusta tuntuisi pahalta jos tässä tilanteessa olisi mieheni eikä minä. Olen kuitenkin iloinen siitä että pystyn vielä rakastumaan ja tuntemaan intohimoa 39-vuotiaana.