Ikäerosta

mutta on sitä hullumpiakin pariskuntia nähty ja kuultu. Sitäpaitsi on sitä nähty samanikäisiäkin pariskuntia, joissa ei ole mitään yhteistä tai samaa. Kaipa niillä kaikilla joku oma juttunsa on, että kipinä on syttynyt.

Onhan noita jotka elää ihan onnellisessa liitossa vaikka ikäeroa on melkoisesti. Riippuu niin ihmisistä. Toiset yrittää elää nuoruuttaan uusiksi, mutta tympääntyvät sitten kun aikansa kekkuloivat nuorempien kanssa ja huomaavat ettei se anna mitään sen kummempaa sisältöä elämälle. Toiset taas on niin kypsiä jo nuorena, että voivat rakentaa tasapainoisen tulevaisuuden itseään huomattavasti vanhemman ihmisen kanssa jne jne. Meitä on niin moneksi.

...Rakkaudelle, tosin omakohtaisena kokemuksena voin sanoa etten nuorempana jäänyt mistään paitsi, nyt vuosia kulunut ja huomaan tiettyjä asioita mitä meidän 10 vuoden ikäero aiheuttaa. Turha on neuvoa ketään harkitsemaan mitä on tulevaisuudessa edessä, jokainen ratkaiskoon sen asian itse siinä vaiheessa.

mistään voi etukäteen tietää miten suhde onnistuu? Yritäppä mennä neuvomaan ihastunutta ihmistä. Ja oikeestaan mitäs se muille kuuluu? Jos ne on onnellisia vaan vuoden, niin sitten niillä on kiva vuosi edessä. Kadehditaan heiltä sitä?

Riippuu siitäkin millä motivaatiolla sitä suhdetta lähdetään rakentamaan ja miten. Jos se perustuu vaan seksiin ja siihen, että imartelee kun toinen on niin nuori ja nätti ja haluu mua, niin ei sillä pitkälle pötkitä.
Lasten hankinnasta saattaa tulla seuraava kompastuskivi jne.
Mutta ei mitään voi tietää etukäteen. Ehkä se ihastus alkaakin pelottaa molempia ja neitokainen kaikkoaa matkoihinsa tai mies alkaa epäillä, että kannattaako sittenkään erota tuollaisen ihastuksen tähden...

Tunnen 20 vuoden ikäerolla olevia aivopareja, jotka ovat olleet yhdessä kuolemaansa saakka, ja tunnen valtaisasi samanikäisiä jotka ei tuu toimeen keskenään, vaan eroavat. Eroamisprosentti tosiaan vast ikään televisiossa paljastettujen lukujen varjossa pyörii n. 50 %:n nurkilla, et paljon suurempi määrä saman ikäisiä ihmisiä eivät tuu toimeen keskenään.

loppujen lopuksi tässä maailmassa ole oleellinen asia vaan kahden ihmisen välillä tuntuva kemia joka tasolla iästä riippumatta. Siinä ei vuodet tunnu missään, kun ihastuu. Niin se vain on. Kukaanhan meistä ei voi varmaksi sanoa minkään suhteen lopullisuutta ja vuosien määrää minkä ne parisuhteet kestää. Jo yksikin onnellinen vuosi voi olla paljon monellekin. Joten hieman suvaitsevaisuutta elämään.

ikäero tasan 30 vuotta. Tapasivat kun nainen oli 22 ja mies 52. Olivat todella onnellisia.

Onnistuuhan se, kun lähtee siitä että se voi myös loppua lyhyeen, nauttii sen ajan sitten täysillä.Kerranhan täällä vaan ollaan, sen mukaan kannattanee elellä..

Vaikee tietää ennen kuin kokeilee. "Isän ikäinen" mies ei innostais ainakaan meikäläistä ihan suoralta kädeltä...

Miehellä on joku villitys menossa. On ihan onnessaan just sen takia, kun saa leikkiä vähän aikaa niin nuoren naisen kanssa. Jos sä olet se nainen niin HERÄÄ!!

olen itse juuri eroamassa suhteesta jossa mies mua yli 20v. vanhempi, yhteinen lapsikin hankittuna. Kuviteltiin kovasti, että ikäero ei haittaa, mutta niinpä se vaan tuli jossain vaiheessa vastaan, niinkuin toki muutenkin ilmeni että emme sovi yhteen. Erityisen huonolta kuulostaa tuo "mies on aivan innoissaan, kun joku noin nuori on hänestä kiinnostunut". Sekö se on hyvä syy lyöttäytyä yhteen?!?