Miten pystyä eroamaan..?

Eroaminen ei ole koskaan helppo asia ja usein vaatii useampien kuukausien ja jopa vuosien ajan, että jotain päätöstä saisi aikaiseksi... jos silloinkaan. Toinen ihminen on kiinnittynyt jokaiseen asiaan elämässäsi ja pelkäät päästää hänestä irti. Väkivaltaisuus ym. kun tulee kuvioihin, niin siinä vaiheessa olisi nähtävä mitä tämä suhde oikeasti on? Ollaanko yhdessä siitä syystä, että kun sitä ollaan tehty viimeiset vuodet tai siitä syystä, että rakastetaan toisia edelleen todella paljon, mutta arki ym. asiat ovat vieneet asiamme pois raiteeltaan. Asiat voivat korjaantua, kun niitä yhdessä ratkotaan ja mahdollisesti mennään ammattiapuun (varsinkin jos väkivaltaa esiintyy). Yksi mielestäni todella tehokas tapa nähdä miten paljon siitä toisesta välittää on pitää tauko (> 3kk), jonka jälkeen miettiä uudelleen miten halutaan jatkaa. Tämä on vaikea päätös, mutta sinänsä parempi päätös kuin luopua toisesta kokonaan.

Ollaan myös nuoria, yhdessä oloa vajaa 2 v. Yhdessä koettu iloja ja suruja, suhteessa ollut myös väkivaltaa, jotka nyt nakertaa ja tuntuu että ovat muuten hyvän onnen esteenä. Tuntuu ettei kuitenkaan sitä kaikkea ihanaa pois haluaisi heittää, se on kuitenkin ollut todella tärkeää. Itse olen menossa terapiaan, yhdessäkin ollaan käyty, aion nyt selvitellä oloani, pelottaa, tuntuu että kaikki romuttuu jos ero tulee... On semmoinen "toisaalta-toisaalta " olo. Tämä voi kuulostaa hullulta, mutta haluaisitko vaikka s-postissa tai mesen kautta luottamuksella jutella ja jakaa ajatuksia? [email protected]

Itse olen ollut väkivaltaisessa suhteessa 5 vuotta ja lopulta sain tarpeekseni ja lähdin lätkimään. En ole katunut tätä päätöstä kertaakaan ja se oli oikea ratkaisu. Väkivalta vain paheni vuosien myötä, ei kadonnut, vaikka niin toivoinkin. Alkuaikoina poikaystäväni suutuksissaan vain puristi käsivarttani lujaa niin että sattui ja suhteen loppuaikoina mm.pudotti sängyltä lattialle ja potki ym. pahaa väkivaltaa. Pahoinpitely oli lopulta melkein jokapäiväistä. Lopulta en ollut enää onnellinen ja rakkauskin oli johonkin kadonnut ainaisten riitojen ja pahoinpitelyn vuoksi. Tilalla oli vain pelkoa. Toki eroaminen teki kipeää, mutta tilanne oli vain niin paha, että tajusin eron olevan ainoa vaihtoehto.

Nyt olen seurustellut yli 2 vuotta ihanan miehen kanssa, joka ei todellakaan ole väkivaltainen. Olen ihmetellet, että miksi ihmeessä en aiemmin jättänyt exääni. Tulin siihen tulokseen, että väkivaltaisessa suhteessa sinnittely ei ole hyväksi. Toki jostain terapiasta voi olla hetkellistä hyötyä, mutta uskon, että jossain vaiheessa väkivaltaisuus tulee takaisin. Ehkä jopa pahempana. Olen ollut yhteydessä s-postilla exääni, koska olemme kaikesta huolimatta vielä ystäviä. Hän on nyt uudessa suhteessa ja tajuaa vihdoinkin sen, miksi jätin hänet. Nyt hän yrittää uudessa suhteessa kohdella tyttöystäväänsä eri tavalla kuin minua. Eli toistaiseksi ei väkivallasta ole tietoa. Ainakaan jos sanoihin on uskominen.

Jos molemmilla osapuolilla on halua yrittää pariterapiaa niin mikä ettei, se voi olla rikastava kokemus vaikka tulisi erokin myöhemmin. Muussa tapauksessa ehkä on paras jättää kyseinen suhde taakse, asiat harvoin paranevat itsestään.