onko vika minussa vai luulenko vaan...mieheni vanhemmat tuntuu tätä nykyä välinpitämättömiltä. sain tyttömme 2 puol vuotta sitten sitä käytiin ensin ahkeraan katsomassa sitten se loppui. ja joskus harvoin he kävivät ja sittenhän tyttö vierasti kun oli taas jo 2-3 viikkoo väliä. ja anoppihan rupesi itkemään. mies kyllä kävi siellä tytön kanssa mutta kun treenaa monta kertaa viikossa niin ei sitä usein ehdi. nyt mieheni sisko sai vuosi aikaa lapsen ja meille syntyi 3 kuukautta sitten poika. meillä ei ehditty käymään vauvaa katsoon kun oli niin kiireitä, mutta kyllä tyttären lasta käytiin katsoon. nyt kun puhun omista lapsista jotain esim. kuinka paljon hän syö niin aina joka paikkaan tyttären lapsi otetaan mukaan keskusteluun. en mitenkään ole mustasukkanen, mutta harmittaa tytön puolesta kun kysylee mamman ja papan perään. tammikuussa mamma sanoi että otan sut yöx joku lauauntai, eikä ole ollut vieläkään yötä ja sitten sanottiin keväällä että mamma hakee sua joka viikko mökille pariksi tuntia, kerran oli. anopille ei voi mitään sanoo vastaan, suuttuu helposti siis todella HELPOSTI. ennen lapsia pidin häntä mukavana ja tulemme toimeen kunhan osaisin pitää suun kiinni. joskus vielä tulen sanomaan anopille.
mitä tehdä?
....
6755
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
olet loukannut jollain tavalla anoppiasi. Työntänyt jossain vaiheessa syrjään? Ok, nyt ilmeisesti on sitten anoppi vuorostaan työntänyt sinut syrjään. Mitä sitä ihmettelemään, sitä saa mitä tilaa.
ei kyllä ole koskaan tälläistä tapahtunut. mun puolesta voi työntää vaikka kuinka syrjään mutta lapsenlapsia ei kyllä parane työntää. nyt jo huomaa että lapset ei kyselee enää perään niin paljon...
Miksi lapsen pitäisi kysellä isovanhempien perään? Miksi lapsella olisi pakosti oltava mummi, jota pitää nähdä joka viikko? Minulla on omiin vanhempiini matkaa yli 400 km. Pitääkö minunkin juoksuttaa lapsiani vanhemmillani kerran viikossa, jotta he viikolla kyselisivät, missä mummi on?
On monia lapsia, joiden isovanhemmat ovat jopa kuolleet, ja hyvin he pärjäävät. Lapselle riittää, että on vanhemmat. Ei isovanhempia tarvitse koko ajan olla tapaamassa.
Joo mun anoppi asuu 600 km päässä, joten harvoin nähdään. Ja omatkaan vanhempani ei näe kyllä joka viikko lapsenlapsiaan vaikka asuvat lähellä. Kun itse olin lapsi mulla oli elossa vaan mummu, jota näin kerran kesässä parin viikon ajan. Kun mentiin maalle.
Tietysti, jos on tottunut että he ovat jatkuvasti kylässä ja yhtäkkiä vähenee niin kai se lapsesta tuntuu oudolta. Mutta, jos on pieni lapsi niin ei se kauaa kestä. Ei tietysti pitäisi lapselle lupailla mitään mitä ei pidä. Se on jo toinen juttu.
Mitä sanominen auttaa? Kyseessähän on melko tavanomainen suhtatuminen asiaan. Käsitin niin, että anoppi tätä lapsirakkauttaan ilmentää herkemmin kuin appi. Niin, sehän on selvä, että oman tyttären lapsi tuntuu läheisemmältä kuin pojan oma. Riippuen tietenkin siitä, minkälaiset välit äidillä ja pojalla on.
Turhaan harmistut moisesta. Ihmisellä kun on aika selvät käyttäytymismoodit, kun katsoo tarkemmin kuvan taakse. Eivätkä kaikki aina vaan pidä kaikista.
parempi olla hiljaa. harmittaa lasten puolesta. miehellä on hyvät välit äitiinsä. minun veljellä on lapsia mutta en ole kyllä omasta äidistäni huomannut että se on samanlainen. ei vertaile minun ja veljeni lapsia. ja pitää kaikkia vuorollaan yökylässä ja joskus 2 kerralla. ikäeroa on kaikilla vähän.