Olen itse tällä hetkellä toipumassa erokriisistä. Eropäätökseni takana oli fyysinen - ja henkinen väkivalta, sekä uskottomuus. Käyn terapiassa, koska haluan eheyttää itseni ja on sanomattakin selvää, että eropäätökseni jokainen syy sekä pelkkä avioero ovat itsetunnolle vahingollisia. Otin elämääni sen asenteen, että en edes aio leikkiä rohkeaa, jos ei siltä tunnu. En vedä naamaa pakkohymyyn ja hanki laastarisuhdetta toipuakseni näennäisesti, vaan teen tarvittavan työn itse itseni kanssa.
Minulle oli suuri hämmästys se, että moni petetty päätyy itse heti eron jälkeen tai myöhemmin toiseksi naiseksi. Itsestä kun tuntuu, ettei petetyksi tuleminen ole mitenkään miellyttävä kokemus, niin ei sitä halua kenellekään toiselle ”siirtää”. Lohdullista oli se, että taustalta löytyykin niissä tapauksissa itsetunnon ongelmat; siis huono itsetunto.
Olen tätä palstaa lukenut ja lähes kaikki toiset naiset täällä ovat kertoneet olevansa hyvän itsetunnon omaavia, kauniita ja fiksuja; mielellään verranneet itseään petettyyn vaimoon. Äärettömän harva toinen nainen on ollut sitä mieltä, että on täysin ulkopuolinen ihminen vaimon kannalta, eikä siten millään tavoin vaikuta tämän elämään. He kokevat, etteivät ole millään tavoin vastuussa siitä, että vaimo tulee petetyksi.
Terapeuttini antoi minulle monipuolisen tietopaketin luettavaksi itsetunnosta: kehityksestä, muuttumisesta, vaurioista, kehittämisestä ja siihen liittyvistä rinnakkaiskäsitteistä. Huonon itsetunnon kohdalla aloin kyseenalaistamaan tämän palstan toisten naisten kirjoituksia omasta hyvästä itsetunnosta.
Hyvään ja terveeseen itsetuntoon kuuluu empatia kyky. Asioita osataan tarkastella muiden näkökulmasta ja osataan asettua toisen asemaan. Mitä vahvempi ja terveempi itsetunto, sitä avoimemmin ihminen osaa ja voi huomioida muita. Mielenkiintoinen ajatus oli tekstissä myös se, että terveen ja vahvan itsetunnon omaava ihminen on psyykkisesti niin kypsä, että hän pikemmin kurkottautuu itsestä ulospäin kuin keskittyy itsensä esille tuomiseen.
Heikolla itsetunnolla varustettu ihminen ei sen sijaan kykene empatiaan. Sitä perusteltiin sillä, että oma minuus on rajoiltaan niin heikko, että ikään kuin muiden ymmärtäminen saatikka auttaminen hävittäisi oman minän rajat. Heikko itsetunto ilmenee myös ristiriitaisena ja lyhytjänteisenä toimintana, ja se tulee näkyviin alkeellisina puolustusmekanismien käyttönä, esim. lohkominen, kaikkivoipuus, kiistäminen ja projektiivinen identifikaatio. Viimeinen käsitepari tarkoittaa sitä, että siirtää toiseen itseä vaivaavat ne huonot ja ristiriitaiset ominaisuudet, joita ei itsessään voi sietää.
Onko siis tämän palstan toisilla naisilla oikeasti hyvä itsetunto? Entä kuinka moni toinen nainen on itse ollut joskus se petetty? Kuinka moni petetty on itse kokemansa jälkeen valmis toiseksi naiseksi?
Asioita ihmettelee ja miettii lapseton 30 nainen; petetty ja eroamassa oleva.
Minulle oli suuri hämmästys se, että moni petetty päätyy itse heti eron jälkeen tai myöhemmin toiseksi naiseksi. Itsestä kun tuntuu, ettei petetyksi tuleminen ole mitenkään miellyttävä kokemus, niin ei sitä halua kenellekään toiselle ”siirtää”. Lohdullista oli se, että taustalta löytyykin niissä tapauksissa itsetunnon ongelmat; siis huono itsetunto.
Olen tätä palstaa lukenut ja lähes kaikki toiset naiset täällä ovat kertoneet olevansa hyvän itsetunnon omaavia, kauniita ja fiksuja; mielellään verranneet itseään petettyyn vaimoon. Äärettömän harva toinen nainen on ollut sitä mieltä, että on täysin ulkopuolinen ihminen vaimon kannalta, eikä siten millään tavoin vaikuta tämän elämään. He kokevat, etteivät ole millään tavoin vastuussa siitä, että vaimo tulee petetyksi.
Terapeuttini antoi minulle monipuolisen tietopaketin luettavaksi itsetunnosta: kehityksestä, muuttumisesta, vaurioista, kehittämisestä ja siihen liittyvistä rinnakkaiskäsitteistä. Huonon itsetunnon kohdalla aloin kyseenalaistamaan tämän palstan toisten naisten kirjoituksia omasta hyvästä itsetunnosta.
Hyvään ja terveeseen itsetuntoon kuuluu empatia kyky. Asioita osataan tarkastella muiden näkökulmasta ja osataan asettua toisen asemaan. Mitä vahvempi ja terveempi itsetunto, sitä avoimemmin ihminen osaa ja voi huomioida muita. Mielenkiintoinen ajatus oli tekstissä myös se, että terveen ja vahvan itsetunnon omaava ihminen on psyykkisesti niin kypsä, että hän pikemmin kurkottautuu itsestä ulospäin kuin keskittyy itsensä esille tuomiseen.
Heikolla itsetunnolla varustettu ihminen ei sen sijaan kykene empatiaan. Sitä perusteltiin sillä, että oma minuus on rajoiltaan niin heikko, että ikään kuin muiden ymmärtäminen saatikka auttaminen hävittäisi oman minän rajat. Heikko itsetunto ilmenee myös ristiriitaisena ja lyhytjänteisenä toimintana, ja se tulee näkyviin alkeellisina puolustusmekanismien käyttönä, esim. lohkominen, kaikkivoipuus, kiistäminen ja projektiivinen identifikaatio. Viimeinen käsitepari tarkoittaa sitä, että siirtää toiseen itseä vaivaavat ne huonot ja ristiriitaiset ominaisuudet, joita ei itsessään voi sietää.
Onko siis tämän palstan toisilla naisilla oikeasti hyvä itsetunto? Entä kuinka moni toinen nainen on itse ollut joskus se petetty? Kuinka moni petetty on itse kokemansa jälkeen valmis toiseksi naiseksi?
Asioita ihmettelee ja miettii lapseton 30 nainen; petetty ja eroamassa oleva.
Vastaukset 11
Vanhimmat
olet ilmeisesti asioita ajatellut. Puit sanoiksi sen mitä itse olen miettinyt. Olen tuplapetetty ja tunnen nämä toiset naiset. Varsinkin toisen erittäin hyvin (oli "ystäväni" joskus 100 vuotta sitten). Sen perusteella voin todeta, että kirjoituksesi pitää täysin paikkaansa. Nyt joku voi ajatella, että olen katkera vaimo, ehkä sitäkin. Mutta itsetuntoni on varmasti parempi kuin kummallakaan noista toisista naisista.
loistava, satavuotiaaksi, ei kun terapeutille, hän tietää....
Olihan siinä paljon hyvääkin asiaa.. ja olisikohan niin, että ihmisella on jo aika hyvä itsetunto siinä vaiheessa, kun hänen ei enää tarvitse miettiä onko jollakulla tai joillakuilla huono itsetunto. Vai .. ajattelin vaan sitä yhtä kohtaa tuossa kirjoituksessasi, niistä ominaisuuksista,joita ei voi itsessään sietää.
Palstaa on tullut luettu juuri oman kokemuksen takia; kohtalotovereiden kertomukset omista tunteistaan ovat olleet "rauhoittavia", koska kriisissä usein epäilee omaa arvostelukykyään, tapaansa tuntea ja ajatella.
Itsetunnon eheyttäminen on minkä tahansa kriisin jälkeen äärettömän tärkeää. Oli sitten se kuuluisa kolmenkympin kriisi, tai kriisi, joka aiheutuu vaikka työttömyydestä, avioerosta jne.
Tiedän, että tällä palstalla juuri huonon itsetunnon sanotaan olevan petetyllä vaimolla, koska jää suhteeseen, jossa häntä ei rakasteta tai arvosteta (pettäminen perusteina). Olen nyt hiukan hämmentynyt, kun luin itsetunnosta asiatekstiä ja vertasin sitä tämän palstan hyvään ja huonoon itsetunnon ilmenemiseen. Se herätti mietteet. Ja hyvä itsetunto on todellakin sitä, että uskaltaa ja kykenee miettimään asioita toisten vinkkeleistä; ei se ole tarve, vaan kyky.
Mutta kritisoitko sinä minua, joka otti aiheen esiin, vai sitä netistäkin löytyvää asiatietoa itsetunnosta? Minä vertasin määritelmiä tämän palstan kirjoituksiin, en luonut itse mitään polaarisia näkemyksiä.
Ja on aina muistettava se, että elämän paradokseista hämmentävin on se, että hyvää ei ole olemassa ilman pahaa, ja että oman vahvuuden saavuttamiseksi on uskallettava kodata ensin oma heikkous..
kun olikin salasuhteen paljastuminen ja vielä senkin jälkeen juttu jatku,voin sanoa että tunnen jopa empatiaa ex-miestä ja kakkostaan kohtaannyt.
He vaan ei päässeet irti toisistaan ja minä väistyin.
Onko minulla liiankin hyvä itsetunto,on nyt tullut mieleen sillä väkisin en olisi miestä voinut pitää.Tämä on minun elämästä ja kerroin sen siksi että kummallista miten olen muuttunut mutta erosta on vuosia.
Olipa mukava lukea tämä viesti. Olet selviytynyt hienosti. Varmaan on ollut vaikeaakin, mutta työ, jonka joutuu tekemään, tulee palkituksi juuri sillä, että saa vapauden. Siis vapauden siinä mielessä, että ei tarvitse olla katkera, vaan nimenomaan pystyy näkemään asioiden hyviäkin puolia. Se on hyvä pohja rakentaa uutta suhdetta uuden ihmisen kanssa.
Onnea jatkossakin !
Huomasin omasta elämästäni pari esimerkkiä. Ensimmäinen mieheni rakastajatar kävi minua katsomassa töissä ymv. eli nosti omaa itsetuntoaan minun kustannuksella. Heti asumuseromme tultua voimaan miehellä oli lohduttaja joka sanoi minulle että ei haluaisi olla kodin rikkoja mutta olen silti, ja nauroi päälle... Hänet oli petetty ja jätetty nuoremman naisen takia ja nyt yritti samaa...
tätä oli ilo lukea!
-miehen pettämisen jälkeen itsetuntoaan etsivä-
Se on vain nyt toisen näköinen ja tuntuinen kuin ennen..
Ja emme suinkaan ole ainoat.
Sanoin pari päivää sitten ystävälleni, että netissä voisi olla "mielen keventäjät" sivusto samaan tyyliin kuin on ihmisille, jotka haluavat pudottaa painoa.
Petetyksi tuleminen ja ero aiheuttavat ihmisessä niin omistuisia tunteita ja tuntemuksia, että varmaan useimmat meistä epäilevat jossain vaiheessa omaa järkeään; menettää siis ensimmäisenä uskon itseensä. Olisi siis mukavaa, jos olisi hyöty linkki, jossa ammatti-ihmiset tukisivat psyykkistä toipumista ja antaisivat konkreettisia ohjeita ja neuvoja. Niin kuin painonhallinta sivustoilla on tietoa ravinnosta, liikunnasta ja motivaation säilyttämisestä..
Kyllähän uskottomuus ja ero tuo väkisinkin mieleen "ylipainoa", jonka kanssa ei ole "terveellistä" elää pidemän päälle. Ja sekin on tiedossa, että edelleen suomalaisten suurin työkyvyttömyyden syy (sekä sairaslomien peruste että eläkkeissä) on psyykkiset ongelmat.
Niin kuin aloituksessani sanoin, minä pyrin tunnistamaan ja tunnustamaan muuttuneen minäni ja otan sen konkreettisesti työn alle. Voisin toki vähätellä avioliittoni merkitystä minulle, tai kumppanini, tai ettei pettäminen tunnu missään, mutta miksi valehdella itselle niin - edes täällä?! Olen muutenkin sellainen, etten halua paeta tai piilotella ongelmia. Silloin minun olisi pakko syyllistää muut ja olosuhteet, mutta sehän ei olekaan silloin ongelman hoitamista, vaan sen siirtämistä tulevaisuuteen.
Ihmiset, jotka pettävät, juovat tai lyövät "ongelmien takia", yleensä juuri pakenevat ongelmien selvittämistä. Ja varmaan suurin osa tietää, että em. pakokeinot kasvattavat ongelmaa, ja jonain päivänä tilanne on elämässä se, että ongelmat hallitsevat elämää. Aion siis pyrkiä omalla kohdallani siihen, että minä hallitsen ongelmani ja pyrin (ehkä hitaasti, mutta varmasti) takaisin oman elämäni hallintaan. Tai olisiko sittenkin elämästä parempi sanoa hallittuun elämään..?
Jaksele, kyllä kliseinen "aika auttaa" on totta. Kautta aikojen niin mantereiden kuin aarteiden etisjöiltä on vaadittu ennen kaikkea kärsivällisyyttä ja rohkeutta. Ajattele prosessi vaikka itseesi suuntautuvana löytöretkenä ;)
joka ilmenee täysin toisen ihmisen asemaan asettautumisena, yliymmärtämisenä jne, voi myös olla merkki huonosta itsetunnosta (minä en ole yhtä arvokas kuin nämä toiset ihmiset, minä en ansaitse onnea jne ovat tyypillisia ajatuksia).
Mäkin olen sitä mieltä, että itsetunnoltaan terveet ihmiset kykenevät empatiaan, mutta itsetunnoltaan terveet ihmiset pystyvät myös asettamaan sosiaalisia rajoja, joiden yli eivät anna toisten ihmisten kävellä, vaikka kuinka ymmärtäisivät syyt, joista johtuen nämä toiset ihmiset haluaisivat ne rajat ylittää. Itsetunnoltaan terve ihminen uskaltaa sanoa toisille ihmisille 'ei', ilman että pelkää tämän vaikuttavan negatiivisesti keskinäiseen suhteeseen ja toisen ihmisen suhtautumiseen häntä kohtaan.
usein etteivät pysty sanomaan pettäjälle ei. Nyt se on loppu. Tuo mitä kuvaat yliempaattisuutena on lähinnä itsensä uhraamista , joka voi olla peruja esim. lapsuuden kodin aiheuttamista traumoista.