Kuinka kauan jaksaa olla sisko ja veli-liitossa?
Varmaan teitä täällä avioliittopalstalla käy, joten kuinka kauan olette olleet siskon tai veljen kanssa aviossa?
Vai onko se normaalia, että suhde muuttuu ajan myötä sellaiseksi?
Minä viihdyn oikein hyvin kotonani veljeni kanssa, mutta joskus on hyvinkin yksinäistä.
Veljestä ei ole oikein juttuseuraksi.
Emme juurikaan käy missään emmekä vietä yhteistä aikaa.
Kuinka kauan siis olette jaksaneet ja oletteko tyytyväisiä elämäänne?
Varmaan teitä täällä avioliittopalstalla käy, joten kuinka kauan olette olleet siskon tai veljen kanssa aviossa?
Vai onko se normaalia, että suhde muuttuu ajan myötä sellaiseksi?
Minä viihdyn oikein hyvin kotonani veljeni kanssa, mutta joskus on hyvinkin yksinäistä.
Veljestä ei ole oikein juttuseuraksi.
Emme juurikaan käy missään emmekä vietä yhteistä aikaa.
Kuinka kauan siis olette jaksaneet ja oletteko tyytyväisiä elämäänne?
Vastaukset 6
Vanhimmat
en ole.
Se vain useimmilla muuttuu sellaiseksi. Huuma haihtuu, mutta toveruus säilyy ja pitää liiton koossa. Nykyään korostetaan huumaa ja tunnetta ja monet luulevat, että vain silloin on hyvä liitto. Pitää oppia rakastamaan, kun rakastuminen haihtuu.
Kiitos ymmärtämisestä! Oletko saman asian kanssa tekemisissä ja huomannut että se on juuri niin. Avioliitto siis muuttuu aikojen saatossa toveruudeksi?
Minä vain en kestä yksinäisyyttä ja sitä että meillä ei ole tulevaisuutta. En näe mitään hyvää edessäpäin.
eri mieltä. Huuma haihtuu niin kuin sen pitkääkin. Mutta joko se muuttuu rakkaudeksi tai sitten ei. Huumaa on mielestäni se, että "varpaan kynnet lentelee", kun näkee toisen. Mutta toisaalta rakkauteen ei kuuluu välimpitämttömyys, tylsyys, se, että toiselle ei puhuta sanaakaan viikko tolkulla.
elin 14vuotta sisko/veli avioliitossa.
Tunnen täysin kaikki tunne tilat jotka leijuivat kyseisenä aikana mielessäni.
Päällimmäisenä pelko että elämä valuu hukkaan enkä pääsen siitä nauttimaan,kadehdin rakastavaisia pareja joita oli tuttavissamme.
Halusin uskoa että tämä olisi normaalia pitkissä liitoissa,ja yritin tyytyä kohtalooni.
Omasta kokemuksestani voin sanoa että sellainen avioliitto on väärin,väärin kumpaakin osapuolta kohtaan.
Olen varma että vanhempana(yli 50v)pitkissä avioliitoissa elo ja arki muuttuu enemmän ystävyydeksi ja harmoniseksi yhteisasumiseksi,mutta silti siellä pohjalla on rakkaus ja toinen kunnioittaminen.
Yleinen motivaatio sisko/veli avioliittoon nuoremmilla(alle 50v) on pelko yksin pärjäämisestä ja tutusta rutiinista poikkeaminen,toisesta saa turvaa muttei oikeata rakkauden olkapäätä.
Omien kokemusten pohjalta uskallankin sanoa että kannattaa olla rohkea,ja puhua asiat heti halki,lähteä suosiolla eri suuntiin kohti elämää,sillä ystävyyden voi säilyttää silti.
Minun kulissi avioliittoni päättyi vaimoni rohkeuteen lähteä liitostamme,totta kai asia tuntui alkuun pahalta ja hänen puheensa loukkasi vaikka ymmärsin ettei liittomme ollut taivaissa siunattu kuten pitäisi.
Kuitenkin vuosi eromme jälkeen sain tuntea oikean rakkauden,samoin onnensa löysi ex vaimoni.
Olen ollut nyt oikeassa avioliitossa kymmenen vuotta ja nautin joka hetkestä,kiitän sitä hetkeä joka sai vaimoni päättämään erostamme sillä nyt ymmärrän kuinka ihanaa on olla avioliitossa rakkaimpansa kanssa ,vaikka arki sekä muut ongelmat leijuvat päämme päällä on elämä rehellistä ja elämisen arvoista.
Voi kuinka sisko/veli avioliitoissa elävät ymmärtäisivät kuinka väärin he tekevät jatkaessaan eloaan helpoimmalla tavalla,mielestäni se on vääryys itseään ja kumppaniaan kohtaan,elämän hukkaan heittämistä kerrassaan.
ROHKEUTTA,REHELLISYYTTÄ PELIIN ja kohti elämää joka on siellä jossain...
kirjoitettu, kaikkea hyvää elämääsi.