Jokainen varmaan muistaa sen ensimmäisen kerran kun viedään kumppanin kotiin niin sanotusti näytille. Poikaystäväni oli pitänyt kiitettävästi huolen pelottelusta kertomalla tiukkapipoisesta ja erittäin uskonnollisesta äidistään. Kuittasin kaiken huumorin piikkiin, mutta silti mielessäni pyöri, että mihinköhän sitä oikein pistänyt päänsä.
Asiaa ei varninaisesti helpottanut, että olen poikaystävääni vanhempi, eri kirkkokuntaa ja eri maan kansalainen... mutta kuten yleensä tämä oli vain minun päässäni.
Totta on että appivanhempi ehdokkaat ovat hyvin uskonnollisia ja tavoiltaan hieman vanhakantaisia, mutta toimeen olemme tulleet loistavasti. Arvostamme toistemme mielipiteitä, sekä kunnioitan suunnastomasti heidän tapaansa ajatella ja toimia, vaikka en aina olisikaan täysin samaa mieltä. Näillä eväillä olen välttänyt kaikki ristiriidat, mitä poikaystäväni isoveljen tyttöystävällä ja anopilla on.
Anoppini ehdokkaani onkin sanonut, että hän on onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä kun hänen lapsensa ovat onnellisia....
Asiaa ei varninaisesti helpottanut, että olen poikaystävääni vanhempi, eri kirkkokuntaa ja eri maan kansalainen... mutta kuten yleensä tämä oli vain minun päässäni.
Totta on että appivanhempi ehdokkaat ovat hyvin uskonnollisia ja tavoiltaan hieman vanhakantaisia, mutta toimeen olemme tulleet loistavasti. Arvostamme toistemme mielipiteitä, sekä kunnioitan suunnastomasti heidän tapaansa ajatella ja toimia, vaikka en aina olisikaan täysin samaa mieltä. Näillä eväillä olen välttänyt kaikki ristiriidat, mitä poikaystäväni isoveljen tyttöystävällä ja anopilla on.
Anoppini ehdokkaani onkin sanonut, että hän on onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä kun hänen lapsensa ovat onnellisia....
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minkä uskonnon mukaisesti aiotte heidät kasvattaa?
Uskonto on arka asia, siitä voi syntyä kovia riitoja. Olisi hyvä jos selvittäisitte nämä jutut etukäteen niin pitkälle kuin vain voitte.
Yleensä lapsen usko kulkee äidin mukaan, mutta todellakin asiasta kannattaa keskustella perusteellisesti hyvissä ajoin. Joissakin tapauksissa äiti on jopa vaihtanut uskontoaan, erityisesti mikäli kyseessä on pieni "uhanalainen" uskontokunta kuten esim. juutalaisuus.
Roomalaiskatolisessa kirkossa taas ei edellytetä puolison vaihtavan uskontoaan, mutta ei-katolilaisen tulee allekirjoittaa lupaus, että lapsesta kasvatetaan katolilainen mikäli haluaa kirkkohäitä. He osaavat edunvalvonnan :D
eli näissä uskonnolissa perheissä pakkaa olemaan tapana, ettei omat vanhemmat pysty luopumaan lapsestaan/lapsistaan, vaikka he avioituisikin ja perustavat perheen.
Valitettavan monessa tapauksessa, jotka itsekkin tiedän, niin appivanhemmat ovat pitäneet ohjausnuorat omissa käsissään, ja liikutelleet omaa lastaan, kuten ovat halunneet.
Jos ja kun menette vihille ja perustatte perheen, niin kannattaa mielestäni tehdä jo aikaisessa vaiheessa selväksi se, että teillä on oma perhe, joka sisäisesti päättää asioista, eikä siihen ulkopuolisia tarvita.
Itse tiedän tämän kokemuksesta: Tulin kaupunkilaismiehenä maaseudulle, ja rakastuin ihan satana. Menimme namisiin ja pari lastakin siunaantui.. Kaikki näytti hyvältä parivuotta, mutta kun apille ja anopille koitti eläkeikä, niin sitten se alkoi...
Puhelimet soi mitä ihmeellisimpiin aikoihin, ja vaaditaan omalta lapselta mitä ihmeellisimpiä asioita tai vaihtoehtoisesti he ottavat kantaa siihen, kuinka lapsiamme tulisi kasvattaa ja mitä heille opettaa (eli tämä uskonnollisuus...). Tätä tapahtuu päivittäin.
Itse ole tähän kyllästynyt ja tehnyt asiani selväksi heille, ja he eivät halua pitää minuun enää mitään yhteyttä, koska "olen muualta tullut ja en ymmärrä heidän tarpeitaan"
Itse lähden kuitenkin siitä, että oma perhe ratkaisee kaikki sellaiset asiat, joihin he haluavat vaikuttaa - eivät he.
Varmista vielä, että appivanhemmat asuvat tarpeeksi kaukana, koska muuten ovat siellä jatkuvasti antamassa neuvoja.
Terveisin,
Melkein körttipitäjään tullut
kokemuksesta tiedän, että siinä menee oma elämä täysin raiteiltaan, ja avioero kolkuttaa ovella.
... tarina menee just näin... eli täytyy miettiä, olisiko ero kuitenkin parempi.
Toinen hyvä pointti on se, että puoliso käyttää kahta lastani häikäilemättömästi hyväkseen, kun tuolla maatilalla on jotain tehtävää.
Tuohon on aivan turha mennä sanomaan, että anna poikien ite päättää, mitä tekee, ja niiden ei oo mikään pakko tulla navetalle hommiin....
Mielestäni tämä kaikki kuvastaa sitä, kuinka puoliso on ollut ja on edelleen vanhempiensa talutusnuorassa. Hän kun ei itse pysty tekemään päätöksiä, vaan ne tehdään Gestapon toimesta.
Kuinka ottaa eron niin, etteivät lapset kärsi, siinäpä se kysymys......
Todettakoon vielä, kun tuota eroa olen miettinyt, niin on tullut selväksi se, että olen täysin omillani, jos noista joudutaan tappelemaan... Toinen puolison vanhemmista toimii nääs syyttäjänä.
Paska juttu, sanon minä
kummallista, että kun joku kirjoittaa positiivisen kommentin appivanhemmistaan ja osoittaa suvaitsevaisuutta, niin pitäähän niitä uhkakuvia alkaa maalailemaan oikein urakalla.
Suvaitsevaisuus todellakin antaa niin paljon tilaa, että molemmat osapuolet saavat elää elämänsä niinkuin haluavat.
Aloittaja tulee kyllä suhtautumisellaan pärjäämään oikein hyvin appivanhempiensa kanssa, olen siitä täysin vakuuttunut. Se on niin paljon omasta itsestä kiinni, ystävällisyys herättää ystävällisyyttä jne.
suhteet. Koettu on. Ystävällisyys ei paina vaa'assa mitään kun uskonto on kysymyksessä. Esim. mormonit - puoliso haluaa väen väkisin kasvattaa lapset mormoneiksi vaikka aviopuoliso olisi mikä muu. Mormonit tulee aina etusijalla. Siinä on monen avioliitto hajonnut alkutekijöihinsä.