Olen 53v. Työn, siis palkallisen työn aloitin 15-vuotiaana. Olin n.35 vuotta palkkatyössä ja myös ay jäsen. Viimeinen firma jossa olin vakituisessa työssä 17 vuotta meni konkkaan ja jäätiin työttömiks. Vähän aikaa sinniteltiin ansiosidonnaisilla ja höpökursseilla. Muija on vielä töissä, mutta alkaa kypsymään meikäläiseen. Minulla oli vielä "oikeus muutamaksi kuukaudeksi kelan päivärahaan". Nyt sitten pistivät kuntouttavaan työtoimintaan. Työkseni tuli miltei samanlainen homma, jota olin tehnyt jo palkallakin. Ero on vain siinä, että käytännössä en enää ole työkykyinen, mutta orjatyöpaikalle on mentävä joka päivä, jotta saisin pitää tuota työmarkkinatukea. Lisäksi saan 8 euroa päivässä, mikä kyllä kuluu työmatkaan. Minun näet pitäisi kävellä kai tuo matka, mutta selkävaiva on niin paha, etten siihen kykene. Onko tämä oikein? Muijan kanssa vihkipallilla kyllä luvattiin rakastaa, mutta elättämisestä ei mainittu. Kuka vei minulta työpaikan, kuka maksamani eläkerahat. Eläkkeelle kuuluisin, mutta en pääse. Anttaako yhteiskunta akalle myrkkyruiskun, jolla rakastaa viimosen kerran.
Mitä mieltä
ammattiliitot
2227
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eukostasi on vielä yhteiskunnalle hyötyä, kun on työelämässä, joten kenellehän se myrkkyruiske annettaisiin.
Siten voisit elää vaikka edullisemmin ulkomailla vuodet.