Tuota tuota, minulla on nyt pieni, mutta kuitenkin niin suuri ongelma. Ja toivoisin että vastaisitte tähän, ja kertoisitte mitä itse tekisitte tässä tilanteessa.
Erään riidan päätteksi sanoin ystävälleni että en halua olla hänen kanssa enään ystävä. Sanoin myös etten olisi ikinä halunnut tutustua häneen. Tämä ystäväni on siis mies ja itse olen nainen.
Nyt kaduttaa tosi paljon, ja pelottaa etten ikinä saa häntä enään takaisin. On meillä ennenkin ollut riitoja, ja aina ne ollaan saatu sovittua. Mutta mietin noita sanoja jotka hänelle sanoin, saankohan ikinä anteeksi?
Erään riidan päätteksi sanoin ystävälleni että en halua olla hänen kanssa enään ystävä. Sanoin myös etten olisi ikinä halunnut tutustua häneen. Tämä ystäväni on siis mies ja itse olen nainen.
Nyt kaduttaa tosi paljon, ja pelottaa etten ikinä saa häntä enään takaisin. On meillä ennenkin ollut riitoja, ja aina ne ollaan saatu sovittua. Mutta mietin noita sanoja jotka hänelle sanoin, saankohan ikinä anteeksi?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei kenenkään paha mieli jatku ikuisesti, joten kyllä sä varmaan jossakin vaiheessa saat anteeksikin. Se on sitten eri asia kuuluuko siihen anteeksiantoon paluu takaisin lähtöruutuun asti...
Kuten edellisellekin kirjoittajalle joku tuolla viisaasti sanoi, että kandeis tutkia ne riidan taustat, miksi tuli mentyä niin pitkälle sanoissaan jne.
Ota kerrasta opiksi ja opettele purkamaan paha olo muuhun kuin ystäviisi.
Vakava anteeksipyyntö kyllä auttaa aika paljon, kunhan osoitat oikeasti tarkoittavasi sitä mitä sanot. Ei mitään tekstaria tyyliin sori. Raskaan mokan jälkeen parasta mitä voi tehdä on todella katua ja pyytää anteeksiantoa. Verinen loukkaus satuttaa aika semmoista helpolla unohdeta, mutta asian hyväksi voi aina tehdä jotain. Pitää vain itse nöyrtyä ja myöntää että MINÄ olin se joka mokasi.
Tein itse samalla tavalla eron jälkeen. Olin niin loukattu ja kaikki tuntuu niin pahalta joten toivoin etten olisi koskaan tutustunut häneen. Ny 2 kk myöhemmin osaan jo ajatella toisella tavalla. Olen kiitollinen yhteisestä ajasta joka antoi minulle niin paljon. Aika joka opetti minulle niin paljon. Luulisin kuitenkin, toivon siis ainakin, että toinen osapuoli joka silloin jo pystyi suhtautumaan asiaan ilman liian suuria tunteita, ymmärsi että silloiset sanat eivät olleet totta.
En ole siis pyytänyt anteeksi, haluaisin kyllä, mutta emme ole sillä tavalla enää ollut yhteydessä. En halua roikkua hänen perässä, hän on jo siirtynyt eteenpäin elämässä joten hän ei enää varmaan halua muistaa menneitä. En tiedä mitä teille tapahtui, mutta jos mies ei ollut 100% varma erosta(kuten minun tapauksessani) niin yritä nyt ihmeessä pyytää anteeksi. Toisaalta ei kannattaa pyytää anteeksi jos ei samalla muuttaa omaa käyttäytymistä.
Jotain tuon kaltaista minäkin heitin ihmiselle, joka on mulle Kultaakin kalliimpi. ymmärrän siis että hän loukkaantui, kun hänen elämäntilanteensa oli jo muutenkin hankala. Toisaalta mullakin oli aihetta suuttua, ja hän varmaan ymmärtää sen. on tosi keljua elää epävarmuudessa, kun ei voi unohtaakaan asiaa eikä ihmistä mielestä hetkeksikään, eikä toisaalta myöskään tehdä asialle mitään. Ei voi kuin toivoa ja rukoilla että hän vielä haluaisi jatkaa. Ainakin kohdallani ymmärrän että onhan näitä kahinoita ennenkin ollut ja aina on sopimukseen päästy, mutta mistä sen sitten tietää mikä kerta on se joka on jo liikaa. Toisaalta pitää miettiä sitä tilannetta mikä tähän johti, ja olisiko voinut toimia toisin. Aina voisi ajatella mitä sanoo ja laskea kymmeneen ennekuin suuttuu, mutta sellaisiahan me ollaan kuin ollaan, ja jos ei se jonkun toisen muottiin käy, niin sitten ei voi mitään. Sitten ei vaan sovita yhteen. Toivon sydämestäni että asiat sujuvat teillä, ja saat vielä uuden mahdollisuuden!
"oon onneton".. oonkin, mutta piti kyllä olla Oona onneton.. Se piti vielä sanomani, että jos voisin niin minä kyllä ainakin ottaisin yhteyttä ja yrittäisin sopia.
Pyydä anteeksi naamakkain ja kysy voiko se antaa anteeksi.
Seuraavaa kertaa varten kannattaakin sitten alkaa opetella sitä itsehillintää ja että ei sano asiota joita ei tarkoita. Jos aiot sanoa jotain, mieti sanoisitko asian jos tilanne olisi mitä parhain. Jos et sanoisi, ehkäpä asiaa ei kannata sanoa sitten sillähetkellä kun tilanne EI ole niin hyvä.
sanoa kenenkään muun puolesta. Itse olen riidellyt - kuten varmasti suurin osa ihmisistä -useamman kerran. Ja kertaakaan ei ole vielä käynyt niin ettenkö olisi antanut anteeksi. Tuohduksissaan ihmiset sanovat typeriä asioita. Enemmän kuitenkin ainakin itseäni harmittaa, jos olen sanonut jotain tyhmää, kuin että jos joku on minua loukannut. Nopeasti leppyvänä, ja joskus kimpaantuvana annan aika nopeastikin anteeksi. Mikäli toinen ihminen on kovin pitkävihainen, tai ei ole tottunut riitelemään voi olla hankalampi tilanne.